Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
10

Hyvä paimen

101«Toven totta šanon teilä: ken ei mäne lammaššuojah ovešta, vain noušou šinne aijašta piäličči, še on varaštaja ta rosvo. 2Ken mänöy ovešta, še on lampahien paimen. 3Paimenella varteiččija avuau oven, ta lampahat kuunnellah hänen iäntä. Hiän kuččuu omie lampahie nimeltä ta viey ne nurmella. 4Konša paimen piäštäy lampahat uloš, hiän matkuau niijen ieššä. Lampahat aššutah hänellä peräh, šentäh kun tunnetah hänen iäni. 5Vierahalla peräh ne ei lähetä, vain puatah häneštä, šentäh kun ei tunneta vierahan iäntä.»

6Iisussa šano heilä tämän peittopakinan, ka hyö ei piäšty perillä, mitä Hänellä oli mieleššä. 7Šentäh Iisussa jatko:

«Toven totta šanon teilä: Mie olen lampahien ovi. 8Kaikki ne, ket tultih ennein Milma, oltih varaštajie ta rosvoja, eikä lampahat kuunneltu heitä. 9Mie olen ovi. Še, ken tulou šiämeh Miun kautti, pelaštuu. Hänellä on valta tulla ta männä, ta hiän löytäy nurmen. 10Rosvo tulou vain varaštamah, tappamah ta hävittämäh. Mie tulin antamah elämyä, yllinkylläistä elämyä.

11Mie olen hyvä paimen, oikie paimen, ken antau oman henken lampahien puolešta. 12Palkkapaimen ei ole oikie paimen, ta lampahat ei olla hänen omie. Konša hiän näköy, jotta hukka on tulošša, hiän jättäy lauman ta pakenou. Hukka šuau lampahat šualehekšeh ta hajottau lauman, 13šentäh kun palkkapaimen ei välitä lampahista.

14Mie olen hyvä paimen. Mie tiijän omat lampahat ta ne niise tiijetäh Miut, 15niin kuin Miun Tuatto tietäy Miut ta Mie tiijän Tuaton. Mie annan henkeni lampahien puolešta. 16Miula on muitaki lampahie, kumpaset ei olla täštä lammaššuojašta. Niitäki Miun pitäy paimentua. Ne niise kuullah Miun iäni, ta niin tulou yksi lauma ta yksi Paimen.

17Tuatto šentäh tykkyäy Milma, kun Mie annan henkeni, jotta šuaha še jälelläh. 18Kenkänä ei kiso Miulta Miun henkie, Iče Mie šen annan pois. Miula on valta antua še ta valta ottua še jälelläh. Näin Tuatto käški Miun ruatua.»

19Näistä šanoista tuaš šytty kiista jevreijen välillä. 20Monet heistä šanottih: «Häneššä on piessa, ei Hiän ole järelläh. Mitä työ Häntä kuunteletta?» 21Toiset šanottih: «Noin ei pakaja še, keššä on piessa. Eihän piessa voi parentua šokeijen šilmie.»

Jevreit kiännytäh pois Iisussašta

22Oli talvi, ta Jerusalimissa piettih jumalankojin pyhittämisen jokavuotista pruasniekkua. 23Iisussa käveli jumalankojin pihašša Solomonin pačaškatokšen alla. 24Jevreit keräyvyttih Hänen ympärillä ta kyšyttih: «Kuin pitälti Šie meinuat kiušata meitä? Kun Šie ollet Hristossa, niin šano še meilä šuorah.»

25Iisussa vaštasi: «Mie olen šanon šen teilä, vain työ että ušo. Ruavot, kuita Mie luajin Tuaton nimeššä, tovissetah Miušta. 26Työ että kuitenki ušo, šentäh kun että ole Miun lampahie, niin kuin olen šanon teilä. 27Miun lampahat kuullah Miun iäni. Mie tiijän ne, ta ne aššutah Miula peräššä. 28Mie annan heilä ilmasenikusen elämän. Hyö ei konšana hävitä, eikä kenkänä voi anaštua heitä Miulta. 29Tuatto, kumpani hiät Miula anto, on kaikkie toisie šuurempi, eikä kenkänä voi anaštua heitä Tuaton kiäštä. 30Mie ta Tuatto olemma yhtä.»

