Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
13

Iisussa pešöy opaššettavien jalat

131Äijänpäivän pruasniekka oli tulošša. Iisussa tiesi, jotta nyt tuli še aika, konša Hänen pitäy šiirtyö täštä muailmašta Tuaton luo. Hiän aina tykkäsi niitä, ket oltih Hänen omie täššä muailmašša, ta Hiän tykkäsi heitä viimeseh šuate.

2Iisussa ta opaššettavat oltih iltasella. Juaveli oli jo pannun Juutan, Simoni Iskariotin pojan, šytämeh ajatukšen, jotta pettyä Iisussa. 3Iisussa tiesi, jotta Tuatto on antan kaiken Hänen valtah. Hiän tiesi, jotta Hiän on tullun Jumalan luota ta nyt myöštyy Jumalan luo. 4Hiän nousi iltaselta, heitti sviitkan piältäh, otti käsipaikan ta šito šen vyötäröllä. 5Šiitä Hiän kuato vettä pešuaštieh, rupesi pešömäh opaššettavien jalkoja ta pyyhkimäh niitä käsipaikalla, kumpani oli Hänen vyötäröllä.

6Konša Iisussa tuli Simoni Petrin kohalla, Petri šano: «Hospoti, Šiekö še pešet miun jalat?» 7Iisussa vaštasi: «Mitä Mie nyt ruan, šitä šie et vielä malta, ka myöhemmin šie šen maltat». 8Petri šano Hänellä: «Šie et ikinä šua peššä miun jalkoja!» Iisussa vaštasi: «Kun Mie en pešše šilma, niin šiula ei ole šijua Miun luona». 9Šiitä Simoni Petri šano: «Hospoti, elä peše yksistäh miun jalkoja, peše kiät ta piäki». 10Iisussa vaštasi: «Šiltä, ken on kylpen, pitäy peššä vain jalat, muitein hiän on jo puhaš. Työ oletta jo puhtahat, vain että kaikin.» 11Iisussa tiesi, ken Hänet pettäy, šentäh Hiän šano, jotta ei hyö kaikin olla puhtahat.

12Peštyö heijän jalat Iisussa pani sviitkan piälläh ta mäni tuaš paikallah. Hiän šano heilä: «Maltattako työ, mitä Mie teilä ruavoin? 13Työ pakautatta Milma Opaštajakši ta Hospotiksi ta oikein ruatta: šehän Mie olen. 14Niin kuin Mie, tiän Hospoti ta Opaštaja, pesin tiän jalat, niin tiänki pitäy peššä toini toiselta jalat. 15Mie luajin tämän teilä malliksi. Ruatakkua työ šamoin kuin Mie ruavoin. 16Toven totta šanon teilä: ei käškyläini ole isäntyä šuurempi eikä työnnetty työntäjyä šuurempi. 17Nyt kun työ tämän tiijättä, niin ošakkahat oletta, kun näin ruatta.

18Mie en šano tätä teistä kaikista. Tiijän, ketä olen valinnun. No tämän Pyhien Kirjutukšien šanan pitäy täyttyö: ‘Še, ken šyöy Miun kera leipyä, noušou Milma vaštah’. 19Šanon tämän teilä jo nyt, ennein kuin še tapahtuu, jotta työ uškosija Miun olovan Še, ken Mie olen. 20Toven totta šanon teilä: ken ottau vaštah šen, kenen Mie työnnän, še ottau vaštah Miut. Ta ken ottau vaštah Miut, še ottau vaštah Miun Työntäjän.»

Iisussa šanou, ken Hänet pettäy

(Matv. 26:20-25; Mark. 14:17-21; Luk. 22:21-23)

21Tämän šanottuo Iisussa henken tušašša virkko opaššettavillah: «Toven totta šanon teilä: yksi teistä pettäy Miut». 22Opaššettavat kačeltih toini toista tietämättä, keštä Hiän pakasi.

