Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
4

Hristossa yhistäy rissityt

41Mie, kumpani olen Hospotin takie tyrmäššä, molin teitä: eläkkyä, niin kuin Jumalan kuččumien ihmisien pitäy elyä. 2Olkua nöyrät, hyväšanaset ta käršivälliset. Tykkyämini auttakkah teitä šietämäh toini toista. 3Pyhä Henki on luatin tiät yhekši, ka niin reistakkua kaikin voimin pisyöki yheššä; ta šäilyttäkkyä rauha, še niät šitou tiät toini toiseh. 4On vain yksi runko ta yksi Henki, niin kuin še toivoki, mih tiät on kučuttu, on yksi.

5On vain yksi Hospoti, yksi uško, yksi kaššanta!

6Yksi on Jumala, kaikkien Tuatto!

Hiän halliččou kaikkie, ruatau kaikešša ta on meissä kaikissa.

7Jokahini meistä on šuanun oman henkellisen lahjan, šen min Hristossa kaččo hyväkši antua. 8Šiih nähen Pyhissä Kirjutukšissa on šanottu:

– Hiän nousi ylähyäkši,

otti tyrmäššä olijat omakši voittošualehekši,

Hiän anto lahjoja ihmisillä.

9Eikö tämä «Hiän nousi ylähyäkši» merkiče, jotta šitä ennein Hiän oli šolahtan alahuakši, ihan muan alimpaisih paikkoih? 10Juuri Hiän, kumpani šolahti alahuakši, nousi kaikkie taivahie ylemmäkši, jotta täyttyä taivahat ta mua omalla olollah. 11Hiän pani yhet meistä uškojakuntah apostoliloiksi, toiset Jumalan viessintuojiksi ta Hyvän Viessin šanelijiksi, šamoin paimeniksi ta opaštajiksi, 12jotta eväštyä kaikki uškojat jumalanruatoh, Hristossan runkon rakentamiseh. 13Šilloin myö kaikin piäšemmä yhteh ta šamah uškoh ta opaššumma tuntomah Jumalan Pojan. Meistä tulou ušošša täyši-ikäsie, šemmosie, mimmoni Hristossa oli. 14Šilloin myö enämpi emmä ole lapšie, kumpasie kaikenmoiset opaššukšet häilytetäh puoleh toiseh ta kumpasie ounahat ta valehtelijat ihmiset muanitetah viärällä tiellä. 15Myö elämmä tosišanoman mukah ta tykkyämmä toini toista. Myö kašvamma kaikešša kiini Hristossah, Häneh, kumpani on uškojakunnan piä. 16Hiän yhistäy koko runkon ta kaikkien nivelien avulla pitäy šitä tukušša. Kun jokahini runkon oša ruatau omua ruatuo, niin koko runko kašvau ta rakentuu tykkyämiseššä.

Uuši elämä Hristossašša

17Šentäh mie varotan teitä ta molin Hospotin nimeššä: elkyä enämpi eläkkyä niin kuin toisenvieroset! Hiän tuumat ollah tyhjänpäiväsie. 18Hiän järki on hämärtyn ta še elämä, min Jumala antau, on heilä vieraš, šentäh kun hyö ollah vailla tietuo ta hiän šytämet ollah kiven kovat. 19Ta kun hyö enämpi ei tunneta mitänä huikieta, niin ruvettih elämäh šiivottomašti, niin jotta yhtänä ei pijätellä omie pakanoja himoja. 20Eihän teilä ole Hristossašta tämmöistä opaššettu, 21kun toven lienettä Häneštä kuullun ta kun teilä ollou opaššettu tosišanoma Iisussašta. 22Šen opaššukšen mukah tiän pitäy heittyä pois entini elämäntapa ta riähkähini luonto, kumpaista muanittajat himot rikotah. 23Tiän pitäy uuvvistuo mieleltä ta henkeltä. 24Tiän pitäy šuoriutuo uuteh ihmiseh, kumpani on luajittu šemmosekši kuin Jumala tahtou. Tiän pitäy elyä pyhyä elämyä, oikeuven ta tosišanoman mukah.

Uuvven elämän käškyjä

25Niin jotta jättäkkyä valehtelu ta paiskua toini toisella totta, šentäh kun myö olemma šaman runkon ošie. 26Kun šiännyttä, varokkua, jotta että riähkäyvy. Luatikkua šopu, ennein kuin päiväni laškou. 27Elkyä antakkua juavelin piäššä tiän välih. 28Varaš elkäh enämpi varaštakkah, vain parempi ruvekkah ruatamah ta omin käsin tienakkah šikäli, jotta ois mistä antua hiäššä olijalla niise. 29Elkyä piäštäkkyä šuuštana mitänä šopimatointa. Paiskua šitä, mi on hyvä ta mi lujittau uškuo, jotta tiän šanoista ois hyötyö ta iluo kuulijilla. 30Elkyä šatattakkua Jumalan Pyhyä Henkie. Niätšen šini, kuni Jumala ei tullun käymäh omieh, Pyhä Henki on teissä merkkinä šiitä, jotta työ kuulutta Jumalalla. 31Jättäkkyä kaikki karkiet mielet, šiäntymini ta viha, riitely, toini toisen noitumini ta niijen kera kaikki muut pahat tavat. 32Olkua toini toisella hyväšanasie ta leppeitä, prostikkua toini toista, niin kuin Jumalaki on prostin teitä Hristossan tähen.