31Šiitä jevreit alettih tuaš kerätä kivijä, jotta kivittyä Iisussua. 32Iisussa šano heilä: «Mie olen tiän šilmissä luatin monta hyvyä ruatuo, kumpaset Miun Tuatto anto Miula ruattavakši. Min ruavon tähen työ meinuatta kivittyä Milma?» 33Jevreit vaššattih: «Emmä myö Šilma hyvän ruavon tähen kivitä. Kivitämmä šentäh, kun Šie et pie Jumalua kunnivošša. Šie niätšen panet Iččeš Jumalakši, vaikka olet ihmini.»

34Iisussa vaštasi: «Onhan tiän Sakonašša kirjutettu nämä Jumalan šanat: ‘Mie šanoin: työ oletta jumalie’. 35Pyhät Kirjutukšet ei valehella. Niijen mukah Jumala šano jumaliksi niitä, kellä Hiän pakasi. 36Tuatto on Miut pyhittän ta työntän muailmah. Miteinpä työ šilloin voitta šanuo, jotta Mie en kunnivoita Jumalua, kun šanon: ‘Mie olen Jumalan Poika’? 37Kun Mie en ruatane Tuattoni ruatoja, elkyä uškokkua Milma. 38Ka kun ruatanen, niin vaikka että uškois Milma, uškokkua Miun ruatoja. Šiitä työ tiijättä ta ušotta, jotta Tuatto on Miušša ta Mie olen Häneššä.»

39Jevreit tuaš meinattih ottua Iisussa kiini, no Hiän piäsi heijän käsistä.

40Iisussa mäni tuaš Jortanojoven toisella puolella, šinne, missä Iivana ennein kašto rahvašta. Hiän jäi šinne kotvasekši, 41ta Hänen luo tuli äijän ihmisie. Hyö šanottih: «Iivana ei luatin yhtänä merkkiruatuo, vain kaikki, mitä hiän šano täštä Mieheštä, on totta». 42Monet ušottih šielä Iisussah.

11

Iisussa noššattau Luasarin kuollehista

111Eryäš Luasari-nimini mieš läsi. Hiän eli Vifanijašša, šamašša kyläššä, missä elettih hänen čikot Muarie ta Marppa. 2Tämä Muarie oli še, kumpani voiteli Hospotin jalat hajuvoitiella ta pyyhki ne kuivakši omilla tukillah, a še läsijä Luasari oli Muarien velli.

3Čikokšet työnnettih Iisussalla šana: «Hospoti, nyt še, ketä Šie tykkyät, kipeyty». 4Tämän kuultuo Iisussa šano: «Ei tämä tauti ole kuolomakši vain Jumalan kunnivokši. Šen kautti Jumalan Pojan jumalallini valo tulou näkyvih.» 5Iisussa tykkäsi Marppua ta hänen čikkuo ta Luasarie.

6Kuultuo, jotta Luasari läsiy, Iisussa viipy vielä kakši päivyä šielä, missä šilloin oli. 7Šen jälkeh Hiän šano opaššettavilla: «Läkkä myö jälelläh Juutijah». 8Opaššettavat šanottih: «Ravvi, tuanoin jevreit tahottih kivittyä Šilma. Tuaško Šie olet šinne mänöššä?» 9Iisussa šano heilä: «Päiväššä on kakšitoista tuntie. Ken liikkuu päivällä, še ei kompaššu, šentäh kun hiän näköy tämän muailman valon. 10Ka še, ken liikkuu yöllä, kompaštelou – eihän häneššä ičeššäh ole valuo.»

