Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
15

Viinamarjapuun okšat

151«Mie olen tosi viinamarjapuu, ta Miun Tuatto on viinamarjan kašvattaja. 2Hiän leikkuau Miušta joka okšan, mih ei kašva marjua. A joka okšan, mih tulou marjua, Hiän puhistau liijoista vešoista, jotta še antais vielä enämmän marjua. 3Työ oletta jo puhtahat, šentäh kun še šana, min olen teilä šanon, on tiät puhistan. 4Pisykkyä Miušša, niin Mie pisyn teissä. Eihän okša šuata kašvattua marjua, kun še ei olle runkošša. Šamoin että ni työ voi ruatua mitänä, kun että pisyne Miušša.

5Mie olen viinamarjapuu, työ oletta okšat. Ken pisyy Miušša ta keššä Mie pisyn, še šuau aikah äijän hyvyä. Ilmain Milma työ että šua aikah mitänä. 6Ken ei pisy Miušša, še luuvvah pois niin kuin katennut okša, ta še kuivau. Šemmoset okšat kerätäh, luuvvah tuleh ta poltetah.

7Kun työ pisynettä Miušša ta Miun šanat pisyttäneh teissä, kyšykkyä mitä ikinä vain tahotta, ta työ šuatta šen. 8Miun Tuaton jumalallini valo tulou näkyvih šiinä, kun työ ruatta äijän hyvyä ta niin näytättä, jotta oletta Miun opaššettavie. 9Niin kuin Tuatto tykkyäy Milma, niin Mieki tykkyän teitä. Pisykkyä Miun tykkyämiseššä. 10Kun täyttänettä Miun käšyt, työ pisyttä Miun tykkyämiseššä, niin kuin Mie olen täyttän Tuattoni käšyt ta pisyn Hänen tykkyämiseššä.

11Olen paissun teilä kaiken tämän, jotta teissä ois Miun ilo ta tiän ilo tulis täyvekši. 12Miun käšky on tämä: tykäkkyä toini toista, niin kuin Mie olen tykännyn teitä. 13Šuurempua tykkyämistä ei voi olla, mitä kun antua oma henki vellien puolešta. 14Työ oletta Miun vellie, kun ruatanetta šitä, mitä Mie käšen tiän ruatua. 15En šano teitä enämpi käškyläisiksi, šentäh kun käškyläini ei tiijä oman isäntäh meininkijä. Mie šanon teitä vellilöiksi, šentäh kun olen šuattan tiän tietoh kaiken, min olen Tuatolta kuullun. 16Että työ valinnun Milma, kun Mie valičin tiät. Miun tahto on še, jotta työ mänisijä ta šaisija aikah šemmoista, mi pisyy aina. Kun näin ruatta, Tuatto antau teilä kaiken, mitä Miun nimeššä Häneltä kyšyttä. 17Mie annan teilä tämän käšyn: tykäkkyä toini toista.»

Muailma vihuau Iisussan omie

18«Kun muailma vihannou teitä, muistakkua, jotta ennein teitä še on vihannun Milma. 19Kun työ kuulusija täh muailmah, muailma tykkyäis teitä kuin omieh. Vain työ että kuulu muailmah, kun Mie olen tiät muailmašta omikseni valinnun. Šentäh muailma vihuau teitä.

20Muistakkua, mitä teilä šanoin: ei käškyläini ole omua isäntyäh šuurempi. Kun kerran Milma ajeltih, ajellah teitäki. Kun Miun šanua lienöy kuunneltu, kuunnellah tiän šanua niise. 21Kaiken tämän ihmiset ruatah teilä Miun nimen vuokši, šentäh kun ei tiijetä Häntä, ken Miut työnsi. 22Kun Mie en ois tullun ta en ois paissun heilä, hyö ei oltais viäräpäitä. No nyt hyö ei voija millänä puolissella omua riähkyä. 23Ken vihuau Milma, še vihuau Miun Tuattuoki. 24Kun en ois ruatan heijän kešeššä ruatoja, kumpasie kenkänä toini ei ole ruatan, niin hyö ei oltais viäräpäitä. No nyt hyö on nähty Miun ruavot ta vihatah Milma ta Miun Tuattuo. 25Näin tulou tovekši heijän Kirjutukšien šana: ‘Tyhjäh hyö vihattih Milma’.

