Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
6

Iisussa ruokkiu viisituhatta mieštä

(Matv. 14:13-21; Mark. 6:30-44; Luk. 9:10-17)

61Tämän jälkeh Iisussa läksi Galileijanjärven toisella puolella. Šitä järvie šanotah vieläi Tiverijanjärvekši. 2Iisussalla jäleššä matkasi šuuri joukko ihmisie, šentäh kun hyö oli nähty merkkiruatoja, kumpasie Hiän luati voimattomilla. 3Iisussa nousi termällä ta ašettu istumah opaššettavien kera. 4Jevreijen pruasniekka, Äijäpäivä, oli lähellä.

5Iisussa kaččo loitommakši ta näki, jotta Hänen luo matkuau šuuri rahvašjoukko. Hiän kyšy Hilipältä: «Mistä voisima oštua leipyä, jotta hyö šuatais šyyvvä?»

6Näin Hiän šano vain šentäh, kun tahto nähä, mitä Hilippä ajattelou. Iče Hiän jo tiesi, mitä meinasi ruatua. 7Hilippä vaštasi: «Vaikka oštasima kahellašualla dinarilla leipyä, šiitä ei riittäis ni pientä palua jokahisella». 8Šilloin eryäš opaššettava, Simoni Petrin velli Ontrei, šano Iisussalla: 9«Tiälä on poika, kumpasella on viisi osraleipyä ta kakši kalua. Ka mitäpä niistä noin šuurella joukolla?»

10Iisussa šano: «Käškekkyä ihmisie istumah». Termällä kašvo vihanta nurmi, ta ihmiset istuuvuttih mualla. Šielä oli viitisentuhatta mieštä. 11Iisussa otti leivät, passipoitti Jumalua ta anto leivät opaššettavilla, opaššettavat juattih ne istujilla. Šamoin Hiän jako kalat, ta kaikin šuatih niin äijän, kuin tahottih. 12Kun kaikin oltih kylläset, Iisussa šano opaššettavillah: «Keräkkyä palaset, mit jiätih, jotta mitänä ei mänis tyhjäh». 13Hyö kerättih, ta viiještä osraleiväštä keräyty kakšitoista täyttä vakkua palasie, mit oli jiäty šyömättä.

14Kun ihmiset nähtih, mimmosen merkkiruavon Iisussa ruato, hyö šanottih: «Tämä tosieh on še Jumalan viessintuoja, kumpasen tuluo on vuotettu». 15Iisussa tiesi, jotta ihmiset meinatah väkisin ottua Hänet, jotta luatie Häneštä čuari, ta šentäh Hiän läksi tuaš vuaralla yksinäh.

Iisussa aštuu vettä myöte

(Matv. 14:22-33; Mark. 6:45-52)

16Konša tuli ilta, opaššettavat šolahettih rantah, 17aššuttih veneheh ta lähettih Kapernaumie kohti, järven toisella puolella. Oli jo pimie, a Iisussa vielä ei tullun heijän luo. 18Tuuli puhalti lujašti, ta järvellä käytih vuahtipäiset uallot. 19Lienöykö hyö keritty šoutua kakšikymmentäviisi vain kolmekymmentä stadieta6:19 Stadie on 192 metrie., kun nähtih, jotta Iisussa aštuu järven ualtoja myöte ta matkuau heijän venehtä kohti. Hyö pöläššyttih. 20No Iisussa šano: «Mie še täššä olen, elkyä varakkua». 21Hyö tahottih ottua Hänet veneheh, ka šiinä šamašša veneh jo tuli šillä rannalla, kumpasella hyö oltih mänöššä.