5

Eläkkyä valon lapšina

51Ottakkua mallie Jumalašta, olettahan työ Hänen armahie lapšie. 2Eläkkyä toini toista tykäten, niin kuin Hristossa niise tykkyäy meitä. Miän tähen Hiän anto Iččeh lahjakši ta hyvänhajusekši uhriksi Jumalalla. 3Ka huoruinnašta, kaikešta pakanašta ta ahnehuošta ei tiän joukošša šua olla ni pakinua. Mikänä šemmoni ei paššua pyhillä. 4Tiän ei šua olla pahašuisie, tyhjänpakasijie eikä kakšimielisie, vain tiän pitäy kiittyä Jumalua. 5Työhän tiijättä hyvin, jotta yksikänä huorissa kävijä tahi pakanašti eläjä ei piäše Hristossan ta Jumalan Valtakuntah, eikä skuuppa, šentäh kun hiän on kuin valehjumalilla kumartelija.

6Elkyä antakkua kenenkänä muanitella iččienä tyhjillä pakinoilla, šentäh kun ne vejetäh Jumalan viha tottelomattomien piällä. 7Niin jotta elkäh teilä olkah mitänä yhtehistä šemmosien kera. 8Ennein työ niise olija yhtä pimietä, a nyt Hospotin yhteyveššä elyässä työ oletta täyvet valuo. Ka niin eläkkyä valon lapšina, 9šentäh kun Pyhä Henki kašvattau kaikkie šemmoista, mi on hyvyä, oikieta ta totta. 10Tiijuštakkua, mitä Jumala tahtou. 11Elkyä yhtykkyä pimien tyhjih hommih, niistä ei ole šualista. Päivänvaloh tiän pitäy šemmoset hommat vetyä. 12Huikie on paissaki, mitä jumalattomat ihmiset peitočči ruatah. 13Ka kaikki še tulou näkyvih, konša joutuu valoh. Ta kaikki, mi on tullun näkyvih, on valuo. 14Šentäh šanotahki näin:

– Havaččauvu, šie makuaja,

ta nouše kuollehista,

niin šuat valon Hristossalta!

15Niin jotta kaččokkua tarkkaseh, mitein elättä. Elkyä eläkkyä järettömien tapah, eläkkyä niin kuin viisahat. 16Käyttäkkyä kaikki aika hyväh, šentäh kun nämä päivät ollah pahat. 17Elkyä olkua tolkuttomie, vain tiijuštakkua, mi on Hospotin tahto. 18Elkyä juokua viinua humalah šuate, še kun vetäy šiivottomah elämäh, vain antakkua Pyhän Henken täyttyä iččenä. 19Laulakkua yheššä psalmija, kiitošviršie ta henkellisie lauluja, laulakkua ta šoittakkua täyveštä šytämeštä Hospotilla. 20Kiittäkkyä aina ta kaikešta Jumalua, Tuattuo, miän Hospotin Iisussan Hristossan nimeššä.

Neuvoja parikunnilla

21Totelkua toini toista Jumalua varaten. 22Naiset, totelkua omua mieštä niin kuin Hospotie, 23šentäh kun mieš on naisen piä, niin kuin Hristossa on uškojakunnan piä. Onhan Hristossa pelaštan uškojakunnan, kumpani on Hänen runko. 24Niin kuin uškojakunta taipuu Hristossan tahtoh, šamoin ni naisien pitäy kaikešša taipuo oman miehen tahtoh.

25Miehet, tykäkkyä omua naista, niin kuin Hristossa tykkäsi uškojakuntua ta anto oman henken šen puolešta 26pyhittyäkšeh šen. Hiän pesi uškojakunnan puhtahakši vejellä ta šanalla. 27Hiän tahto ašettua šen Iččeh eteh jumalallisen valon täyttämänä, pyhänä ta vijattomana, ilmain likalättie, vikua tahi mitänä muuta šemmoista. 28Šamoin pitäy miehenki tykätä naistah niin kuin omua runkuo. Ken tykkyäy naistah, še tykkyäy iččieh. 29Eihän kenkänä vihua runkuoh, vain jokahini šyöttäy šitä ta huolehtiu šiitä. Juštih šamoin Hospoti pitäy huolen omašta uškojakunnašta. 30Še on Hänen runko, ta myö olemma šen runkon ošie, Hänen lihua ta luita. 31«Šentäh mieš jättäy tuattoh ta muamoh ta liittyy omah naiseh, niin jotta näistä kahešta tulou yksi liha». 32Tämä on šuuri peittoas's'a, mie pakajan nyt Hristossašta ta uškojakunnašta. 33Nämä šanat ollah niise teitä varoin: jokahini teistä tykäkkäh omua naistah niin kuin iččieh, ta naisen pitäy kunnivoittua mieštäh.

