Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
2

21Tiän on hyvä tietyä, mitein äijän vaivua mie niän tiän vuokši ta Laodikijašša ta Ierapolissa eläjien vuokši ta kaikkien muijen vuokši, ket ei ole konšana nähty milma. 2Toivon, jotta toini toisen tykkyämini luatis hiät rohkeiksi, šitois hiät yhteh ta hyö ruvettais malttamah kaiken šyväšti ta täyvellisešti. Šiitä hyö piäššäh tuntomah Tuatto Jumalan ta Hristossan peittoas's'a, Hänen, 3kumpasešša on peitettynä kaikki viisahuon ta tiijon uartehet. 4Šanon tämän, jotta kenkänä ei pettäis teitä lipeillä šanoilla. 5Vaikka mie runkoššani en ole šielä, henkeššä olen tiän kera. Olen iloni, kun niän, jotta tiän kešeššä on kaikki kunnošša ta jotta teilä on luja uško Hristossah.

Jumala luati tiät eläviksi yheššä Hristossan kera

6Kun kerran oletta ottan omakšena Hristossan Iisussan, Hospotin, niin eläkkyä Häneššä. 7Juurtukkua Häneh, rakentakkua oma elämä Hänen varah ta kašvakkua lujiksi ušošša šen mukah kuin teilä on opaššettu. Muistakkua aina kiittyä kaikešta. 8Vellet, kaččokkua, jotta kenkänä ei vetäis teitä viäräh šuuntah tyhjällä ta viekkahalla viisahuolla, mi pohjautuu ihmisien perintötapoih ta muailman alkuvoimih eikä Hristossah. 9Häneššä koko jumaluš on tullun ihmisrunkoh, 10ta Häneššä työ niise oletta kašvan täyteh mittah. Hiän on kaikkien valtojen ta voimien piä. 11Häneh tiät yhisti laitaleikkauš, mi ei ole ihmiskäsin luajittu. Še on Hristossan laitaleikkauš, missä riähkähini luonto jakšetah pois. 12Kaššannašša tiät hauvattih yheššä Hristossan kera. Kaššannašša tiät niise noššatettih eloh yheššä Hänen kera, šentäh kun työ uškoja Jumalah, kumpani omalla voimallah noššatti Hristossan kuollehista. 13Työ olija kuollehie omien riähkien takie ta laitaleikkuamattoman runkon takie, vain Jumala luati tiät eläviksi yheššä Hristossan kera. Hiän prosti meilä kaikki riähät. 14Hiän pyyhki pois kirjutukšen, kumpani kaikkien šen käškyjen kera oli meitä vaštah. Hiän luati šen tyhjäkši nuakliččomalla šen ristih. 15Hiän otti henkivoimilta vallan ta šuatto ne häpieh kaikkien ieššä, kun luati Hristossašta niijen voittajan.

16Šentäh kenkänä ei šua viärittyä teitä šiitä, mitä šyöttä tahi juotta, mitein vietättä pruasniekkoja, uuttakuuta ta pyhie. 17Ne ollah vain šen kuvahaini, mi on tulošša. A Hristossa on tovellini. 18Elkäh teitä muanittakkah kenkänä, ken muka tahtou olla nöyränä ta ken kumartau anhelija ta uppuou šiih, mitä ei ole nähnyn. Šemmosen ihmisen šuahah ylpiekši hänen omat tyhjät ajatukšet. 19Hiän ei pie kiini Hristossašta. Hristossa on piä, kumpani huolehtiu koko runkošta ta pitäy šitä nivelien ta jäntehien avulla tukušša, niin jotta še kašvau Jumalan tahtomalla tavalla.

