Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
9

Iisussa toimittau kakšitoista opaššettavua ruatoh

(Matv. 10:5-15; Mark. 6:7-13)

91Iisussa kučču luokšeh kakšitoista opaššettavua ta anto heilä voiman ta vallan ajua pois kaikki piessat ta parentua tautija ihmisistä. 2Iisussa toimitti hiät viemäh šanomua Jumalan Valtakunnašta ta parentamah läsijie. 3Hiän šano heilä: «Elkyä ottakkua mitänä matkah: elkyä matkakeppie, sumččua, leipyä elkyäkä rahua. Elkyä ottakkua ni toista paitua. 4Mih taloh mänettä yökši, šiinä eläkkyä šini, kuni ei tule aika lähtie pois. 5Kun min linnan eläjät ei otettane teitä vaštah, lähtekkyä šiitä linnašta ta puistakkua pölyt jaloista. Še on tovissukšena heitä vaštah.»

6Niin opaššettavat lähettih matkah. Hyö matattih kyläštä kyläh, šaneltih Hyvyä Viestie ta parennettih läsijie joka paikašša.

Iiroti kyšelöy Iisussašta

(Matv. 14:1-12; Mark. 6:14-29)

7Konša muan nellännekšen herra Iiroti kuuli kaikešta, mitä Iisussa ruato, hiän ei tietän, mitäi ajatella. Eryähät niät šanottih, jotta Iivana Kaštaja on nouššun kuollehista. 8Toiset arveltih, jotta Il'l'a on tullun jälelläh muan piällä. A kolmannet paistih, jotta kennih ammusista Jumalan viessintuojista on nouššun kuollehista. 9No Iiroti šano: «Iivanalta mie käsin leikata piän, a kenpäš on tämä Mieš, kumpasešta mie kuulen tämmösie pakinoja?» Iirotin himotti nähä Iisussua, hiän vuotti vain šopivua aikua.

Iisussa ruokkiu viisituhatta mieštä

(Matv. 14:13-21; Mark. 6:30-44; Iiv. 6:1-14)

10Kun apostolit myöššyttih Iisussan luo, hyö kerrottih Hänellä, mitä kaikkie oli ruattu. Iisussa otti hiät matkah ta läksi rahvahattomah muah lähellä Vifsaidan linnua, missä hyö voitais olla omistah. 11Kuitenki ihmiset šuatih tietyä, missä Hiän on, ta lähettih Hänellä jälkeh. Iisussa anto heijän tulla luokšeh. Hiän pakasi heilä Jumalan Valtakunnašta ta parenti kaikki, ken tarvičči parentamista.

12Kun päivä jo kallistu iltah, Iisussan kakšitoista opaššettavua tultih Hänen luo ta šanottih: «Toimita ihmiset pois, jotta hyö mäntäis lähišeuvun kylih ta taloloih ta löyvettäis ičelläh yöšija ta ruokua. Tämähän on aivan elämätöin paikka.» 13Iisussa šano heilä: «Antakkua työ heilä ruokua». A hyö vaššattih: «Viisi leipyä ta kakši kalua – šiinä kaikki, mitä meilä on. Vain pitäykö miän lähtie oštamah ruokua kaikilla näillä ihmisillä?» 14Šielä oli niätšen viitisentuhatta mieštä. Iisussa šano opaššettavillah: «Pankua ihmiset istumah viijenkymmenen henken joukkoloih». 15Hyö niin ni ruattih, käšettih kaikki istumah. 16Šiitä Iisussa otti ne viisi leipyä ta kakši kalua, kaččo ylähyäkši taivahah ta šano passipot Jumalalla. Hiän katkuali leivät ta anto palat opaššettavilla, jotta hyö juattais ne rahvahalla. 17Kaikin šyötih ta tultih kylläsiksi. Šyömistä vielä jäiki, paloja kerättih kakšitoista vakallista.

