Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
1

Alkušana

11Monet on ruvettu kirjuttamah kaikešta šiitä, mitä miän kera oli ollun. 2Hyö kirjutettih šen mukah, mitä meilä paistih ne, ket ihan alušta šuate nähtih omin šilmin kaiken ta ruvettih levittämäh Jumalan šanua. 3Niin mieki tarkkah tutkin kaiken alušta loppuh. Šiitä piätin kirjuttua šilma varoin, arvosa Feofili, kaikki as's'at järeštäh. 4Šiitä šie iče niät, jotta totta on še, mitä šiula on opaššettu.

Iisussan šyntymini ta lapšuš

1:5–2:52

Anheli ilmottau Iivana Kaštajan šyntymisen

5Šiih aikah, konša Iiroti1:5 Iiroti kačo šelityštä Matv. 2:1. oli Juutijan čuarina, šielä eli Saharei-nimini pappi. Hiän oli Avijan pappijoukošta.1:5 Papit oli juattu 24 joukkoh, ta ne vuorotellein sluušittih Jerusalimin jumalankojissa. Hänen naini oli Jelisaveta, pappi Aaronin šuvušta. 6Molommat hyö oltih Jumalan šilmissä oikiemieliset ta vijattomat ta elettih kaikkien Hospotin käškyjen ta juohatukšien mukah. 7No heilä ei ollun lapšie, šentäh kun Jelisaveta ei voinun tulla pakšukši, ta hyö molommat oltih jo vanhat.

8Yhen kerran Saharei oli toimittamašša papin töitä Jumalan ieššä oman joukon vuorolla. 9Niin kuin aina, papit pantih arpua töistä. Arpomisen mukah Saharein piti männä Hospotin jumalankotih polttamah luatanua. 10Šillä aikua, kuni hiän kuati, šuuri rahvašjoukko moliutu ulkopuolella. 11Šiitä Sahareilla näyttäyty Hospotin anheli. Hiän šeiso kuajinta-alttarin oikiella puolella. 12Anhelin nähtyö Saharei šäpšähti ta vareutu. 13A anheli šano hänellä: «Elä varaja, Saharei. Šiun malittu on kuultu: šiun naini Jelisaveta šuau šiula pojan, ta šie annat hänellä nimen Iivana. 14Hiän tuou šiula äijän iluo ta hyvyä mieltä, ta monet ihaššutah, kun hiän šyntyy. 15Häneštä tulou šuuri Jumalan mieš. Hiän ei juo viinua eikä muita väkövie. Jo ennein šyntymistä hiän on täyši Pyhyä Henkie. 16Hiän kiäntäy monet israelilaisista Hospotin, heijän Jumalan puoleh. 17Il'l'an henkeššä ta voimašša hiän aštuu Hospotin iellä. Hiän kiäntäy tuattojen šytämet lapšien puoleh ta panou tottelomattomat ajattelomah oikiemielisien tapah. Näin hiän valmistau rahvahan ottamah vaštah Hospotin.»

18Šiitä Saharei kyšy anhelilta: «Mistäpä mie tiijän, jotta käypi niin kuin šie šanot? Miehän olen vanha ta miun naini niise on vanha.» 19Anheli vaštasi hänellä: «Mie olen Gavriil, yksi niistä, kumpaset šeisotah Jumalan ieššä. Hiän työnsi miut pakajamah šiun kera ta tuomah šiula tämä hyvä viesti. 20No šie tulet mykäkši etkä voi paissa šini, kuni tämä kaikki ei stuaniuvu. Näin käypi šentäh, kun šie et uškon miun šanoja, kumpaset täytytäh omalla ajallah.»

21Ihmiset vuotettih Sahareita ta kummekšittih, mintäh hiän niin pitälti on jumalankojissa. 22A konša hiän tuli šieltä, hiän ei voinun paissa heijän kera. Šiitä ihmiset hokšattih, jotta jumalankojissa ken lienöy näyttäytyn hänellä. Saharei vain näytti heilä merkkijä käsilläh ta jäi mykäkši.

