Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
3

Iisussa ta Nikodim

31Farisseijen joukošša oli Nikodim-nimini mieš, yksi jevreijen valtamiehistä. 2Hiän tuli yöllä Iisussan luo ta šano: «Ravvi, myö tiijämmä, jotta Šie olet Jumalan työntämä Opaštaja. Kenkänä ei voi luatie šemmosie merkkiruatoja kuin Šie luajit, kun Jumala ei olle hänen kera.» 3Iisussa šano hänellä: «Toven totta šanon šiula: kun ihmini ei šyntyne uuvveštah, ylähyätä, hiän ei šua nähä Jumalan Valtakuntua». 4Nikodim kyšy: «Mitein vanha ihmini vois šyntyö uuvveštah? Eihän hiän voi männä jälelläh muamon vaččah ta šyntyö toisen kerran?»

5Iisussa vaštasi: «Toven totta šanon šiula: kun ihmini ei šyntyne veještä ta Jumalan Henkeštä, hiän ei piäše Jumalan Valtakuntah. 6Mi on šyntyn ihmiseštä, še on ihmisen lapši, mi on šyntyn Jumalan Henkeštä, še on Jumalan lapši. 7Elä kummekši šitä, kun šanoin šiula: ‘Tiän pitäy šyntyö ylähyätä’. 8Jumalan Henki on kuin tuuli, kumpani puhaltau, missä vain tahtou. Šie kuulet šen tuulen huminan, ka et tiijä, mistä še tulou ta kunne še mänöy. Näin on jokahisen kera, ken on Jumalan Henkeštä šyntyn.»

9«Mitein še niin voit olla?» Nikodim kyšy.

10Iisussa vaštasi: «Etkö šie, Israelin opaštaja, malta šitä?

11Toven totta šanon šiula: min tiijämmä, šen pakajamma, ta min olemma nähnyn, šitä tovissamma, vain työ että ušo miän šanoja. 12Kun työ että uškone, konša Mie pakajan teilä tämän muailman as's'oista, niin mitein voitta uškuo, konša pakajan taivahaisista as's'oista! 13Kenkänä toini ei ole nouššun taivahah, kun vain taivahašta alaš tullut Ihmisen Poika, kumpani on taivahašša. 14Niin kuin Moissei tyhjäššä muašša nošti kiärmehen korkiella, šamoin Ihmisen Poikaki pitäy noštua korkiella3:14 Korkiella noštamini merkiččöy täššä rissillä noštamista., 15jotta kenkänä Häneh uškoja ei hävieis, vain šais ilmasenikusen elämän. 16Jumala niätšen tykkäsi muailmua niin äijälti, jotta anto oman ainuon Pojan, jotta yksikänä Häneh uškoja ei joutuis uatuh, vain šais ilmasenikusen elämän.

17Ei Jumala työntän Poikuah täh ilmah suutimah muailmua, kun työnsi pelaštamah šen. 18Šitä, ken uškou Häneh, ei suutita. Ken ei ušo, še on jo suutittu, šentäh kun hiän ei uškon Jumalan ainuon Pojan nimeh. 19Valo on tullun muailmah, kuitenki ihmiset omien pahojen ruatojen tähen tykättih enämmän pimietä kuin valuo. Šiitä hiät suutitah. 20Ken ruatau pahua, še vihuau valuo. Hiän ei tule valoh, jotta hänen pahat ruavot ei tultais näkyvih. 21Ka še, ken eläy oikein, tulou valoh. Šiitä kaikin nähäh, jotta hiän ruatau šitä, mitä Jumala tahtou.»

Iivana Kaštaja ta Hristossa

22Tämän jälkeh Iisussa läksi opaššettavien kera Juutijah. Hiän oli šielä heijän kera kotvasen ta kašto ihmisie. 23Iivana Kaštaja niise kašto. Hiän oli Enonissa, Salimin läššä, šentäh kun šielä oli äijän vettä. Rahvašta tuli šinne ta heitä kaššettih. 24Iivanua niät ei vielä oltu pantu tyrmäh.

25Kerran Iivanan opaššettavat kiisseltih jevreijen kera heijän vieron mukasešta puhistautumisešta. 26Opaššettavat mäntih Iivanan luo ta šanottih: «Ravvi! Nyt on ruvennun kaštamah niise še Mieš, kumpani oli šiun kera Jortanojoven toisella puolella ta kumpasešta šie annoit hyvän tovissukšen. Kaikin männäh Hänen luo.»