Elämän leipä

22Toisena päivänä rahvašjoukko oli vielä toisella puolella järvie. Iellisenä iltana hyö oli nähty, jotta šielä oli vain yksi ainut veneh. Iisussa ei nouššun šiih yheššä opaššettavien kera, vain opaššettavat matkeuvuttih rannašta yksinäh. 23Huomenekšella Tiverijašta tuli muita venehie lähellä šitä paikkua, missä rahvaš oli šyönyn leipyä, šen jälkeh kun Hospoti oli kiittän šiitä Jumalua. 24Kun ihmiset nähtih, jotta šielä ei ollun Iisussua eikä Hänen opaššettavie, hyö istuuvuttih venehih ta lähettih Kapernaumih Iisussua eččimäh. 25Hyö löyvettih Hänet järven toiselta puolelta ta kyšyttih: «Ravvi, konša Šie tänne tulit?» 26Iisussa vaštasi: «Toven totta šanon teilä: työ että eči Milma šentäh, kun näkijä merkkiruatoja, vain ečittä šentäh, kun šaita leipyä ta šöitä iččenä kylläsekši. 27Elkyä šuahuštakkua katovaista šyömistä, vain šuahuštakkua katomatointa, šemmoista, mi antau ilmasenikusen elämän. Šitä teilä antau Ihmisen Poika, šentäh kun Tuatto Jumala Iče työnsi Hänet ta anto Hänellä šiih vallan.» 28Hyö kyšyttih: «Mitä miän pitäy ruatua, jotta ruatasima, mitä Jumala tahtou?» 29Iisussa vaštasi: «Uškokkua Miuh, kenet Jumala on työntän. Šitä Jumala tahtou, jotta työ ruatasija.»

30Hyö šanottih Iisussalla: «Min merkkiruavon Šie luajit, jotta šen nähtyö myö uškosima Šiuh? Mitä Šie ruat? 31Miän tuattojen tuatot šyötih tyhjäššä muašša mannua6:31 Manna oli taivahašta tullutta valkieta ainehta, mitä israelilaiset šyötih tyhjäššä muašša 40 vuotta, konša tultih Jegiptistä Kananin muah., niin kuin Pyhissä Kirjutukšissa šanotah: ‘Hiän anto taivahašta leipyä heilä šyötäväkši’.» 32Täh Iisussa vaštasi: «Toven totta šanon teilä: ei Moissei teilä leipyä antan taivahašta, vain Miun Tuatto antau teilä taivahašta tovellista leipyä. 33Jumalan leipä on še, kumpani laškeutuu taivahašta ta antau muailmalla elämän.»

34Hyö šanottih: «Hospoti, anna meilä aina šitä leipyä». 35Iisussa šano: «Mie olen elämän leipä. Ken tulou Miun luokši, hiän ei konšana ole näläššä, ta ken uškou Miuh, šitä ei enämpi konšana janota. 36Niin kuin jo šanoin teilä, työ oletta nähnyn Miut, ta kuitenki että ušo. 37Kaikki ne, ketä Tuatto Miula antau, tullah Miun luokši, ta šitä, ken tulou Miun luokši, Mie en aja pois. 38Enhän Mie tullun taivahašta ruatamah oman tahon mukah, vain tulin täyttämäh Tuaton, Miun Työntäjän, tahon. 39Ta Tuaton, Miun Työntäjän, tahto on še, jotta en mänettäis yhtänä niistä, kenet Hiän on antan Miula, a viimesenä päivänä noššattaisin hiät kaikki kuollehista. 40Miun Työntäjä tahtou, jotta jokahisella, ken näköy Pojan ta uškou Häneh, ois ilmasenikuni elämä. Viimesenä päivänä Mie noššatan hänet kuollehista.»