23Sluušintapäivien loputtuo Saharei myöšty kotih. 24Vähäsen ajan piäštä hänen naini Jelisaveta tuli pakšukši. Viisi kuukautta hiän peitteli šitä kaikilta, ičekšeh vain pakasi: 25«Tämän Hospoti luati miula. Hiän kiänty miun puoleh ta piäšti häpieštä rahvahan ieššä.»

Anheli Gavriil näyttäytyy Muariella

26Konša Jelisaveta oli kuuvvennella kuukauvella, Jumala työnsi anheli Gavriilan Galileijah Nasaretin linnah. 27Hänellä oli viesti Muarie-nimisellä neiččyöllä. Muarie oli kihloissa Joosefi-nimisen miehen kera, kumpani oli Tuavitan šuvušta. 28Muarien luo tultuo anheli šano hänellä: «Terveh, Muarie! Šie olet šuanun armon Jumalan šilmissä, ta Hiän on šiun kera. Šie olet toisie naisie ošakkahampi.» 29Kun Muarie näki anhelin, hiän pöläšty ta ihmetteli, mitä vois tarkottua tämmöni tervehintä. 30Anheli jatko: «Elä varaja, Muarie. Jumala on mieltyn šiuh. 31Šie tulet pakšukši ta šuat Pojan, ta šie annat Hänellä nimen Iisussa1:31 Iisussa kačo šelityštä Matv. 1:21.. 32Häneštä tulou šuuri, ta Häntä ruvetah šanomah Ylimmäisen Pojakši. Hospoti Jumala antau Hänellä Hänen tuaton Tuavitan valtaistumen. 33Hiän halliččou Juakon jälkiläisie, Israelin rahvašta, ilmasen ijän. Hänen čuarinvalta ei lopu konšana.» 34Muarie kyšy anhelilta: «Mitein še vois olla? Miehän en ole miehellä.» 35Anheli vaštasi hänellä: «Pyhä Henki tulou šiun piällä, ta Ylimmäisen voima kattau šiut. Šentäh Lapši, kumpani šyntyy, on pyhä, ta Häntä kučutah Jumalan Pojakši. 36Ta kačo, šiun heimolaini Jelisaveta niise on pakšuna, vaikka on jo vanha. Hiän kantau poikua ta on jo kuuvvennella kuukauvella, hiän, kumpaista šanottih lapšie šuamattomakši. 37Jumalalla ei ole mitänä mahotointa.» 38Muarie šano: «Mie olen Hospotin käškyläini. Käykäh miula niin kuin šie šanoit.» Ta anheli läksi Hänen luota.

Muarie Jelisavetan luona

39Muutoman päivän piäštä Muarie läksi kiirehešti linnah, kumpani oli Juutijan vuaroilla. 40Hiän mäni Saharein taloh ta tervehti Jelisavetua. 41Kun Jelisaveta kuuli Muarien tervehykšen, lapši hypähti hänen vačašša, ta iče hiän täytty Pyhällä Henkellä. 42Jelisaveta karjahti: «Šilma on plahoslovittu enämmän kuin muita naisie, ta plahoslovittu on Lapši, kumpaista šie kannat! 43Mitein mie šain tämmösen kunnivon, jotta miun Hospotin Muamo tuli miun luo? 44Kun mie kuulin šiun tervehykšen, lapši hypähti ihaššukšešta miun vačašša. 45Ošakaš olet šie, kumpani ušoit! Lupauš, min Hospoti šiula anto, käypi toteh.»

Muarie kiittäy Jumalua

46Šilloin Muarie šano:

– Mie kiitän kaikešta šytämeštäni Hospotie,

47miun henki on mielissäh Jumalašta, miun Pelaštajašta,

48šentäh kun Hiän kiänti šilmät miuh,

omah käškyläiseh, niin pieneh ta mitättömäh.

Täštä iellähpäin kaikki ihmispolvet ruvetah kuččumah milma ošakkahakši,

49šentäh kun voimallini Jumala

– pyhä on Hänen nimi –

luati miula šuurie.

50Polvešta polveh Hiän armahtau niitä,

ket varatah Häntä.

51Hiän näytti oman käteh voiman;

Hiän ajo hajallah ne,

kellä on ylpiet ajatukšet.

52Hiän ajo omilta istumiltah vallašša olijat

ta nošti alašpainetut.

