Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
8

Sauli ajelou uškojakuntua

Šiitä päiväštä alettih kovašti ajella Jerusalimin uškojakuntua, ta šentäh monet uškojat hajottih eri puolilla Juutijan ta Samarijan muata. Apostolit vain jiätih Jerusalimih. 2Muutomat jumalahiset miehet hauvattih Stefani ta äijälti itettih häntä. 3A Sauli tahto hävittyä uškojakunnan. Hiän kulki talošta taloh, kisko miehie ta naisie pihalla ta toimitti hiät tyrmäh.

Hyvä Viesti leviey Juutijah ta Samarijah

8:4–9:31

Hilippä Samarijašša

4Ne, ket lähettih ajeluo pakoh, matattih šeuvulta toisella ta šaneltih Hyvyä Viestie. 5Hilippä tuli Samarijan linnah ta šaneli šen eläjillä Hristossašta. 6Kun ihmiset kuultih, mitä Hilippä pakasi, ta nähtih, mimmosie merkkiruatoja hiän ruato, hyö kuunneltih häntä tarkašti. 7Monet piäštih piessoista, kumpaset lähettih heistä lujašti karjahellen, ta monet hulvautunuot ta rammat parettih. 8Linnan täytti šuuri ilo.

9Šiinä linnašša jo pitälti tietovuičči eryäš Simoni, kumpani kehu iččieh šuurekši ta hämmäššytti Samarijan rahvašta. 10Kaikin, pienet ta šuuret, kuunneltih Simonie mielelläh ta paistih: «Hiän on Jumalan šuuri voima». 11Häntä kuunneltih šentäh, kun hiän jo pitän aikua oli omilla tietovuisilla hämmäššyttän ihmisie. 12Konša linnan eläjät kiännyttih uškomah Hilippyä, kumpani šaneli Hyvyä Viestie Jumalan Valtakunnašta ta Iisussašta Hristossašta, hiät kaššettih, niin miehet kuin naisetki. 13Šilloin Simoniki rupesi uškomah, ta hänet niise kaššettih. Šen jälkeh hiän aina pisytteli Hilipän lähellä, ta nähtyöh niitä šuurie kummie ta merkkiruatoja, kumpasie Hilippä luati, hiän oli piältäh šekuo.

Petri ta Iivana Samarijašša

14Konša Jerusalimissa olijat apostolit kuultih, jotta samarijalaiset otettih vaštah Jumalan šana, hyö työnnettih Petri ta Iivana heijän luo. 15Šinne tultuo nämä miehet moliuvuttih Samarijan uškojien puolešta, jotta hyö šuatais Pyhä Henki. 16Niätšen Henki ei vielä ollun laškeutun yhtehkänä heistä; hiät oli vain kaššettu Hospotin Iisussan nimeh. 17Petri ta Iivana pantih kiät heijän piällä, ta niin hyö šuatih Pyhä Henki.

18Kun Simoni näki, jotta ne, kenen piällä apostolit pantih kiät, šuatih Pyhä Henki, hiän taričči heilä rahua 19ta šano: «Antakkua miulaki tuommoni valta, jotta še, kenen piällä panen käteni, šuau Pyhän Henken». 20Ka Petri šano hänellä: «Tulisih tuških jouvut rahoneš päivineš, šentäh kun smietit, jotta Jumalan lahja on rahalla šuatavissa! 21Šiula ei ole täh mitänä ošua, šentäh kun Jumalan šilmissä šie olet viärä. 22Niin jotta kiänny täštä šiun pahuošta ta moliuvu Jumalalla! Voit olla, jotta Hiän prostiu šiula tämän šiun šytämen meininkin. 23Mie niän, jotta šie olet karkieta šappie täyši ta viäryš on takon šiut rautoih.» 24Šilloin Simoni šano: «Moliutukkua miun puolešta Hospotilla, jotta mikänä näistä tiän šanomista ei koškis milma!»

25Näin apostolit levitettih Hospotin šanua ta tovissettih Häneštä. Šen jälkeh hyö lähettih jälelläh Jerusalimih ta matalla šaneltih Hyvyä Viestie monissa Samarijan kylissä.

Hilippä kaštau efiopijalaisen jeunuhin

26Hospotin anheli pakasi Hilipällä, še šano näin: «Lähe šuveh päin ta mäne šillä tiellä, mi viey Jerusalimista tyhjän muan läpi Gassah». 27Hilippä läksi šinne. Juštih šillä aikua šitä tietä myöte ajo korkiearvoni efiopijalaini herra, jeunuhi. Hiän oli Efiopijan čuarittaren, kandakin, kallehukšien kaččoja ta oli käynyn Jerusalimih moliutumah. 28Nyt hiän oli mänöššä kotih, istu kärryššä ta luki Jumalan viessintuojan Isaijan kirjua.