Petri šanou Iisussua Hristossakši

(Matv. 16:13-23; Mark. 8:27-33)

18Yhen kerran, konša Iisussa moliutu yksinäiseššä paikašša ta opaššettavat oltih Hänen kera, Hiän kyšy heiltä: «Ken Mie ihmisien mieleštä olen?» 19Hyö vaššattih: «Yksien mieleštä Šie olet Iivana Kaštaja, toisien mieleštä Il'l'a. A eryähät šanotah, jotta Šie olet kennih ammuni Jumalan viessintuoja, kumpani nousi kuollehista.» 20Iisussa kyšy: «A työ, mitä työ šanotta? Ken Mie tiän mieleštä olen?» Petri vaštasi: «Šie olet Jumalan Hristossa». 21Iisussa varottamalla varotti heitä, jotta hyö ei šanottais täštä kellänä, 22ta lisäsi: «Ihmisen Poika joutuu äijän käršimäh. Rahvahan vanhimmat, ylipapit ta sakonanopaštajat kiännytäh Häntä vaštah, Hänet tapetah, ta kolmantena päivänä Hiän noušou kuollehista.»

Iisussan kera kulkomisešta

(Matv. 16:24-28; Mark. 8:34–9:1)

23Iisussa šano kaikilla: «Kun ken tahtonou kulkie Miun kera, še kieltäytykkäh ičeštäh, ottakkah oman rissin ta aštukkah Miun peräššä. 24Kačo kun še, ken tahtou pelaštua oman elämän, mänettäy šen. A še, ken Miun tähen mänettäy oman elämän, pelaštau šen. 25Mitäpä hyötyö on ihmisellä šiitä, kun hiän šuanou omakšeh koko muailman, ka kavottanou tahi mänettänöy oman iččeh. 26Še, ken häpiey Milma ta Miun šanoja, šitä Ihmisen Poikaki häpiey, konša Hiän tulou omašša ta Tuaton ta pyhien anhelien jumalallisešša valošša. 27Šanon teilä toven: täššä šeisojien joukošša on eryähie, ket ei kuolla šini, kuni ei nähä Jumalan Valtakuntua.»

Iisussa muuttuu toisenmoisekši

(Matv. 17:1-8; Mark. 9:2-8)

28Iisussan tämän pakinan jälkeh mäni kahekšan päivyä. Šiitä Hiän otti matkahaš Petrin, Iivanan ta Juakon ta nousi vuaralla moliutumah. 29Moliutuos's'a Hiän muuttu nävöltäh, a hänen vuattiet tultih kirkkahan valkeiksi. 30Šamašša šiinä oli kakši mieštä pakajamašša Hänen kera: Moissei ta Il'l'a. 31Hyö näyttäyvyttih jumalallisešša valošša ta paistih Iisussan lähöštä, mi pitäis täyttyö Jerusalimissa. 32Petri ta toiset opaššettavat, kumpaset oltih hänen kera, oltih šyväššä unešša. Konša hyö havaččeuvuttih, niin nähtih Iisussa jumalallisešša valošša ta Moissei ta Il'l'a Hänen kera šeisomašša. 33Konša hyö oltih lähöššä Iisussan luota, Petri šano Hänellä: «Opaštaja, miän on tiälä hyvä olla. Myö luajimma kolme šuojua: yhen Šiula, yhen Moisseilla ta yhen Il'l'alla.» Hiän ei tietän, mitä pakajau.

34Kuni Petri pakasi näin, tuli pilvi ta katto hiät. Kun hyö jouvuttih pilven šiämeh, opaššettavat pöläššyttih. 35Pilveštä kuulu iäni: «Tämä on Miun Poika, kumpasen olen valinnun. Häntä kuunnelkua.»

36Kun iäni šammu, Iisussa oli tuaš yksinäh. Opaššettavat oltih iänettäh ta niinä päivinä ei paistu kellänä šiitä, mitä oli nähty.