11Tämän šanottuo Iisussa lisäsi: «Miän Luasari-velli makuau, ka Mie lähen häntä noššattamah». 12Opaššettavat šanottih: «Hospoti, kun hiän muannou, niin parenou». 13Iisussa pakasi Luasarin kuolomašta, a opaššettavat smietittih Hänen pakajavan tavallisešta unešta. 14Šentäh Iisussa šano šuorah: «Luasari on kuollun. 15Tiän takie olen hyvilläni, jotta Mie en ollun šielä: tämä lujittau tiän uškuo. Läkkä myö hänen luo.» 16Šiitä Homa, kumpaista kučuttih vielä Didimos-nimellä, šano toisilla opaššettavilla: «Läkkä, kuolemma kaikki yheššä Hänen kera».

17Konša Iisussa tuli Vifanijah, Hänellä šanottih, jotta Luasari on jo nellättä päivyä kalmašša. 18Vifanija oli lähellä Jerusalimie, šiinä viijentoista stadien11:18 Noin kolmen kilometrin piäššä. Kačo šelityštä 6:19. piäššä. 19Monet jevreit oli tultu rauhottamah Marppua ta Muarieta vellen kuoloman murehešša.

20Kun Marppa kuuli Iisussan tulošta, hiän läksi Hänellä vaštah. Muarie jäi kotih. 21Marppa šano Iisussalla: «Hospoti, kun oisit ollun tiälä, miun velli ei ois kuollun. 22Kuitenki tiijän, jotta Jumala antau Šiula kaiken, mitä Häneltä kyšyt.» 23Iisussa šano: «Velleš noušou kuollehista». 24Marppa vaštasi: «Tiijän, jotta hiän noušou viimesenä päivänä, kuollehista noušomisen päivänä». 25Iisussa šano: «Mie olen kuollehista noušomini ta elämä. Ken uškou Miuh, še eläy, vaikka ois kuollun. 26Eikä yksikänä, ken eläy ta uškou Miuh, ikinäh kuole. Ušotko tämän?» 27Marppa vaštasi: «Ušon, Hospoti! Mie ušon, jotta Šie olet Hristossa, Jumalan Poika, kumpasen muailmah tuluo on vuotettu.»

28Tämän šanottuo Marppa myöšty kotih, kučču Muarie-čikon ta šano hänellä peitočči: «Opaštaja on tiälä ta kuččuu šilma». 29Tämän kuultuo Muarie šamašša nousi ta läksi Iisussan luo. 30Iisussa ei vielä tullun kyläh, kun oli šamašša paikašša, missä Marppa Hänet näki. 31Kun jevreit, kumpaset oltih pirtissä Muarien murehta lieventämäššä, nähtih, jotta hiän äkkie nousi ta läksi uloš, hyö mäntih peräššä. Hyö arveltih, jotta hiän on mänöššä kalmoilla itkömäh.

32Konša Muarie tuli šinne, missä Iisussa oli, ta näki Hänet, hiän heitty Iisussan jalkoih ta šano: «Hospoti, kun oisit ollun tiälä, miun veikko ei ois kuollun». 33Kun Iisussa näki, jotta Muarie itköy ta hänen kera tulluot jevreit niise itetäh, Hänellä tuli paha mieleštä. 34Hiän kyšy: «Missä Luasarin kalma on?» Hyö vaššattih: «Hospoti, tule kaččomah». 35Iisussa itki. 36Jevreit šanottih: «Kaččokkua, mitein Hiän tykkäsi Luasarie». 37A eryähät heistä šanottih: «Kun Hiän šuatto parentua šokien šilmät, eikö Hiän ois voinun piettyä Luasarie kuolomašta?»

38Šyväššä tušašša Iisussa tuli Luasarin kalmalla. Še oli kallivoh lohkottu kalmakotini ta šen šuušša oli kivi. 39«Ottakkua kivi pois», käški Iisussa. Marppa, vainuan čikko, šano Hänellä: «Hospoti, hiän jo haisuu. Hiän on jo nellättä päivyä kalmašša.» 40Iisussa vaštasi: «Enkö šanon šiula, jotta šuat nähä Jumalan voiman, kun uškonet?»