29Pyhä Henki šano Hilipällä: «Mäne lähemmäkši ta pisyttele kärryn viereššä». 30Hilippä juoksi kärryn luo ta kuuli, jotta mieš lukou Jumalan viessintuojan Isaijan kirjua. Hiän kyšy: «Näkyy, jotta šie luvet, ka maltatko, mitä luvet?» 31Mieš vaštasi: «Mistäpä mie malttasin, kun kenkänä ei šelitä?» Hiän pyritti Hilippyä noušomah kärryh ta istumah hänen rinnalla. 32Pyhien Kirjutukšien kohta, mitä hiän luki, oli tämä:

– Niin kuin lammašta Häntä vietih isettäväkši,

niin kuin vuonna, mi on iänettäh keriččijän käsissä,

šamoin Hiänki ei šuutah avannun.

33Häntä alennettih,

ei suutittu oikiella suutulla.

Ken voit paissa Hänen jälkiläisistä,

šentäh kun Hänen elämä otetah pois muan piältä?

34Jeunuhi šano Hilipällä: «Voisitko šanuo, keštä Jumalan viessintuoja täššä pakajau, ičeštähkö vain keštänih muušta?» 35Hilippä rupesi pakajamah. Hiän alotti tuošta Pyhien Kirjutukšien kohašta ta šaneli miehellä Hyvyä Viestie Iisussašta.

36Hyö matattih ielläh ta tultih vesirantah. Jeunuhi šano: «Täššä on vettä. Mipä eštäis kaštua miut?» 37Hilippä šano hänellä: «Kun šytämeš pohjašta uškonet, niin šen šuattau ruatua». Jeunuhi vaštasi: «Mie ušon, jotta Iisussa Hristossa on Jumalan Poika». 38Hiän käški piettyä kärryn, ta hyö molen, Hilippä ta jeunuhi, aššuttih veteh, ta Hilippä kašto hänet.

39Konša hyö nouštih veještä, Pyhä Henki laškeutu jeunuhin piällä, a Hospotin anheli tempasi Hilipän pois šieltä. Jeunuhi ei enämpi nähnyn Hilippyä, ka ilomielin jatko matkua. 40Šen jälkeh Hilippyä nähtih Asotašša. Hyvyä Viestie šanellen hiän matkasi linnašta toiseh, kuni ei tullun Kesarijah.

9

Saulin kiäntymini

91Sauli oli vielä vihan vallašša ta tahto tappua Hospotin opaššettavie. Hiän mäni ylipapin luo 2ta moli, jotta tämä kirjuttais Damaskin sinagogoih kirjaset. Ne kirjaset annettais hänellä valta vankita Hospotin opaššukšen mukah eläjät, miehet ta naiset, ketä šuinki käsih šais, ta tuuvva heitä šivottuna Jerusalimih.

3Matalla, konša Sauli oli jo läššä Damaskie, taivahašta läimähti äkkie valo hänen ympärillä. 4Hiän lankesi muah ta kuuli iänen, mi šano: «Sauli, Sauli, mintäh šie ajelet Milma?» 5Sauli kyšy: «Hospoti, ken Šie olet?» Iäni vaštasi: «Mie olen Iisussa, kumpaista šie ajelet. Tyhjäh šie hypit šeinäh očin.» 6Varaten ta vapissen Sauli kyšy: «Hospoti, mitä Šie käšet miun ruatua?» Hospoti šano: «Nouše ta mäne linnah. Šielä šuat kuulla, mitä šiun pitäy ruatua.»

7Saulin matkalaiset šeisottih iänettäh. Hyö kuultih iäni, vain ei nähty ketänä. 8Sauli nousi muašta, avasi šilmät, ka ei nähnyn ketänä. Toiset kuletettih häntä kiäštä Damaskih. 9Kolmeh päiväh hiän ei nähnyn mitänä, ei šyönyn eikä juonun.

10Damaskissa oli Ananie-nimini opaššettava. Hospoti näyttäyty hänellä ta šano: «Ananie!» Hiän vaštasi: «Täššä olen, Hospoti». 11Hospoti šano: «Mäne tiellä, min nimi on Šuoratie, ta kyšy Juutan talošša Sauli Tarsolaista. Hiän on moliutumašša. 12Saulilla oli jiävintä, jotta tulou Ananie-nimini mieš, panou kiät hänen piällä, jotta hänellä myöštyis näkö.» 13Ananie vaštasi: «Hospoti, mie olen monilta kuullun, kuin äijän pahua še mieš on ruatan Šiun pyhillä9:13 Pyhiksi alkujah šanottih Jerusalimin uškojakunnan rissittyjä, myöhemmin kaikkien uškojakuntien rissittyjä. Jerusalimissa. 14Tiäläki hänellä on piäpappien antama valta vankita kaikki, ket kučutah apuh Šiun nimie.» 15Hospoti šano hänellä: «Mäne! Mie valičin hänet, jotta hänen kautti Miun nimi tulou tunnetukši muailman kanšoilla ta čuariloilla ta šamoin Israelin kanšalla. 16Mie näytän hänellä, mitein äijän hiän joutuu käršimäh Miun nimen tähen.»