Iisussa ajau pojašta piessan

(Matv. 17:14-18; Mark. 9:14-27)

37Konša hyö toisena päivänä laškeuvuttih vuaralta, šuuri rahvašjoukko oli Iisussalla vaššašša. 38Eryäš mieš rahvašjoukošta karjeutu: «Opaštaja, molin Šilma, tule kaččomah miun poikuani. Tämä on miun ainut lapši. 39Piessa rikeneh muokkuau häntä. Yhtäkkie hiän alkau karjuo, ta piessa vetäy häntä koukkuh, niin jotta vuahti lähtöy šuušta. Kun piessa viimein lähtöy, poika jiäy puolikuollehekši. 40Mie molin šiun opaššettavie, jotta ajettais piessa pois, ka hyö ei voitu.» 41Iisussa šano: «Voi tätä uškomatointa ta pilalla männyttä ihmispolvie! Pitältikö Miun pitäy olla tiän kešeššä? Pitältikö Miun pitäy teitä keštyä? Tuo poikaš tänne.» 42Pojan vielä aštuos's'a Iisussah päin, piessa pačkasi hänet muah ta veti koukkuh. No Iisussa komenti piessua lähtömäh, parenti pojan ta anto hänet tuatolla. 43Kaikki ihmiset kummekšittih Jumalan šuurta voimua.

Iisussa tuaš pakajau omašta kuolomašta

(Matv. 17:22-23; Mark. 9:30-32)

Kun kaikki ihmiset ihmeteltih Iisussan ruatoja, Hiän šano opaššettavillah: 44«Pankua mieleh, mitä Mie nyt teilä šanon: Ihmisen Poika annetah rahvahan käsih». 45Opaššettavat ei maltettu, mitä Iisussa näillä šanoilla tarkotti. Niijen merkityš oli peitetty heiltä, niin jotta hyö ei piäšty perillä Hänen šanoista eikä ruohittu kyšyö Häneltä niijen merkityštä.

Ken on šuurin?

(Matv. 18:1-5; Mark. 9:33-37)

46Iisussan opaššettavat alettih kiistyä keškenäh šiitä, ken heistä on šuurin. 47Iisussa tiesi, mitä heilä oli mieleššä. Hiän otti lapšen, pani šen vierelläh 48ta šano heilä: «Ken Miun nimeššä ottau luokšeh tämän lapšen, še ottau Miut. A ken ottau luokšeh Miut, še ottau Miun Työntäjän. Še, ken teistä on kaikista pienin, onki kaikista šuurin.»

Ken ei ole meitä vaštah, še on miän puolella

(Mark. 9:38-40)

49Iivana šano: «Opaštaja, myö näkimä yhen miehen, kumpani Šiun nimellä ajau pois piessoja. Myö kieltimä häntä, šentäh kun hiän ei matkua miän kera.» 50No Iisussa šano: «Elkyä kieltäkkyä häntä. Ken ei ole teitä vaštah, še on tiän puolella.»

Iisussa matalla Jerusalimih

9:51–19:27

Samarijalaiset ei oteta Iisussua vaštah

51Kun Iisussan taivahah ottamisen aika alko läheštyö, Hiän piätti lähtie Jerusalimih. 52Hiän työnsi šananviejät mänömäh ieltäpäin. Hyö lähettih ta mäntih yhteh Samarijan kyläh valmistamah Iisussan tuluo. 53Kuitenki šielä ei tahottu ottua Iisussua vaštah, šentäh kun Hiän matkasi Jerusalimih. 54Tämän kuultuo Hänen opaššettavat Juakko ta Iivana šanottih: «Hospoti, tahotko Šie, jotta myö käškisimä tulen iskie taivahista ta hävittyä hiät, niin kuin Il'l'aki luati?»

55No Iisussa kiänty, moitti heitä ta šano: «Työ että tiijä, mi henki teissä vaikuttau. 56Ei Ihmisen Poika tullun ihmishenkijä hävittämäh, vain pelaštamah.» Ta hyö jatettih matkua toiseh kyläh.

Aššu miun peräššä!