20Työ kuolija yheššä Hristossan kera ta niin piäsijä muailman alkuvoimien käsistä. Mintähpä šilloin annatta muailman hallita iččienä, aivan kuin vielä eläsijä šiinä? Mintähpä annatta šanuo ičellänä: 21«elä tartu», «elä maissa», «elä koše»? 22Kaikki nämä kiellot ollah šyömiseh nähen, mi šuuhu pantuo häviey. Ne ollah vain ihmisien käškyjä ta opaššukšie. 23Tämmöset käšyt näytetäh viisahilta, šentäh kun niissä on omaluajittuo jumalisutta, ta ne vuajitah nöyryttä ta runkon kurittamista. Ka tovešša ne ollah arvottomie, runkon himoja vaštah niistä ei ole mitänä apuo.

3

Uuši elämä Hristossašša

31Kun tiät on kerran yheššä Hristossan kera noššatettu kuollehista, niin tavotelkua šitä, mi on ylähyänä taivahašša, missä Hristossa istuu Jumalan oikiella puolella. 2Ajatelkua šitä, mi on taivahašša, elkyä šitä, mi on muan piällä. 3Työhän oletta kuollun, ta tiän elämä on Hristossan kera peitetty Jumalah. 4Konša Hristossa, tiän elämä, tulou uuvveštah, šiitä työ niise tuletta Hänen kera jumalallisešša valošša.

5Niin jotta tappakkua še, mi teissä on muallista: huoruinta, pakanuš, pahat runkon himot, muut pahat himot ta ahnehuš, kumpani on valehjumalilla kumartamista. 6Niijen tähen Jumalan viha lankieu tottelomattomien ihmisien piällä. 7Tuommosien himojen vallašša työ ičeki ennein elijä. 8A nyt jättäkkyä kaikki nämä: viha, karjumini, pahuš, pahat šanat toisista ta šiivottomat pakinat. 9Elkyä valehelkua toini toista. Työ vet jakšoja piältänä teissä ollehen «vanhan ihmisen» ta kaikki šen ruavot 10ta šuoriutuja uuteh ihmiseh. Tämä uuši ihmini aina vain uuvvistuu, jotta vois opaštuo paremmin tuntomah oman Luatijan ta tulla Hänen moisekši. 11Šilloin ei ole enämpi merkityštä šillä, onko ken kreikkalaini vain jevrei, laitaleikattu vain laitaleikkuamatoin, varvara vain skifiläini, orja vain omavaltani. Hristossa on kaikki ta Hiän on kaikissa.

12Jumala on valinnun tiät, työ oletta pyhie ta Hänellä armahie. Olkua šentäh aina armollisie, hyväšanasie, nöyrie, olkua leppiet ta käršivälliset. 13Pitäkkyä huolta, jotta tuletta toimeh keškenäh. Prostikkua toini toista, kun kellä ollou mitä toista vaštah. Niin kuin Hristossa prosti teitä, niin työ niise prostikkua. 14Kaikista piällimmäisenä olkah teilä tykkyämini, še niät šitou kaiken täyvellisešti yhteh. 15Hallikkah tiän šytämissä Jumalan rauha. Täh rauhah tiät on yhen ta šaman runkon ošina kučuttu. Muistakkua kiittyä. 16Antakkua Hristossan šanan elyä teissä yllinkyllisešti. Opaštakkua ta neuvokkua toini toista kaikella viisahuolla. Laulakkua kiitollisin mielin Hospotilla psalmija, kiitošviršie ta henkellisie lauluja. 17Mitäi ruatanetta, šanoin tahi käsin, ruatakkua kaikki Hospotin Iisussan Hristossan nimeššä, ta kiittäkkyä Jumalua, miän Tuattuo, Hänen kautti.

Mitein pitäy elyä rissittynä?

18Naiset, totelkua omua mieštä, niin kuin Hospotih uškojien kuuluu ruatua. 19Miehet, tykäkkyä omua naista, elkyä olkua hänellä armottomie. 20Lapšet, totelkua kaikešša omie vanhempie, šentäh kun še on Hospotilla mieleh. 21Tuatot, elkyä liijan kovašti kirokkua lapšie, jotta heijän mieli ei apeutuis.

