Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
7

Melhisedekki on čuari ta pappi

71Tämä Melhisedekki oli Salimin čuari ta korkeimman Jumalan pappi. Konša Aprahami oli voittan šovašša čuarit ta matkasi kotih, Melhisedekki tuli hänellä vaštah ta plahoslovi hänet. 2A Aprahami anto hänellä kymmenykšet, še oli kymmeneš oša kaikista šotašualehista. Melhisedekki on enšimen «oikiemielini čuari», šitä hänen nimi merkiččöyki. Šen lisäkši hiän oli Salimin čuari, ili «rauhan čuari». 3Hänellä ei ole tuattuo, ei muamuo, eikä luvetteluo tuattojen nimistä. Hänen elinpäivillä ei ole alkuo, ei loppuo. Hiän on Jumalan Pojan moini: hiän pisyy pappina ikusešti.

4Pankua merkillä, mitein šuuri Melhisedekki on: miän kantatuatto Aprahami anto hänellä kymmenykšet, parahimman ošan omista šotašualehista. 5Niijen Leevin jälkiläisien, ketä on ašetettu pappiloiksi, pitäy Sakonan käšyn mukah kerätä kymmenykšet kanšalta, omilta vellilöiltäh, kumpaset niise ollah Aprahamin jälkiläisie. 6A Melhisedekki, kumpani ei ollun hiän heimuo, otti kymmenykšet Aprahamilta, ta plahoslovi Aprahamin, kumpani jo oli šuanun lupaukšet Jumalalta. 7Šehän on šelvä, jotta korkiempiarvoni plahosloviu pienempiarvosen. 8Papit, kumpaset kerättih kymmenykšie, oltih kuolovaisie ihmisie. A Melhisedekki, kumpani niise otti kymmenykšie, Pyhien Kirjutukšien tovissukšen mukah eläy aina. 9Ka Leeviki, kymmenykšien keryäjä, makšo kymmenykšet Melhisedekillä Aprahamin kautti. 10Hiän ei ollun vielä šyntyn, konša Melhisedekki tuli Aprahamilla vaštah, kuitenki hiän oli jo olomašša oman kantatuattoh Aprahamin lantehissa.

11Sakona käšköy Israelin rahvahan panna pappiloiksi Leevin jälkiläisie. Kun näijen pappien ruato ois luatin ihmisistä šemmosie kuin Jumala tahtou, niin mintäh ois pitän tulla vielä uuvven papin, kumpani oli Melhisedekin moini, ei Aaronin šukuo? 12Konša yhenmoisien pappien šijah tulou toisenmoini, šiitä pakošti muuttuu sakonaki. 13Ka Hiän, keštä täššä on pakina, Iisussa Hristossa, ei ni kuulu Leevin heimoh, kun ihan toiseh heimoh. Šen heimon miehistä yksikänä ei ole ruatan papin ruatuo jumalankojin alttarin luona. 14Kaikin vet tiijetäh, jotta miän Hospoti on nouššun Juutan heimošta, eikä Moissei ole missänä maininnun, jotta šen heimon miehistä tulis pappija.

Melhisedekin moini uuši Pappi

15As's'an luatiu vielä šelvemmäkši še, jotta uuši Pappi, kumpani tuli, on Melhisedekin moini. 16Hiän ei perin papin ruatuo tuattoloiltah, niin kuin käšköy Sakona, vain šai šen häviemättömän elämän voimašta. 17Häneštä Pyhät Kirjutukšet tovissetah näin:

– Šie olet Pappi ilmasen ijän,

šemmoni kuin oli Melhisedekki.

18Näin kumotah vanha Sakonan käšky leeviläisistä pappiloista ta heijän ruavošta, šentäh kun še käšky oli voimatoin ta hyövytöin. 19Eihän Sakona luatin ketänä Jumalan mielen mukasekši. Šen tilah myö šaima parempua: šaima toivon, kumpasen varašša myö voimma läheštyö Jumalua.

20Pitäy vielä muistua Jumalan pošiutumini. 21Leevin heimon miehistä tuli pappija ilmain pošiutumista. No täštä toisešta, Iisussašta, tuli Pappi šentäh, kun Jumala pošiutumalla lujitti Hänen pappina olomisen. Hänellä kun oli šanottu:

– Hospoti pošiutu eikä muuta mieltäh.

Hiän šano: Šie olet Pappi ilmasen ijän,

šemmoni kuin oli Melhisedekki.

22Täštä niämmä, mitein luja on še Šopimuš, kumpasen Puolistajana on Iisussa.

23Vanhan Šopimukšen aikasie pappija oli äijän, šentäh kun hyö kuoloman takie jouvuttih jättämäh oma ruato. 24No Iisussa pisyy ilmasen ijän, ta niin Hänen papin ruato niise on ilmasenikuni. 25Šentäh Hiän voit nyt ta aina pelaštua niitä, ket Hänen kautti tullah Jumalan luokši. Hiän eläy ikusešti, jotta vois molie heijän puolešta.