53Nälkähisillä Hiän anto kyllälti šyömistä,

a pohatat toimitti pois tyhjin käsin.

54Hiän tuli auttamah Israelie, omua käškyläistä,

Hiän muisti omua rahvašta ta oli armollini Aprahamilla

55ta hänen heimokunnalla ilmasen ijän,

niin kuin oli luvannun miän kantatuattoloilla.

56Muarie oli Jelisavetan luona kolmisen kuukautta ta šiitä myöšty kotih.

Iivana Kaštaja šyntyy

57Jelisavetalla tuli lapšenšuanta-aika, ta hiän šai pojan. 58Nuapurit ta heimolaiset oltih mielissäh hänen kera, konša kuultih, mittyön šuuren armon Hospoti anto hänellä. 59Kahekšantena päivänä hyö tultih luatimah lapšella laitaleikkaušta1:59 Laitaleikkauš. Moissein Sakonan mukah jokahiselta israelilaiselta poikalapšelta oli leikattava nilanahkasen laita. ta tahottih panna hänellä tuattoh nimi Saharei. 60Šiih Jelisaveta šano: «Ei, kun hänen nimekši tulou Iivana». 61Hyö šanottih hänellä: «Eihän šiun šuvušša ole ketänä šen nimistä». 62Hyö kyšyttih tuatolta käsillä ošuttelomalla, min nimen hiän tahtou antua pojallah. 63Saharei käški tuuvva kirjutušlautasen ta kirjutti šiih: «Hänen nimi on Iivana». Kaikin oltih kummissah. 64Šiinä šamašša Saharein kielen šitiet avauvuttih. Hiän rupesi pakajamah ta kiittämäh Jumalua.

65Kaikki lähellä eläjät vareuvuttih, ta joka paikašša Juutijan vuaroilla paistih šiitä, mitein oli käynyn. 66Ket kuultih täštä, pantih kaiken mieleh ta paistih: «Mi täštä lapšešta tullou?» Hyö niätšen maltettih, jotta Hospotin käsi on lapšen piällä.

Saharei ylentäy Jumalua

67Iivanan tuatto Saharei täytty Pyhällä Henkellä ta alko einuštua:

68– Kiitetty olkah Hospoti, Israelin Jumala,

šentäh kun Hiän tuli omua rahvaštah auttamah

ta lunašti šen.

69Hiän toimitti meilä väkövän Pelaštajan

oman käškyläisen Tuavitan šuvušta,

70niin kuin oli ammusina aikoina luvannun

omien pyhien viessintuojien šuulla.

71Hiän pelašti miät vihollisista,

kaikkien miän vihamiehien käsistä.

72Jumala on armahtan miän tuattoja

ta muistan šen pyhän šopimukšen,

min luati hiän kera,

73šanan, kumpasen Hiän anto Aprahamilla,

miän kantatuatolla.

74Vihollisien käsistä piäššehinä

75myö voimma mitänä varajamatta sluušie Hänellä,

puhtahina ta oikiemielisinä Hänen ieššä

koko miän elämän ajan.

76A šilma, lapši, ruvetah šanomah

Ylimmäisen viessintuojakši,

šentäh kun šie lähet matkuamah Hospotin iellä,

jotta puhistua Hänellä tiet.

77Šie kerrot Hänen rahvahalla pelaššukšešta,

riähkien prostimisešta.

78Näin miän Jumala omašša šuurešša hyvyöššä armahtau meitä,

korkevukšista koittau meilä päivännoušu.

79Še loistau niillä,

ket eletäh pimieššä ta kuoloman kuvahaisešša,

še juohattau miän jalat rauhan tiellä.

80Lapši kašvo ta vahvistu henkeššä. Hiän eli tyhjäššä muašša šini, kuni hänellä ei tullun aika männä Israelin rahvahan eteh.
2

Iisussan šyntymä

21Niinä päivinä tuli Riiman keisarilta Aukustilta käšky, jotta koko muašša pitäy ruveta luatimah väjenkirjutušlistoja. 2Tämä oli enšimmäini väjenkirjutuš, ta še oli šiih aikah, konša Siirijua halličči Kvirinie. 3Kaikin mäntih kirjuttautumah, jokahini omah linnah.

