Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
4

Iisussa ta samarijalaini naini

41Farisseit kuultih, jotta Iisussalla on enämmän opaššettavie ta Hiän kaštau enämmän ihmisie mitä Iivana. 2Tosin Iisussa ei Iče kaštan vain Hänen opaššettavat. 3Kun Iisussa šai tietyä täštä, Hiän läksi Juutijašta ta mäni jälelläh Galileijah. 4Hänen piti matata Samarijan kautti.

5Matalla Iisussa tuli Sihar-nimiseh Samarijan linnah. Šen lähellä oli muapalani, kumpasen Juakko oli antan Joosefi-pojallah, 6ta šielä oli Juakon kaivo. Matašta vaipunut Iisussa istuutu kaivon viereh. Oli keškipäivän aika, kuuvveš tunti.

7Šiitä eryäš samarijalaini naini tuli vejellä. Iisussa šano hänellä: «Anna miula juuvva». 8Opaššettavat oli mänty linnah ruokua oštamah. 9Samarijalaini naini šano: «Šiehän olet jevrei, mitein Šie voit kyšyö vettä samarijalaiselta naiselta?» Jevreijen niät ei šuanun olla yksissä samarijalaisien kera.

10Iisussa šano naisella: «Kun šie tietäsit, mitä Jumala antau lahjakši ta ken šiulta vettä kyšyy, niin šie iče kyšysit Häneltä, ta Hiän antais šiula elävyä vettä». 11Naini šano: «Hyvä Mieš! Kaivo on šyvä eikä Šiula ole ammullušaštieta. Mistäpä Šie elävyä vettä ottasit? 12Oletko Šie šuurempi miän Juakko-tuattuo, kumpani anto meilä tämän kaivon? Hiän iče joi täštä kaivošta, ta hänen pojat juotih ta hänen karja niise.» 13Iisussa vaštasi hänellä: «Ken juou tätä vettä, šitä rupieu uuvveštah janottamah, 14vain ken juou Miun antamua vettä, šitä enämpi ijäššäh ei janota. Šiitä veještä, kumpaista Mie annan, tulou häneššä hete, mistä virtuau ilmasenikusen elämän vettä.» 15Naini šano: «Hyvä Mieš, anna miula šitä vettä. Šiitä milma enämpi ei rupie janottamah eikä miun tarviče käyvä tänne vejellä.»

16Iisussa šano hänellä: «Mäne kuču tänne mieheš». 17«Ei miula ole mieštä», naini vaštasi. Iisussa šano: «Oikein šie šanoit, jotta šiula ei ole mieštä. 18Viisi kertua šie olit miehellä ta še, kenen kera nyt elät, ei ole šiun mieš. Totta šie pakajat.» 19Naini šano: «Hyvä Ristikanša, mie niän, jotta Šie olet Jumalan viessintuoja. 20Miän tuatot kumarrettih ta molittih Jumalalla tällä vuaralla, a työ, jevreit, šanotta, jotta Jerusalimissa on še paikka, missä pitäy moliutuo.» 21Iisussa vaštasi: «Ušo Milma, naini, jotta tulou aika, konša työ että moliuvu Tuatolla tällä vuaralla ettäkä Jerusalimissa. 22Työ kumarratta šemmosella, mitä iče että tunne, a myö kumarramma Hänellä, kenet tunnemma. Pelaštaja niätšen noušou jevreijen joukošta. 23No tulou aika – ta še on jo nyt – konša oikiet molijat moliuvutah Tuatolla oikiešša henkeššä. Šemmosie molijie Tuatto tahtou. 24Jumala on henki, ta šentäh niijen, ket Hänellä moliuvutah, pitäy moliutuo oikiešša henkeššä.»

25Naini šano: «Mie tiijän, jotta Hristossa tulou». – Hristossa tarkottau Messijua. – «Kun Hiän tulou, Hiän ilmottau meilä kaiken». 26Iisussa šano: «Mie še olen, Mie, kumpani täššä pakajan šiun kera».