22Orjat, totelkua kaikešša omie muallisie isäntie. Elkyäkä yksistäh heijän šilmissä, jotta olla heilä mieliksi, kun puhtahin šytämin, Jumalua varaten. 23Mitäi ruatanetta, ruatakkua še täyveštä šytämeštä, niin kuin ruatasija šen Hospotilla ettäkä ihmisillä. 24Muistakkua, jotta šuatta Hospotilta palkakši perinnön. Työhän sluušitta Hospotilla Hristossalla. 25Viärinruataja šuau palkan omie viärie ruatoja myöte, Jumala niätšen ei luaji eruo ihmisien välillä.

4

41Isännät, olkua oikiemieliset omilla orjilla ta pitäkkyä heitä kaikkie yhenmoisina. Muistakkua, jotta teilä niise on taivahašša Isäntä.

Neuvot ta lopputervehykšet

2Moliutukkua vaipumatta, pitäkkyä mieli malitun šanoissa ta kiittäkkyä Jumalua. 3Moliutukkua šamalla miänki puolešta, jotta Jumala avuais meilä oven Hänen šanan šanelomiseh ta myö šaisima paissa Hristossašta. Šanoma Hristossašta oli aikasempah peitettynä, ta šen šanoman tähen olenki rauvoissa. 4Moliutukkua, jotta voisin šanella šitä šelkiešti, niin kuin miun pitäis. 5Olkua viisahat ulkopuolisien kera, paiskua heilä aina, konša paššuau. 6Paiskua aina hyväšanasešti, kuitenki šanoja šuolalla höyštyän. Tiän pitäy tietyä, mitein kelläki vaššata.

7Miän armaš velli Tihikka šanou teilä miušta kaiken. Hiän on varma käškyläini ta miun ruatovelli Hospotin ruavošša. 8Työnsin hänet tiän luo juuri šitä vaššen, jotta hiän šais tietyä, mitein työ šielä elättä, ta jotta hiän rohkistais teitä. 9Hänen kera tulou miän uškollini ta armaš velli Onissima, kumpani on teikäläisie. Hyö kerrotah teilä kaikešta, mitä tiälä on ollun.

10Teilä työntäy tervehyisie Aristarh, kumpani on tiälä tyrmäššä miun kera. Šamoten tervehyisie Varnavan šeukulta Markilta, kumpasešta työ jo šaita käšyt. Ottakkua hänet vaštah, kun hiän tullou tiän luo. 11Tervehyisie Iisussalta, kumpaista šanotah vielä Justakši. Nämä miehet ollah niitä jevreilöitä, ket on ruattu miun kera Jumalan Valtakunnan hyväkši, ta ainuot, keštä olen šuanun tovellista tukie. 12Tervehyisie työntäy teikäläini Jepafras, Hristossan Iisussan käškyläini, kumpani aina kaikin voimin moliutuu tiän puolešta. Hiän moliutuu, jotta työ kašvasija ušošša ruavahiksi ta pisysijä lujina kaikešša, mi on Jumalalla mieleh. 13Voin tovistua, mitein äijän hänellä on intuo ta mitein hiän huolehtiu teistä ta Laodikijan ta Ierapolin uškojakunnista. 14Miän armaš velli, liäkäri Lukka, työntäy teilä tervehyisie, šamoten Dimas.

15Šanokkua tervehyisie Laodikijašša eläjillä vellilöillä, šamoin Nimfanilla ta hänen kotih keräytyjillä uškojilla. 16Konša tämä kirjani on luvettu tiän kešeššä, pitäkkyä huoli šiitä, jotta še luvettais niise Laodikijan uškojakunnašša. Ta työ niise lukekkua miun Laodikijah työntämä kirjani. 17Šanokkua Arhipalla: «Muissa hoitua hyvin še ruato, min olet Hospotilta šuanun».

18Omakätini tervehyš miulta, Puavilalta. Muistakkua, jotta mie olen rauvoissa. Armo olkah tiän kaikkien kera. Amin.