23Yksi opaššettavista, še, ken oli Iisussalla armahin, oli iltasella Iisussan viereššä. 24Simoni Petri anto hänellä merkin, jotta kyšyis Iisussalta, keštä Hiän pakajau. 25Opaššettava šiirty lähemmäkši Iisussua, kiänty Häneh päin ta kyšy: «Hospoti, kenpä še on?» 26Iisussa vaštasi: «Še, kellä Mie annan tämän leipäpalan». Šiitä Hiän kašto palan ta anto šen Juutalla, Simoni Iskariotin pojalla. 27Šamašša, kun Juuta otti leipäpalan, šaatana mäni häneh. Iisussa šano hänellä: «Mitä ruat, rua ruttoseh!» 28Kenkänä iltasella olijista ei piäššyn tolkkuh, mintäh Iisussa šano hänellä näin. 29Juutalla oli yhtehini kukkaro. Šentäh eryähät smietittih, jotta Iisussa käški hänen oštua mitänih pruasniekakši tahi antua miilostinua köyhillä. 30Leipäpalan šyötyö Juuta läksi heti uloš. Oli yö.

Uuši käšky

(Matv. 26:31-35; Mark. 14:27-31; Luk. 22:31-34)

31Konša Juuta oli männyn, Iisussa šano: «Nyt Ihmisen Pojan kunnivo tuli näkyvih, ta Jumalan kunnivo tuli näkyvih Häneššä. 32Ta kun Jumalan kunnivo tuli näkyvih Häneššä, niin Jumala niise näyttäy Hänen kunnivon Ičeššäh, ta rutto näyttäyki. 33Lapšet, vain vähäsen aikua Mie olen tiän kera. Työ ečittä Milma, ka Mie šanon nyt teilä šaman, min šanoin jevreilöilläki: kunne Mie mänen, šinne työ että voi tulla. 34Mie annan teilä uuvven käšyn: tykäkkyä toini toista! Niin kuin Mie olen tykännyn teitä, šamoin työki tykäkkyä toini toista. 35Kaikin tiijetäh, jotta työ oletta Miun opaššettavat, kun työ tykännettä toini toista.»

36«Hospoti, kunnepa Šie mänet?» kyšy Simoni Petri. Iisussa vaštasi: «Kunne Mie mänen, šinne šie et voi Miun kera nyt lähtie, ka myöhemmin tulet». 37Petri šano: «Hospoti, mintähpä mie nyt en voi tulla Šiun kera? Mie annan vaikka oman henken Šiun puolešta.» 38Iisussa šano hänellä: «Šiekö annat henkeš Miun puolešta? Toven totta šanon šiula: ennein kuin kukko kiekuu, šie kolmičči kieltäyvyt Miušta.»

14

Elämäh viejä tie

141«Elkyä olkua huolissana. Uškokkua Jumalah ta uškokkua Miuh. 2Miun Tuaton koissa on monta huonehta – mitein še muitein Mie šanosin, jotta mänen valmistamah teilä elošijua. 3Mie mänen valmistamah teilä šijua. Šiitä tulen jälelläh ta käyn tiät luokšeni, jotta šaisija olla šielä, missä Mie olen. 4Työ kyllä tiijättä tien šinne, kunne Mie mänen.»

5Homa šano Iisussalla: «Hospoti, emmä myö tiijä, kunne Šie mänet. Mistäpä myö šilloin voisima tietyä tien?» 6Iisussa vaštasi: «Mie olen še oikie tie, mi viey elämäh. Kenkänä ei piäše Tuaton luo muitein kuin Miun kautti. 7Kun työ tietäsijä Miut, niin tietäsijä Miun Tuatonki. Työ tiijättä Hänet jo nyt, šentäh kun oletta nähnyn Hänet.»

8Hilippä šano Iisussalla: «Hospoti, näytä meilä Tuatto, muuta myö emmä taho».

9Iisussa vaštasi:

«Näin pitälti Mie olen ollun tiän kera, ta šie et vielä tiijä Milma, Hilippä. Ken on nähnyn Miut, on nähnyn Tuaton. Mitein šie voit šanuo: ‘Näytä meilä Tuatto’? 10Etkö ušo, jotta Mie olen Tuatošša ta Tuatto on Miušša? Kun pakajan teilä, en pakaja omašta piäštäni. Tuatto, kumpani on Miušša, ruatau omie ruatojah Miun kautti. 11Uškokkua, kun šanon, jotta Mie olen Tuatošša ta Tuatto on Miušša. Kun että muitein uškone, niin uškokkua Miun ruatojen takie.