(Matv. 8:19-22)

57Konša hyö matattih tietä myöte, eryäš mieš šano Iisussalla: «Mie matkuan Šiun kera, kunne vain lähtenetki». 58Iisussa vaštasi hänellä: «Repoloilla on omat kolot ta taivahan lintusilla pešät, a Ihmisen Pojalla ei ole kunne piätäh painua».

59Toisella miehellä Iisussa šano: «A šie lähe Miun matkah». Tämä šano: «Hospoti, anna mie enšin käyn hautuamašša tuattoni». 60Vain Iisussa šano: «Anna kuollehien hauvata omat kuollehet, no šie lähe šanelomah ihmisillä Jumalan Valtakunnašta».

61Vielä yksi šano: «Hospoti, mie lähen Šiun kera, vain anna mie enšin käyn prostiutumašša omahisien kera». 62Hänellä Iisussa vaštasi: «Ken alkau kyntyä, ka šiitä rupieu tuakšeh päin kaččelomah, še ei kelpua Jumalan Valtakuntah».

10

Iisussa toimittau šeiččemenkymmentä opaššettavua ruatoh

(Matv. 11:20-24)

101Šen jälkeh Hospoti valičči vielä šeiččemenkymmentä opaššettavua. Hiän toimitti hiät kakšittain mänömäh ieltäpäin joka linnah ta kyläh, kunne Hänellä Ičellä oli mieli männä. 2Hiän šano heilä: «Vil'l'ua on äijän, vain leikkuajie on vähän. Šentäh molikkua elon Isäntyä, jotta Hiän työntäis ruatajie elonkorjuuh. 3Mänkyä, Mie työnnän tiät kuin lampahat hukkien keškeh. 4Elkyä ottakkua matkah rahua, elkyä sumččua elkyäkä jalaččie. Matatešša elkyä piettykkyä pakajamah kenenkänä kera. 5Mih taloh mänettä, šanokkua enšin: ‘Rauha tällä talolla’. 6Kun šielä ollou rauhanarvoni ihmini, tiän rauha jiäy hänellä. A kun šielä ei olle šemmoista ihmistä, tiän rauha myöštyy teilä. 7Jiäkyä šiih taloh, šyökyä ta juokua, mitä teilä taritah, šentäh kun ruataja on tienannun oman palkan. Elkyä muutelkua talošta toiseh.

8Konša työ tuletta linnah, missä tiät otetah vaštah, šyökyä šitä, mitä teilä annetah. 9Parentakkua šen linnan läsijie ta šanokkua ihmisillä: ‘Jumalan Valtakunta on jo tullun tiän lähellä’. 10A kun työ tulletta linnah, missä teitä ei oteta vaštah, mänkyä šen linnan pihoilla ta šanokkua: 11‘Tiän linnan pölynki, mi tarttu miän jalkoih, myö puissallamma teilä jälelläh. Kumminki tietäkkyä, jotta Jumalan Valtakunta on jo tullun lähellä!’ 12Šen šanon teilä, jotta suutupäivänä Sodomiki piäšöy vähemmällä kuin še linna.»

13«Voi šilma, Horasinin linna! Voi šilma, Vifsaidan linna! Kun Tiirašša ta Sidonissa ois luajittu ne šuuret ruavot, kumpasie tiän pihoilla luajittih, niijen eläjät ois jo ammuin šuoriuvuttu värččivuatteih. Hyö ois issuttu tuhkašša, jätetty riähäššä elämini ta kiännytty Jumalan puoleh. 14Šentäh suutupäivänä Tiira ta Sidoni piäššäh vähemmällä kuin työ, Horasini ta Vifsaida. 15Ta šieki, Kapernaumin linna, smietitkö, jotta šiut taivahah ylennetäh? Alaš šiut luuvvah, alaš tuonelah šuate!

16Še, ken teitä kuuntelou, kuuntelou Milma. Ken kieltäytyy teistä, kieltäytyy Miušta. A ken Miušta kieltäytyy, kieltäytyy Miun Työntäjäštä.»

