Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
2

Kuolomašta elämäh

21Työ olija kuollehie omien pahojen ruatojen ta riähkien takie, 2kumpasien vallašša työ ennein elijä tämän muailman meininkin mukah. Työ tottelija taivahanalasien valtojen halliččijua, šitä henkie, mi vielä nytki pitäy omašša vallašša tottelomattomie ihmisie. 3Ennein myö kaikin niise elimä heijän tapah oman riähkähisen luonnon vallašša. Myö ruatoma, niin kuin miän runko ta mieli tahto. Niin myö olima šyntymäštä šuate Jumalan vihan alla niin kuin muutki ihmiset.

4Kuitenki Jumalan armo on niin šuuri ta Hiän tykkäsi meitä niin äijän, 5jotta Hiän luati miät eläviksi yheššä Hristossan kera. Myöhän olima kuollehet omien pahojen ruatojen tähen. Hänen armošta tiät on pelaššettu. 6Jumala noššatti miät kuollehista yheššä Hristossan Iisussan kera ta pani miät yheššä Hänen kera istumah taivahissa. 7Tämä tovistau ni tulijina aikoina, mitein pohjatoin on Jumalan armo ta mitein äijän Hiän meitä tykkyäy, kun anto meilä Hristossan Iisussan. 8Armošta Jumala pelašti tiät antamalla teilä ušon. Ei pelaššuš ole teistä lähtösin, še on Jumalan lahja. 9Šitä ei anneta ruatojen vuokši, jotta kenkänä ei vois kehukšenteliutuo. 10Myöki olemma Jumalan luatimat. Miät on luajittu elämäh Hristossašša Iisussašša, jotta ruatasima niitä hyvie ruatoja, kumpasie Jumala meitä varoin ieltäpäin varušti.

Hristossa yhistäy jevreit ta muut rahvahat

11Muistakkua, jotta työ šyntyjä vierašheimosiksi, laitaleikkuamattomiksi – niinhän teitä nimitettih jevreit, ketä ihmiskäsin luajitun leikkaukšen tähen šanotah laitaleikatuiksi. 12Šiih aikah työ elijä ilmain Hristossua, olija Israelin rahvahan ulkopuolella eikä Jumalan šopimukšet ta niijen lupaukšet kuuluttu teilä. Työ elijä muailmašša ilmain toivuo ta vailla Jumalua. 13Ka nyt Hristossašša Iisussašša työ, kumpaset ennein olija loittuona Jumalašta, piäsijä Hänen lähellä Hristossan Veren avulla.

14Hristossa on miän rauha. Hiän luati jevreilöistä ta toisista rahvahista yhen rahvahan. Hiän murenti šeinän, mi erotti ne. 15Omalla kuolomalla Hiän hävitti šen šeinän, mi oli erottan hiät toini toisešta ta mi oli luatin heistä toini toisen vihollisie. Hiän kumosi jevreijen Sakonan käškyneh ta opaššukšineh. Näin Hiän omašša Ičeššäh yhisti nuo kakši rahvašta yhekši uuvvekši rahvahakši ta luati rauhan. 16Rissillä kuollešša Hristossa omašša Runkoššah šai aikah šovinnon Jumalan ta näijen molompien rahvahien välillä ta näin lopetti vihan. 17Hiän tuli šanelomah Hyvyä Viestie rauhašta teilä, ket olija loittuona, ta meilä, ket olima lähellä. 18Hiän avasi niin meilä kuin teiläki piäšyn Tuaton luo yhen ta šaman Henken juohattamana. 19Niin jotta työ että enämpi ole vierahie ettäkä muuvvalta tullehie, kun kuulutta Jumalan pereheh, šamah rahvahah kuin pyhät. 20Työ oletta kivijä šiinä kojissa, min kivijalkana ollah apostolit ta Jumalan viessintuojat ta min piäkivenä on Iče Hristossa Iisussa. 21Hiän liittäy koko kojin yhteh, niin jotta še kašvau Hospotin pyhäkši kojiksi. 22Häneššä työ niise tuletta Pyhän Henken avulla Jumalan kojin rakennuškiviksi.