4Joosefi niise läksi Nasaretin linnašta, kumpani oli Galileijašša. Hiän mäni Juutijah, Tuavitan linnah Viflejemih, šentäh kun oli Tuavitan šuvušta. 5Hiän otti kerallah Muarien, kumpani oli kihlottu hänellä ta kumpani kanto Lašta. 6Konša hyö oltih šielä, Muariella tuli lapšenšuanta-aika. 7Hiän šai Pojan, enšimmäisen Lapšen. Hiän kapaloičči Lapšen ta pani Hänet šoimeh, šentäh kun heilä ei löytyn tilua matkuštajien talošta.

Paimenet Iisussua tervehtimäššä

8Šillä šeuvulla oli paimenie varteimašša yöllä lampahie. 9Heilä näyttäyty Hospotin anheli, ta Hospotin jumalallini valo ympäröičči hiät. Paimenet äijälti pöläššyttih. 10Anheli šano heilä: «Elkyä varakkua. Mie tulin ilmottamah teilä hyvän viessin, šuuren ilošanoman kaikella rahvahalla. 11Tänäpiänä Tuavitan linnašša šynty teilä Pelaštaja, kumpani on Hristossa2:11 Hristossa kačo šelityštä Matv. 1:16., Hospoti. 12Täštä työ tunnetta Hänet: ripakkoloih kiäritty Lapši makuau šoimešša.» 13Yhtäkkie anhelin luo jiäviyty šuuri taivahallini šotajoukko, kumpani ylenti Hospotie šanoilla:

14– Kunnivo Jumalalla taivahissa,

a muan piällä olkah rauha

ta ihmisillä hyvä tahto!

15Konša anhelit mäntih heijän luota taivahah, paimenet paistih keškenäh: «Läkkä Viflejemih! Šielä myö niämmä šen, mitä on tapahtun, šen, mistä Hospoti meilä ilmotti.»

16Hyö lähettih kiirehešti Viflejemih ta löyvettih šielä Muarie, Joosefi ta Lapši, kumpani makasi šoimešša. 17Tämän nähtyö paimenet kerrottih, mitä anhelit šanottih heilä Lapšešta. 18Kaikin, ket kuultih paimenien šanat, kummekšittih. 19Muarie pani kaikki nämä šanat šiämeh ta moničči ajatteli niitä ičekšeh.

20Paimenet myöššyttih karjan luo, ylennettih ta passipoitettih Jumalua šiitä, mitä hyö šuatih kuulla ta nähä. Kaikki kävi juštih niin, mitein heilä oli šanottu.

Iisussa tuuvvah jumalankotih

21Kahekšan päivän piäštä tuli aika luatie Lapšella laitaleikkauš, ta Hänellä pantih nimekši Iisussa. Še oli še nimi, min anheli käški antua Hänellä jo ennein šitä, kun Muarie tuli pakšukši.

22Tuli aika Joosefin ta Muarien männä puhistautumah2:22 Kun naini šai pojan, hiän Moissein Sakonan mukah oli pakana 40 päivyä. Niijen päivien aikana hiän ei šuanun männä jumalankotih. Šen jälkeh hänen piti viijä šinne uhri Jumalalla ta šiitä hiän puhistu., niin kuin Moissein Sakona käški. Hyö tuotih Iisussa Jerusalimih, jotta panna Hänet Hospotin eteh, 23šentäh kun Hospotin Sakonašša šanotah näin: «Jokahini poikalapši, mi on muamollah enšimmäini lapši, pitäy pyhittyä Hospotilla». 24Hospotin Sakonan mukah heijän piti šamalla kertua tuuvva uhrilahja Jumalalla, «pari villikyyhkyistä tahi kakši kyyhkynpoikaista».

Simeoni ta Anna nähäh Iisussa

25Jerusalimissa oli mieš nimeltäh Simeoni. Hiän oli oikiemielini ta jumalahini ta vuotti, jotta Jumala piäštäis Israelin ahissukšista. Pyhä Henki oli Simeonin piällä. 26Pyhä Henki oli ilmottan hänellä, jotta hiän ei kuole, kuni ei niä Hospotin työntämyä Hristossua. 27Henken juohattamana hiän tuli jumalankotih. Juštih šilloin Iisussan vanhemmat tuotih šinne Lapši, jotta luatie Hänellä še, mitä Sakona käšköy. 28Simeoni otti Lapšen yškäh, passipoitti Jumalua ta šano:

29«Valtijaš, nyt Šie piäššät oman käškyläiseš rauhašša mänömäh toiseh ilmah,

niin kuin olet luvannun.