27Iivana vaštasi: «Ei ihmini voi ottua mitänä, kun šitä ei annettane hänellä taivahašta. 28Työ voitta iče tovistua, jotta mie šanoin: ‘En mie ole Hristossa. Miut vain työnnettih Häntä iellä.’ 29Šulhani on še, kellä on moršien. A šulhasen yštävä šeisou hänen viereššä ta kuuntelou, mitä hiän pakajau, ta on hyvin mielissäh šulhaista kuunnellešša. Šamoin mieki olen iluo täyši. 30Hänen on tultava šuuremmakši, a miun pienemmäkši.»

31Hiän, ken tulou ylähyätä, on kaikkie muita šuurempi. Ken on muašta, še on muan pöly ta pakajau tämän muailman as's'oista. Hiän, ken tulou taivahašta, 32tovistau šiitä, mitä Iče on nähnyn ta kuullun, vain kenkänä ei ušo Hänen tovissušta. 33Še, ken uškou Hänen šanoih, tovistau, jotta Jumala pakajau totta. 34Kenet Jumala työnsi, Še pakajau Jumalan šanoja. Jumala niät antau omua Henkie täyvellä mitalla. 35Tuatto tykkyäy Poikua ta on antan kaiken Hänen käsih. 36Šillä, ken uškou Poikah, on ilmasenikuni elämä. No ken ei tottele Poikua, še ei šua ilmasenikuista elämyä, vain Jumalan viha pisyy hänen piällä.

4

Iisussa ta samarijalaini naini

41Farisseit kuultih, jotta Iisussalla on enämmän opaššettavie ta Hiän kaštau enämmän ihmisie mitä Iivana. 2Tosin Iisussa ei Iče kaštan vain Hänen opaššettavat. 3Kun Iisussa šai tietyä täštä, Hiän läksi Juutijašta ta mäni jälelläh Galileijah. 4Hänen piti matata Samarijan kautti.

5Matalla Iisussa tuli Sihar-nimiseh Samarijan linnah. Šen lähellä oli muapalani, kumpasen Juakko oli antan Joosefi-pojallah, 6ta šielä oli Juakon kaivo. Matašta vaipunut Iisussa istuutu kaivon viereh. Oli keškipäivän aika, kuuvveš tunti.

7Šiitä eryäš samarijalaini naini tuli vejellä. Iisussa šano hänellä: «Anna miula juuvva». 8Opaššettavat oli mänty linnah ruokua oštamah. 9Samarijalaini naini šano: «Šiehän olet jevrei, mitein Šie voit kyšyö vettä samarijalaiselta naiselta?» Jevreijen niät ei šuanun olla yksissä samarijalaisien kera.

10Iisussa šano naisella: «Kun šie tietäsit, mitä Jumala antau lahjakši ta ken šiulta vettä kyšyy, niin šie iče kyšysit Häneltä, ta Hiän antais šiula elävyä vettä». 11Naini šano: «Hyvä Mieš! Kaivo on šyvä eikä Šiula ole ammullušaštieta. Mistäpä Šie elävyä vettä ottasit? 12Oletko Šie šuurempi miän Juakko-tuattuo, kumpani anto meilä tämän kaivon? Hiän iče joi täštä kaivošta, ta hänen pojat juotih ta hänen karja niise.» 13Iisussa vaštasi hänellä: «Ken juou tätä vettä, šitä rupieu uuvveštah janottamah, 14vain ken juou Miun antamua vettä, šitä enämpi ijäššäh ei janota. Šiitä veještä, kumpaista Mie annan, tulou häneššä hete, mistä virtuau ilmasenikusen elämän vettä.» 15Naini šano: «Hyvä Mieš, anna miula šitä vettä. Šiitä milma enämpi ei rupie janottamah eikä miun tarviče käyvä tänne vejellä.»

