Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
3

Pitäkkyä kielenä kurissa

31Vellet, monien teistä ei pie ruveta opaštajiksi. Työhän tiijättä, jotta meitä opaštajie suutitah muita kovemmin. 2Vet jokahini meistä moneh luatuh hairahtuu. Ken ei hairaha pakinoissa, hiän on täyvellini ta šuattau pityä koko runkon kurissa. 3Konša panemma šuičet heposen šuuh, niin šuamma šen tottelomah meitä ta voimma ohjata koko hepoista. 4Ta laivat niise, vaikka ne ollah šuuret ta rajut tuulet niitä ajellah, ka pieni huopari ohjuau laivan, kunne perämieš tahtou. 5Šamoin kieliki on pieni runkonoša, no še voit rehennellä šuurilla as's'oilla. Pieni tuli šytyttäy palamah šuuren mečän! 6Kieli niise on tuli, miän runkošša še on kaiken pahan pešä. Še pakanoittau koko runkon ta šytyttäy tuleh ihmisen elämänpyörän. A iče še on šyttyn uatun tulešta.

7Kaikkie elukkoja ihmini šuattau kešyttyä ta on kešyttänki nelläjalkasie, lintuja, ryömijie ta meren elukkoja, 8vain kieltä ei yksikänä ihmini voi kešyttyä. Še on pijättelömätöin ta paha, täytenäh tappajua myrkkyö. 9Kielellä myö kiitämmä Jumalua, miän Tuattuo, ta šillä šamalla kiruomma ihmisie, Jumalan kuvan mukah luajittuja. 10Kiittämini ta kiruomini lähetäh šamašta šuušta. Näin ei šua olla, vellet! 11Voitko šamašta hettieštä noušša makieta ta karkieta vettä? 12Vellet, smokvapuušša ei kašva voipuun marjoja eikä viinamarjan okšašša smokvua. Šamoin yheštä hettieštä ei voi juošša šuolaista ta makieta vettä.

Muailman ta taivahan viisahuš

13Onko tiän joukošša ketä viisašta ta tolkukašta? Kun ollou, niin näyttäkkäh hiän šen hyvällä elämälläh – ruatoloilla, kumpasie ruatau hyväsisti ta viisahašti. 14Ka kun tiän šiämeššä ollou mušta kajehuš ta riijanhimo, niin elkyä šuurenteliutukkua, jotta oletta viisahat. Šen kun luatinetta, niin kiännättä toven valehekši. 15Šemmoni viisahuš ei tule ylähyätä. Še on muailman viisahutta, še tulou ihmisen šiämeštä ta on piessojen viisahutta. 16Šielä, missä ihmiset kajehitah ta riijelläh, kaikki on šekasin ta on kaikenmoista pahutta. 17No ylähyätä tulova viisahuš on enšiksi puhaš ta pyhä. Še auttau elyä rauhašša, olla hyväšanasena, taipusana, täytenäh armuo ta hyvie ruatoja. Še pitäy kaikkie ihmisie yhenmoisina eikä še luajitteliuvu. 18Rauhanluatijat kylvetäh rauhan šiemen ta šuahah šiitä šualehekši Jumalalla kelpuaja elämä.

4

Muailman yštävä on Jumalan vihamieš

41Mistä tiän joukošša nouššah kiissat ta riijat? Mistäpä muušta kun tiän pahoista himoista, kumpaset šojitah tiän runkošša. 2Työ himoiletta, vain että šua šitä, mitä tahotta. Työ tapatta ta kajehitta, ka kuitenki että šua šitä, mitä himottau. Työ riitelettä ta šojitta, ka mitänä että šua, šentäh kun että kyšy. 3Ta vaikka kyšynettä, niin että šua, šentäh kun kyšyttä pahah tarkotukšeh, omien himojen täyttämiseh.

4Voi teitä, kumpaset kiäntyjä pois Jumalašta! Ettäkö tiijä, jotta ken tykkyäy muailmua, še vihuau Jumalua? Ken tahtou olla muailman tovarissa, še tulou Jumalan vihamiehekši. 5Vain smietittäkö, jotta Pyhissä Kirjutukšissa on tyhjäh šanottu näin: «Jumala tahtou yksin omata šen henken, min on meih pannun». 6Kuitenki vielä šitäki šuurempi on še armo, min Jumala antau. Šiih nähen Pyhissä Kirjutukšissa šanotah näin:

– Jumala on ylpeitä vaštah,

ka nöyrillä Hiän antau armon.

7Šentäh taipukkua Jumalan tahtoh, a juavelie vaššuštakkua, niin še pakenou teistä. 8Läheštykkyä Jumalua, niin Hiän läheštyy teitä. Riähkähiset, puhistakkua kiät! Kakšimieliset, puhistakkua šytämet! 9Murehtikkua omua kurjutta, itkekkyä ta valittakkua! Muuttukkah tiän nakru murehekši ta ilo apiekši. 10Olkua nöyränä Hospotin ieššä, niin Hiän noštau tiät.