41Jevreit töräistih šitä, kun Iisussa šano: «Mie olen še leipä, kumpani tuli alaš taivahašta». 42Hyö šanottih: «Eikö tämä ole Iisussa, Joosefin poika? Myö tiijämmä Hänen tuaton ta Muamon. Kuinpa Hiän voit šanuo: ‘Mie tulin alaš taivahašta’?» 43Täh Iisussa šano: «Mitäpä työ töräjättä! 44Ei kenkänä voi tulla Miun luo, kun Tuatto, Miun Työntäjä, ei häntä tuone. Šen, ken tulou, Mie noššatan viimesenä päivänä. 45Jumalan viessintuojien kirjutukšissa šanotah: ‘Heitä kaikkie Jumala opaštau’. Jokahini, ken on kuunnellun Tuattuo ta ottan vaštah Hänen opaššukšet, tulou Miun luo. 46Kuitenki Tuattuo ei kenkänä ole nähnyn; yksistäh Hiän, ken tuli Jumalan luota, on nähnyn Tuaton. 47Toven totta šanon teilä: ken uškou Miuh, šillä on ilmasenikuni elämä. 48Mie olen elämän leipä. 49Tiän tuattojen tuatot šyötih tyhjäššä muašša mannua, ta kuitenki hyö kuoltih. 50No tämä leipä tulou taivahašta, ta še, ken tätä šyöy, ei kuole. 51Mie olen elävä leipä, mi tuli taivahašta. Ta še, ken šyöy tätä leipyä, eläy ilmasenikusešti. Še leipä, min Mie annan, on Miun Runko. Mie annan šen, jotta muailma šais elyä.»

52Šiitä jevreit ruvettih kiistämäh keškenäh. Hyö šanottih: «Mitein tuo Mieš vois antua oman Runkoh miän šyötäväkši?» 53Iisussa šano heilä: «Toven totta šanon teilä: kun työ että šyöne Ihmisen Pojan Lihua ta juone Hänen Vertä, teilä ei ole elämyä. 54A šillä, ken šyöy Miun Lihua ta juou Miun Vertä, on ilmasenikuni elämä, ta viimesenä päivänä Mie noššatan hänet kuollehista. 55Miun Liha on tovellini ruoka, Miun Veri on tovellini juoma. 56Ken šyöy Miun Lihua ta juou Miun Vertä, še pisyy Miušša, ta Mie pisyn häneššä. 57Tuatto, kumpani eläy, työnsi Miut. Niin kuin Mie šuan elämän Tuatolta, šamoin šuau Miulta elämän še, ken Milma šyöy. 58Tämä on še leipä, kumpani tuli alaš taivahašta. Še ei ole niin kuin manna, mitä tiän tuattojen tuatot šyötih ta kuitenki kuoltih. Vain ken tätä leipyä šyöy, še eläy ilmasen ijän.»

59Näin paissen Iisussa opašti Kapernaumin sinagogašša.

Ilmasenikusen elämän šanat

60Tämän kuultuo monet Iisussan opaššettavista šanottih: «Kauheita pakinoja! Ken še tuommoista voit kuunnella?» 61Iisussa tiesi, jotta Hänen opaššettavat töräistih Hänen šanoista. Hiän šano heilä: «Šatattiko tämä pakina teitä? 62A mitäpä työ šiitä, kun nähnettä Ihmisen Pojan noušomašša šinne, missä Hiän ennein oli? 63Yksistäh Pyhä Henki luatiu eläväkši, ihmini iče ei voi šitä luatie. Šanoissa, kumpasie Mie teilä pakajan, on henki ta elämä. 64Kuitenki tiän joukošša on eryähie, ket ei ušota.» Iisussa niätšen tiesi jo alušta šuate, ket ei ušottu Häneh ta ken Hänet pettäy. 65Hiän jatko: «Juuri šentäh šanoinki teilä, jotta kenkänä ei voi tulla Miun luo, kun Tuatto ei antane hänellä šiih valtua».

66Tämän jälkeh monet Iisussan opaššettavat lähettih pois eikä enämpi matattu Hänen kera. 67Šiitä Iisussa kyšy niiltä kaheltatoista opaššettavalta: «Tahottako työ niise lähtie?» 68Simoni Petri vaštasi Hänellä: «Hospoti, kenen luo myö mänisimä? Šiula on ilmasenikusen elämän šanat. 69Myö ušomma ta tiijämmä, jotta Šie olet Hristossa, elävän Jumalan Poika.» 70Iisussa šano heilä: «Ičehän Mie valičin tiät kakšitoista. Kuitenki yksi teistä on juaveli.» 71Tällä Hiän tarkotti Simonin poikua Juuta Iskariottie. Hiän še myöhemmin petti Iisussan, vaikkai oli yksi noista kaheštatoista opaššettavašta.