16Iisussa šano hänellä: «Mäne kuču tänne mieheš». 17«Ei miula ole mieštä», naini vaštasi. Iisussa šano: «Oikein šie šanoit, jotta šiula ei ole mieštä. 18Viisi kertua šie olit miehellä ta še, kenen kera nyt elät, ei ole šiun mieš. Totta šie pakajat.» 19Naini šano: «Hyvä Ristikanša, mie niän, jotta Šie olet Jumalan viessintuoja. 20Miän tuatot kumarrettih ta molittih Jumalalla tällä vuaralla, a työ, jevreit, šanotta, jotta Jerusalimissa on še paikka, missä pitäy moliutuo.» 21Iisussa vaštasi: «Ušo Milma, naini, jotta tulou aika, konša työ että moliuvu Tuatolla tällä vuaralla ettäkä Jerusalimissa. 22Työ kumarratta šemmosella, mitä iče että tunne, a myö kumarramma Hänellä, kenet tunnemma. Pelaštaja niätšen noušou jevreijen joukošta. 23No tulou aika – ta še on jo nyt – konša oikiet molijat moliuvutah Tuatolla oikiešša henkeššä. Šemmosie molijie Tuatto tahtou. 24Jumala on henki, ta šentäh niijen, ket Hänellä moliuvutah, pitäy moliutuo oikiešša henkeššä.»

25Naini šano: «Mie tiijän, jotta Hristossa tulou». – Hristossa tarkottau Messijua. – «Kun Hiän tulou, Hiän ilmottau meilä kaiken». 26Iisussa šano: «Mie še olen, Mie, kumpani täššä pakajan šiun kera».

27Juštih šilloin tultih Hänen opaššettavat. Hyö kummekšuttih, jotta Iisussa pakajau naisen kera. Kuitenki yksikänä heistä ei kyšyn, mitä Hiän tahto ta mintäh Hiän pakasi naisen kera. 28Naini jätti vesiaštien šiih, mäni linnah ta šano ihmisillä: 29«Tulkua kaččomah Mieštä, kumpani šano miula kaiken, mitä mie olen ruatan! Oisko Hiän Hristossa?» 30Ihmiset lähettih linnašta ta mäntih Iisussan luo.

31Šillä aikua opaššettavat šanottih Iisussalla: «Ravvi, tule šyömäh». 32Iisussa vaštasi heilä: «Miula on ruokua, kumpasešta työ ettäi tiijä». 33Opaššettavat paistih keškenäh: «Ollouko ken tuonun Hänellä šyömistä?» 34No Iisussa jatko: «Miun ruokana on še, jotta täytän Työntäjäni tahon ta ruan Hänen ruavon loppuh šuate. 35Työ šanotta: ‘Vielä nellä kuuta ta alkau vil'l'an leikkuu’. A Mie šanon: Kaččokkua ympärillänä! Pellot on jo valkienah, vil'l'a on jo kypšyn leikattavakši. 36Leikkuaja šuau palkan jo nyt. Hiän keryäy vil'l'ua ilmasenikuseh elämäh, ta šiitä kylväjä ta leikkuaja ollah yheššä iloset. 37Täh paššuau šanonta: ‘Yksi kylväy, toini leikkuau’. 38Mie toimitin tiät korjuamah valmista vil'l'ua, mitä työ että kašvattan. Toiset ruattih še ruato, a työ piäsijä korjuamah heijän kašvattamua vil'l'ua.»

39Monet tuon Samarijan linnan eläjät ušottih Iisussah, kun kuultih nämä naisen šanat: «Hiän šano miula kaiken, mitä olen ruatan». 40Kun samarijalaiset tultih Iisussan luo, hyö pyritettih Häntä jiämäh heijän luokši. Ta Hiän jäi šinne kahekši päiväkši. 41Vielä äijyä ušiemmat ušottih Iisussah, konša kuultih, kun Hiän Iče pakasi. 42Hyö šanottih naisella: «Nyt emmä enämpi ušo yksistäh šiun pakinojen tähen. Myö iče šaima kuulla Häntä ta tiijämmä, jotta Hiän tosieh on muailman Pelaštaja, Hristossa.»

Iisussa parentau čuarin virkamiehen pojan

43Kahen päivän piäštä Iisussa läksi šieltä Galileijah. 44Hiän oli Iče šanon aikasempah, jotta Jumalan viessintuojua ei pietä arvošša omašša kotipuolešša. 45Kuitenki tällä kertua kun Hiän tuli Galileijah, galileijalaiset otettih Hänet vaštah ilomielin. Hyö niise oli käyty Jerusalimih pruasniekalla ta nähty kaiken, mitä Iisussa šielä ruato.

