Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
5

Kakši ylipappie: Aaroni ta Hristossa

51Jokahini ylipappi valitah ihmisien joukošta ta ašetetah ihmisien puolešta sluušimah Jumalalla. Hiän tuou Jumalalla lahjoja ta uhrija riähkien prostimisekši. 2Šentäh kun hiän ičeki on heikko, hiän šuattau šaleija tietämättömie ta erehtyjie. 3Oman heikkouven vuokši hänen pitäy uhrata niin omien riähkien kuin kanšanki riähkien puolešta. 4Kenkänä ei iče ota ylipapin arvuo ičelläh, vain hänet kuččuu šiih virkah Jumala, kumpani kučču jo Aaronin. 5Šamoin Hristossa niise ei iče korottan iččieh ylipapin arvoh, vain Hänet korotti Jumala, kumpani šano Hänellä:

– Šie olet Miun Poika,

tänäpiänä Mie šain Šiut.

6Ta toisešša Pyhien Kirjutukšien kohašša Jumala šanou:

– Šie olet Pappi ilmasen ijän,

šemmoni kuin oli Melhisedekki.

7Muallisen elämän aikana Iisussa iäneh itkien moli ta karju avukšeh Jumalua, kumpasella oli valta pelaštua Hänet kuolomašta. Jumala kuuli Iisussan malitun, šentäh kun Hiän taipu Jumalan tahtoh. 8Vaikka Hiän oli Poika, Hiän joutu käršimykšien kautti opaštumah tottelijakši. 9Kun Hiän oli ruatan kaiken, mitä piti, Häneštä tuli ilmasenikusen pelaššukšen tuoja, kaikkien niijen Pelaštaja, ket totellah Häntä. 10Häneštä tuli Jumalan ašettama Ylipappi, šemmoni kuin Melhisedekki.

Elkyä antakkua periksi!

11Meilä ois täštä äijän šanottavua, kumminki näitä as's'oja on vaikie šelittyä teilä, šentäh kun työ että enämpi kehtua kuunnella. 12Jo aikoja teistä ois pitän tulla toisien opaštajie, ka työ iče tuaš tarvičetta opaššušta: kenennih pitäis opaštua teilä Jumalan šanua ihan alušta šuate. Työ tarvičetta tuaš maituo, että työ keššä jyrietä ruokua. 13Jokahini, ketä vielä šyötetäh maijolla, on nännilapši. Šemmoni ei ole harjautun tietämäh, mi on oikein. 14Jyrie ruoka on tarkotettu ruavahilla. Hyö on šiämeššäh harjauvuttu erottamah, mi on hyvyä ta mi on pahua.

6

61Ka niin jättäkkä ne as's'at, mitä meilä enšimmäkši opaššettih Hristossašta ta kiirehtikkä eteh päin täyteh tietoh. Emmä rupie uuvveštah panomah kivijalkua ta opaštamah šemmosie as's'oja kuin kiäntymistä kuolomah viejistä ruatoloista ta uškuo Jumalah. 2Emmä rupie uuvveštah opaštamah kaštamisista ta käsien piälläpanomisešta, kuollehien noušomisešta ta šiitä, jotta Jumalan antama suutun piätöš on ikuni. 3Myö emmä jiä näih as's'oih, vain mänemmä ielläh, kun še ollou Jumalan tahto.

4Vet mahotointa on auttua niitä, ket kerran jo piäštih valoh, maisseltih taivahan lahjua ta yheššä toisien kera šuatih Pyhä Henki, 5maisseltih Jumalan hyvyä šanua ta tulijan muailman voimie, 6ka kuitenki hylättih uško. Ei heitä voi toiseh kertah kiäntyä pois riähistä. Hyö omakši vahinkokšeh aivan kuin uuvveštah nuaklitah Jumalan Poika ristih ta noššetah Hänet kaikkien nakrettavakši.

7Kun mua imenöy iččeheh vihman, kumpani šitä moničči kaštelou, ta antanou leivän niillä, ket šitä kašvatetah, šemmoni mua šuau Jumalan plahoslovenjan. 8No kun še kašvanou ohtajaisie ta piikkipenšašta, še on kelvotoin. Šemmoni mua on kirottu, ta viimein še tulella poltetah.