7

Iisussa Lehtikojin pruasniekašša

71Tämän jälkeh Iisussa käveli Galileijan eri puolilla. Juutijašša Hiän ei tahton kävellä, šentäh kun jevreit tahottih tappua Hänet.

2Jevreijen Lehtikojin pruasniekka oli lähellä. 3Iisussan vellet šanottih Hänellä: «Lähe tiältä ta mäne Juutijah, jotta Šiun opaššettavat niise nähtäis, mimmosie ruatoja Šie ruat. 4Eihän kenkänä peittele omie ruatoja, kun tahtonou olla kuulusa. Kun Šie kerran šuatat ruatua tämmösie ruatoja, niin näytä muailmalla, ken Šie olet!» 5Niätšen Hänen vellet niise ei ušottu Häneh. 6Iisussa šano heilä: «Nyt ei ole vielä Miun aika – a teilä še paššuau mi aika hyväh. 7Muailma ei voi teitä vihata, ka Milma še vihuau, šentäh kun Mie tovissan, jotta šen ruavot ollah pahat. 8Mänkyä vain työ pruasniekkah. Mie en lähe vielä täh pruasniekkah, šentäh kun Miun aika ei ole vielä tullun.» 9Näin Iisussa šano ta jäi Galileijah.

10Konša vellet oli mänty pruasniekkah, Iisussa niise läksi šinne, kuitenki ei kaikkien nähen, vain peitočči. 11Pruasniekan aikana jevreijen vanhimmat ečittih Iisussua ta kyšeltih: «Missä še Mieš on?» 12Rahvahan joukošša oli äijän kiistua Häneštä. Yhet šanottih: «Hiän on hyvä Mieš», a toiset šanottih: «Ei ole, Hiän valehtelou rahvašta». 13Kenkänä ei kuitenki ruohtin paissa Häneštä ihmisien kuullen, šentäh kun varattih jevreijen vanhimpie.

14Kešellä pruasniekkua Iisussa mäni jumalankotih ta alko opaštua. 15Jevreijen vanhimmat ihmeteltih šitä ta šanottih: «Kuin tuo opaštumatoin Mieš voit tietyä Pyhät Kirjutukšet?» 16Iisussa šano heilä: «Še, mitä Mie opaššan, ei ole Miun opaššuš, vain Hänen, ken työnsi Miut. 17Ken tahtou elyä Miun Työntäjän mielen mukah, še piäšöy perillä, onko tämä opaššuš Jumalašta lähtösin, vain pakajanko Mie omašta piäštäni. 18Ken pakajau omie tuumija, še tahtou kunnivuo ičelläh. A ken tahtou kunnivuo omalla Työntäjällä, Še pakajau totta, Häneššä ei ole valehta. 19Moissei anto teilä Sakonan, eikö niin? Kuitenki yksikänä teistä ei elä šen Sakonan mukah. Mintäh työ tahotta tappua Miut?»

20Ihmiset šanottih: «Šiušša on piessa. Ken še Šiut tahtou tappua?» 21Iisussa vaštasi: «Mie ruavoin vain yhen ruavon, ta šitä työ kaikin kummekšitta. 22Moissei käški tiän luatie laitaleikkaukšen pojilla – še käšky ei kuitenki ollun Moisseista lähtösin, kun kantatuattoloista – ta šuovattana niise työ luajitta laitaleikkaušta. 23Kun kerran ihmisellä luajitah laitaleikkauš šuovattana, jotta täyttyä Moissein Sakona, niin mintäh työ oletta Miula vihoissa šiitä, kun Mie šuovattana parennin koko ihmisen? 24Elkyä suutikkua šen mukah, miltä as's'a piältä päin näyttäy, vain suutikkua oikein.»