26Työ šuatta Puolistajan, Mie työnnän Hänet Tuaton luota. Puolistaja, Toven Henki, lähtöy Tuaton luota ta tovistau Miušta. 27Työ niise tovissatta Miušta, šentäh kun olija Miun kera alušta šuate.»

16

161«Olen paissun teilä täštä, jotta tiän uško ei šortuis. 2Jevreit erotetah tiät sinagogašta. Ta tulou vieläi šemmoni aika, konša jokahini tiän tappajista smiettiy, jotta teitä tappamalla ruatau hyvän ruavon Jumalalla. 3Näin hyö ruatah, šentäh kun hyö ei tunneta Tuattuo eikä Milma. 4No Mie pakasin teilä täštä šitä varoin, jotta muistasija Miun šanat, konša še aika tulou. Aikasempah en ole paissun teilä täštä, kun Iče olin tiän kera.»

Toven Henki

5«No nyt Mie mänen Hänen luo, ken Miut työnsi. Kenkänä teistä ei kyšy Miulta, kunne Mie mänen, 6a tiän šytämet täytti mureh, šentäh kun šanoin teilä tämän. 7Mie šanon teilä toven: teilä on parempi, jotta Mie mänen pois. Kun en männe pois, Puolistaja ei tule tiän luo. A kun männen pois, niin työnnän Hänet tiän luo. 8Puolistaja tulou ta näyttäy muailmalla, mi on riähkyä, ken kelpuau Jumalalla, ta jotta suutu tulou. 9Hiän näyttäy, jotta riähkä on šitä, kun ihmiset ei ušota Miuh. 10Hiän näyttäy, jotta Mie kelpuan Jumalalla, šentäh kun Mie mänen Tuaton luo ta työ enämpi että niä Milma. 11Ta Hiän näyttäy, jotta suutu tulou, šentäh kun tämän muailman isäntä on jo suutittu.

12Miula ois äijyä enämmän teilä šanottavua, vain työ että voi vielä ottua šitä vaštah. 13No konša Toven Henki tulou, Hiän näyttäy teilä kaiken, mi on totta Jumalašta. Hiän kun ei pakaja omie tuumie, kun pakajau šen, mitä kuulou, ta ilmottau teilä, mitä on tulošša. 14Toven Henki tuou Miun jumalallisen valon näkyvih, šentäh kun Hiän šuau Miulta šen, min teilä viestittäy. 15Kaikki, mi on Tuaton, on Miunki. Šentäh Mie šanoin, jotta Toven Henki šuau Miulta šen, min teilä viestittäy. 16Mänöy pieni rupiema ta työ että enämpi niä Milma. A kun vielä mänöy pieni rupiema, työ tuaš niättä Miut, šentäh kun Mie mänen Tuaton luo.»

Murehešta iloh

17Šiitä muutomat Iisussan opaššettavista kyšeltih toini toiselta: «Mitä Hiän pakajau, kun šanou meilä: ‘Mänöy pieni rupiema ta työ että enämpi niä Milma, a kun vielä mänöy pieni rupiema, työ tuaš niättä Miut’? Ta mitä merkitäh Hänen šanat: ‘Mie mänen Tuaton luokši’?»

18«Mintäh Hiän pakajau ‘pieneštä rupiemašta’?» hyö ihmeteltih. «Emmä malta Hänen pakinoja».

