Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
18

Iisussa otetah kiini

(Matv. 26:47-56; Mark. 14:43-50; Luk. 22:47-53)

181Tämän šanottuo Iisussa läksi omien opaššettavieh kera Kedroninojan toisella puolella. Šielä oli satu, kunne Iisussa ta opaššettavat mäntih. 2Juuta, Iisussan pettäjä, niise tunsi tämän paikan, šentäh kun Iisussa oli moničči ollun šielä opaššettavieh kera. 3Juuta otti matkah joukon saltattoja ta ylipappien ta farisseijen antamie miehie, ta hyö mäntih satuh lyhtyt, tulet ta aštalat käsissä.

4Iisussa tiesi kaiken, mi Hänellä oli ieššä. Hiän mäni miehillä vaštah ta kyšy: «Ketä työ ečittä?» 5Miehet vaššattih: «Iisussa Nasarettilaista». Iisussa šano: «Mie še olen».

Juuta, Iisussan pettäjä, niise oli miehien joukošša. 6Konša Iisussa šano: «Mie še olen», hyö kaikin eissyttih tuakši ta kuavuttih pitäkšeh muah. 7Iisussa kyšy uuvveštah: «Ketä työ ečittä?» Hyö vaššattih: «Iisussa Nasarettilaista». 8Iisussa šano heilä: «Miehän šanoin, jotta še olen Mie. No kun työ Milma eččinettä, antakkua näijen toisien männä.» 9Näin käytih toteh nämä Hänen omat šanat: «Niistä, ketä Šie olet Miula antan, Mie en ole yhtäkänä mänettän».

10Simoni Petrillä oli miekka. Hiän vejälti šen huotrašta ta iski ylipapin käškyläiseltä oikien korvan irti; käškyläini oli nimeltäh Malhi. 11Ka Iisussa šano Petrillä: «Pane miekka huotrah! Kun Tuatto on antan Miula tämän muokkamal'l'an, niin enkö Mie jois šitä loppuh šuate?»

12Saltatat, heijän piälikkö ta jevreijen työntämät miehet otettih Iisussa kiini. Hyö šivottih Hänet nuorih 13ta vietih enšin Annakšen luo, kumpani oli Kaijafan appi. Kaijafa oli šinä vuotena ylipappina. 14Tämä šamani Kaijafa oli antan jevreilöillä neuvon, jotta ois parašta, kun yksi mieš kuolis koko kanšan puolešta.

Petri kieltäytyy Iisussašta

(Matv. 26:69-70; Mark. 14:66-68; Luk. 22:55-57)

15Simoni Petri ta vieläi toini opaššettava lähettih Iisussalla jälkeh. Še toini oli ylipapin tuttava ta šentäh piäsi Iisussan kera ylipapin kojin pihah. 16Petri jäi šeisomah veräjän ulkopuolella. Še opaššettava, kumpani tunsi ylipapin, mäni pakinoilla veräjyä varteiččijan paššaritytön luo ta toi Petrin pihah.

17Šiitä paššarityttö šano Petrillä: «Etköš šie niise ole tämän Miehen opaššettavie?» Petri vaštasi: «En ole». 18Oli vilu. Šentäh paššarit ta varteiččijat oli luajittu ropivo, nyt šeisottih šen ympärillä ta lämmitteliyvyttih. Petri niise šeiso heijän joukošša ta lämmitteliyty.

Annas-pappi kyšelöy Iisussua

(Matv. 26:59-66; Mark. 14:55-64; Luk. 22:66-71)

19Ylipappi Annas kyšy Iisussalta Hänen opaššettavista ta Hänen opaššukšešta. 20Iisussa vaštasi: «Mie olen paissun šuorah, koko muailman kuullen. Olen aina opaštan sinagogoissa ta jumalankojissa, kumpasih jevreit aina keräyvytäh. Peitočči en ole paissun mitänä. 21Mintäh šie Miulta kyšyt? Kyšy Miun kuuntelijilta, mitä olen heilä paissun. Hyö tiijetäh, mitä Mie olen šanon.»

22Kun Iisussa näin vaštasi, yksi lähellä šeisojista varteiččijista löi Häntä näkyö vaššen ta šano: «Mitein Šie vaštuat ylipapilla?» 23Iisussa šano miehellä: «Kun lienen paissun pahoin, näytä, mi Miun šanoissa oli pahua. No kun lienen paissun oikein, niin mintäh lyöt Milma?»

24Annas työnsi Iisussan nuorih šivottuna ylipappi Kaijafan luo.