3

Apostolin ruato

31Juštih iellä mainitun takie mie, Puavila, polvissun Tuaton eteh. Mie olen Hristossan Iisussan tahošta riimuloissa tiän vierašheimosien takie. 2Olettahan työ kuullun šiitä, jotta Jumala anto miula ruavokši šanella teilä Hänen armošta. 3Jumala jiävi miula nämä peittomielet, niin kuin täššä ylempänä jo lyhyöšti kirjutin. 4Tätä lukiessa työ voitta nähä, mitein hyvin mie olen perillä Hristossua koškijašta peittoas's'ašta. 5Šitä peittoas's'ua ei männehien ihmispolvien aikana annettu ihmisien tietoh. Nyt Pyhä Henki näytti šen Hristossan pyhillä apostoliloilla ta Jumalan viessintuojilla. 6Še peittoas's'a on tämä: kun toisenvieroset kanšat Hyvän Viessin kautti yhyttih Hristossah Iisussah, niin Jumala antau heilä perinnön šamoin kuin jevreilöillä. Hyö ollah šaman runkon ošie ta heilä kuuluu šama lupauš. 7Tämän Hyvän Viessin šanelija miušta tuli, kun Jumala omašša armoššah lahjotti miula tämän ruavon ta anto šiih voimua.

8Miula, kaikista pyhistä pienimmällä, on annettu tämä lahja – šanella toisenvierosilla šanomua Hristossan rajattomista hyvysistä. 9Jumala, kaiken Luatija, tahto, jotta mie ilmottaisin kaikilla Hänen meininkit, kumpasie Hiän aikojen alušta on pitän peitošša. Ne Hiän tuou kaikkien nähtäväkši Iisussan Hristossan kautti. 10Näin taivahanalaset halliččijat ta vallat niise šuatih tietyä uškojakunnan kautti Jumalan monipuolini viisahuš. 11Tämä oli Jumalan ilmasenikuni tahto, kumpasen Hiän täytti miän Hospotin Hristossan Iisussan kautti. 12Hristossan omina ta Häneh uškuon voimma rohkiešti ta varmašti läheštyö Jumalua. 13Šentäh mie molin teitä, pisykkyä lujina, vaikka mie tiän takie jouvun käršimäh – šehän noštau tiän arvuo.

Malittu lukijien puolešta

14Juštih tämän vuokši mie polvissun miän Hospotin Iisussan Hristossan Tuaton eteh. 15Hänen mukah kaikki tuatot taivahissa ta muan piällä šuahah tuaton nimi. 16Molin Häntä, jotta Hiän omašta šuurešta jumalallisešta valošta antais teilä voimua ta omalla Henkelläh lujittais tiän šytämet. 17Molin, jotta tiän ušon kautti Hristossa löytäis elinšijan tiän šytämissä. 18Molin, jotta tiän elämän kivijalkana ta kašvun pohjana ois Jumalan tykkyämini. Šilloin työ yheššä kaikkien pyhien kera maltatta, mitein levie, pitkä, korkie ta šyvä on Hristossan tykkyämini. 19Šiitä työ piäšettä piällä, mitein äijän Hiän teitä tykkyäy, vaikka še kyllä on ihmistietuo ylempänä. Ta niin Jumala täyttäy tiät kokonah omalla Ičelläh.

20Jumala omalla voimallah, kumpani ruatau meissä, voit šuaha aikah äijyäki enämmän, kuin mitä myö maltamma kyšyö tahi ajatellaki. 21Häntä kiittäkkäh kaikki ihmispolvet uškojakunnašša Hristossan Iisussan tähen, aina ta ilmasen ijän. Amin.

4

Hristossa yhistäy rissityt

41Mie, kumpani olen Hospotin takie tyrmäššä, molin teitä: eläkkyä, niin kuin Jumalan kuččumien ihmisien pitäy elyä. 2Olkua nöyrät, hyväšanaset ta käršivälliset. Tykkyämini auttakkah teitä šietämäh toini toista. 3Pyhä Henki on luatin tiät yhekši, ka niin reistakkua kaikin voimin pisyöki yheššä; ta šäilyttäkkyä rauha, še niät šitou tiät toini toiseh. 4On vain yksi runko ta yksi Henki, niin kuin še toivoki, mih tiät on kučuttu, on yksi.

5On vain yksi Hospoti, yksi uško, yksi kaššanta!

6Yksi on Jumala, kaikkien Tuatto!

Hiän halliččou kaikkie, ruatau kaikešša ta on meissä kaikissa.