12Toven totta šanon teilä: ken uškou Miuh, še ruatau šemmosie ruatoja, mimmosie Mie ruan, ta vieläi niitä šuurempie. Mie niät mänen Tuaton luo. 13Ta mitä vain työ kyšynettä Tuatolta Miun nimeššä, šen Mie ruan, anna Tuaton jumalallini valo tulis näkyvih Pojašša. 14Mitä työ Miun nimeššä kyšyttä, šen Mie ruan.»

Pyhä Henki tulou Auttajakši

15«Kun työ tykännettä Milma, työ elättä Miun käškyjen mukah. 16Mie molin Tuatolta, ta Hiän antau teilä toisen Puolistajan, kumpani on tiän kera ilmasen ijän. 17Tämä Puolistaja on Toven Henki. Muailma ei voi šitä Henkie šuaha, šentäh kun še ei niä Häntä eikä tiijä Häntä. Ka työ tiijättä Hänet, šentäh kun Hiän pisyy tiän luona ta on teissä.

18En Mie jätä teitä orpoloiksi, vain tulen tiän luo. 19Pieni rupiema, ta muailma enämpi ei niä Milma, vain työ niättä, šentäh kun Mie elän ta työ niise elättä. 20Šinä päivänä työ maltatta, jotta Mie olen Tuatoššani ta työ oletta Miušša, Mie teissä. 21Ken on ottan omah šytämeh Miun käšyt ta eläy niijen mukah, še tykkyäy Milma. Miun Tuatto tykkyäy šitä, ken tykkyäy Milma. Mie niise tykkyän häntä ta jiävin Iččeni hänellä.»

22Juuta – še toini, ei Iskariot – šano Iisussalla: «Hospoti, mintäh niin? Mintäh jiävit Iččeš vain meilä, et muailmalla?»

23Iisussa vaštasi:

«Kun ken tykännöy Milma, še eläy Miun šanan mukah. Miun Tuatto tykkyäy häntä, ta Tuatto ta Mie tulemma hänen luokši ta jiämmä hänen luo elämäh. 24Ken ei tykkyä Milma, še ei elä Miun šanan mukah. A še šana, min työ kuuletta, ei ole Miun oma, kun Tuaton, kumpani on Miut työntän.

25Näitä Mie pakajan teilä nyt, kuni vielä olen tiän kera. 26Tuatto työntäy teilä Miun nimeššä Puolistajan, Pyhän Henken. Hiän opaštau teilä kaiken ta muissuttau teilä kaikešta, mitä Mie olen teilä paissun.

27Mie jätän teilä rauhan. Oman rauhani Mie teilä annan, en šemmoista, mimmosen muailma antau. Elkyä olkua huolissana, elkyä varakkua. 28Kuulija vet, mitä Mie šanoin: Mie mänen pois, ka tulen tuaš tiän luo. Kun työ tykkyäsijä Milma, niin oisija hyvillänä šiitä, jotta Mie mänen Tuaton luo, šentäh kun Tuatto on Milma šuurempi. 29Mie pakajan teilä täštä jo nyt, kuni še ei vielä tapahtun, jotta työ uškosija, konša še tapahtuu. 30Enämpi en tiän kera pakaja, šentäh kun tämän muailman isäntä on jo tulošša. Miuh hänellä ei ole mitänä valtua. 31Mie ruan niin kuin Tuatto on käšken Miun ruatua, anna muailma tietäis, jotta Mie tykkyän Tuattuo. Nouškua, lähemmä tiältä!»

15

Viinamarjapuun okšat

151«Mie olen tosi viinamarjapuu, ta Miun Tuatto on viinamarjan kašvattaja. 2Hiän leikkuau Miušta joka okšan, mih ei kašva marjua. A joka okšan, mih tulou marjua, Hiän puhistau liijoista vešoista, jotta še antais vielä enämmän marjua. 3Työ oletta jo puhtahat, šentäh kun še šana, min olen teilä šanon, on tiät puhistan. 4Pisykkyä Miušša, niin Mie pisyn teissä. Eihän okša šuata kašvattua marjua, kun še ei olle runkošša. Šamoin että ni työ voi ruatua mitänä, kun että pisyne Miušša.