27Juštih šilloin tultih Hänen opaššettavat. Hyö kummekšuttih, jotta Iisussa pakajau naisen kera. Kuitenki yksikänä heistä ei kyšyn, mitä Hiän tahto ta mintäh Hiän pakasi naisen kera. 28Naini jätti vesiaštien šiih, mäni linnah ta šano ihmisillä: 29«Tulkua kaččomah Mieštä, kumpani šano miula kaiken, mitä mie olen ruatan! Oisko Hiän Hristossa?» 30Ihmiset lähettih linnašta ta mäntih Iisussan luo.

31Šillä aikua opaššettavat šanottih Iisussalla: «Ravvi, tule šyömäh». 32Iisussa vaštasi heilä: «Miula on ruokua, kumpasešta työ ettäi tiijä». 33Opaššettavat paistih keškenäh: «Ollouko ken tuonun Hänellä šyömistä?» 34No Iisussa jatko: «Miun ruokana on še, jotta täytän Työntäjäni tahon ta ruan Hänen ruavon loppuh šuate. 35Työ šanotta: ‘Vielä nellä kuuta ta alkau vil'l'an leikkuu’. A Mie šanon: Kaččokkua ympärillänä! Pellot on jo valkienah, vil'l'a on jo kypšyn leikattavakši. 36Leikkuaja šuau palkan jo nyt. Hiän keryäy vil'l'ua ilmasenikuseh elämäh, ta šiitä kylväjä ta leikkuaja ollah yheššä iloset. 37Täh paššuau šanonta: ‘Yksi kylväy, toini leikkuau’. 38Mie toimitin tiät korjuamah valmista vil'l'ua, mitä työ että kašvattan. Toiset ruattih še ruato, a työ piäsijä korjuamah heijän kašvattamua vil'l'ua.»

39Monet tuon Samarijan linnan eläjät ušottih Iisussah, kun kuultih nämä naisen šanat: «Hiän šano miula kaiken, mitä olen ruatan». 40Kun samarijalaiset tultih Iisussan luo, hyö pyritettih Häntä jiämäh heijän luokši. Ta Hiän jäi šinne kahekši päiväkši. 41Vielä äijyä ušiemmat ušottih Iisussah, konša kuultih, kun Hiän Iče pakasi. 42Hyö šanottih naisella: «Nyt emmä enämpi ušo yksistäh šiun pakinojen tähen. Myö iče šaima kuulla Häntä ta tiijämmä, jotta Hiän tosieh on muailman Pelaštaja, Hristossa.»

Iisussa parentau čuarin virkamiehen pojan

43Kahen päivän piäštä Iisussa läksi šieltä Galileijah. 44Hiän oli Iče šanon aikasempah, jotta Jumalan viessintuojua ei pietä arvošša omašša kotipuolešša. 45Kuitenki tällä kertua kun Hiän tuli Galileijah, galileijalaiset otettih Hänet vaštah ilomielin. Hyö niise oli käyty Jerusalimih pruasniekalla ta nähty kaiken, mitä Iisussa šielä ruato.

46Iisussa tuli tuaš Galileijan Kuanah, missä Hiän oli aikasempah muuttan vejen viinakši. Kapernaumissa oli eryäš čuarin virkamieš, kumpasen poika oli voimatoin. 47Kun hiän kuuli, jotta Iisussa on tullun Juutijašta Galileijah, hiän läksi Iisussan luo ta pyritti, jotta Iisussa tulis parentamah hänen poikua. Poika niätšen oli kuolomaisillah. 48Iisussa šano hänellä: «Työ että ušo šini, kuni että niä merkkiruatoja ta kummie». 49No virkamieš vain pyritti: «Hospoti, tule, kuni miun poika ei vielä kuollun». 50Šiitä Iisussa šano: «Mäne kotihis. Šiun poikaš on terveh.»