Onko Iisussa Hristossa?

25Eryähät Jerusalimin eläjät šanottih Iisussašta: «Eikö tämä ole Še, ketä tahotah tappua? 26Kaččokkua! Hiän pakajau tiälä kaikkien kuullen, eikä hyö šanota mitänä. Ollouko valtamiehet tosiehki šuatu tietyä, jotta Hiän on Hristossa? 27Kuitenki täštä Mieheštä myö tiijämmä, mistä päin Hiän on. A konša Hristossa tulou, kenkänä ei tiijä, mistä päin Hiän on.»

28Konša Iisussa opašti jumalankojissa, Hiän karju kovalla iänellä: «Työkö tunnetta Miut ta tiijättä, mistä päin Mie olen? En Mie tullun omašta tahošta. Miut työnsi Hiän, keneh voipi uškuo. Työ että Häntä tiijä, 29no Mie tiijän Hänet, šentäh kun tulen Hänen luota. Hiän še Miut työnsi.» 30Valtamiehet ois tahottu ottua Hänet kiini. Kuitenki ei niken käynyn Häneh käsin, šentäh kun vielä ei ollun Hänen aika. 31Ka rahvašjoukošta monet ušottih Häneh. Hyö šanottih: «Konša Hristossa tulou, luatinouko Hiän enämmän merkkiruatoja, kuin Tämä on luatin?»

32Kun farisseit kuultih, jotta rahvašjoukošša paistih Iisussašta tämmöistä, hyö ta ylipapit työnnettih omie miehie ottamah Hänet kiini. 33Iisussa šano heilä: «Vielä kotvasen aikua Mie olen tiän luona. Šiitä mänen Hänen luo, ken Miut työnsi. 34Työ ečittä Milma, ka että löyvä. Missä Mie olen, šinne työ että voi tulla.»

35Jevreijen valtamiehet kyšeltih toini toiselta: «Kunnepa Hiän meinuau männä? Mistä myö emmä vois Häntä löytyä? Šuorinnouko Hiän kreikkalaisien kešeššä eläjien jevreijen luo? Jottako rupieu kreikkalaisie opaštamah? 36Mitä merkittäneh Hänen šanat: ‘Työ ečittä Milma, ka että löyvä’, ta: ‘Missä Mie olen, šinne työ että voi tulla’?»

37Pruasniekan viimesenä, šuurena päivänä Iisussa nousi ta karju lujah: «Kun ketä janottanou, tulkah Miun luo ta juokah! 38Ken uškou Miuh, šen šiämeštä virratah elävän vejen jovet, niin kuin Pyhissä Kirjutukšissa šanotah.» 39Tämän Iisussa šano Pyhäštä Henkeštä, kumpasen Häneh uškojat šuatais. Nyt heissä ei vielä ollun Pyhyä Henkie, šentäh kun Iisussa ei vielä nouššun jumalalliseh valoh.

40Nämä Iisussan šanat kuultuo monet rahvašjoukošta šanottih: «Tämä tosiehki on še luvattu Jumalan viessintuoja». 41Toiset šanottih: «Hiän on Hristossa». Ka eryähät epyältih: «Ei kait še Hristossa Galileijašta tule! 42Pyhissä Kirjutukšissa on šanottu, jotta Hristossa on čuari Tuavitan jälkiläini ta tulou Viflejemistä, šiitä linnašta, mistä Tuavitta oli.» 43Näin ihmiset ruvettih kiistelömäh Iisussašta. 44Muutomat tahottih ottua Hänet kiini, kuitenki kenkänä ei käynyn Häneh käsin.