41Kivi otettih pois kalmakotisen šuušta. Iisussa nošti šilmät ylähyäkši ta šano: «Tuatto, Mie kiitän Šilma šiitä, jotta Šie kuulet Milma. 42Mie tiijän, jotta Šie aina kuulet Milma. No šanon tämän näijen ympärillä šeisojien ihmisien tähen, anna hyö ušottais, jotta Šie Miut työnsit.» 43Tämän šanottuo Iisussa karjahti lujalla iänellä: «Luasari, tule pois šieltä!» 44Šiitä kuollut tuli kalmakotisešta, jalat ta kiät šiteissä ta näkö paikalla katettuna. Iisussa šano: «Piäštäkkyä hänet šiteistä ta antakkua hänen männä».

Iisussa tahotah tappua

(Matv. 26:1-5; Mark. 14:1-2; Luk. 22:1-2)

45Monet niistä jevreilöistä, kumpaset oli tultu Muarien luo ta nähty, mitä Iisussa ruato, ušottih Häneh. 46Kuitenki eryähät heistä lähettih farisseijen luo ta šanottih, mitä Iisussa oli ruatan.

47Ylipapit ta farisseit kerättih Neuvokunta ta kyšyttih: «Mitä myö voisima ruatua? Še Mieš luatiu äijän merkkiruatoja. 48Kun antanemma Hänen jatkua, niin kaikin ruvetah uškomah Häneh. Šiitä riimalaiset tullah ta otetah meiltä tämä pyhä paikka ta šamoin koko miän kanša.» 49Šilloin yksi heistä, Kaijafa, kumpani šinä vuotena oli ylipappina, šano: «Työ että tiijä mitänä. 50Ettäkö malta, jotta meilä ois parempi, kun yksi mieš kuolis kanšan puolešta, kuin koko kanša hävieis?» 51Tämä ei ollun hänen oma ajatuš. Šen vuuvven ylipappina hiän einušti, jotta Iisussa kuolou kanšan puolešta. 52Eikä Hiän kuole yksistäh šen kanšan puolešta, ka vieläi kerätäkšeh yhteh kaikki hajallah olijat Jumalan lapšet.

53Šiitä päiväštä lähtien Neuvokunta rupesi hommuamah Iisussan šurmuamista. 54Šentäh Iisussa enämpi ei liikkun kaikkien nähen Juutijašša vain šiirty lähemmäkši tyhjyä muata. Šielä, Efraimi-nimiseššä linnašša, Hiän olekšenteli omien opaššettavien kera.

55Jevreijen Äijänpäivän pruasniekka oli läššä, ta monet tultih kylistä Jerusalimih jo ennein Äijyäpäivyä tavanmukasie puhissušmänöjä pitämäh. 56Hyö ečittih Iisussua ta paistih keškenäh jumalankojissa: «Mitä arveletta? Tullouko Hiän pruasniekalla?» 57Ylipapit ta farisseit oli annettu käšky, jotta kun ken tietänöy, missä Iisussa on, šanois heilä. Šilloin hyö voitais ottua Hänet kiini.

12

Iisussa voijellah Vifanijašša

(Matv. 26:6-13; Mark. 14:3-9)

121Kuuši päivyä ennein Äijyäpäivyä Iisussa tuli Vifanijah, missä eli Luasari, kumpasen Hiän oli noššattan kuollehista. 2Iisussalla tarittih šielä iltani. Marppa paššasi Häntä, ta Luasari oli yksi niistä, ket šyötih Iisussan kera.

3Muarie otti täyven pullon puhašta, hyvin kallista nardavoijetta, voiteli šillä Iisussan jalat ta pyyhki ne kuivakši omilla tukillah. Koko pirtin täytti voitien haju.