Mieš uško, mitä Iisussa šano, ta läksi. 51Matalla hänen käškyläiset tultih hänellä vaštah ta šanottih: «Poikaš on terveh». 52Mieš kyšy heiltä, mih aikah poika alko toipuo. Hyö šanottih: «Eklein šeiččemennellä tunnilla4:52 «Šeiččemennellä tunnilla» on vähän jälkeh puolenpäivän. Kačo šelityštä Mark. 15:25. kuume läksi». 53Šilloin tuatto maltto, jotta še šattu juštih šiih šamah aikah, konša Iisussa šano hänellä: «Šiun poikaš on terveh». Šiitä hiän iče ta koko hänen talonväki ušottih Iisussah.

54Tämä oli Iisussan toini merkkiruato, ta Hiän luati šen tultuo Juutijašta Galileijah.

5

Iisussa parentau ramman miehen

51Šen jälkeh oli jevreijen pruasniekka, ta Iisussa läksi Jerusalimih. 2Jerusalimissa Lammašportin läššä oli kylpypaikka, kumpaista jevrein kielellä šanotah Vifesdakši. Šen rannoilla oli viisi pačaškatošta, 3ta niissä makasi hyvin äijän voimattomie: šokeita, rampoja ta hulvautunehie. Ne kaikin vuotettih, jotta vesi alkais liikkuo. 4Niätšen Hospotin anheli toičči laškeutu kylpypaikkah ta pani vejen kuohumah. Še, ken enšimmäisenä aštu kuohuvah veteh, piäsi tervehekši, olipa häneššä mi tauti hyväh.

5Šielä oli mieš, kumpani jo kolmekymmentä kahekšan vuotta läsi. 6Iisussa näki hänet šielä venymäššä ta tiesi, jotta hiän jo pitälti on ollun voimattomana. Iisussa kyšy: «Tahotko piäššä tervehekši?» 7Läsijä vaštasi: «Hospoti, miula ei ole ketänä, ken veis miut veteh, konša še kuohahtau. Aina konša olen mänöššä, kennih toini kerkiey šolahtua veteh ennein milma.» 8Iisussa šano hänellä: «Nouše, ota makuušijaš ta aššu». 9Mieš šillä kertua tuli tervehekši, otti makuušijan ta rupesi aštumah.

Še päivä oli šuovatta. 10Šentäh jevreijen vanhimmat šanottih parennetulla: «Nyt on šuovatta eikä šiula ole valtua kantua makuušijua». 11Mieš vaštasi heilä: «Še, ken šai miut tervehekši, šano miula: ‘Ota makuušijaš ta aššu’». 12Šiitä jevreit kyšyttih: «Kenpä on še Mieš, kumpani käški šiun ottua makuušijan ta aštuo?» 13Parennettu ei tietän, ken Še oli, šentäh kun Iisussa oli jo katon rahvašjoukkoh. 14Jälešti Iisussa näki miehen jumalankojissa ta šano hänellä: «Šie olet nyt terveh. Elä enämpi luaji riähkyä, jotta šiula ei tulis vielä pahempua.» 15Mieš läksi šieltä ta šano jevreilöillä, jotta Iisussa hänet parenti.

16Šiitä jevreit alettih ajelomah Iisussua ta tahottih tappua Hänet, šentäh kun Hiän šuovattana ruato tämmöistä. 17Vain Iisussa šano heilä: «Miun Tuatto aina ruatau työtä, ta Mie niise ruan». 18Tämä vielä enämmän lisäsi jevreijen himuo tappua Iisussa. Hiän kun ei yksistäh rikkon šuovattakäškyö, vain vieläi šano Jumalua omakši Tuatokšeh ta näin šanuon pani Iččeh Jumalan vertahisekši.

Jumalan Pojalla annettu valta

19Iisussa šano jevreilöillä näin:

«Toven totta šanon teilä: ei Poika voi omin päin ruatua mitänä. Hiän ruatau vain šitä, mitä näköy Tuaton ruatavan. Mitä Tuatto ruatau, šitä Poikaki ruatau. 20Tuatto tykkyäy Poikua ta näyttäy Hänellä kaiken, mitä Iče ruatau. Hiän näyttäy Pojalla vieläi šuurempie ruatoja, šemmosie, kumpasie vielä kummekšutta. 21Niin kuin Tuatto noššattau kuollehet ta antau heilä elämän, niin Poikaki antau elämän kellä tahtou. 22Tuatto Iče ei suuti ketänä, vain Hiän on antan kaiken suutuvallan Pojalla, 23jotta kaikin kunnivoitettais Poikua niin kuin kunnivoitetah Tuattuo. Še, ken ei kunnivoita Poikua, ei kunnivoita ni Tuattuo, kumpani on Hänet työntän.