26Juuri tämmöni Ylipappi meilä pitäyki olla. Hiän on pyhä, vijatoin ta puhaš. Hänet erotettih riähkähisistä ta noššettih taivahie korkiemmalla. 27Hänen ei tarviče uhrata niin kuin muijen ylipappien joka päivä enšin omien riähkien ta šiitä rahvahan riähkien vuokši. Hiän anto yhen uhrin, konša anto uhriksi Iččeh, ta še uhri riittäy kaikiksi ajoiksi. 28Sakona luatiu ylipappija ihmisistä, kumpaset ollah heikkoja. No Sakonua myöhemmin Jumala pošiutumalla nošti ilmasenikusekši Ylipapiksi oman Pojan. Poika on ruatan kaiken, mitä Jumala tahto.

8

Uuvven Šopimukšen Ylipappi

81Miun pakinan piä-as's'a on tämä: meilä on Ylipappi, kumpani istuu taivahissa šuuren Jumalan valtaistumen oikiella puolella. 2Hiän ruatau ylipapin ruatuo taivahan pyhäköššä, tovellisešša pyhäkojissa, kumpasen nošti Iče Hospoti, ei ihmini.

3Jokahisen ylipapin ruatoh kuuluu tuuvva lahjoja ta uhrija Jumalalla, ta šentäh miän Ylipapilla, Iisussalla, niise piti olla oma uhri tuotavana. 4Kun Hiän ois muan piällä, niin Hiän ei ois ni pappi, šentäh kun tiälä ollah jo ne papit, ket tuuvvah Sakonan mukaset uhrilahjat. 5Heijän papinruato on kuitenki vain kuva ta kuvahaini taivahaisešta papinruavošta. Šanohan Jumala Moisseilla, konša hiän alotteli pyhäkön luatimista: «Pie huoli šiitä, jotta luajit kaiken šen kuvan mukah, min šait nähä vuaralla». 6Ka miän Ylipappi, Iisussa, šai äijyäki tärkiemmän ruavon, mitä nuo toiset papit. Še ruato on yhtä tärkie, kuin on še Šopimuš, kumpasen Puolistaja Hiän on. Še Šopimuš on šuurempi kuin enšimmäini, šentäh kun šen pohjana ollah šuuremmat lupaukšet.

7Kun enšimmäini Šopimuš ois voinun ruatua kaiken, mitä varoin še annettih, niin ei šen tilalla ois tarvittu toista. 8No Jumala moitti omua rahvašta. Hiän šano:

– Kaččokkua! Aika tulou, šanou Hospoti,

konša Mie luajin Uuvven Šopimukšen

Israelin kanšan ta Juutan kanšan kera.

9Še ei ole šemmoni Šopimuš, mimmosen

Mie luajin hiän tuattojen kera,

konša otin heitä kiäštä

ta šuatoin hiät pois Jegiptin muašta.

Hyö ei pisytty Miun Šopimukšešša,

ta šentäh Mie niise en välittän heistä, šanou Hospoti.

10Uuši Šopimuš, kumpasen Mie luajin Israelin kanšan kera

näijen päivien jälkeh, šanou Hospoti, on tämmöni:

Mie panen Miun omat sakonat hiän mielih,

kirjutan ne hiän šytämih.

Mie olen hiän Jumala,

ta hyö ollah Miun rahvaš.

11Šilloin kenkänä enämpi ei opašša toista,

velli ei šano vellelläh:

«Opaššu tietämäh Hospoti»,

šentäh kun hyö kaikki, pienimmäštä šuurimpah,

tiijetäh Miut.

12Mie prostin hiän pahat ruavot

enkä enämpi konšana muissa

hiän riähkie ta viäryä elošta.

13Kun Jumala näin pakasi Uuvvešta Šopimukšešta, Hiän näytti šillä, jotta enšimmäini Šopimuš oli vanhennun. Ta še, mi on vanhennun ta aikah elän, ruttoh häviey.

9

Sluušpa Vanhan Šopimukšen aikah

91Niin jotta enšimmäisellä Šopimukšella, min Jumala luati Israelin rahvahan kera, oltih šiännöt sluušpah nähen ta oli pyhäkoti tiälä muan piällä. 2Pyhäkoti oli kankahašta luajittu pirtti, kumpasen etuošašša oli lamppu, stola ta uhrileivät. Tätä ošua šanottih «pyhäkši». 3Toisen saviessan takuana oli še pyhäkojin oša, kumpaista nimitetäh «kaikistapyhimmäkši». 4Šielä oli kultani kuajinta-alttari, kumpasella poltettih luatanua, ta oli Šopimukšen lipaš, kumpani oli joka puolelta kullalla peitetty. Lippahašša oli kultani aštie mannan kera ta Aaronin šauva, mi oli puhennun lehteh. Šamoin šielä oli Šopimukšen kivipliitat, kumpasih oli kirjutettu Jumalan kymmenen käškyö. 5Lippahan piällä oltih heruvimit, jumalallisen valon anhelit, kumpaset šiivilläh varjottih riähkien prostimispaikkua. Kaikkie tätä ei nyt tarviče šelittyä tarkemmin.