4Šielä oli Simonin poika Juuta Iskariot. Juuta oli yksi Iisussan opaššettavista, kumpasešta jälešti tuli Hänen pettäjä. Juuta šano: 5«Mintäh tuota voijetta ei myöty kolmeštašuašta dinarista? Rahat ois voitu antua köyhillä.» 6Ei hiän šentäh šanon näin, jotta ois pitän huolta köyhistä, a šentäh, kun oli rosvo. Yhtehini kukkaro oli hänen hallušša, ta hiän otti ičelläh šinne pantuja rahoja. 7Iisussa šano Juutalla: «Jätä naini rauhah. Hiän ruatau tämän Miun hautuamista vaššen. 8Köyhät ollah aina tiän kera, vain Mie en aina ole.»

9Vifanijah tuli šuuri joukko jevreilöitä, kumpaset oli kuultu, jotta Iisussa on šielä. Hyö ei tultu yksistäh Iisussan tähen, vain vieläi šen tähen, jotta nähtäis Luasarie, kumpasen Iisussa oli noššattan kuollehista. 10Šiitä ylipapit tahottih tappua Luasari niise, 11šentäh kun hänen takie monet jevreit mäntih Iisussan puolella ta ušottih Häneh.

Iisussa račaštau Jerusalimih

(Matv. 21:1-11; Mark. 11:1-11; Luk. 19:28-40)

12Toisena päivänä levisi tieto, jotta Iisussa on tulošša Jerusalimih. Ihmiset, kumpasie oli tullun pruasniekkah šuurin joukkoloin, 13otettih pal'manokšie ta mäntih Hänellä vaštah. Hyö karjuttih:

– Osanna12:13 Osanna kačo šelityštä Matv. 21:9.!

Plahoslovittu olkah Hiän,

ken tulou Hospotin nimeššä!

Plahoslovittu olkah Israelin Čuari!

14Iisussalla tuotih osla, ta Hiän istuutu šen šelkäh. Täštä šanotah Pyhissä Kirjutukšissa näin:

15– Elä varaja, Siijonin tytär 12:15 Siijonin tytär merkiččöy Jerusalimin linnua.,

šiun Čuari tulou!

Hiän račaštau nuorella oslalla.

16Opaššettavat ei šiih aikah vielä maltettu tätä. Vašta šiitä konša Iisussa oli männyn taivahah, hyö muissettih, jotta Häneštä oli näin kirjutettu ta näin Hänellä oli käynynki.

17Ne, ket oli oltu Iisussan kera aikasempah, kerrottih, mitein Hiän kučču Luasarin kalmašta ta noššatti hänet kuollehista. 18Konša ihmiset kuultih mimmosen merkkiruavon Iisussa oli luatin, hyö lähettih joukolla Hänellä vaštah. 19Farisseit paistih keškenäh: «Näkijäkö työ? Myö emmä voi luatie mitänä. Koko muailma juokšou Hänellä peräššä.»

Iisussa pakajau omašta kuolomašta

20Niijen joukošša, ket tultih pruasniekalla molimah Jumalua, oli muutomie kreikkalaisie. 21Hyö tultih Hilipän luo, kumpani oli Galileijan Vifsaidašta, ta šanottih hänellä: «Myö tahtosima nähä Iisussan». 22Hilippä mäni ta šano täštä Ontreilla, šiitä hyö molommat mäntih Iisussan pakinoilla.

23Iisussa šano heilä:

«On tullun aika, konša Ihmisen Pojan jumalallini valo tulou näkyvih. 24Toven totta šanon teilä: kun vehnänjyvä ei tipahtane muah ta ei kuolle, še jiäy vain yhekši jyväkši. No kun še kuollou, še antau šuuren tulon. 25Ken tykkyäy omua elämyä, še mänettäy šen, vain ken vihuau omua elämyä täššä muailmašša, še šiäštäy šen ilmasenikuista elämyä vaššen. 26Kun ken tahtonou olla Miun käškyläini, tulkah Miula peräššä. Missä Mie olen, šielä on ni Miun käškyläini. Miun Tuatto kunnivoittau šitä, ken täyttäy Miun käšyt.