Šeiččemenkymmentä opaššettavua myöššytäh

17Ne šeiččemenkymmentä opaššettavua myöššyttih hyvillä mielin ta šanottih: «Hospoti, piessatki totellah meitä, kun myö käšemmä niitä Šiun nimellä». 18Iisussa šano heilä: «Mie nävin, mitein šaatana kirposi taivahašta kuin tulenisku. 19Mie annoin teilä vallan talluo kiärmehie ta skorpionija ta annoin vallan kaiken vihollisvoiman piällä – eikä ole mitänä, mi vois luatie teilä pahua. 20No elkyä šitä iloilkua, jotta piessat totellah teitä, vain iloilkua šitä, jotta tiän nimet on kirjutettu taivahan kirjah.»

Iisussa ylentäy Taivahaista Tuattuo

(Matv. 11:25-27; 13:16-17)

21Šilloin Pyhä Henki täytti Iisussan mielihyvällä, ta Hiän šano: «Tuatto, taivahan ta muan Hospoti! Mie kiitän Šilma šiitä, jotta Šie peitit nämä as's'at viisahilta ta järköviltä ta näytit ne lapšen moisilla. Tämän Šie, Tuatto, kačoit hyväkši.»

22Iisussa kiänty opaššettavih päin ta šano: «Tuattoni on antan kaiken Miun valtah. Poikua ei tiijä kenkänä toini kuin vain Tuatto, eikä Tuattuo tiijä kenkänä toini kuin vain Poika ta še, kellä Poika tahtou Hänet ilmottua.»

23Iisussa kiänty opaššettavih päin ta šano vain heilä: «Ošakkahat ollah ne šilmät, kumpaset nähäh šitä, mitä työ niättä! 24Mie šanon teilä: monet Jumalan viessintuojat ta čuarit ois tahottu nähä šitä, mitä työ niättä, vain ei nähty, ta kuulla šitä, mitä työ kuuletta, vain ei kuultu.»

Hyväšiämini samarijalaini

25Yksi sakonanopaštaja tahto šuaha Iisussan šanoista kiini ta kyšy Häneltä: «Opaštaja, mitä miun pitäis ruatua, jotta šaisin ilmasenikusen elämän?» 26Iisussa vaštasi hänellä: «Mitä Sakonašša šanotah? Mitä šie iče šieltä luvet?» 27Mieš vaštasi: «Tykkyä Hospotie, omua Jumaluaš koko šytämeštäš, kaikella henkelläš, kaikin voimin ta kaikella mielelläš, ta tykkyä omua lähimmäistäš niin kuin iččieš». 28Iisussa šano hänellä: «Rua niin, šilloin šuat elyä».

29Sakonanopaštaja tahto näyttyä, jotta hiän eläy Sakonan käškyjen mukah, ta kyšy Iisussalta: «A kenpä on miun lähimmäini?»

30Šiih Iisussa vaštasi: «Mieš matkasi Jerusalimista Jerihonih ta joutu rosvojen käsih. Ne ryöššettih häneltä vuattiet, lyötih häntä ta mäntih männeššäh, a hänet jätettih puolikuollehena venymäh mualla. 31Šitä šamua tietä myöte šattu tulomah pappi. Nähtyö piekšetyn hiän šiirty tien toisella puolella ta jatko matkua. 32Šamoin ruato leeviläini, kumpani niise tuli šiih paikkah. Kun hiän näki miehen, hiänki mäni kyličči tien toista puolta. 33Šiitä tuli eryäš samarijalaini, kumpani niise matkasi šamua tietä. Kun hiän tuli šiih paikkah ta näki miehen, hänen tuli suali häntä. 34Hiän mäni miehen luo, kuato viinua ta šiemenvoita hänen huavoih, šito ne ta nošti miehen oman oslah šelkäh. Šiitä hiän vei miehen matkuštajataloh ta hoiti häntä. 35Toisena päivänä, konša samarijalaini oli lähöššä, hiän otti kakši dinarie, anto ne matkuštajatalon isännällä ta šano: ‘Pie huolta täštä mieheštä. A kun šiulta männöy enämmän rahua hänen tähen, mie kyllä annan lisyä, konša tulen jälelläh.’ 36Ken näistä kolmešta on šiun mieleštä lähimmäini šillä, ken joutu rosvojen käsih?» 37Sakonanopaštaja šano: «Ka še, ken šaleičči häntä». Iisussa šano hänellä: «Mäne ta rua šieki šamoin».