5Mie olen viinamarjapuu, työ oletta okšat. Ken pisyy Miušša ta keššä Mie pisyn, še šuau aikah äijän hyvyä. Ilmain Milma työ että šua aikah mitänä. 6Ken ei pisy Miušša, še luuvvah pois niin kuin katennut okša, ta še kuivau. Šemmoset okšat kerätäh, luuvvah tuleh ta poltetah.

7Kun työ pisynettä Miušša ta Miun šanat pisyttäneh teissä, kyšykkyä mitä ikinä vain tahotta, ta työ šuatta šen. 8Miun Tuaton jumalallini valo tulou näkyvih šiinä, kun työ ruatta äijän hyvyä ta niin näytättä, jotta oletta Miun opaššettavie. 9Niin kuin Tuatto tykkyäy Milma, niin Mieki tykkyän teitä. Pisykkyä Miun tykkyämiseššä. 10Kun täyttänettä Miun käšyt, työ pisyttä Miun tykkyämiseššä, niin kuin Mie olen täyttän Tuattoni käšyt ta pisyn Hänen tykkyämiseššä.

11Olen paissun teilä kaiken tämän, jotta teissä ois Miun ilo ta tiän ilo tulis täyvekši. 12Miun käšky on tämä: tykäkkyä toini toista, niin kuin Mie olen tykännyn teitä. 13Šuurempua tykkyämistä ei voi olla, mitä kun antua oma henki vellien puolešta. 14Työ oletta Miun vellie, kun ruatanetta šitä, mitä Mie käšen tiän ruatua. 15En šano teitä enämpi käškyläisiksi, šentäh kun käškyläini ei tiijä oman isäntäh meininkijä. Mie šanon teitä vellilöiksi, šentäh kun olen šuattan tiän tietoh kaiken, min olen Tuatolta kuullun. 16Että työ valinnun Milma, kun Mie valičin tiät. Miun tahto on še, jotta työ mänisijä ta šaisija aikah šemmoista, mi pisyy aina. Kun näin ruatta, Tuatto antau teilä kaiken, mitä Miun nimeššä Häneltä kyšyttä. 17Mie annan teilä tämän käšyn: tykäkkyä toini toista.»

Muailma vihuau Iisussan omie

18«Kun muailma vihannou teitä, muistakkua, jotta ennein teitä še on vihannun Milma. 19Kun työ kuulusija täh muailmah, muailma tykkyäis teitä kuin omieh. Vain työ että kuulu muailmah, kun Mie olen tiät muailmašta omikseni valinnun. Šentäh muailma vihuau teitä.

20Muistakkua, mitä teilä šanoin: ei käškyläini ole omua isäntyäh šuurempi. Kun kerran Milma ajeltih, ajellah teitäki. Kun Miun šanua lienöy kuunneltu, kuunnellah tiän šanua niise. 21Kaiken tämän ihmiset ruatah teilä Miun nimen vuokši, šentäh kun ei tiijetä Häntä, ken Miut työnsi. 22Kun Mie en ois tullun ta en ois paissun heilä, hyö ei oltais viäräpäitä. No nyt hyö ei voija millänä puolissella omua riähkyä. 23Ken vihuau Milma, še vihuau Miun Tuattuoki. 24Kun en ois ruatan heijän kešeššä ruatoja, kumpasie kenkänä toini ei ole ruatan, niin hyö ei oltais viäräpäitä. No nyt hyö on nähty Miun ruavot ta vihatah Milma ta Miun Tuattuo. 25Näin tulou tovekši heijän Kirjutukšien šana: ‘Tyhjäh hyö vihattih Milma’.

26Työ šuatta Puolistajan, Mie työnnän Hänet Tuaton luota. Puolistaja, Toven Henki, lähtöy Tuaton luota ta tovistau Miušta. 27Työ niise tovissatta Miušta, šentäh kun olija Miun kera alušta šuate.»