7Jokahini meistä on šuanun oman henkellisen lahjan, šen min Hristossa kaččo hyväkši antua. 8Šiih nähen Pyhissä Kirjutukšissa on šanottu:

– Hiän nousi ylähyäkši,

otti tyrmäššä olijat omakši voittošualehekši,

Hiän anto lahjoja ihmisillä.

9Eikö tämä «Hiän nousi ylähyäkši» merkiče, jotta šitä ennein Hiän oli šolahtan alahuakši, ihan muan alimpaisih paikkoih? 10Juuri Hiän, kumpani šolahti alahuakši, nousi kaikkie taivahie ylemmäkši, jotta täyttyä taivahat ta mua omalla olollah. 11Hiän pani yhet meistä uškojakuntah apostoliloiksi, toiset Jumalan viessintuojiksi ta Hyvän Viessin šanelijiksi, šamoin paimeniksi ta opaštajiksi, 12jotta eväštyä kaikki uškojat jumalanruatoh, Hristossan runkon rakentamiseh. 13Šilloin myö kaikin piäšemmä yhteh ta šamah uškoh ta opaššumma tuntomah Jumalan Pojan. Meistä tulou ušošša täyši-ikäsie, šemmosie, mimmoni Hristossa oli. 14Šilloin myö enämpi emmä ole lapšie, kumpasie kaikenmoiset opaššukšet häilytetäh puoleh toiseh ta kumpasie ounahat ta valehtelijat ihmiset muanitetah viärällä tiellä. 15Myö elämmä tosišanoman mukah ta tykkyämmä toini toista. Myö kašvamma kaikešša kiini Hristossah, Häneh, kumpani on uškojakunnan piä. 16Hiän yhistäy koko runkon ta kaikkien nivelien avulla pitäy šitä tukušša. Kun jokahini runkon oša ruatau omua ruatuo, niin koko runko kašvau ta rakentuu tykkyämiseššä.

Uuši elämä Hristossašša

17Šentäh mie varotan teitä ta molin Hospotin nimeššä: elkyä enämpi eläkkyä niin kuin toisenvieroset! Hiän tuumat ollah tyhjänpäiväsie. 18Hiän järki on hämärtyn ta še elämä, min Jumala antau, on heilä vieraš, šentäh kun hyö ollah vailla tietuo ta hiän šytämet ollah kiven kovat. 19Ta kun hyö enämpi ei tunneta mitänä huikieta, niin ruvettih elämäh šiivottomašti, niin jotta yhtänä ei pijätellä omie pakanoja himoja. 20Eihän teilä ole Hristossašta tämmöistä opaššettu, 21kun toven lienettä Häneštä kuullun ta kun teilä ollou opaššettu tosišanoma Iisussašta. 22Šen opaššukšen mukah tiän pitäy heittyä pois entini elämäntapa ta riähkähini luonto, kumpaista muanittajat himot rikotah. 23Tiän pitäy uuvvistuo mieleltä ta henkeltä. 24Tiän pitäy šuoriutuo uuteh ihmiseh, kumpani on luajittu šemmosekši kuin Jumala tahtou. Tiän pitäy elyä pyhyä elämyä, oikeuven ta tosišanoman mukah.

Uuvven elämän käškyjä

25Niin jotta jättäkkyä valehtelu ta paiskua toini toisella totta, šentäh kun myö olemma šaman runkon ošie. 26Kun šiännyttä, varokkua, jotta että riähkäyvy. Luatikkua šopu, ennein kuin päiväni laškou. 27Elkyä antakkua juavelin piäššä tiän välih. 28Varaš elkäh enämpi varaštakkah, vain parempi ruvekkah ruatamah ta omin käsin tienakkah šikäli, jotta ois mistä antua hiäššä olijalla niise. 29Elkyä piäštäkkyä šuuštana mitänä šopimatointa. Paiskua šitä, mi on hyvä ta mi lujittau uškuo, jotta tiän šanoista ois hyötyö ta iluo kuulijilla. 30Elkyä šatattakkua Jumalan Pyhyä Henkie. Niätšen šini, kuni Jumala ei tullun käymäh omieh, Pyhä Henki on teissä merkkinä šiitä, jotta työ kuulutta Jumalalla. 31Jättäkkyä kaikki karkiet mielet, šiäntymini ta viha, riitely, toini toisen noitumini ta niijen kera kaikki muut pahat tavat. 32Olkua toini toisella hyväšanasie ta leppeitä, prostikkua toini toista, niin kuin Jumalaki on prostin teitä Hristossan tähen.