45Iisussua käymäh työnnetyt miehet myöššyttih ylipappien ta farisseijen luo, ta ne kyšyttih: «Mintähpä työ että tuonun Häntä?» 46Miehet vaššattih: «Ijäššäh yksikänä ihmini ei ole paissun šiih tapah kuin še Mieš pakasi». 47Šilloin farisseit šanottih: «Joko Hiän šai tiätki muanittua? 48Uškouko ken valtamiehistä Häneh? Tahi yksikänä farissei? 49No tämä rahvaš ei tiijä Sakonašta mitänä – Jumalan kiruomat kaikki!» 50Šiitä Nikodim, kumpani iče oli farissei ta oli aikasemmin käynyn Iisussan luona yöllä, šano: 51«Eihän miän Sakonan mukah ketänä voi suutie, kuni ei enšin kyšeltäne häntä ta tiijuššettane, mitä hiän on ruatan». 52Ka toiset šanottih hänellä: «Onnakko šie iče niise olet Galileijašta. Luve Pyhie Kirjutukšie, niin niät, jotta Galileijašta ei tule Jumalan viessintuojua.»

53Kaikin lähettih kotih, 8:1 a Iisussa mäni Voipuuvuaralla.

8

Vierahan miehen kera riähkäytynyt naini

2Aikaseh huomenekšella Iisussa tuli tuaš jumalankotih. Kaikki rahvaš keräyty Hänen ympärillä, ta Hiän istuutu ta opašti heitä.

3Šilloin sakonanopaštajat ta farisseit tuotih Hänen luo naini, kumpani oli nähty vierahan miehen kera makuamašša. Hyö pantih hänet ihmisjoukon keškeh 4ta šanottih Iisussalla: «Opaštaja, tämä naini nähtih vierahan miehen kera makuamašša. 5Moissei Sakonašša anto meilä käšyn, jotta tämmösie pitäy kivittyä kuolijiksi. Mitäpä Šie šanot?» 6Hyö paistih näin, kun tahottih Iisussan šanoista löytyä mitänih šemmoista, mistä Häntä vois viärittyä.

Iisussa kumartu ta kirjutti šormellah muah heistä välittämättä. 7Kun hyö vuajittih Häneltä vaštaušta, Hiän nousi šeisomah ta šano: «Še, ken teistä ei ole riähkyä luatin, lykäkkäh naiseh enšimmäisen kiven». 8Hiän kumartu tuaš alahuakši ta kirjutti muah. 9Konša viärittäjät kuultih Iisussan šanat, hyö lähettih pois yksi toisen jälkeh, vanhimmat enšin, šentäh kun heijän omahenki näytti hiät viäriksi. Rahvašjoukon keškeh jiätih vain Iisussa ta naini. 10Iisussa nousi šeisomah, ta nähtyö vain naisen Hiän kyšy: «Naini, missä ne šiun viärittäjät ollah? Eikö kenkänä suutin šilma?» 11Naini vaštasi: «Ei, Hospoti». Iisussa šano: «Mie niise en suuti šilma. Mäne, eläkä enämpi riähkäyvy.»

Muailman valo

12Iisussa pakasi tuaš rahvahalla ta šano: «Mie olen muailman valo. Ken aštuu Miun kera, še ei matkua pimieššä, vain hänellä on elämän valo.»

13Farisseit šanottih Hänellä: «Šie Iče tovissat Ičeštäš, šentäh Šiun tovissuš ei kelpua». 14Iisussa vaštasi: «Vaikka Mie tovissanki Iče Ičeštäni, Miun tovissuš kelpuau, šentäh kun Mie tiijän, mistä olen tullun ta kunne mänen. Vain työ että tiijä, mistä Mie tulen ta kunne mänen. 15Työ suutitta niin kuin ihmiset suutitah, Mie en suuti ketänä. 16Ta vaikka Mie suutisinki, Miun suutu on oikie, šentäh kun Mie en ole yksin. Miun kera on Tuatto, kumpani Miut työnsi. 17Šanotah vet tiän Sakonaššaki, jotta kahen henken tovissuš piisuau. 18Mie tovissan Ičeštäni, ta Tuatto, kumpani Miut työnsi, niise tovistau Miušta.» 19«Missä Šiun Tuatto on?» hyö kyšyttih. Iisussa vaštasi: «Työ että tunne Milma ettäkä Miun Tuattuo. Kun tuntisija Miut, niin tuntisija Miun Tuatonki.»

