Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
5

51Myö emmä ole enämpi orjie, šentäh kun Hristossa anto meilä oman vallan. Šentäh pisykkyä lujina, elkyä antakkua uuvveštah šituo iččienä orjan riimuloih.

Rissityn valta

2Mie, Puavila, šanon teilä: kun antanetta laitaleikata iččenä, teilä ei ole Hristossašta mitänä hyötyö. 3Varotan vielä kerran jokahista, jotta ken antau luatie ičelläh laitaleikkaukšen, šen pitäy elyä kaikkien muijenki Sakonan käškyjen mukah. 4Työ, ket tahotta kelvata Jumalalla Sakonan käškyjä täyttämällä, jättijä Hristossan ta tipahtija Jumalan armon ulkopuolella. 5Ka myö še toivomma, jotta kelpuamma Jumalalla miän ušon tähen. Henki antau meilä tämän toivon. 6Kun ihmini ollou Hristossašša Iisussašša, niin ei ole välie, onko hänet laitaleikattu, vain ei ole. Tärkietä on vain uško, mi tulou näkyvih tykkyämiseššä.

7Työ jo hyvyä vauhtie mänijä etehpäin. Kenpä tiät pietti, kun että enämpi tottele tosišanomua? 8Ken muanitti tiät oikielta tieltä? Ei ainaki Jumala, kumpani teitä kuččuu. 9Näpillini hapatušta hapattau koko taikinan. 10Hospotih luottuan mie ušon, jotta työ rupietta ajattelomah šamoin kuin mie. A še, ken ševotti tiän mielet, šuau kuritukšen, olkah hiän ken hyväh. 11Vellet, kun mie vieläki puolistaisin laitaleikkaušta, niin mintäh milma pitäis ajella? Šilloinhan miun pakinat Hristossan rissistä ei oltais enämpi kellänä kompaššukšena. 12Miušta ne miehet, kumpaset yllytetäh teitä laitaleikkaukšeh, šuatais leikata omat vehkehet pois.

Henki ta ihmisen riähkähini luonto

13Vellet, tiät on kučuttu Sakonan orjuuvešta elämäh omalla vallalla. Ka elkyä tämän vallan nimissä piäštäkkyä valloillah omua riähkähistä luontuo, vain tykäkkyä ta paššakkua toini toista. 14Vet Sakonan kaikki käšyt on yhissetty täh yhteh käškyh: «Tykkyä omua lähimmäistäš niin kuin iččieš». 15Ka kun työ purretta ta repinettä toini toista, niin varokkua, jotta että toini toista täyšin hävittäis.

16Šentäh mie šanon: eläkkyä niin kuin Jumalan Henki käšköy, šilloin että täytä oman riähkähisen luonnon himoja. 17Niätšen ihmisen riähkähini luonto tahtou toista kuin Henki, Henki toista kuin riähkähini luonto. Ne nouššah toini toista vaštah, niin jotta työ että rua šitä, mitä tahtosija. 18Vain kun Henki ollou teitä juohattamašša, niin työ että ole Sakonan vallan alla. 19Ihmisen riähkähisen luonnon ruavot ollah kaikkien nähtävissä. Niitä ollah huoruinta, pakana ta šiivotoin elämä, 20valehjumalilla kumartamini, noituuš, viha, riijat, toiseh naiseh ta mieheh varajamini, kiukkavuš, oman hyvän tavottelu, erimielisyš, [muanitukšet], viärät opaššukšet, 21kajehuš, tappamiset, juopottelu, elämöinti ta muu šemmoni. Varotan teitä, niin kuin jo ennein olen varottan: ne, ket tämmöistä ruatah, ei piäššä Jumalan Valtakuntah.

22A Jumalan Henki kašvattau meissä tykkyämistä, iluo ta rauhua. Še luatiu meistä käršivällisie, hyväšanasie ta hyvie. Še kašvattau meissä uškuo, 23šuau miät leppeiksi ta opaštau meitä pitämäh iččie kurissa. Mikänä sakona ei ole näitä vaštah. 24Ne, ket kuulutah Hristossalla, nuaklittih ristih oma riähkähini luonto kaikkien šen himojen ta tahtojen kera. 25Kun kerran myö elämmä Henken varašša, niin miän pitäy antua Henken juohattua meitä. 26Miän ei pie tavotella ičellänä tyhjyä kunnivuo, ei pie äršyttyä eikä kajehtie toini toista.

6

Kantakkua toini toisen takkoja

61Vellet, kun ketä nähtäneh riähkyä ruatamašša, niin tiän, kumpasie Henki juohattau, pitäy hyvillä šanoilla auttua häntä myöštymäh oikiella tiellä. Kuitenki varokkua, jotta iče että joutuis riähkäh. 2Kantakkua toini toisen takkoja. Tällä keinoin työ täytättä Hristossan sakonan. 3Kun ken pitänöy iččieh minänih, vaikka ei ole mikänä, še valehtelou iččieh. 4Jokahini kaččokkah vain omie ruatoja. Šilloin hiän voit ylpiellä vain ičeštäh, vertuamatta iččieh toisih. 5Jokahisen pitäy iče kantua oma kantamuš.

6Še, kellä Jumalan šanua opaššetah, antakkah opaštajallah kaikkie hyvyä. 7Elkyä valehelkua iččienä! Jumalua että voi valehella. Mitä ihmini kylväy, šitä šamua hiän leikkuau. 8Ken kylväy šiemenen oman riähkähisen luonnon peltoh, šillä tulou šurma. Ka še, ken kylväy Henken peltoh, šuau šiitä ičelläh ilmasenikusen elämän. 9Ruatakka myö vaipumatta hyvyä, vet kun emmä hellittäne, šuamma omalla ajalla šiitä palkan. 10Kuni meilä vielä on aikua, ruatakka myö hyvyä kaikilla, varšinki omilla uškovellilöillä.

Loppušanat

11Nyt mie kirjutan teilä omalla kiälläni. Niättä nämä šuuret kirjaimet! 12Ne, ket tahotah olla hyvinä ihmisien šilmissä, reistatah pakottua teitä ottamah laitaleikkaukšen. Näin hyö ruatah vain šentäh, jotta heitä ei ajeltais Hristossan rissin tähen. 13Ei ni iče laitaleikatut eletä Sakonan käškyjen mukah. Hyö vain šentäh tahotah šuaha tiät laitaleikatuiksi, jotta voitais šuurenteliutuo šillä. 14Mie en ijäššäh taho kehukšenteliutuo millänä muulla kun vain miän Hospotin Iisussan Hristossan rissillä. Šen rissin tähen muailma on miula kuin kuollut, ta mie niise olen muailmalla kuin kuollut. 15Kun ken ollou Hristossašša Iisussašša, niin šillä ei ole mitänä välie, onko hiän laitaleikattu, vain laitaleikkuamatoin. Tärkietä on, jotta Jumala on luatin hänet uuvvekši ihmisekši. 16Antakkah Jumala oman rauhan ta armon niillä, ket eletäh tämän neuvon mukah – ta koko Jumalan Israelilla.

17Elkäh kenkänä enämpi tuokah miula huolta. Onhan miula runkoššani huavanjälet, kumpaset šain Iisussan Hristossan takie.

18Miän Hospotin Iisussan Hristossan armo olkah tiän kera, vellet. Amin.