Marppa ta Muarie

38Iisussa aštu iellähpäin omien opaššettavien kera ta mäni yhteh kyläh. Šielä Marppa-nimini naini otti Hänet hyvin vaštah. 39Marpalla oli čikko, Muarie. Muarie istu Iisussan jaloissa ta kuunteli, mitä Hiän pakasi. 40A Marppa häyrysi šuahakšeh kostitušta. Hiän tuli Iisussan luo ta šano: «Hospoti, etkö Šie yhtänä välitä, jotta miun čikko jätti kaikki hommat miula? Šano, jotta hiän auttais milma.» 41Vain Iisussa vaštasi hänellä: «Marppa, Marppa, šie huolehit ta hermoštelet monešta as's'ašta. 42A tärkie on vain yksi. Muarie valičči hyvän ošan, eikä šitä oteta häneltä pois.»

11

Iisussa opaštau moliutumah

(Matv. 6:9-13; 7:7-11)

111Kerran Iisussa oli moliutumašša. Molinnan jälkeh yksi Hänen opaššettavista šano: «Hospoti, opašša miät moliutumah, niin kuin Iivanaki opašti omie opaššettavieh».

2Iisussa šano heilä: «Konša moliuvutta, šanokkua näin:

Miän Taivahaini Tuatto!

Pisykkäh pyhänä Šiun nimi.

Tulkah Šiun Valtakunta.

Käykäh Šiun tahtuo myöte

šamoin muan piällä,

niin kuin käyt taivahašša.

3Anna meilä aina miän jokapäiväni leipä.

4Ta prosti meilä miän riähät,

šentäh kun myöki prostimma jokahista,

ken on meilä velašša.

Eläkä šuata meitä muanitukšeh,

vain piäššä miät juavelista.»

5Iisussa šano vielä: «A kun kävis näin: kennih teistä mänöy kešellä yötä tovarissan luo ta šanou: ‘Velli hyvä, anna miula laihinah kolme leipyä. 6Miun tovarissa tuli loittuota, a miula ei ole mitänä stolalla pantavua.’ 7A še toini vaštuau talošta: ‘Jätä miut rauhah. Ovi on šalvattu, ta mie olen jo makuušijalla lapšien kera. En voi noušša antamah šiula mitänä.’ 8Šen šanon teilä: vaikka hiän ei nousis antamah leipyä tovarissana olleššah, niin kumminki hiän noušou ta antau šentäh, kun še kyšyjä iellähki kopistau. Ta hiän antau niin äijän, kuin še kopistaja tarviččou.

9Ka niinpä Mieki šanon teilä: kyšykkyä, niin teilä annetah. Eččikkyä, niin löyvättä. Kopistakkua, niin teilä avatah. 10Niätšen joka kyšyjä šuau, eččijä löytäy ta kopistajalla avatah. 11Onko ken teistä šemmoni tuatto, ken antau pojallah kiärmehen, konša poika kyšyy häneltä kalua? 12Tahi antau pojallah skorpionin, konša hiän kyšyy jiäliččyä? 13Kun kerran työ, pahat ihmiset, šuatatta antua omilla lapšilla hyvie lahjoja, niin varmašti tiän Taivahaini Tuatto antau Pyhän Henken niillä, ket Šitä Häneltä kyšytäh.»

Iisussa ta velsevuli

(Matv. 12:22-30; Mark. 3:20-27)

14Kerran Iisussa ajo piessan mykäštä mieheštä. Kun piessa läksi, mykkä mieš rupesi pakajamah. Ihmiset oltih kummissah. 15Muutomat kuitenki šanottih: «Velsevulin11:15 Velsevuli kačo šelityštä Matv. 10:25., iče piäpiessan, voimalla Hiän ajau piessoja pois». 16A toiset tahottih kiušata Iisussua ta vuajittih, jotta Hiän näyttäis heilä merkin taivahašta.