20Tämän Iisussa pakasi, konša opašti rahvašta jumalankojin pihašša rahalippahan luona. Kenkänä ei ottan Häntä kiini, šentäh kun Hänen aika ei vielä tullun.

«Mie lähen pois»

21Tuaš kerran rahvahan kera paissešša Iisussa šano: «Mie lähen pois. Työ ečittä Milma, no kuoletta omih riähkih. Kunne Mie mänen, šinne työ että voi tulla.» 22Jevreijen vanhimmat kummekšuttih: «Ei kai Hiän šuorie Iččie tappamah, kun šanou: ‘Kunne Mie mänen, šinne työ että voi tulla’?» 23Iisussa šano heilä: «Työ oletta lähtösin alahuata, Mie ylähyätä. Työ oletta täštä muailmašta, Mie en ole täštä muailmašta. 24Šentäh šanoin teilä, jotta työ kuoletta omih riähkih. Kun että uškone, jotta Mie olen Še, ken olen8:24 Tekstin šanat Mie olen Še, ken olen vihjatah Jumalan nimeh «Mie olen», (2. Moiss. 3:14, Iiv. 8:28, 13:19.) , työ kuoletta omih riähkih.» 25Hyö kyšyttih: «Ka kenpä Šie olet?» Iisussa vaštasi: «Še, kenekši Mie olen Iččieni alušta šuate šanon. 26Miula on teistä äijän šanottavua ta äijän on Miula teissä suutittavua. No Miun Työntäjä pakajau totta, ta Mie šanon muailmalla vain šen, min olen Häneltä kuullun.»

27Hyö ei maltettu, jotta Iisussa pakasi Tuatošta. 28Šentäh Iisussa jatko: «Konša työ noššatta Ihmisen Pojan rissillä, työ maltatta, jotta Mie olen Še, ken olen. Maltatta niise, jotta Mie en rua mitänä omin päin, vain pakajan niin kuin Tuatto on Milma opaštan. 29Hiän, kumpani työnsi Miut, on Miun kera. Hiän ei ole jättän Milma yksin, šentäh kun Mie ruan kaiken Hänen mielen mukah.»

30Konša Iisussa näin pakasi, monet ušottih Häneh.

Aprahamin lapšet

31Niillä jevreilöillä, kumpaset nyt ušottih Häneh, Iisussa šano: «Kun työ elänettä Miun šanan mukah, työ tosieh oletta Miun opaššettavat. 32Työ opaššutta tietämäh, mi on totta Jumalašta, ta še tieto antau teilä oman vallan.» 33Hyö vaššattih Hänellä: «Myö olemma Aprahamin jälkiläisie, emmä myö ole konšana ollun kenenkänä orjina. Mitein Šie voit šanuo, jotta myö šuamma oman vallan?» 34Iisussa vaštasi: «Toven totta šanon teilä: jokahini, ken luatiu riähkyä, on riähän orja. 35Orja ei pisy talošša ilmaista ikyä, ka poika pisyy ilmasenikusešti. 36Kun Poika antanou teilä oman vallan, šilloin teilä tosieh on oma valta. 37Mie tiijän, jotta työ oletta Aprahamin jälkiläisie. Kumminki työ tahotta tappua Miut, šentäh kun että voi šietyä Miun šanoja. 38Mie pakajan šitä, mitä olen Tuattoni luona nähnyn – ta työ ruatta šitä, mitä oman tuaton luona näkijä.»