Petri tuaš kieltäytyy Iisussašta

(Matv. 26:71-75; Mark. 14:69-72; Luk. 22:58-62)

25Simoni Petri šeiso ta lämmitteliyty. Miehet šanottih hänellä: «Etkö šie niise ole yksi Hänen opaššettavista?» «En ole», Petri eikki. 26Šiitä eryäš ylipapin käškyläini, šen miehen omahini, kumpaselta Petri oli leikannun korvan, šano: «Enköš mie nähnyn šilma šielä satušša Hänen kera?» 27Petri eikki tuaš, ta šamašša kukko kieku.

Iisussa Pilatin ieššä

(Matv. 27:1-2; Mark. 15:1-5; Luk. 23:1-5)

28Kaijafan luota Iisussa vietih muaherran horomih. Oli aikani huomeneš. Jevreit ei mänty horomien šiämeh, šentäh kun ois tultu pakanoiksi, šiitä ei ois šuatu šyyvvä Äijänpäivän iltaista. 29Šentäh muaherra Pilatti tuli uloš heijän luo ta kyšy: «Mistä työ viäritättä tätä Mieštä?» 30Hyö vaššattih: «Kun Hiän ei ois pahanruataja, myö emmä ois antan Häntä šiula». 31Pilatti šano: «Ottakkua työ Hänet ta suutikkua tiän oman Sakonan mukah». Jevreit šanottih: «Meilä ei ole valtua suutie ketänä kuolomah». 32Näin piti käyvä, jotta tulis tovekši Iisussan šana. Hiän niät oli aikasempah paissun, mitein Hiän kuolou.

33Pilatti mäni jälelläh horomih, käški tuuvva Iisussan luokšeh ta kyšy Häneltä: «Oletko Šie jevreijen Čuari?» 34Iisussa vaštasi: «Ičekö šie näin tuumaičet, vain onko muut šanottu šitä Miušta?» 35Pilatti šano: «Enhän mie ole jevrei. Šiun oma rahvaš ta ylipapit annettih Šiut miun käsih. Mitäpä Šie olet ruatan?» 36Iisussa vaštasi: «Miun čuarinvalta ei ole täštä muailmašta. Kun še ois täštä muailmašta, niin Miun miehet ois torattu, jotta Mie en ois joutun jevreijen käsih. Ka Miun čuarinvalta ei ole tiältä.» 37«No Šie kuitenki olet Čuari?» Pilatti šano. Iisussa vaštasi: «Iče šie šanot, jotta Mie olen Čuari. Šitä varoin Mie olen šyntyn ta šitä varoin tullun täh muailmah, jotta šanuo teilä, mitä tiän pitäy tietyä ta mitä uškuo. Jokahini, ken tietäy šen, kuulou Miun iänen.» 38«Ka niin mitäpä täššä pitäis uškuo?» kyšy Pilatti.

Iisussa suutitah kuolomah

(Matv. 27:15-31; Mark. 15:6-20; Luk. 23:13-25)

Tämän šanottuo Pilatti mäni tuaš uloš jevreijen luo ta šano heilä: «En voi löytyä Häneššä mitänä viäryttä. 39No onhan tapana, jotta Äijänäpäivänä mie piäššän yhen vankin teilä hyväkši mielekši. Tahottako, jotta piäššän teilä jevreijen Čuarin?» 40Šiitä hyö kaikin alettih karjuo: «Ei Häntä! Piäššä Varavva!» A še Varavva oli rosvo.

19

191Šiitä Pilatti käški ruoškie Iisussua. 2Saltatat viännettih piikkiokšista korona, pantih še Hänellä piäh ta šuoritettih Hänet purppuranruškieh sviitkah. 3Hyö šanottih: «Terveh Šiula, jevreijen Čuari!» ta lyötih Häntä näkyö vaššen.

4Pilatti mäni tuaš uloš ta šano jevreilöillä: «Mie tuon Hänet teilä, jotta tietäsijä: mie en niä Häneššä mitänä viäryttä». 5Niin Iisussa tuli uloš piikkikorona piäššä ta purppuranruškie sviitka piällä. Pilatti šano jevreilöillä: «Täššä tämä Ihmini on». 6Konša ylipapit ta heijän miehet nähtih Iisussa, hyö karjeuvuttih: «Nuakliče Hänet ristih! Nuakliče Hänet ristih!» Pilatti šano heilä: «Ottakkua työ Hänet ta iče nuaklikkua ristih. Mie en ole löytän Häneššä mitänä viäryttä.» 7Jevreit vaššattih: «Meilä on miän Sakona, ta Sakonan mukah Hänen on kuoltava, šentäh kun Hiän luatiutuu Jumalan Pojakši».