24Toven totta šanon teilä: ken kuulou Miun šanat ta uškou Miun Työntäjäh, šillä on ilmasenikuni elämä. Hiän ei jouvu suutittavakši, vain on jo šiirtyn kuolomašta elämäh. 25Toven totta šanon teilä: tulou aika – ta še on jo nyt – konša kuollehet kuullah Jumalan Pojan iäni. Ne, ket kuullah še, šuahah elyä. 26Niin kuin Tuatto on elämän antaja, šamoin Hiän luati Pojaštaki elämän antajan. 27Tuatto anto Pojalla vieläi vallan suutie, šentäh kun Hiän on Ihmisen Poika. 28Elkyä ihmetelkyä! Tulou aika, konša kaikki kalmoissa olijat kuullah Jumalan Pojan iäni 29ta nouššah kalmoistah. Ne, ket on ruattu hyvyä, nouššah ilmasenikuseh elämäh. Ne, ket on ruattu pahua, nouššah suutittavakši.»

Iisussan tovistajat

30Iisussa pakasi ielläh: «Omin päin Mie en voi ruatua mitänä. Mie suutin šen mukah, mitä kuulen Tuatoltani. Miun suutu on oikie, šentäh kun Mie en rua oman tahon mukah, vain Tuattoni tahon mukah, Hänen, kumpani työnsi Miut.

31Kun Mie Iče tovistaisin Ičeštäni, Miun tovissuššanat oltais tyhjät. 32No Miušta tovistauki toini – Iivana Kaštaja. Ta Mie tiijän, jotta mitä hiän Miušta šanou, on totta. 33Työ työnsijä omie miehie Iivanan luo, ta hiän šano Miušta toven. 34Mie en tarviče kenenkänä ihmisen tovissušta, vain pakajan näistä as's'oista šitä vaššen, jotta työ pelaštuisija. 35Iivana oli kuin lamppu, kumpani palau ta loistau, ka työ vain kotvasen olija ihaššukšissa hänen valošta.

36Miula on tovissuš, mi on Iivanan tovissušta šuurempi. Ruavot, kumpaset Tuatto anto Miula ruattavakši ta kumpasie Mie ruan, ne tovissetah, jotta Tuatto on Miut työntän. 37Iče Tuatto, Miun Työntäjä, niise on tovistan Miušta. A työ ijäššäh että ole kuullun Hänen iäntä ettäkä nähnyn Hänen näkyö. 38Tuaton šana ei pisy teissä, šentäh kun työ että ušo Šitä, kenet Hiän työnsi. 39Työ luvetta Pyhie Kirjutukšie, kun smietittä, jotta löyvättä niistä ilmasenikusen elämän, ka nehän juuri tovissetahki Miušta. 40A työ että taho tulla Miun luo, jotta šuaha elämä.

41Mie en tarviče ihmisien kiitošta. 42Mie tiijän tiät: työ että tykkyä Jumalua. 43Mie tulin Tuattoni nimeššä, ettäkä työ ota Milma vaštah. No kun ken toini tullou omašša nimeššä, hänet työ otatta vaštah. 44Mitein työ voisija uškuo, kun otatta kiitošta toini toiselta. Työ että tavottele šitä kiitošta, mi tulou yheltä ta ainuolta Jumalalta.

45Elkyä smiettikkyä, jotta Mie teitä Tuattoni ieššä viäritän. Tiän viärittäjä on Moissei, kumpaseh työ piettä toivuo. 46Kun työ uškosija Moisseita, niin Milma niise uškosija, šentäh kun juuri Miušta hiän on kirjuttan. 47Vain kun työ että ušo hänen kirjutukših, miteinpä työ voisija uškuo Miun pakinoih!»