17Iisussa tiesi, mitä näillä ihmisillä oli mieleššä. Hiän šano: «Kun valtakunta jakautunou keškenäh šotijih joukkoloih, še häviey. Šamoin käyt talolla, kun šen väki jakautunou. 18Kun šaatana šotinou iččieh vaštah, miteinpäš hänen valtakunta šilloin šäilyis? Työ šanotta, jotta Mie velsevulin voimalla ajan piessoja ihmisistä. 19No kun mie ajanen piessoja ihmisistä velsevulin voimalla, niin kenenpäš voimalla teikäläiset niitä ajetah pois? Eiköš Jumalan voimalla? Heistä työ niättä, mitein viäräššä oletta. 20No a kun Mie Jumalan šormella ajanen pois piessoja, šilloinhan Jumalan Valtakunta on jo tullun tiän luo.

21Kun väkövä mieš aštalojen kera vahtuau omua taluoh, šilloin hänen hyvyset ollah turvašša. 22A kun hänen piällä hyökännöy vielä väkövämpi mieš, še voittau hänet. Šiitä ottau häneltä aštalat, kumpasih hiän luotti, ta jakau häneltä anaššetut šualehet. 23Ken ei ole Miun puolella, še on Milma vaštah; ken ei keryä Miun kera, še hajottau.»

Piessat vallatah tyhjä ihmini

(Matv. 12:43-45)

24«Konša piessa lähtöy pois ihmiseštä, še kävelöy vejettömissä paikoissa ta eččiy levähyššijua, vain ei löyvä. Šilloin še šanou: ‘A myöššynpä mie kotihini, mistä läksin’. 25Kun še tulou jälelläh, niin näköy, jotta koti on pyyhitty ta pantu hyväh kuntoh. 26Šiitä še mänöy ta ottau matkahah šeiččemen muuta piessua, vielä pahempua kuin hiän iče. Ne männäh šiih ihmiseh ta eletäh häneššä. Näin šen ihmisen elämä tulou vielä pahemmakši, mitä še ennein oli.»

Ken on ošakaš?

27Kun Iisussa pakasi näin, yksi naini rahvašjoukošta karjahti Hänellä: «Ošakaš on še Muamo, ken kanto Šilma ta imetti Šiut!» 28Šiih Iisussa šano: «Vielä ošakkahammat ollah ne, ket kuullah Jumalan šana ta eletäh šen mukah».

Joonan merkki

(Matv. 12:38-42)

29Kun rahvašta keräyty aina vain enämmän, Iisussa alko paissa heilä näin: «Tämän ajan ihmiset ollah pahat. Hyö vuajitah merkkie, vain heilä ei anneta muuta merkkie kuin Joonan merkki. 30Niin kuin Joona oli merkkinä Ninevin eläjillä, šamoin on Ihmisen Poikaki merkkinä tällä ihmispolvella. 31Suutupäivänä šuven čarovna noušou kuollehista yheššä tämän ihmispolven kera ta suutiu šen viäräpiäkši. Hiän kun tuli muailman rannoilta šuate kuuntelomah Solomonin viisahutta, a täššä teilä on šuurempi kuin Solomoni! 32Suutupäivänä Ninevin eläjät nouššah kuollehista yheššä tämän ihmispolven kera ta suutitah še viäräpiäkši. Joonan pakinojen jälkeh hyö kiännyttih riähistä Jumalan puoleh, a täššä teilä on šuurempi kuin Joona!»