8Tämän kuultuo Pilatti pöläšty vielä enämmän. 9Hiän mäni jälelläh horomien šiämeh ta kyšy Iisussalta: «Mistä päin Šie olet?» Ka Iisussa ei vaššannun hänellä. 10Pilatti šano Hänellä: «Etkö Šie vaštua miula? Etkö tiijä, jotta miula on valta nuaklita Šiut ristih ta valta piäštyä Šiut?» 11Iisussa vaštasi: «Šiula ei ois mitänä valtua Miuh, kun Jumala ei ois antan šitä šiula. Šentäh Miun pettäjän riähkä on šuurempi kuin šiun.»

12Tämän jälkeh Pilatti reistasi piäštyä Iisussan. No jevreit karjuttih: «Kun piäštänet Hänet, niin et ole keisarin yštävä! Ken luatiutuu čuariksi, še noušou keisarie vaštah.»

13Nämä šanat kuultuo Pilatti toi Iisussan uloš ta iče ašettu sut'janistumella. Šitä paikkua šanottih Kivipihakši, jevrein kielellä še on Gavvafa. 14Oli Äijänpäivän uatto, puolenpäivän aika. Pilatti šano jevreilöillä: «Šiinä on tiän Čuari». 15Jevreit karjuttih: «Vie pois! Vie pois ta nuakliče Hänet ristih!» Pilatti kyšy: «Pitäiskö miun nuaklita tiän Čuari ristih?» Ylipapit vaššattih: «Ei meilä ole muuta čuarie kun vain keisari». 16Šiitä Pilatti anto heilä Iisussan ristih nuaklittavakši.

Iisussa nuaklitah ristih

(Matv. 27:32-44; Mark. 15:21-32; Luk. 23:26-43)

Jevreit lähettih viemäh Iisussua. 17Hiän kanto Iče omua ristie ta tuli linnan ulkopuolella paikkah, mitä kučutah Piäkopanpaikakši, jevrein kielellä Golgofakši. 18Šielä saltatat nuaklittih Iisussa ristih ta Hänen kera kakši muuta, yksi yhellä ta toini toisella puolella, a Iisussa heijän välissä. 19Pilatti kirjutti lautah ta käški takuo lauvan ristih. Lauvašša oli nämä šanat: «Iisussa Nasarettilaini, jevreijen Čuari». 20Monet jevreit luvettih kirjutuš, kun še paikka, missä Iisussa nuaklittih ristih, oli lähellä linnua. Šanat oli kirjutettu jevrein, latinan ta kreikan kielillä. 21Jevreijen ylipapit šanottih Pilatilla: «Elä kirjuta: ‘Jevreijen Čuari’, kun kirjuta: ‘Hiän šano: Mie olen jevreijen Čuari’». 22Pilatti vaštasi: «Min kirjutin, šen kirjutin».

23Kun saltatat oli nuaklittu Iisussa ristih, hyö otettih Hänen vuattiet ta juattih ne nelläh ošah, jokahisella saltatalla oma oša. Hyö otettih niise paita, kumpaista ei oltu ommeltu, kun oli kuvottu yhtenä palana ylähyätä alahuakši šuate. 24Hyö paistih keškenäh: «Emmä revitä tätä, panemma arvalla, ken šen šuau». Näin kävi toteh tämä Pyhien Kirjutukšien šana:

– Hyö juattih keškenäh Miun vuattiet

ta Miun paijašta pantih arpua.

Juštih näin saltatat ruattih.

25Iisussan rissin luona šeisottih Hänen Muamo, Muamon čikko, Klopan Muarie ta vielä Magdalan Muarie. 26Konša Iisussa näki, jotta Hänen Muamo ta kallehin opaššettava šeisotah šiinä, Hiän šano Muamollah: «Naini, tuošša on šiun poikaš!» 27Šiitä Hiän šano opaššettavallah: «Tuošša on šiun Muamoš!» Šiitä šuate še opaššettava huolehti Iisussan Muamošta.