6Näin oli kaikki ruštattu. Pyhäkojin etuošah käyväh papit joka päivä sluušpua pitämäh. 7No a toiseh ošah mänöy vain ylipappi, ta vain kerran vuuvvešša. Šilloin hänellä pitäy olla keralla vertä; hiän tuou šitä šovittuakšeh omat riähät ta ne rahvahan riähät, kumpasie hyö oli luajittu tietämättä. 8Näin Pyhä Henki näyttäy, jotta taivahalliseh pyhäkotih ovie ei avata šini, kuni muallini pyhäkoti pisyy paikallah. 9Muallini pyhäkoti on kuva nykyseštä ajašta. Šinne kyllä tuuvvah lahjoja ta uhrija, vain yhenkänä sluušpašša olijan omuahenkie ne ei puhisseta, ne ei šuaha häntä Jumalan mielen mukasekši. 10Nämä käšyt niin kuin ruuvvat ta juomat ta erimoiset pešutki, košetah vain ihmisen runkuo ta pisytäh vain šini, kuni ei tule aika muuttua niitä.

Uuvven Šopimukšen uhri

11Hristossa, kaiken tulijan hyvän Ylipappi, on jo tullun. Hiän aštu šuuremman ta paremman pyhäkojin kautti. Šitä pyhäkotie ei ole luajittu ihmiskäsin ta še ei kuulu täh muailmah. 12Hiän ei tuonun uhrina pukkien eikä häkkien vertä, vain Hiän anto uhriksi oman Veren. Näin Hiän kerralla ruato oman ruavon loppuh šuate, mäni kaikistapyhimpäh ta šai meilä ilmasenikusen pelaššukšen. 13Häkkien ta pukkien veri puhistau ihmisen sluušpan mänölöih kelvollisekši ta šamoten pakanojen piällä vihmutettu lähtömän tuhkavesi. 14Mitein äijyä paremmin šilloin puhistau Hristossan Veri! Pyhän Henken voimalla Hristossa anto Iččeh vijattomana uhrina Jumalalla. Hänen Veri puhistau miän omanhenken kuolomah viejistä ruatoloista, ta niin myö voimma sluušie elävällä ta tovellisella Jumalalla.

15Šitä varoin Hristossa tuli Uuvven Šopimukšen tuojakši, jotta ne, kenet Jumala kučču, šuatais heilä luvattu ilmasenikuni perintö. Näin käypi šentäh, kun Hristossa kuoli, ta Hänen kuoloma piäštäy ihmiset pahoista ruatoloista, kuita hyö ruattih enšimmäisen Šopimukšen aikana. 16Perintyö ei voi jakua šini, kuni šen jättäjä ei ole kuollun. 17Perintöhän voijah jakua vašta šilloin, konša šen antaja kuolou. Konša hiän eläy, šitä ei voi jakua. 18Šentäh enšimmäini Šopimuš niise ei aštun voimah ilmain vertä. 19Šitä Šopimušta luatiessa Moissei luki enšin rahvahalla Sakonan käšyt. Šiitä hiän otti häkkien ta pukkien vertä, ševotti veren veteh, ta ruškiella villalla ta iisopinvaršilla vihmutti Sakonan kirjan ta koko kanšan. 20Šamalla hiän šano: «Tämä veri lujittau šen Šopimukšen, min mukah Jumala on käšken tiän elyä». 21Šamalla keinoin hiän vihmutti vertä pyhäkojin ta kaikkien sluušpašša piettävien vehkehien piällä. 22Sakonan mukah melkein kaikki puhissetah verellä, eikä riähkie voi prostie, kun ei valutettane uhrivertä.

Hristossan uhri hävittäy riähät

23Niin jotta näin piti puhistua kaikki, mi on luajittu taivahaisen mallin mukah. No kaikki še, mi on iče taivahašša, pitäy puhistua paremmilla uhriloilla. 24Hristossa ei männyn ihmiskäsin luajittuh pyhäkotih, mi on vain tovellisen pyhäkojin kuva, kun mäni iče taivahah. Šielä Hiän on nyt Jumalan ieššä miän Puolistajana. 25Eikä Hänen tarkotukšena ole antua Iččieh uhriksi moničči, niin kuin tavallini ylipappi kerran vuuvvešša viey kaikistapyhimpäh uhrivertä, mi ei ole hänen omua. 26Muiteinhan Hristossan ois pitän käršie kuoloma moneh kertah muailman luatimisešta alkuan. Hiän kuitenki tuli täh muailmah vain kerran, nyt aikojen lopušša, jotta hävittyä riähkä uhruamalla Iččeh. 27Jokahisen ihmisen ošana on kerran kuolla ta šiitä tulou suutu. 28Šamoin Hristossa on kerran uhrattu, jotta Hiän ottais pois kaikkien riähät. Ta Hiän tulou vielä kerran, ka ei enämpi riähän tähen, vain pelaštuakšeh ne, ket Häntä vuotetah.