19Iisussa huomasi, jotta heijän luatiu mieli kyšyö Häneltä näistä šanoista. Hiän šano heilä:

«Šekö teitä vaivuau, kun Mie šanoin: ‘Mänöy pieni rupiema ta työ että enämpi niä Milma. A kun vielä mänöy pieni rupiema, työ niättä Miut’? 20Toven totta šanon teilä: työ vielä itettä ta valitatta, ka muailma on hyvilläh. Työ vielä murehitta, no tiän mureh muuttuu ilokši. 21Konša naini šuau lašta, hiän on tušissah, šentäh kun hänen aika tuli. A kun lapši on šyntyn, muamo ei enämpi muissa omie kipuja, šentäh kun on niin mielissäh šiitä, jotta ihmini šynty täh ilmah. 22Työ niise oletta nyt tušissa, ka Mie niän tiät tuaš uuvveštah. Šiitä tiän šytämen täyttäy ilo, kumpaista ei kenkänä voi anaštua teiltä. 23Šinä päivänä työ että kyšy Miulta mitänä.

Toven totta šanon teilä: mitä šuinki molinetta Tuatolta Miun nimeššä, šen Hiän teilä antau. 24Täh šuate työ että ole molin mitänä Miun nimeššä. Molikkua, niin šuatta. Šiitä tiän ilo tulou täyvekši.»

Iisussa voitti muailman

25«Aikasempah olen paissun teilä täštä peittošanoilla. No tulou aika, konša enämpi en pakaja peittošanoilla, vain šanon teilä Tuatošta kaiken šuorah. 26Šinä päivänä työ moliuvutta Jumalalla Miun nimeššä, enkä Mie enämpi šano, jotta Mie molin Tuatolta apuo teilä. 27Tuatto niätšen Iče tykkyäy teitä, šentäh kun työ tykkäsijä Milma ta uškoja, jotta Mie tulin Jumalan luota. 28Tuaton luota Mie läksin ta tulin täh muailmah. Nyt Mie tuaš jätän muailman ta mänen Tuaton luokši.»

29Opaššettavat šanottih: «Nyt Šie pakajat šuorah, et enämpi peittopakinoilla. 30Nyt myö niämmä, jotta Šie tiijät kaiken, šenki mitä Šiulta vašta meinatah kyšyö. Šentäh myö ušomma, jotta Šie tulit Jumalan luota.»

31Iisussa vaštasi: «Nytkö työ ušotta? 32Kaččokkua, tulou aika – ta še aika on jo tullun – konša työ pakenetta ken minneki, ta jätättä Miut yksin. No yksin Mie en kuitenki jiä, šentäh kun Tuatto on Miun kera. 33Šanoin teilä tämän šentäh, jotta teilä ois Miušša rauha. Muailmašša teitä ahissetah, ka olkua rohkiena: Mie voitin muailman.»

17

Iisussan malittu opaššettavien puolešta

171Tämän pakinan jälkeh Iisussa kaččo taivahah ta šano:

«Tuatto, aika on tullun. Näytä Poikaš jumalallini valo, jotta Poika näyttäis Šiun jumalallisen valon. 2Šie annoit Pojan valtah kaikki ihmiset, jotta Hiän antais ilmasenikusen elämän kaikilla niillä, kenet Šie Hänellä annoit. 3Ilmasenikuni elämä on šitä, jotta hyö tunnetah Šiut, ainuon tovellisen Jumalan, ta Iisussan Hristossan, kumpasen Šie olet työntän. 4Mie olen näyttän Šiun jumalallisen valon tiälä muan piällä, kun ruavoin loppuh šuate šen työn, min annoit Miula ruattavakši. 5Tuatto, näytä Šie nyt Miun jumalallini valo. Ota Miut luokšeš ta anna Miula še jumalallini valo, mi Miula oli Šiun luona ollešša jo ennein kuin muailma oli olomašša.