Iisussan kuoloma

(Matv. 27:45-56; Mark. 15:33-41; Luk. 23:44-49)

28Iisussa tiesi, jotta kaikki on nyt ruattu loppuh šuate. Jotta Pyhien Kirjutukšien šana kävis kaikešša toteh, Hiän šano: «Milma janottau». 29Šielä oli täyši aštie muikieta viinua. Saltatat kaššettih šiih gupka ta pissettih še iisopinokšan piäh ta noššettih Iisussan huulilla. 30Iisussa imi viinua gupkašta ta šano: «Kaikki on nyt ruattu». Hiän paino piän ta anto henken.

31Šilloin oli piätinččä. A šuovatta, kumpani oli alkamašša, oli hyvin šuuri pruasniekka. Jevreit kyšyttih Pilatilta, jotta ristihnuaklituilta lyötäis šiäriluut poikki ta hiät otettais alaš. Ruumehet niätšen ei šuatu jiähä šuovatakši rippumah rissillä. 32Šiitä saltatat tultih, katattih šiäriluut enšimmäiseltä ta toiselta mieheltä, kumpaset oli ristihnuaklittu Iisussan kera. 33Konša hyö tultih Iisussan luo ta nähtih Hänen jo kuolluon, niin šentäh ei katattu Hänen šiäriluita. 34Yksi saltatoista kuitenki pisti keihyän Hänen kylkeh, ta šamašša huavašta valu vertä ta vettä. 35Še ken tämän näki, on tovistan täštä, jotta työ niise uškosija. Hänen tovissukšeh voit uškuo, hiän niätšen tietäy, jotta pakajau totta. 36Näin tapahtu, jotta kävis toteh tämä Pyhien Kirjutukšien šana: «Yhtäkänä luuta Häneltä ei katata». 37Pyhien Kirjutukšien toisešša kohašša vielä šanotah: «Hyö kačotah Häneh, kumpasen läpi pissettih keihäš».

Iisussan hautuamini

(Matv. 27:57-61; Mark. 15:42-47; Luk. 23:50-56)

38Tämän jälkeh Joosefi, kumpani oli kotosin Arimafijašta, kyšy Pilatilta, jotta šaisko ottua Iisussan Ruumehen rissiltä. Joosefi oli Iisussan opaššettava, vain piti šitä peitošša, hiän niät varasi jevreijen vanhimpie. Pilatti anto luvan, ta Joosefi mäni ta otti Ruumehen alaš. 39Šiih tuli vieläi Nikodim, še mieš, kumpani kävi enši kerran Iisussan luona yöllä. Hänellä oli mataššah šata mittua hyvänhajuista voijetta, mirran ta alojan ševotušta. 40Miehet otettih Iisussan Ruumis ta kiärittih Še palttinoih hyvänhajusen voitien kera, niin kuin jevreijen on tapana ruatua vainuata hauvatešša. 41Šielä, missä Iisussa nuaklittih ristih, oli satu. Satušša oli kallivoh lohkattu uuši kalmakotini, mih ei vielä oltu pantu yhtäkänä pokoiniekkua. 42Hyö pantih Iisussa šiih, šentäh kun oli jevreijen pruasniekan uatto, a še kalmakotini oli lähellä.

20

Magdalan Muarie ta opaššettavat kalmalla

(Matv. 28:1-8; Mark. 16:1-8; Luk. 24:1-12)

201Šuovatan mäntyö, netälin enšimmäisenä päivänä aikaseh, konša vielä oli pimie, Magdalan Muarie tuli kalmalla. Hiän näki, jotta kivi oli šiirretty pois kalman šuušta. 2Šiitä Muarie läksi juokšujalkua Simoni Petrin ta šen opaššettavan luo, kumpani oli Iisussalla armahin. Hiän šano heilä: «Hospoti on viety pois kalmašta, emmäkä myö tiijä, kunne Hänet on pantu». 3Petri ta še toini opaššettava lähettih šamašša kalmalla.

4Miehet juoštih yheššä, ka še toini opaššettava juoksi Petrie poikkoimpah ta kerkisi perillä enšimmäisenä. 5Hiän kumartu kaččomah kalmakotisen ovešta šiämeh20:5 Kalmakotini kačo šelityštä Mark. 16:5. ta näki šielä kiärinpalttinat, vain ei männyn šiämeh. 6Simoni Petri tuli hänen peräššä, mäni kalmakotiseh ta näki šielä kiärinpalttinat. 7Hiän huomasi, jotta Iisussan näkyö peittänyt vuatepaikka ei ollun kiärinpalttinojen kera, a še oli erikseh omana kiärönä. 8Šiitä še toini opaššettava, kumpani oli enšimmäisenä kerinnyn kalmalla, niise mäni šiämeh. Hiän näki kaiken ta uško. 9Šilloin hyö ei vielä maltettu Pyhie Kirjutukšie, kumpasien mukah Iisussa nousis kuollehista.