27Nyt Miun henki on šuurešša tušašša. Mitä voisin šanuo? Tuatto, piäššä Miut täštä muokkien ajašta! Ei! Juuri tätä aikua vaššen Mie olen tullun. 28Tuatto, näytä oman nimeš jumalallini valo!» Šilloin kuulu taivahašta iäni: «Mie olen šen näyttän ta näytän iellähki».

29Šiinä olija rahvašjoukko kuuli iänen ta šano šitä ukkosen jyrykši. Ka muutomat šanottih: «Anheli pakasi Hänellä». 30Šilloin Iisussa šano: «Ei tämä iäni tullun Miun vuokši vain rahvahan vuokši. 31Nyt tämä muailma on suutun ieššä, nyt tämän muailman isäntä12:31 Täššä tämän muailman isännällä Iisussa tarkottau šaatanua. ajetah pois vallašta. 32Ta konša Miut noššetah rissillä, Mie vejän kaikki luokšeni.» 33Näillä šanoilla Iisussa tahto šanuo, millä šurmalla Hiän kuolou.

34Ihmiset šanottih Iisussalla: «Sakonašša šanotah, jotta Hristossa eläy ilmasenikusešti. Mitein Šie voit šanuo, jotta Ihmisen Poika noššetah rissillä? Ken on tämä Ihmisen Poika?» 35Iisussa šano heilä: «Vielä vähäsen aikua valo on tiän kera. Matakkua šini, kuni teilä on valo, jotta pimie ei peittäis teitä. Pimieššä kulkija ei tiijä, kunne hiän mänöy. 36Kuni teilä on valo, uškokkua valoh, jotta teistä tulis valon lapšie.» Tämän šanottuo Iisussa läksi ta kato heijän näkyvistä.

Ihmiset ei ušota Iisussah

37Vaikka Iisussa luati monie merkkiruatoja rahvahan šilmissä, kuitenki hyö ei ušottu Häneh. 38Näin kävi toteh Jumalan viessintuojan Isaijan šana:

– Hospoti, ken uško miän šanoman?

Kellä näytettih Hospotin käsivarren voima?

39Hyö ei voitu uškuo. Šiitä Isaija šanou toisešša kohašša:

40– Jumala šoventi heijän šilmät

ta koventi heijän šytämet,

jotta hyö šilmilläh ei nähtäis

eikä šytämelläh maltettais,

jotta hyö ei kiännyttäis pahoilta teiltäh

enkä Mie parentais heitä.

41Näin Isaija šano, šentäh kun näki Hristossan jumalallisen valon ta pakasi Häneštä.

42Kuitenki monet valtamiehet niise ušottih Iisussah. Ka hyö varattih farisseita, ta šentäh ei paistu omašta ušošta, jotta heitä ei erotettais sinagogašta. 43Heilä niätšen oli tärkietä še, mitä ihmiset heistä ajateltih, eikä še, mitä Jumala ajatteli.

44Iisussa karju lujalla iänellä: «Ken uškou Miuh, še ei ušo Miuh, vain Miun Työntäjäh. 45Ken näköy Miut, še näköy Miun Työntäjän. 46Mie tulin valokši muailmah, jotta yksikänä, ken uškou Miuh, ei jäis pimieh. 47Šitä, ken kuulou Miun šanat, no ei ušo niih, Mie en suuti. En Mie ole tullun muailmua suutimah, vain tulin šitä pelaštamah. 48Ken kieltäytyy Miušta ta ei ota Miun šanoja vaštah, hänellä jo on suutija: ne šanat, mit Mie šanoin, suutitah häntä viimesenä päivänä. 49En Mie ole paissun omašta piäštäni. Tuatto, kumpani Miut työnsi, on käšken, mistä Miun pitäy paissa ta mitä šanella. 50Ta Mie tiijän, jotta Hänen käšky antau ilmasenikusen elämän. Konša Mie pakajan, pakajan šitä, mitä Tuatto käški Miun paissa.»