Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
20

Magdalan Muarie ta opaššettavat kalmalla

(Matv. 28:1-8; Mark. 16:1-8; Luk. 24:1-12)

201Šuovatan mäntyö, netälin enšimmäisenä päivänä aikaseh, konša vielä oli pimie, Magdalan Muarie tuli kalmalla. Hiän näki, jotta kivi oli šiirretty pois kalman šuušta. 2Šiitä Muarie läksi juokšujalkua Simoni Petrin ta šen opaššettavan luo, kumpani oli Iisussalla armahin. Hiän šano heilä: «Hospoti on viety pois kalmašta, emmäkä myö tiijä, kunne Hänet on pantu». 3Petri ta še toini opaššettava lähettih šamašša kalmalla.

4Miehet juoštih yheššä, ka še toini opaššettava juoksi Petrie poikkoimpah ta kerkisi perillä enšimmäisenä. 5Hiän kumartu kaččomah kalmakotisen ovešta šiämeh20:5 Kalmakotini kačo šelityštä Mark. 16:5. ta näki šielä kiärinpalttinat, vain ei männyn šiämeh. 6Simoni Petri tuli hänen peräššä, mäni kalmakotiseh ta näki šielä kiärinpalttinat. 7Hiän huomasi, jotta Iisussan näkyö peittänyt vuatepaikka ei ollun kiärinpalttinojen kera, a še oli erikseh omana kiärönä. 8Šiitä še toini opaššettava, kumpani oli enšimmäisenä kerinnyn kalmalla, niise mäni šiämeh. Hiän näki kaiken ta uško. 9Šilloin hyö ei vielä maltettu Pyhie Kirjutukšie, kumpasien mukah Iisussa nousis kuollehista.

10Opaššettavat lähettih kalmalta kotih.

Iisussa näyttäytyy Magdalan Muariella

(Matv. 28:9-10; Mark. 16:9-11)

11Muarie šeiso kalman luona ta itki. Šiinä itkiessä hiän kumartu kaččomah kalmakotisen ovešta šiämeh 12ta näki kakši anhelie valkeissa vuatteissa istumašša šiinä, missä Iisussan Ruumis oli venyn. Yksi istu piäpuolešša, toini jalkapiäššä. 13Anhelit šanottih Muariella: «Mitä šie itet, naini?» Hiän vaštasi: «Miun Hospoti on viety pois, ta en tiijä, kunne Hänet on pantu». 14Tämän šanottuo hiän kiänty ympäri ta näki Iisussan šiinä šeisomašša, ka ei tunten šitä Iisussakši. 15Iisussa šano hänellä: «Mitä šie itet, naini? Ketä šie ečit?» Muarie toivo Häntä satunhoitajakši ta šano: «Hyvä mieš, kun šie lienet vienyn Hänet tiältä, niin šano, kunne Hänet panit. Mie käyn Hänet pois.»

16Šiitä Iisussa šano hänellä: «Muarie!» Muarie kiänty ta šano: «Ravvuuni!» – še merkiččöy: miun opaštaja. 17Iisussa šano: «Elä koše Milma, Mie kun en ole vielä nouššun Tuaton luo. Mäne šuata šana Miun vellilöillä, šano heilä, jotta Mie noušen Miun Tuaton ta tiän Tuaton luo, Miun Jumalan ta tiän Jumalan luo.»

18Magdalan Muarie juoksi opaššettavien luo ta šano: «Mie nävin Hospotin!» Šiitä hiän šaneli, mitä Hospoti hänellä šano.

Iisussa näyttäytyy opaššettavillah

19Šamana päivänä, netälin enšimmäisenä, opaššettavat oltih illalla yheššä. Talon ovet oltih šalvašša, šentäh kun hyö varattih jevreilöitä. Šilloin šiih tuli Iisussa, šeiso heijän kešeššä ta šano: «Rauha teilä!» 20Tämän šanottuo Hiän näytti heilä käteh, jalkah ta kylkeh. Opaššettavat oltih mielissäh, kun nähtih Hospoti. 21Iisussa šano uuvveštah: «Rauha teilä! Niin kuin Tuatto on työntän Miut, niin Mie työnnän tiät.» 22Näin šanottuo Hiän puhalti heih ta šano: «Ottakkua Pyhä Henki. 23Kellä työ prostitta riähät, šillä ne on prostittu. Kellä työ jätättä prostimatta, šillä ne jiähäh.»

24Yksi kaheštatoista opaššettavašta, Homa, kumpaista kučuttih vielä Didimos-nimellä, ei ollun muijen joukošša, konša Iisussa kävi. 25Myöhemmin toiset opaššettavat šanottih hänellä: «Myö näkimä Hospotin». Homa vaštasi: «En ušo. Kuni en iče nähne nuaklan jälkijä Hänen käsissä ta en pistäne šormie nuaklan jälkih ta kuni en pistäne kättä Hänen kylkeh, šini en ušo.»

26Kahekšan päivän piäštä Iisussan opaššettavat tuaš oltih yheššä. Homa oli hiän kera. Ovet oltih šalvašša, ka Iisussa tuli, šeiso heijän kešeššä ta šano: «Rauha teilä!» 27Šiitä Hiän šano Homalla: «Ojenna šormeš, kačo täššä ollah Miun kiät. Ojenna käteš ta pane še Miun kylkeh. Elä ole epäuškoni, vain ušo!» 28Homa šano Hänellä: «Miun Hospoti ta miun Jumala!» 29Iisussa šano hänellä: «Šie ušot, šentäh kun šait nähä Miut. Ošakkahat ollah ne, ket ušotah, vaikka ei nähä.»