Šilmä on runkon lamppu

(Matv. 5:15; 6:22-23)

33«Ei kenkänä šytytä lamppuo ta šiitä pane šitä peittoh tahi aštien alla. Korkiella paikalla še pannah, jotta pirttih tulijat nähtäis valo. 34Šiun šilmät ollah šiun runkon lamppu. Kun šiun šilmät oltaneh tervehet, šilloin koko šiun runko on täyši valuo. A kun ne oltaneh kipiet, šilloin šiun runko on pimietä täyši. 35Varo, jotta še valo, mi on šiušša, ei ois pimietä. 36No kun koko šiun runko ollou valuo täyši, eikä šiinä olle yhtäkänä pimietä paikkua, še on šilloin kokonah valon täyttämä, aivan kuin šilma valottais kirkaš lamppu.»

Iisussa viärittäy farisseiloita ta sakonanopaštajie

(Matv. 23:1-36; Mark. 12:38-40; Luk. 20:45-47)

37Konša Iisussa oli opaštamašša, eryäš farissei kučču Hänet luokšeh verolla. Iisussa mäni šinne ta istuutu stolah. 38Farissei kummekši, kun näki, jotta Iisussa ei peššyn käsie šyönnin iellä. 39No Hospoti šano hänellä: «Työ farisseit še puhissatta piältä päin mal'l'an ta staučan, a tiän šiämet ollah täytenäh ahnehutta ta pahutta. 40Mielettömät! Eikö še, ken loi piälyššän, luonun šiämyštyäki? 41Antakkua köyhillä še, mitä on tiän mal'l'ašša, ta šiitä teilä kaikki on puhašta.

42Voi teitä, farisseit! Työ annatta Sakonan käšyn mukah Jumalalla kymmenennen ošan kaikista makuheinistä, vain että välitä oikeuvešta ettäkä tykkyä Jumalua. Šemmosinahan tiän pitäis olla, eikä ni kymmenennen ošan antamista pitäis unohtua. 43Voi teitä, farisseit! Työ tykkyättä istuo parahilla paikoilla sinagogoissa ta oletta hyvillänä, kun ihmiset pihoilla tervehitäh teitä. 44Voi teitä, sakonanopaštajat ta farisseit! Pyhiksi luatiutujat! Työ oletta niin kuin muatunehet kalmat, kumpasie ihmiset tietämättä tallotah11:44 Ušottih, jotta ihmini pakanoittuu, kun šattunou košettamah kalmua.

45Šiitä yksi sakonanopaštajista šano Iisussalla: «Opaštaja, näin pakajamalla Šie šatatat meitä». 46Šiih Iisussa šano: «Voi teitä, sakonanopaštajat! Työ panetta ihmisien harteilla takkoja, kumpasie on jykie kantua. A iče että šormiekana liikahuta jotta auttua heitä. 47Voi teitä! Työ panetta muistopaččahie Jumalan viessintuojien hauvoilla, vaikka tiän tuatot še hiät tapettih. 48Näin työ näytättä, jotta tiijättä ta hyväkšyttä šen, mitä tiän tuatot ruattih: hyö tapettih Jumalan viessintuojat, a työ panetta heilä muistopaččahie. 49Šentäh Jumalan Viisahuš onki šanon näin: ‘Mie toimitan heijän luo Jumalan viessintuojie ta apostolija, yksie hyö tapetah, toisie ajetah pois’. 50Šentäh tämä ihmispolvi joutuu vaštuamah kaikkien viessintuojien vereštä, mi on valutettu muailman luatimisešta šuate, 51Avelin vereštä alkuan alttarin ta jumalankojin välissä tapetun Saharein vereh šuate. Mie šanon teilä, jotta tämä nykyjäh eläjä ihmispolvi joutuu makšamah täštä kaikešta.

52Voi teitä, sakonanopaštajat! Työ ottija tiijon avuamen. Iče että tahton männä šiämeh Jumalan Valtakuntah, ta niitäki, ken tahto männä, että piäštän.»

53Iisussan paissešša sakonanopaštajat ta farisseit ruvettih vihasešti kyšelömäh Häneltä kaikenmoisista as's'oista. 54Hyö tarkkah kuunneltih Hänen pakinoja, šentäh kun reistattih šuaha Häntä šanašta kiini, jotta šiitä voitais viärittyä Häntä.