30Miun šilmäni niät kun nähtih Pelaštaja,

31kumpasen Šie olet varuštan kaikilla rahvahilla.

32Häneštä tulou valo toisenvierosilla,

ta kunnivo Šiun rahvahalla, Israelilla.»

33Joosefi ta Iisussan Muamo kummekšittih, mitä Lapšešta šanottih. 34Simeoni plahoslovi hiät ta šano Muariella, Lapšen Muamolla: «Tämän Lapšen tähen monet israelilaiset lanketah ta monet nouššah. Jumala on pannun Hänet merkiksi, kumpaista vaššuššetah, 35ta šiun omanki šytämen läpi pistäy miekka. Näin tullah ilmi monien šiämeh peitetyt mielet.»

36Šielä oli niise Jumalan viessintuoja Anna, Fanuilin tytär, Asirin šuvušta. Hiän oli jo hyvin vanha. Hiän oli männyn nuorena neiččyönä miehellä ta oli elän mieheh kera šeiččemen vuotta. 37No nyt hiän oli leški ta hänellä oli kahekšankymmentä nellä vuotta. Hiän ei lähten jumalankojista kunnena, vain sluuši yötä päivyä Jumalalla: moliutu ta pyhitti. 38Hiän niise tuli šinne juštih šamah aikah. Hiän passipoitti Jumalua ta pakasi Lapšešta kaikilla niillä, ket vuotettih, jotta Jumala piäštäy Jerusalimin ahissukšista.

39Ruattuo kaiken šen, min Hospotin Sakona miäräsi, Joosefi ta Muarie myöššyttih Galileijah, omah kotilinnah Nasarettih. 40Šielä Lapši kašvo, lujittu henkeššäh ta viisaštu, ta Jumalan armo oli Hänen kera.

Iisussa pienenä

41Joka vuosi Iisussan vanhemmat käytih Äijänpäivän pruasniekalla Jerusalimih. 42Konša Iisussalla oli kakšitoista vuotta, hyö tuaš lähettih Jerusalimih pruasniekalla, niin kuin oli tapana. 43Pruasniekkapäivien loputtuo, vanhemmat lähettih kotih, a Iisussa-poika jäi Jerusalimih. No Joosefi ta Iisussan Muamo ei hokšattu šitä. 44Hyö matattih koko päivä šiinä mielin, jotta Iisussa on joukošša. Kun hyö ruvettih eččimäh Häntä heimolaisien ta tuttavien kešeštä, 45niin ei löyvetty. Šiitä Joosefin ta Muarien piti myöštyö Jerusalimih eččimäh Häntä.

46Kolmen päivän piäštä hyö löyvettih Iisussa jumalankojista. Hiän istu šielä opaštajien kešeššä, kuunteli heitä ta kyšeli heiltä. 47Kaikin, ket kuunneltih Häntä, oltih kummissah, kuin hyvin Hiän kaiken malttau ta kuin tolkukkahašti vaštuau. 48Nähtyö Iisussan Hänen vanhemmat ouvokšuttih ta Muamo kyšy Häneltä: «Poikan, mintäh Šie ruavoit meilä tämän? Myö tuattoš kera hätäytymä kokonah ta rupesima eččimäh Šilma.» 49Iisussa vaštasi heilä: «Mintäh työ Milma ečittä? Ettäkö tiijä, jotta Miun pitäy olla Tuattoni kojissa?» 50Ka hyö ei maltettu, mitä Hiän tahto šanuo näillä šanoilla.

51Iisussa myöšty vanhempieh kera Nasarettih ta totteli heitä kaikešša. Hänen Muamo peitti omah šytämeh kaiken, mitä heilä oli tapahtun. 52Iisussa kašvo ta šai lisyä viisahutta. Jumala ta ihmiset tykättih Häntä.