46Iisussa tuli tuaš Galileijan Kuanah, missä Hiän oli aikasempah muuttan vejen viinakši. Kapernaumissa oli eryäš čuarin virkamieš, kumpasen poika oli voimatoin. 47Kun hiän kuuli, jotta Iisussa on tullun Juutijašta Galileijah, hiän läksi Iisussan luo ta pyritti, jotta Iisussa tulis parentamah hänen poikua. Poika niätšen oli kuolomaisillah. 48Iisussa šano hänellä: «Työ että ušo šini, kuni että niä merkkiruatoja ta kummie». 49No virkamieš vain pyritti: «Hospoti, tule, kuni miun poika ei vielä kuollun». 50Šiitä Iisussa šano: «Mäne kotihis. Šiun poikaš on terveh.»

Mieš uško, mitä Iisussa šano, ta läksi. 51Matalla hänen käškyläiset tultih hänellä vaštah ta šanottih: «Poikaš on terveh». 52Mieš kyšy heiltä, mih aikah poika alko toipuo. Hyö šanottih: «Eklein šeiččemennellä tunnilla4:52 «Šeiččemennellä tunnilla» on vähän jälkeh puolenpäivän. Kačo šelityštä Mark. 15:25. kuume läksi». 53Šilloin tuatto maltto, jotta še šattu juštih šiih šamah aikah, konša Iisussa šano hänellä: «Šiun poikaš on terveh». Šiitä hiän iče ta koko hänen talonväki ušottih Iisussah.

54Tämä oli Iisussan toini merkkiruato, ta Hiän luati šen tultuo Juutijašta Galileijah.

5

Iisussa parentau ramman miehen

51Šen jälkeh oli jevreijen pruasniekka, ta Iisussa läksi Jerusalimih. 2Jerusalimissa Lammašportin läššä oli kylpypaikka, kumpaista jevrein kielellä šanotah Vifesdakši. Šen rannoilla oli viisi pačaškatošta, 3ta niissä makasi hyvin äijän voimattomie: šokeita, rampoja ta hulvautunehie. Ne kaikin vuotettih, jotta vesi alkais liikkuo. 4Niätšen Hospotin anheli toičči laškeutu kylpypaikkah ta pani vejen kuohumah. Še, ken enšimmäisenä aštu kuohuvah veteh, piäsi tervehekši, olipa häneššä mi tauti hyväh.

5Šielä oli mieš, kumpani jo kolmekymmentä kahekšan vuotta läsi. 6Iisussa näki hänet šielä venymäššä ta tiesi, jotta hiän jo pitälti on ollun voimattomana. Iisussa kyšy: «Tahotko piäššä tervehekši?» 7Läsijä vaštasi: «Hospoti, miula ei ole ketänä, ken veis miut veteh, konša še kuohahtau. Aina konša olen mänöššä, kennih toini kerkiey šolahtua veteh ennein milma.» 8Iisussa šano hänellä: «Nouše, ota makuušijaš ta aššu». 9Mieš šillä kertua tuli tervehekši, otti makuušijan ta rupesi aštumah.

Še päivä oli šuovatta. 10Šentäh jevreijen vanhimmat šanottih parennetulla: «Nyt on šuovatta eikä šiula ole valtua kantua makuušijua». 11Mieš vaštasi heilä: «Še, ken šai miut tervehekši, šano miula: ‘Ota makuušijaš ta aššu’». 12Šiitä jevreit kyšyttih: «Kenpä on še Mieš, kumpani käški šiun ottua makuušijan ta aštuo?» 13Parennettu ei tietän, ken Še oli, šentäh kun Iisussa oli jo katon rahvašjoukkoh. 14Jälešti Iisussa näki miehen jumalankojissa ta šano hänellä: «Šie olet nyt terveh. Elä enämpi luaji riähkyä, jotta šiula ei tulis vielä pahempua.» 15Mieš läksi šieltä ta šano jevreilöillä, jotta Iisussa hänet parenti.

16Šiitä jevreit alettih ajelomah Iisussua ta tahottih tappua Hänet, šentäh kun Hiän šuovattana ruato tämmöistä. 17Vain Iisussa šano heilä: «Miun Tuatto aina ruatau työtä, ta Mie niise ruan». 18Tämä vielä enämmän lisäsi jevreijen himuo tappua Iisussa. Hiän kun ei yksistäh rikkon šuovattakäškyö, vain vieläi šano Jumalua omakši Tuatokšeh ta näin šanuon pani Iččeh Jumalan vertahisekši.