9Työ, armahat vellet, oletta kuitenki tuo parempi mua, ta teitä vuottau pelaššuš. Olemma šiitä varmoja, vaikka pakajamma näin. 10Jumala on oikiemielini. Ei Hiän unoha tiän ruatoja ta tykkyämistä. Kun työ auttoja Hänen pyhie ta vieläki autatta heitä, niin šiitä näkyy, mitein työ tykkyättä Hänen nimie. 11Tahtosima vain, jotta työ iče kenki loppuh šuate šuurella innolla vuottasija tiän toivon täyttymistä. 12Elkyä olkua laiskoja, vain ottakkua mallie niistä, ket on ušottu ta käršivällisešti vuotettu ta šentäh šuahah omakši še, min Jumala on luvannun.

Jumalan varma lupauš

13Antuas's'a Aprahamilla lupaukšen Jumala pošiutu omalla nimelläh, šentäh kun ei ollun ketänä šuurempua, kenen nimellä Hiän ois pošiutun. 14Jumala lupasi Aprahamilla: «Mie plahoslovin šilma hyvistä-hyvin šuurešti ta annan šiula äijälti jälkiläisie». 15Ta kun Aprahami käršivällisešti vuotti, niin hiän šai, mitä hänellä oli luvattu.

16Ihmiset pošiuvutah kenennih iččieh šuuremman nimellä. Pošiutumini lujittau as's'an ta lopettau kaikki heijän kiissat. 17Juuri šentäh Jumala niise pošiutu, jotta lujittua oma lupauš. Hiän tahto tällä varmalla tavalla näyttyä niillä, kellä lupauš oli annettu, jotta Hänen piätöš ei muutu. 18Noissa kahešša muuttumattomašša as's'ašša, lupaukšešša ta pošiutumisešša, Jumala ei voi valehella. Šentäh myö, Hänen šuojah puannehet, voimma aivan varajamatta pityä kiini šiitä toivošta, mi on meilä annettu. 19Tämä toivo on miän elämän juakkeri, luja ta varma. Še mänöy jumalankojin saviessan läpi kaikistapyhimpäh. 20Šinne mäni Iisussa miän iellä, konša Häneštä tuli ilmasenikuni Ylipappi, šemmoni kuin Melhisedekki.

7

Melhisedekki on čuari ta pappi

71Tämä Melhisedekki oli Salimin čuari ta korkeimman Jumalan pappi. Konša Aprahami oli voittan šovašša čuarit ta matkasi kotih, Melhisedekki tuli hänellä vaštah ta plahoslovi hänet. 2A Aprahami anto hänellä kymmenykšet, še oli kymmeneš oša kaikista šotašualehista. Melhisedekki on enšimen «oikiemielini čuari», šitä hänen nimi merkiččöyki. Šen lisäkši hiän oli Salimin čuari, ili «rauhan čuari». 3Hänellä ei ole tuattuo, ei muamuo, eikä luvetteluo tuattojen nimistä. Hänen elinpäivillä ei ole alkuo, ei loppuo. Hiän on Jumalan Pojan moini: hiän pisyy pappina ikusešti.

4Pankua merkillä, mitein šuuri Melhisedekki on: miän kantatuatto Aprahami anto hänellä kymmenykšet, parahimman ošan omista šotašualehista. 5Niijen Leevin jälkiläisien, ketä on ašetettu pappiloiksi, pitäy Sakonan käšyn mukah kerätä kymmenykšet kanšalta, omilta vellilöiltäh, kumpaset niise ollah Aprahamin jälkiläisie. 6A Melhisedekki, kumpani ei ollun hiän heimuo, otti kymmenykšet Aprahamilta, ta plahoslovi Aprahamin, kumpani jo oli šuanun lupaukšet Jumalalta. 7Šehän on šelvä, jotta korkiempiarvoni plahosloviu pienempiarvosen. 8Papit, kumpaset kerättih kymmenykšie, oltih kuolovaisie ihmisie. A Melhisedekki, kumpani niise otti kymmenykšie, Pyhien Kirjutukšien tovissukšen mukah eläy aina. 9Ka Leeviki, kymmenykšien keryäjä, makšo kymmenykšet Melhisedekillä Aprahamin kautti. 10Hiän ei ollun vielä šyntyn, konša Melhisedekki tuli Aprahamilla vaštah, kuitenki hiän oli jo olomašša oman kantatuattoh Aprahamin lantehissa.