10Opaššettavat lähettih kalmalta kotih.

Iisussa näyttäytyy Magdalan Muariella

(Matv. 28:9-10; Mark. 16:9-11)

11Muarie šeiso kalman luona ta itki. Šiinä itkiessä hiän kumartu kaččomah kalmakotisen ovešta šiämeh 12ta näki kakši anhelie valkeissa vuatteissa istumašša šiinä, missä Iisussan Ruumis oli venyn. Yksi istu piäpuolešša, toini jalkapiäššä. 13Anhelit šanottih Muariella: «Mitä šie itet, naini?» Hiän vaštasi: «Miun Hospoti on viety pois, ta en tiijä, kunne Hänet on pantu». 14Tämän šanottuo hiän kiänty ympäri ta näki Iisussan šiinä šeisomašša, ka ei tunten šitä Iisussakši. 15Iisussa šano hänellä: «Mitä šie itet, naini? Ketä šie ečit?» Muarie toivo Häntä satunhoitajakši ta šano: «Hyvä mieš, kun šie lienet vienyn Hänet tiältä, niin šano, kunne Hänet panit. Mie käyn Hänet pois.»

16Šiitä Iisussa šano hänellä: «Muarie!» Muarie kiänty ta šano: «Ravvuuni!» – še merkiččöy: miun opaštaja. 17Iisussa šano: «Elä koše Milma, Mie kun en ole vielä nouššun Tuaton luo. Mäne šuata šana Miun vellilöillä, šano heilä, jotta Mie noušen Miun Tuaton ta tiän Tuaton luo, Miun Jumalan ta tiän Jumalan luo.»

18Magdalan Muarie juoksi opaššettavien luo ta šano: «Mie nävin Hospotin!» Šiitä hiän šaneli, mitä Hospoti hänellä šano.

Iisussa näyttäytyy opaššettavillah

19Šamana päivänä, netälin enšimmäisenä, opaššettavat oltih illalla yheššä. Talon ovet oltih šalvašša, šentäh kun hyö varattih jevreilöitä. Šilloin šiih tuli Iisussa, šeiso heijän kešeššä ta šano: «Rauha teilä!» 20Tämän šanottuo Hiän näytti heilä käteh, jalkah ta kylkeh. Opaššettavat oltih mielissäh, kun nähtih Hospoti. 21Iisussa šano uuvveštah: «Rauha teilä! Niin kuin Tuatto on työntän Miut, niin Mie työnnän tiät.» 22Näin šanottuo Hiän puhalti heih ta šano: «Ottakkua Pyhä Henki. 23Kellä työ prostitta riähät, šillä ne on prostittu. Kellä työ jätättä prostimatta, šillä ne jiähäh.»

24Yksi kaheštatoista opaššettavašta, Homa, kumpaista kučuttih vielä Didimos-nimellä, ei ollun muijen joukošša, konša Iisussa kävi. 25Myöhemmin toiset opaššettavat šanottih hänellä: «Myö näkimä Hospotin». Homa vaštasi: «En ušo. Kuni en iče nähne nuaklan jälkijä Hänen käsissä ta en pistäne šormie nuaklan jälkih ta kuni en pistäne kättä Hänen kylkeh, šini en ušo.»

26Kahekšan päivän piäštä Iisussan opaššettavat tuaš oltih yheššä. Homa oli hiän kera. Ovet oltih šalvašša, ka Iisussa tuli, šeiso heijän kešeššä ta šano: «Rauha teilä!» 27Šiitä Hiän šano Homalla: «Ojenna šormeš, kačo täššä ollah Miun kiät. Ojenna käteš ta pane še Miun kylkeh. Elä ole epäuškoni, vain ušo!» 28Homa šano Hänellä: «Miun Hospoti ta miun Jumala!» 29Iisussa šano hänellä: «Šie ušot, šentäh kun šait nähä Miut. Ošakkahat ollah ne, ket ušotah, vaikka ei nähä.»

30Monie muitaki merkkiruatoja Iisussa luati opaššettavien šilmissä, no niistä ei kerrota täššä kirjašša. 31Tämä on kirjutettu šitä vaššen, jotta työ uškosija: Iisussa on Hristossa, Jumalan Poika, ta teilä ois elämä Hänen nimeššä, kun ušotta Häneh.