Toisien suutimini

11Vellet, elkyä paiskua pahua toini toisešta. Ken pakajau pahua velleštä tahi suutiu häntä, še pakajau Sakonua vaštah ta suutiu Sakonan. A kun šie suutinet Sakonan, niin et ole Sakonan täyttäjä, vain olet šen suutija. 12Yksi ainut on Sakonanantaja ta Suutija, Hiän, kellä on valta pelaštua ta valta suutie uatuh. A kenpäš šie olet toisie suutimah?

Ei pie šuurenteliutuo

13Kuulkua nyt työ, kumpaset šanotta: «Tänäpiänä tahi huomena myö lähemmä šiih ta šiih linnah. Myö viivymmä šielä vuuvven, luajimma kauppoja ta šuamma hyvät rahat.» 14No työ että tiijä, mitä huomini päivä tuou tulleššah. Mitä on tiän elämä? Työ oletta kuin šavu, mi kotvasen näkyy ta šiitä häipyy. 15Näin tiän pitäis šanuo: «Kun Hospoti tahtonou ta myö elänemmä, niin ruamma šitä ta tätä». 16A nyt työ vain ylpienä šuurenteliuvutta. Kaikki tuommoni šuurenteliutumini on paha. 17Še, ken tietäy, mitä pitäis ruatua, ka ei rua, šuau šiitä riähän.

5

Varotuš pohatoilla

51Kuulkua, työ pohatat! Itkekkyä ta valittakkua šitä kurjutta, mi teilä on tulošša. 2Tiän pohasvuot on hapattu ta tiän vuattiet on koin šyömie. 3Tiän kulta ta hopie on ruoššuttu. Niijen ruošme tovistau teitä vaštah ta šyöy tiän lihua kuin tuli. Työ oletta kerännyn äijän eluo näinä lopun aikoina. 4Työ että makšan palkkua ruatajilla, kumpaset oltih tiän vil'l'oja leikkuamašša. Kuulkua: še palkka karjuu, ta leikkuajien valitukšet nouštih Hospotin Savaofan korvih. 5Työ viettijä muan piällä yllinkylläistä elämyä ta mänijä omie himoja myöte. Työ oletta lihottan tiän šytäntä vieläi omana tappopäivänä. 6Työ suutija ta tappoja Oikiemielisen; Hiän ei pannun teilä vaštah.

Hospotin tulon vuottamini

7Šamoin työki, vellet, keštäkkyä Hospotin tuloh šuate. Kaččokkua, mitein muanruataja vuottau kallehie muan antimie. Käršivällisešti hiän vuottau šyyš- ta kevätvihmoja. 8Työ niise olkua käršivälliset ta pisykkyä lujina, šentäh kun Hospotin tulo on lähellä. 9Vellet, elkyä valittakkua toini toisen piällä, jotta teitä ei suutittais. Kaččokkua, Suutija jo šeisou ovilla. 10Vellet, ottakkua muokkien keštämiseššä ta käršimiseššä malliksi Jumalan viessintuojat, kumpaset paistih Hospotin nimeššä. 11Niitä, ket keššetäh loppuh šuate, myö šanomma ošakkahiksi. Työ oletta kuullun, mitein Jovi kešti, ta mitä Hospoti anto hänellä šen keštämisen lopušša. Hospoti on armollini ta prostija.

12Ennein kaikkie, vellet, elkyä pošiutukkua taivahan, muan tahi minkänä muun kautti. Konša oletta myöti, šanokkua vain: «Ka no». Konša kiellättä, šanokkua: «Ei». Muitein työ jouvutta suutittaviksi.

Malitun voima

13Kun kellä teistä ollou muokkie, hiän moliutukkah. Kun ken ollou hyvillä mielin, hiän laulakkah psalmija. 14Kun ken teistä läsinöy, kuččukkah hiän luokšeh uškojakunnan vanhimmat. Anna hyö voijellah häntä pyhävoilla Hospotin nimeššä ta molitah hänen puolešta. 15Uškuon šanottu malittu parentau läsijän. Hospoti noštau hänet jaloillah, ta kun hiän ollou riähkäytyn, hänellä prostitah. 16Niin jotta šanokkua omat riähät toini toisella ta moliutukkua toini toisen puolešta, jotta parenisija. Oikiemielisen malittu on voimakaš ta äijän voipa. 17Il'l'a oli šamanmoini ihmini kuin myöki. Hiän moliutu vaipumatta, jotta ei vihmuis, ta niin mualla ei vihmun kolmeh ta puoleh vuoteh. 18Ta konša hiän tuaš moliutu, taivaš anto vihman, ta mua kašvatti vil'l'an.

19Vellet, kun teistä ken kiäntynöy pois tositiijošta ta toini ohjannou hänet jälelläh oikiella tiellä, 20niin tietäkkyä tämä: ken kiäntäy riähkähisen viärältä tieltä, še pelaštau hänet kuolomašta ta kattau hänen monet riähät.