Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
1

Tervehykšet

11Mie, Puavila, Jumalan tahošta Iisussan Hristossan apostoli, tervehin Efessašša eläjie Hristossah Iisussah uškojie pyhie. 2Jumalan, miän Tuaton, ta Hospotin Iisussan Hristossan armo ta rauha olkah tiän kera.

Puavila kiittäy Jumalua

3Kiitetty olkah miän Hospotin Iisussan Hristossan Jumala ta Tuatto! Hristossan kautti Hiän plahoslovi meitä kaikilla Pyhän Henken antamilla lahjoilla, mitä on taivahissa. 4Šentäh kun Jumala tykkäsi meitä, Hiän jo ennein ilmojen alkuo valičči miät Hristossan tähen, jotta myö oisima Hänen ieššä pyhie ta vijattomie. 5Jumala jo ieltäpäin piätti ottua miät omiksi lapšiksi Iisussan Hristossan pelaššuštyön kautti. Tämä oli Jumalan hyvä tahto. 6Šentäh kiittäkkä myö Häntä šiitä, mitein armollini Hiän oli, kun lahjotti meilä oman armahan Poikah.

7Hristossan Veren kautti myö piäsimä riähän vallašta ta miän pahat ruavot prostittih. Tämmöni pohjatoin on Jumalan armo, 8mitä Hiän täyvellä kiällä anto meilä oman viisahuon ta maltannan mukah. 9Hiän ilmotti meilä oman peitošša ollehen tahon, kumpasen Hiän omašša hyvyöššäh oli piättän täyttyä Hristossan kautti. 10Ta še Hänen tahto, kumpasen Hiän omalla ajallah täyttäy, on tämä: Hiän yhistäy Hristossašša kaiken, mi on taivahašša ta muan piällä.

11Hristossan tähen šuamma perinnön, niin kuin Jumala oli mielin ta ieltäpäin piättän – Hiän, kumpani šuau kaiken käymäh oman tahon ta meininkin mukah. 12Myö enšimmäisinä panima oman toivon Hristossah. Šentäh miän pitäy elyä niin, jotta Jumalan šuurta nimie kiitettäis.

13Nyt työ niise oletta kuullun tosišanoman, Hyvän Viessin pelaššukšešta, ta niin työ rupesija uškomah Hristossah. Hiän merkičči tiät omikseh antamalla teilä Pyhän Henken, kumpasen oli luvannun. 14Pyhä Henki on meissä merkkinä šiitä, jotta Jumala antau meilä perinnön. Näin on šiih šuate, kuni Jumala piäštäy oman rahvahan valloillah. Šentäh kiittäkkä myö Hänen šuurta nimie!

Puavilan malittu

15Mie šain kuulla, jotta työ ušotta Hristossah Iisussah ta tykkyättä kaikkie pyhie. 16Šentäh mie vaipumatta kiitän Jumalua teistä, konša mainičen teitä omissa malituissa. 17Mie moliuvun, jotta miän Hospotin Iisussan Hristossan Jumala, jumalallisen valon Tuatto, antais teilä Henken, mi šuau tiät viisahiksi ta näyttäy teilä peitošša ollehet as's'at. Šiitä työ opaššutta tuntomah Hänet. 18Avakkah Hiän tiän šytämen šilmät näkömäh, mimmoseh toivoh Hiän on miät kuččun. Näyttäkkäh Hiän teilä, mitein kumman hyvä ta pohatta on še perintö, kumpasen Hiän pyhillä antau. 19Näyttäkkäh Hiän teilä, mitein loputoin on Hänen voima, mi ruatau meissä uškojissa. Še on še šama väkövä voima, 20millä Hiän noššatti Hristossan kuollehista ta pani Hänet istumah Iččeh oikiella puolella taivahissa. 21Šielä Hristossa on ylempänä kaikkie halliččijie, valtoja, voimie ta isäntie. Jumala luati Hristossan nimen korkiemmakši kaikkie muita nimijä, kumpasie mainitah täššä ta vieläi tulijašša ajašša. 22Jumala pani kaiken Hristossan vallan alla ta nošti Hänet kaiken yläpuolella, uškojakunnan piäkši. 23Uškojakunta on Hristossan runko, še on Hänen täyttämä, Hänen, kumpani kaiken joka paikašša täyttäy omalla olollah.