Jumalan Pojalla annettu valta

19Iisussa šano jevreilöillä näin:

«Toven totta šanon teilä: ei Poika voi omin päin ruatua mitänä. Hiän ruatau vain šitä, mitä näköy Tuaton ruatavan. Mitä Tuatto ruatau, šitä Poikaki ruatau. 20Tuatto tykkyäy Poikua ta näyttäy Hänellä kaiken, mitä Iče ruatau. Hiän näyttäy Pojalla vieläi šuurempie ruatoja, šemmosie, kumpasie vielä kummekšutta. 21Niin kuin Tuatto noššattau kuollehet ta antau heilä elämän, niin Poikaki antau elämän kellä tahtou. 22Tuatto Iče ei suuti ketänä, vain Hiän on antan kaiken suutuvallan Pojalla, 23jotta kaikin kunnivoitettais Poikua niin kuin kunnivoitetah Tuattuo. Še, ken ei kunnivoita Poikua, ei kunnivoita ni Tuattuo, kumpani on Hänet työntän.

24Toven totta šanon teilä: ken kuulou Miun šanat ta uškou Miun Työntäjäh, šillä on ilmasenikuni elämä. Hiän ei jouvu suutittavakši, vain on jo šiirtyn kuolomašta elämäh. 25Toven totta šanon teilä: tulou aika – ta še on jo nyt – konša kuollehet kuullah Jumalan Pojan iäni. Ne, ket kuullah še, šuahah elyä. 26Niin kuin Tuatto on elämän antaja, šamoin Hiän luati Pojaštaki elämän antajan. 27Tuatto anto Pojalla vieläi vallan suutie, šentäh kun Hiän on Ihmisen Poika. 28Elkyä ihmetelkyä! Tulou aika, konša kaikki kalmoissa olijat kuullah Jumalan Pojan iäni 29ta nouššah kalmoistah. Ne, ket on ruattu hyvyä, nouššah ilmasenikuseh elämäh. Ne, ket on ruattu pahua, nouššah suutittavakši.»

Iisussan tovistajat

30Iisussa pakasi ielläh: «Omin päin Mie en voi ruatua mitänä. Mie suutin šen mukah, mitä kuulen Tuatoltani. Miun suutu on oikie, šentäh kun Mie en rua oman tahon mukah, vain Tuattoni tahon mukah, Hänen, kumpani työnsi Miut.

31Kun Mie Iče tovistaisin Ičeštäni, Miun tovissuššanat oltais tyhjät. 32No Miušta tovistauki toini – Iivana Kaštaja. Ta Mie tiijän, jotta mitä hiän Miušta šanou, on totta. 33Työ työnsijä omie miehie Iivanan luo, ta hiän šano Miušta toven. 34Mie en tarviče kenenkänä ihmisen tovissušta, vain pakajan näistä as's'oista šitä vaššen, jotta työ pelaštuisija. 35Iivana oli kuin lamppu, kumpani palau ta loistau, ka työ vain kotvasen olija ihaššukšissa hänen valošta.

36Miula on tovissuš, mi on Iivanan tovissušta šuurempi. Ruavot, kumpaset Tuatto anto Miula ruattavakši ta kumpasie Mie ruan, ne tovissetah, jotta Tuatto on Miut työntän. 37Iče Tuatto, Miun Työntäjä, niise on tovistan Miušta. A työ ijäššäh että ole kuullun Hänen iäntä ettäkä nähnyn Hänen näkyö. 38Tuaton šana ei pisy teissä, šentäh kun työ että ušo Šitä, kenet Hiän työnsi. 39Työ luvetta Pyhie Kirjutukšie, kun smietittä, jotta löyvättä niistä ilmasenikusen elämän, ka nehän juuri tovissetahki Miušta. 40A työ että taho tulla Miun luo, jotta šuaha elämä.

41Mie en tarviče ihmisien kiitošta. 42Mie tiijän tiät: työ että tykkyä Jumalua. 43Mie tulin Tuattoni nimeššä, ettäkä työ ota Milma vaštah. No kun ken toini tullou omašša nimeššä, hänet työ otatta vaštah. 44Mitein työ voisija uškuo, kun otatta kiitošta toini toiselta. Työ että tavottele šitä kiitošta, mi tulou yheltä ta ainuolta Jumalalta.

45Elkyä smiettikkyä, jotta Mie teitä Tuattoni ieššä viäritän. Tiän viärittäjä on Moissei, kumpaseh työ piettä toivuo. 46Kun työ uškosija Moisseita, niin Milma niise uškosija, šentäh kun juuri Miušta hiän on kirjuttan. 47Vain kun työ että ušo hänen kirjutukših, miteinpä työ voisija uškuo Miun pakinoih!»