6

Iisussa ruokkiu viisituhatta mieštä

(Matv. 14:13-21; Mark. 6:30-44; Luk. 9:10-17)

61Tämän jälkeh Iisussa läksi Galileijanjärven toisella puolella. Šitä järvie šanotah vieläi Tiverijanjärvekši. 2Iisussalla jäleššä matkasi šuuri joukko ihmisie, šentäh kun hyö oli nähty merkkiruatoja, kumpasie Hiän luati voimattomilla. 3Iisussa nousi termällä ta ašettu istumah opaššettavien kera. 4Jevreijen pruasniekka, Äijäpäivä, oli lähellä.

5Iisussa kaččo loitommakši ta näki, jotta Hänen luo matkuau šuuri rahvašjoukko. Hiän kyšy Hilipältä: «Mistä voisima oštua leipyä, jotta hyö šuatais šyyvvä?»

6Näin Hiän šano vain šentäh, kun tahto nähä, mitä Hilippä ajattelou. Iče Hiän jo tiesi, mitä meinasi ruatua. 7Hilippä vaštasi: «Vaikka oštasima kahellašualla dinarilla leipyä, šiitä ei riittäis ni pientä palua jokahisella». 8Šilloin eryäš opaššettava, Simoni Petrin velli Ontrei, šano Iisussalla: 9«Tiälä on poika, kumpasella on viisi osraleipyä ta kakši kalua. Ka mitäpä niistä noin šuurella joukolla?»

10Iisussa šano: «Käškekkyä ihmisie istumah». Termällä kašvo vihanta nurmi, ta ihmiset istuuvuttih mualla. Šielä oli viitisentuhatta mieštä. 11Iisussa otti leivät, passipoitti Jumalua ta anto leivät opaššettavilla, opaššettavat juattih ne istujilla. Šamoin Hiän jako kalat, ta kaikin šuatih niin äijän, kuin tahottih. 12Kun kaikin oltih kylläset, Iisussa šano opaššettavillah: «Keräkkyä palaset, mit jiätih, jotta mitänä ei mänis tyhjäh». 13Hyö kerättih, ta viiještä osraleiväštä keräyty kakšitoista täyttä vakkua palasie, mit oli jiäty šyömättä.

14Kun ihmiset nähtih, mimmosen merkkiruavon Iisussa ruato, hyö šanottih: «Tämä tosieh on še Jumalan viessintuoja, kumpasen tuluo on vuotettu». 15Iisussa tiesi, jotta ihmiset meinatah väkisin ottua Hänet, jotta luatie Häneštä čuari, ta šentäh Hiän läksi tuaš vuaralla yksinäh.

Iisussa aštuu vettä myöte

(Matv. 14:22-33; Mark. 6:45-52)

16Konša tuli ilta, opaššettavat šolahettih rantah, 17aššuttih veneheh ta lähettih Kapernaumie kohti, järven toisella puolella. Oli jo pimie, a Iisussa vielä ei tullun heijän luo. 18Tuuli puhalti lujašti, ta järvellä käytih vuahtipäiset uallot. 19Lienöykö hyö keritty šoutua kakšikymmentäviisi vain kolmekymmentä stadieta6:19 Stadie on 192 metrie., kun nähtih, jotta Iisussa aštuu järven ualtoja myöte ta matkuau heijän venehtä kohti. Hyö pöläššyttih. 20No Iisussa šano: «Mie še täššä olen, elkyä varakkua». 21Hyö tahottih ottua Hänet veneheh, ka šiinä šamašša veneh jo tuli šillä rannalla, kumpasella hyö oltih mänöššä.