30Monie muitaki merkkiruatoja Iisussa luati opaššettavien šilmissä, no niistä ei kerrota täššä kirjašša. 31Tämä on kirjutettu šitä vaššen, jotta työ uškosija: Iisussa on Hristossa, Jumalan Poika, ta teilä ois elämä Hänen nimeššä, kun ušotta Häneh.

21

Iisussa näyttäytyy opaššettavillah Tiverijanjärvellä

211Tämän jälkeh Iisussa tuaš näyttäyty omilla opaššettavilla, nyt Tiverijanjärvellä. Še oli näin:

2Simoni Petri, Homa ili niin šanottu Didimos, Nafanail Galileijan Kuanašta, Savvatein pojat ta kakši muuta Iisussan opaššettavua oltih yheššä. 3Simoni Petri šano: «Mie lähen kalalla». Toiset šanottih: «Myö niise lähemmä šiun kera». Hyö šamašša lähettih ta aššuttih veneheh, vain ei šuatu šinä yönä mitänä.

4Konša huomeneš koitti, Iisussa šeiso rannalla, ka opaššettavat ei tunnettu Häntä. 5Iisussa karju heilä: «Hoi, lapšet! Onko teilä mitä šyötävyä?» Hyö vaššattih Hänellä: «Ei ole». 6Iisussa šano: «Luokua verkko venehen oikiella puolella, niin šuatta». Hyö luotih verkko, vain ei jakšettu noštua šitä, kun kalua tuli niin äijän. 7Šiitä še opaššettava, ken oli Iisussalla armahin, šano Petrillä: «Še on Hospoti!» Konša Simoni Petri kuuli, jotta Še on Hospoti, hiän punalti vyötäröllä vuattien, šentäh kun oli jakšautun, ta hyppäsi veteh. 8A muut opaššettavat tultih venehellä ta vejettih peräššä verkkuo, mi oli täyši kalua. Hyö ei oltu loittuona rannašta, šiinä kahenšuan kyynärän piäššä21:8 Noin šata metrie..

9Rannalla nouštuo opaššettavat nähtih, jotta šielä oli hiilillä paistumašša kalua ta viereššä oli leipä. 10Iisussa šano heilä: «Tuokua tänne niitä kaloja, mitä nyt šaita». 11Simoni Petri aštu veneheh ta veti verkon mualla. Še oli täyši šuurta kalua, kaikkieh šata viisikymmentä kolme. Vaikka niitä oli niin äijän, verkko ei revinnyn.

12Iisussa šano: «Tulkua šyömäh». Yksikänä opaššettavista ei ruohtin kyšyö Häneltä: «Kenpä Šie olet?» Hyö niätšen tiijettih, jotta Še on Hospoti. 13Iisussa tuli, otti leivän ta anto heilä, ta kalua niise anto. 14Tämä oli jo kolmaš kerta, kun Iisussa kuollehista nouštuo näyttäyty opaššettavillah.

Iisussa ta Petri

15Konša hyö oli šyöty, Iisussa šano Simoni Petrillä: «Jonan Simoni, tykkyätkö šie Milma enämmän kuin nämä toiset?» Petri vaštasi: «Tykkyän, Hospoti. Šie tiijät, jotta tykkyän Šilma.» Iisussa šano: «Ruoki Miun vuonnoja». 16Šiitä Iisussa kyšy toiseh kertah: «Jonan Simoni, tykkyätkö šie Milma?» Petri šano Hänellä: «Tykkyän, Hospoti. Šie tiijät, jotta mie tykkyän Šilma.» Iisussa šano: «Paimenna Miun lampahie». 17Vielä kolmannen kerran Iisussa kyšy: «Jonan Simoni, tykkyätkö šie Milma?» Petrin mieli pahottu šiitä, jotta Iisussa kolmannen kerran kyšy häneltä: «Tykkyätkö šie Milma?» Hiän šano: «Hospoti, Šie tiijät kaiken. Šie tiijät, jotta tykkyän Šilma.» Iisussa šano Petrillä: «Paimenna Miun lampahie. 18Toven totta šanon šiula: Konša šie olit nuori, šie šivoit iče oman vyöš ta mänit kunne tahoit. No konša tulet vanhakši, šie ojennat käteš ta toini šitou šiula vyön ta viey šinne, kunne et tahtois.»

19Näin Iisussa šano, kun tahto juohattua, mimmosella šurmalla Petri tuou kunnivuo Jumalalla. Šiitä Hiän šano: «Aššu Miun kera».

Kaiken tämän tovistaja

20Petri kiänty kaččomah tuakšeh ta näki, jotta heilä peräššä tuli Iisussan armahin opaššettava, še, ken iltasella ollešša šiirty lähemmäkši Iisussua ta kyšy: «Hospoti, kenpä Šiut pettäy?» 21Tämän opaššettavan nähtyö Petri kyšy Iisussalta: «Hospoti, miteinpä tuolla opaššettavalla käypi?» 22Iisussa šano Petrillä: «Mitä še šiuh kuuluu, vaikka Mie tahtosin, jotta hiän jäis tänne šini, kuni Mie en tule? Aššu šie Miun kera.»

23Täštä läksi uškovellien kešeššä pakina, jotta še opaššettava ei kuole. Kuitenki Iisussa ei šanon Petrillä, jotta še ei kuole. Hiän šano: «Mitäpä še šiuh kuuluu, vaikka tahtosin, jotta hiän jäis tänne šini, kuni Mie en tule?»

24Juuri tämä opaššettava tovistau kaikešta täštä. Hiän on tämän kirjan kirjuttan, ta myö tiijämmä, jotta hänen tovissukšeh voit uškuo.

25Äijän muutaki Iisussa ruato. Kun ruvettais kirjuttamah kohta kohalta še kaikki muistih, niin arvelen, jotta koko muailmah ei šovittais ne kirjat, kumpaset pitäis kirjuttua. Amin.