11Sakona käšköy Israelin rahvahan panna pappiloiksi Leevin jälkiläisie. Kun näijen pappien ruato ois luatin ihmisistä šemmosie kuin Jumala tahtou, niin mintäh ois pitän tulla vielä uuvven papin, kumpani oli Melhisedekin moini, ei Aaronin šukuo? 12Konša yhenmoisien pappien šijah tulou toisenmoini, šiitä pakošti muuttuu sakonaki. 13Ka Hiän, keštä täššä on pakina, Iisussa Hristossa, ei ni kuulu Leevin heimoh, kun ihan toiseh heimoh. Šen heimon miehistä yksikänä ei ole ruatan papin ruatuo jumalankojin alttarin luona. 14Kaikin vet tiijetäh, jotta miän Hospoti on nouššun Juutan heimošta, eikä Moissei ole missänä maininnun, jotta šen heimon miehistä tulis pappija.

Melhisedekin moini uuši Pappi

15As's'an luatiu vielä šelvemmäkši še, jotta uuši Pappi, kumpani tuli, on Melhisedekin moini. 16Hiän ei perin papin ruatuo tuattoloiltah, niin kuin käšköy Sakona, vain šai šen häviemättömän elämän voimašta. 17Häneštä Pyhät Kirjutukšet tovissetah näin:

– Šie olet Pappi ilmasen ijän,

šemmoni kuin oli Melhisedekki.

18Näin kumotah vanha Sakonan käšky leeviläisistä pappiloista ta heijän ruavošta, šentäh kun še käšky oli voimatoin ta hyövytöin. 19Eihän Sakona luatin ketänä Jumalan mielen mukasekši. Šen tilah myö šaima parempua: šaima toivon, kumpasen varašša myö voimma läheštyö Jumalua.

20Pitäy vielä muistua Jumalan pošiutumini. 21Leevin heimon miehistä tuli pappija ilmain pošiutumista. No täštä toisešta, Iisussašta, tuli Pappi šentäh, kun Jumala pošiutumalla lujitti Hänen pappina olomisen. Hänellä kun oli šanottu:

– Hospoti pošiutu eikä muuta mieltäh.

Hiän šano: Šie olet Pappi ilmasen ijän,

šemmoni kuin oli Melhisedekki.

22Täštä niämmä, mitein luja on še Šopimuš, kumpasen Puolistajana on Iisussa.

23Vanhan Šopimukšen aikasie pappija oli äijän, šentäh kun hyö kuoloman takie jouvuttih jättämäh oma ruato. 24No Iisussa pisyy ilmasen ijän, ta niin Hänen papin ruato niise on ilmasenikuni. 25Šentäh Hiän voit nyt ta aina pelaštua niitä, ket Hänen kautti tullah Jumalan luokši. Hiän eläy ikusešti, jotta vois molie heijän puolešta.

26Juuri tämmöni Ylipappi meilä pitäyki olla. Hiän on pyhä, vijatoin ta puhaš. Hänet erotettih riähkähisistä ta noššettih taivahie korkiemmalla. 27Hänen ei tarviče uhrata niin kuin muijen ylipappien joka päivä enšin omien riähkien ta šiitä rahvahan riähkien vuokši. Hiän anto yhen uhrin, konša anto uhriksi Iččeh, ta še uhri riittäy kaikiksi ajoiksi. 28Sakona luatiu ylipappija ihmisistä, kumpaset ollah heikkoja. No Sakonua myöhemmin Jumala pošiutumalla nošti ilmasenikusekši Ylipapiksi oman Pojan. Poika on ruatan kaiken, mitä Jumala tahto.