6

Lapšet ta vanhemmat

61Lapšet, totelkua omie vanhempie Hospotin tähen, šentäh kun še on oikein. 2«Kunnivoita tuattuoš ta muamuoš» on enšimmäini käšky, mih liittyy tämä lupauš: 3«šilloin mäneššyt ta elät pitälti muan piällä». 4Ta työ tuatot, lapšie kašvattuas's'a elkyä noššattakkua heissä vihua, vain ohjakkua ta opaštakkua heitä Hospotin tahon mukah.

Orjat ta isännät

5Orjat, totelkua omie muallisie isäntie. Varakkua ta kunnivoittakkua heitä ta ruatakkua kaikki työt puhtahalla šytämellä, niin kuin ruatasija Hristossalla. 6Elkyä totelkua heitä vain šilloin, konša oletta heijän šilmien ieššä ta konša tahotta olla heijän mieltä myöte. Olkua niin kuin Hristossan käškyläiset, kumpaset puhtahalla šytämellä eletäh Jumalan tahon mukah. 7Ruatakkua oma työ omatahtosešti, niin kuin paššuasija Hospotie ettäkä ihmisie. 8Muistakkua, jotta jokahini, ken ruatau hyvyä, šuau šiitä palkan Hospotilta, olipa hiän orja tahi omavaltani. 9Ta isännät, työ niise pitäkkyä hyvin omie orjie, elkyä varautelkua heitä. Tiijättähän, jotta teilä ta heilä on taivahašša šama Hospoti, kumpani ei jua ihmisie heijän arvon mukah.

Šota pahan voimie vaštah

10Lopukši šanon teilä, vellet: lujittukkua Hospotissa, ottakkua Hänen šuuri voima tiän voimakši. 11Pankua piällänä Jumalan šotavehkehet, jotta voisija pityä puolie juavelin ilkeitä meininkijä vaštah. 12Emmähän myö šoji ihmisie vaštah, kun šojimma näkymättömie halliččijie ta valtoja vaštah, tämän pimien muailmanajan vallanpitäjie vaštah ta taivahanalasie pahoja henkivaltoja vaštah. 13Šentäh ottakkua Jumalan šotavehkehet, jotta voisija pahan päivän tultuo panna vihollisilla vaštah ta kaikki voitettuo pisysijä pissyššä. 14Šeisokkua lujina! Šitokkua vyökši tosišanoma ta pankua piällänä oikien elämän šuojapaita, 15jalačiksi punokkua halu šanella Hyvyä Viestie rauhašta. 16Ottakkua aina šuojakši uško, šillä voitta šammuttua kaikki juavelin palajat nuolet. 17Piäh pankua pelaššukšen šuojalakki ta ottakkua Henken miekka, še on Jumalan šana.

18Ruatakkua tämä kaikki moliutuon ta anuon. Moliutukkua aina Henken antamin voimin. Vaipumatta valvokkua ta moliutukkua kaikkien pyhien puolešta. 19Moliutukkua miunki puolešta, jotta miula annettais oikiet šanat šuuh, konša rupien pakajamah, ta jotta voisin rohkiešti avata Hyvän Viessin peittoas's'oja. 20Šitä työtä ruatamah miut on työnnetty, vaikka nyt olen riimuloissa. Moliutukkua, jotta voisin paissa rohkiešti, niin kuin miun ni pitäis.

Lopputervehykšet

21Tiän luo tulou miän armaš uškovelli Tihikka, Hospotin varma ruataja. Hiän pakajau teilä kaikešta, jotta työ tietäsijä, mitä miula kuuluu ta mitein jakšan. 22Työnnän hänet tiän luo juštih šitä varoin, jotta šaisija tietyä, mitä meilä kuuluu, ta jotta hiän rohkistais teitä.

23Jumala, miän Tuatto, ta Hospoti Iisussa Hristossa antakkah teilä, vellet, rauhan. Auttakkah hyö tiän tykätä toini toista ta antakkah hyö teilä ušon. 24Armo tulkah kaikkien niijen ošakši, ket ilmasen ijän tykätäh miän Hospotie Iisussua Hristossua. Amin.