Elämän leipä

22Toisena päivänä rahvašjoukko oli vielä toisella puolella järvie. Iellisenä iltana hyö oli nähty, jotta šielä oli vain yksi ainut veneh. Iisussa ei nouššun šiih yheššä opaššettavien kera, vain opaššettavat matkeuvuttih rannašta yksinäh. 23Huomenekšella Tiverijašta tuli muita venehie lähellä šitä paikkua, missä rahvaš oli šyönyn leipyä, šen jälkeh kun Hospoti oli kiittän šiitä Jumalua. 24Kun ihmiset nähtih, jotta šielä ei ollun Iisussua eikä Hänen opaššettavie, hyö istuuvuttih venehih ta lähettih Kapernaumih Iisussua eččimäh. 25Hyö löyvettih Hänet järven toiselta puolelta ta kyšyttih: «Ravvi, konša Šie tänne tulit?» 26Iisussa vaštasi: «Toven totta šanon teilä: työ että eči Milma šentäh, kun näkijä merkkiruatoja, vain ečittä šentäh, kun šaita leipyä ta šöitä iččenä kylläsekši. 27Elkyä šuahuštakkua katovaista šyömistä, vain šuahuštakkua katomatointa, šemmoista, mi antau ilmasenikusen elämän. Šitä teilä antau Ihmisen Poika, šentäh kun Tuatto Jumala Iče työnsi Hänet ta anto Hänellä šiih vallan.» 28Hyö kyšyttih: «Mitä miän pitäy ruatua, jotta ruatasima, mitä Jumala tahtou?» 29Iisussa vaštasi: «Uškokkua Miuh, kenet Jumala on työntän. Šitä Jumala tahtou, jotta työ ruatasija.»

30Hyö šanottih Iisussalla: «Min merkkiruavon Šie luajit, jotta šen nähtyö myö uškosima Šiuh? Mitä Šie ruat? 31Miän tuattojen tuatot šyötih tyhjäššä muašša mannua6:31 Manna oli taivahašta tullutta valkieta ainehta, mitä israelilaiset šyötih tyhjäššä muašša 40 vuotta, konša tultih Jegiptistä Kananin muah., niin kuin Pyhissä Kirjutukšissa šanotah: ‘Hiän anto taivahašta leipyä heilä šyötäväkši’.» 32Täh Iisussa vaštasi: «Toven totta šanon teilä: ei Moissei teilä leipyä antan taivahašta, vain Miun Tuatto antau teilä taivahašta tovellista leipyä. 33Jumalan leipä on še, kumpani laškeutuu taivahašta ta antau muailmalla elämän.»

34Hyö šanottih: «Hospoti, anna meilä aina šitä leipyä». 35Iisussa šano: «Mie olen elämän leipä. Ken tulou Miun luokši, hiän ei konšana ole näläššä, ta ken uškou Miuh, šitä ei enämpi konšana janota. 36Niin kuin jo šanoin teilä, työ oletta nähnyn Miut, ta kuitenki että ušo. 37Kaikki ne, ketä Tuatto Miula antau, tullah Miun luokši, ta šitä, ken tulou Miun luokši, Mie en aja pois. 38Enhän Mie tullun taivahašta ruatamah oman tahon mukah, vain tulin täyttämäh Tuaton, Miun Työntäjän, tahon. 39Ta Tuaton, Miun Työntäjän, tahto on še, jotta en mänettäis yhtänä niistä, kenet Hiän on antan Miula, a viimesenä päivänä noššattaisin hiät kaikki kuollehista. 40Miun Työntäjä tahtou, jotta jokahisella, ken näköy Pojan ta uškou Häneh, ois ilmasenikuni elämä. Viimesenä päivänä Mie noššatan hänet kuollehista.»