2

Kuolomašta elämäh

21Työ olija kuollehie omien pahojen ruatojen ta riähkien takie, 2kumpasien vallašša työ ennein elijä tämän muailman meininkin mukah. Työ tottelija taivahanalasien valtojen halliččijua, šitä henkie, mi vielä nytki pitäy omašša vallašša tottelomattomie ihmisie. 3Ennein myö kaikin niise elimä heijän tapah oman riähkähisen luonnon vallašša. Myö ruatoma, niin kuin miän runko ta mieli tahto. Niin myö olima šyntymäštä šuate Jumalan vihan alla niin kuin muutki ihmiset.

4Kuitenki Jumalan armo on niin šuuri ta Hiän tykkäsi meitä niin äijän, 5jotta Hiän luati miät eläviksi yheššä Hristossan kera. Myöhän olima kuollehet omien pahojen ruatojen tähen. Hänen armošta tiät on pelaššettu. 6Jumala noššatti miät kuollehista yheššä Hristossan Iisussan kera ta pani miät yheššä Hänen kera istumah taivahissa. 7Tämä tovistau ni tulijina aikoina, mitein pohjatoin on Jumalan armo ta mitein äijän Hiän meitä tykkyäy, kun anto meilä Hristossan Iisussan. 8Armošta Jumala pelašti tiät antamalla teilä ušon. Ei pelaššuš ole teistä lähtösin, še on Jumalan lahja. 9Šitä ei anneta ruatojen vuokši, jotta kenkänä ei vois kehukšenteliutuo. 10Myöki olemma Jumalan luatimat. Miät on luajittu elämäh Hristossašša Iisussašša, jotta ruatasima niitä hyvie ruatoja, kumpasie Jumala meitä varoin ieltäpäin varušti.

Hristossa yhistäy jevreit ta muut rahvahat

11Muistakkua, jotta työ šyntyjä vierašheimosiksi, laitaleikkuamattomiksi – niinhän teitä nimitettih jevreit, ketä ihmiskäsin luajitun leikkaukšen tähen šanotah laitaleikatuiksi. 12Šiih aikah työ elijä ilmain Hristossua, olija Israelin rahvahan ulkopuolella eikä Jumalan šopimukšet ta niijen lupaukšet kuuluttu teilä. Työ elijä muailmašša ilmain toivuo ta vailla Jumalua. 13Ka nyt Hristossašša Iisussašša työ, kumpaset ennein olija loittuona Jumalašta, piäsijä Hänen lähellä Hristossan Veren avulla.

14Hristossa on miän rauha. Hiän luati jevreilöistä ta toisista rahvahista yhen rahvahan. Hiän murenti šeinän, mi erotti ne. 15Omalla kuolomalla Hiän hävitti šen šeinän, mi oli erottan hiät toini toisešta ta mi oli luatin heistä toini toisen vihollisie. Hiän kumosi jevreijen Sakonan käškyneh ta opaššukšineh. Näin Hiän omašša Ičeššäh yhisti nuo kakši rahvašta yhekši uuvvekši rahvahakši ta luati rauhan. 16Rissillä kuollešša Hristossa omašša Runkoššah šai aikah šovinnon Jumalan ta näijen molompien rahvahien välillä ta näin lopetti vihan. 17Hiän tuli šanelomah Hyvyä Viestie rauhašta teilä, ket olija loittuona, ta meilä, ket olima lähellä. 18Hiän avasi niin meilä kuin teiläki piäšyn Tuaton luo yhen ta šaman Henken juohattamana. 19Niin jotta työ että enämpi ole vierahie ettäkä muuvvalta tullehie, kun kuulutta Jumalan pereheh, šamah rahvahah kuin pyhät. 20Työ oletta kivijä šiinä kojissa, min kivijalkana ollah apostolit ta Jumalan viessintuojat ta min piäkivenä on Iče Hristossa Iisussa. 21Hiän liittäy koko kojin yhteh, niin jotta še kašvau Hospotin pyhäkši kojiksi. 22Häneššä työ niise tuletta Pyhän Henken avulla Jumalan kojin rakennuškiviksi.