6Mie olen ilmottan Šiun nimen niillä ihmisillä, kenet Šie valičit muailmašta ta annoit Miula. Hyö oltih Šiun, ta Šie annoit hiät Miula. Hyö totellah Šiun šanua 7ta tiijetäh nyt, jotta kaikki, min olet Miula antan, on tullun Šiulta. 8Šen šanoman, kumpasen Šie Miula annoit, Mie kerroin heilä, ta hyö otettih še vaštah. Nyt hyö toven tiijetäh, jotta Mie olen tullun Šiun luota, ta ušotah, jotta Šie olet Miut työntän.

9Mie moliuvun niijen puolešta, kenet Šie Miula annoit. Muailman puolešta Mie en moliuvu, kun vain niijen, ketä Šie Miula annoit, šentäh kun hyö ollah Šiun. 10Kaikki, mi on Miun, on Šiunki, ta mi on Šiun, še on Miun. Miun jumalallini valo on tullun näkyvih heissä.

11Tuatto, nyt Mie tulen Šiun luo, enkä enämpi ole muailmašša. A ne, ket Šie olet Miula antan, ollah muailmašša. Pyhä Tuatto, šuojele heitä oman nimeš voimalla, šen nimen, min olet Miula antan. Šiitä hyö ollah yhtä, niin kuin Myöki olemma yhtä. 12Konša Mie olin hiän kera muailmašša, Mie šuojelin heitä Šiun nimen voimalla, kaikkie niitä, ketä olet Miula antan. Mie pijin huolta heistä, eikä kenkänä toini heistä joutun šurman šuuh, kun vain še, kumpasen piti männä uatuh. Näin oli šentäh, jotta Pyhien Kirjutukšien šana kävis toteh.

13Tuatto, nyt Mie tulen Šiun luo. Pakajan täštä šini, kuni vielä olen muailmašša, jotta Miun ilo täyttäis hiät. 14Mie annoin heilä Šiun šanan, ta muailma vihuau heitä, šentäh kun hyö ei kuuluta muailmah, niin kuin Mieki en kuulu šiih. 15En kuitenki moli, jotta ottasit hiät pois muailmašta, vain jotta šuojelisit heitä pahašta. 16Hyö ei kuuluta muailmah, niin kuin Mieki en kuulu. 17Anna tositieto Šiušta pyhittäy hiät. Šiun šana on tositieto. 18Niin kuin Šie työnsit Miut muailmah, šamoin olen Mieki työntän hiät muailmah. 19Mie annan Iččeni uhriksi heijän puolešta, jotta tositieto šais hiätki pyhiksi.

20Mie en moliuvu vain näijen opaššettavien puolešta, vain niijenki puolešta, ket ušotah Miuh heijän tovissuššanojen tähen. 21Mie moliuvun, jotta hyö kaikki oltais yhtä, niin kuin Šie, Tuatto, olet Miušša ta Mie Šiušša. Niin pitäy heijänki olla yhtä Meissä, anna muailma uškois, jotta Šie työnsit Miut.

22Šen jumalallisen valon, min Šie annoit Miula, Mie annoin heilä, jotta hyö oltais yhtä, niin kuin Myö olemma yhtä. 23Kun Mie olen heissä ta Šie olet Miušša, niin hyö ollah ihan yhtä. Šiitä muailma malttau, jotta Šie työnsit Miut ta armaššat heitä niin kuin Milma armaššat.

24Tuatto, Mie tahon, jotta ne, kenet Šie annoit Miula, oltais Miun kera šielä, missä Mie olen. Šielä hyö nähäh Miun jumalallini valo, kumpasen Šie annoit Miula, šentäh kun olet tykännyn Milma jo ennein muailman luatimista. 25Oikiemielini Tuatto, muailma ei tunne Šilma, ka Mie tunnen Šiut. Ta nämä täššä olijat tiijetäh nyt, jotta Šie olet työntän Miut. 26Mie opaššin hiät tuntomah Šiun nimen ta opaššan vieläki. Šilloin še tykkyämini, kumpasella Šie Milma tykkäsit, pisyy heissä ta Mie pisyn heissä.»