41Jevreit töräistih šitä, kun Iisussa šano: «Mie olen še leipä, kumpani tuli alaš taivahašta». 42Hyö šanottih: «Eikö tämä ole Iisussa, Joosefin poika? Myö tiijämmä Hänen tuaton ta Muamon. Kuinpa Hiän voit šanuo: ‘Mie tulin alaš taivahašta’?» 43Täh Iisussa šano: «Mitäpä työ töräjättä! 44Ei kenkänä voi tulla Miun luo, kun Tuatto, Miun Työntäjä, ei häntä tuone. Šen, ken tulou, Mie noššatan viimesenä päivänä. 45Jumalan viessintuojien kirjutukšissa šanotah: ‘Heitä kaikkie Jumala opaštau’. Jokahini, ken on kuunnellun Tuattuo ta ottan vaštah Hänen opaššukšet, tulou Miun luo. 46Kuitenki Tuattuo ei kenkänä ole nähnyn; yksistäh Hiän, ken tuli Jumalan luota, on nähnyn Tuaton. 47Toven totta šanon teilä: ken uškou Miuh, šillä on ilmasenikuni elämä. 48Mie olen elämän leipä. 49Tiän tuattojen tuatot šyötih tyhjäššä muašša mannua, ta kuitenki hyö kuoltih. 50No tämä leipä tulou taivahašta, ta še, ken tätä šyöy, ei kuole. 51Mie olen elävä leipä, mi tuli taivahašta. Ta še, ken šyöy tätä leipyä, eläy ilmasenikusešti. Še leipä, min Mie annan, on Miun Runko. Mie annan šen, jotta muailma šais elyä.»

52Šiitä jevreit ruvettih kiistämäh keškenäh. Hyö šanottih: «Mitein tuo Mieš vois antua oman Runkoh miän šyötäväkši?» 53Iisussa šano heilä: «Toven totta šanon teilä: kun työ että šyöne Ihmisen Pojan Lihua ta juone Hänen Vertä, teilä ei ole elämyä. 54A šillä, ken šyöy Miun Lihua ta juou Miun Vertä, on ilmasenikuni elämä, ta viimesenä päivänä Mie noššatan hänet kuollehista. 55Miun Liha on tovellini ruoka, Miun Veri on tovellini juoma. 56Ken šyöy Miun Lihua ta juou Miun Vertä, še pisyy Miušša, ta Mie pisyn häneššä. 57Tuatto, kumpani eläy, työnsi Miut. Niin kuin Mie šuan elämän Tuatolta, šamoin šuau Miulta elämän še, ken Milma šyöy. 58Tämä on še leipä, kumpani tuli alaš taivahašta. Še ei ole niin kuin manna, mitä tiän tuattojen tuatot šyötih ta kuitenki kuoltih. Vain ken tätä leipyä šyöy, še eläy ilmasen ijän.»

59Näin paissen Iisussa opašti Kapernaumin sinagogašša.

Ilmasenikusen elämän šanat

60Tämän kuultuo monet Iisussan opaššettavista šanottih: «Kauheita pakinoja! Ken še tuommoista voit kuunnella?» 61Iisussa tiesi, jotta Hänen opaššettavat töräistih Hänen šanoista. Hiän šano heilä: «Šatattiko tämä pakina teitä? 62A mitäpä työ šiitä, kun nähnettä Ihmisen Pojan noušomašša šinne, missä Hiän ennein oli? 63Yksistäh Pyhä Henki luatiu eläväkši, ihmini iče ei voi šitä luatie. Šanoissa, kumpasie Mie teilä pakajan, on henki ta elämä. 64Kuitenki tiän joukošša on eryähie, ket ei ušota.» Iisussa niätšen tiesi jo alušta šuate, ket ei ušottu Häneh ta ken Hänet pettäy. 65Hiän jatko: «Juuri šentäh šanoinki teilä, jotta kenkänä ei voi tulla Miun luo, kun Tuatto ei antane hänellä šiih valtua».

66Tämän jälkeh monet Iisussan opaššettavat lähettih pois eikä enämpi matattu Hänen kera. 67Šiitä Iisussa kyšy niiltä kaheltatoista opaššettavalta: «Tahottako työ niise lähtie?» 68Simoni Petri vaštasi Hänellä: «Hospoti, kenen luo myö mänisimä? Šiula on ilmasenikusen elämän šanat. 69Myö ušomma ta tiijämmä, jotta Šie olet Hristossa, elävän Jumalan Poika.» 70Iisussa šano heilä: «Ičehän Mie valičin tiät kakšitoista. Kuitenki yksi teistä on juaveli.» 71Tällä Hiän tarkotti Simonin poikua Juuta Iskariottie. Hiän še myöhemmin petti Iisussan, vaikkai oli yksi noista kaheštatoista opaššettavašta.