39Jevreit vaššattih Iisussalla: «Aprahami on miän tuatto». Iisussa šano: «Kun työ oisija Aprahamin lapšie, niin ruatasija šamoin kuin Aprahami. 40Ka nyt työ tahotta tappua Miut, šentäh kun šanoin teilä toven, min olen Jumalalta kuullun. Aprahami ei konšana ois ruatan šemmoista, mitä teilä on nyt mieleššä. 41Työ ruatta juštih šamoin kuin tiän tuatto.»

Jevreit šanottih: «Myö emmä ole vierahašta mieheštä šuatuja. Meilä on yksi Tuatto, Jumala.» 42Iisussa šano: «Kun Jumala ois tiän Tuatto, työ tykkyäsijä Milma, šentäh kun Mie olen lähten Jumalašta ta tullun tänne. En Mie omašta tahošta tullun, Hiän še työnsi Miut. 43Mintäh työ että malta Miun pakinua? Šentäh, kun työ että keššä kuunnella Miun šanoja. 44Työ oletta lähten juavelista. Hiän on tiän tuatto, ta hänen himoja työ tahotta täyttyä. Alušta šuate juaveli on ollun ihmistappaja. Hiän on etähänä tositiijošta, häneššä šitä ei ole. Konša hiän valehtelou, hiän ruatau oman luonnon mukah, šentäh kun hiän on valehtelija ta valehen tuatto. 45No Milma työ että ušo, šentäh kun Mie pakajan teilä toven. 46Voitko ken teistä näyttyä, jotta mie olen luatin riähkyä? A kun Mie paissen totta, mintäh työ että ušo Milma? 47Ken on šyntyn Jumalašta, še kuulou, mitä Jumala pakajau. Työ että kuule, šentäh kun että ole šyntyn Jumalašta.»

Iisussa ta Aprahami

48Jevreit šanottih Iisussalla: «Emmäkö myö ole oikiešša, jotta Šie olet samarijalaini ta jotta Šiušša on piessa?» 49Iisussa vaštasi: «Ei Miušša ole piessua. Mie kunnivoitan Tuattuo, no työ häpyättä Milma. 50En Mie Ičelläni kunnivuo eči, vain on Toini, ken eččiy šitä. Hänellä on valta suutie. 51Toven totta šanon teilä: ken eläy Miun šanan mukah, še ei konšana kuole.»

52Jevreit šanottih Hänellä: «Nyt myö niämmä, jotta Šiušša on piessa. Aprahami on kuollun, šamoin Jumalan viessintuojat, vain Šie šanot: ‘Ken eläy Miun šanan mukah, še ei konšana kuole’. 53Šiekö olet miän Aprahami-tuattuo šuurempi? Hiän on kuollun, ta Jumalan viessintuojat on niise kuoltu. Kenekši Šie Iččieš smietit?»

54Iisussa vaštasi: «Kun Mie Iče noštanen omua kunnivuo, še kunnivo on tyhjänpäiväni. Ka Miun kunnivuo noštau Miun Tuatto, Hiän, kumpaista työ šanotta omakši Jumalakši. 55Työ että tunne Häntä, a Mie tunnen Hänet. Kun šanosin, jotta en tunne Häntä, oisin valehtelija niin kuin työki oletta. Kuitenki Mie tunnen Hänet ta elän Hänen šanan mukah. 56Tiän Aprahami-tuatto oli hyvilläh, kun tiesi, jotta šuau nähä Miun tulomisen. Hiän näki šen ta šuurešti ihaštu.»

57Jevreit šanottih Hänellä: «Et ole vieläi viijenkymmenen ikäni ta olet muka nähnyn Aprahamie!» 58Iisussa vaštasi: «Toven totta šanon teilä: ennein kun Aprahami šynty, Mie jo olin olomašša». 59Šiitä hyö alettih kerätä kivijä, jotta lykkie Häneh. Iisussa mäni heijän joukon läpi ta aštu ielläh. Näin Hiän peittäyty heistä ta läksi pois jumalankojista.