17Ananie läksi. Hiän mäni šiih taloh, kumpasešša Sauli oli. Hiän pani kiät Saulin piällä ta šano: «Sauli, vellisen! Hospoti työnsi miut, Še šama Iisussa, kumpani näyttäyty šiula tiellä, konša matkasit tänne. Hiän työnsi miut, jotta šie šaisit nävön jälelläh ta täyttysit Pyhällä Henkellä.» 18Šamašša niin kuin ois šuomut kirvottu Saulin šilmistä, ta äkkie näkö myöšty hänellä. Hiän nousi jaloillah ta hänet kaššettih. 19Šiitä hiän šöi ta šai voimua.

Sauli tovistau Iisussašta Damaskissa

Sauli oli päivän toisen Damaskissa opaššettavien luona. 20Hiän šamašša rupesi šanelomah sinagogoissa, jotta Iisussa on Jumalan Poika. 21Kaikin, ket kuunneltih häntä, oltih kummissah ta šanottih: «Eiköš tämä ole še šamani mieš, kumpani hävitti Jerusalimissa niitä, ket kučutah avukšeh Iisussan nimie? Eikö hiän tänneki tullun ottamah heitä kiini ta viemäh piäpappien eteh?» 22No a Sauli aina vain šuuremmalla voimalla šaneli Hyvyä Viestie. Hiän ševotti Damaskin jevreijen mielet, kun tovisti, jotta Iisussa on Hristossa.

23Aika mäni mänöjäh ta jevreit šovittih tappua Sauli. 24Kuitenki Sauli šai tietyä heijän meininkistä. Jevreit yötä päivyä varteitih linnan veräjillä, jotta šuatais tappua hänet. 25Vain eryähänä yönä opaššettavat autettih Saulin puata, pantih hänet vakkah ta lašettih linnanšeinyä alaš.

Sauli Jerusalimissa

26Jerusalimih tultuo Sauli yritti liittyö opaššettavien joukkoh, vain kaikin varattih häntä eikä ušottu, jotta häneštä on tullun opaššettava. 27Šiitä Varnava vei hänet apostolien luo. Hiän šano heilä, mitein Sauli tietä myöte matatešša näki Hospotin, mitä Hospoti pakasi hänellä ta mitein Damaskissa hiän rohkiešti šaneli Iisussašta. 28Šen jälkeh Sauli eli ta ruato hiän kera Jerusalimissa. Rohkiešti hiän šaneli Hospotista Iisussašta. 29Hiän pakasi niise kreikankielisillä jevreilöillä ta kiisteli hiän kera, a hyö tahottih tappua hänet. 30Kun uškovellet šuatih tietyä täštä, hyö vietih Sauli Kesarijah ta šieltä toimitettih Tarsoh.

31Joka puolella Juutijua, Galileijua ta Samarijua kiriköllä oli nyt rauha. Hospotie varaten še eli ta šai voimua, ta Pyhä Henki lujitti šitä, niin jotta še aina vain kašvo.

Hyvä Viesti leviey muata myöte. Antiohijan uškojakunta

9:32–12:25

Petri Liddašša ta Joppijašša

32Petri kierteli kaikissa paikoissa ta šiitä tuli Liddašša eläjien pyhien luo. 33Hiän näki šielä Enei-nimisen miehen, kumpasen oli hulvannun ta kumpani jo kahekšan vuotta veny šijašša. 34Petri šano hänellä: «Enei! Iisussa Hristossa parentau šiut. Nouše, keryä šijaš.» Mieš šamašša nousi. 35Hänet nähtih kaikki Liddan linnan ta Saronin tašankon eläjät ta hyö kiännyttih ta ruvettih uškomah Hospotih.

36Joppijašša9:36 Joppija on šama kuin Vanhan Šanan Jafo, nykyni Jaffa. Arameijankielini Tavifa ta kreikankielini Dorkas merkitäh gasellia. opaššettavien joukošša oli naini nimeltä Tavifa, kreikan kielellä Dorkas. Hiän ruato äijän hyvyä ta anto köyhillä äijän miilostinua. 37No noih aikoih hiän kipeyty ta kuoli. Hänet peštih ta pantih yläkamarih. 38Lidda on lähellä Joppijua. Kun opaššettavat kuultih, jotta Petri on šielä, hyö toimitettih kakši mieštä viemäh hänellä šanua: «Tule ruttoh miän luo».

39Petri läksi heti miehien kera. Konša hiän tuli šinne, hänet vietih yläkamarih. Leškinaiset keräyvyttih Petrin ympärillä. Hyö itettih ta näytettih hänellä paitoja ta muita vuatteita, kumpasie Dorkas oli luatin, konša vielä oli hiän kera. 40Petri käški kaikkien männä pois kamarista. Hiän polvistu ta moliutu. Šiitä hiän kiänty vainuan puoleh ta šano: «Tavifa, nouše!» Naini avasi šilmät ta Petrin nähtyö nousi istumah. 41Petri ojenti hänellä käteh ta autto noušša jaloilla. Šiitä Petri kučču kamarih pyhät ta lešet, ta hyö nähtih, jotta Tavifa on elošša.

42Tieto täštä levisi ympäri Joppijua, ta monet ruvettih uškomah Hospotih. 43Petri jäi vielä kotvasekši aikua Joppijah ta eli eryähän Simoni-nimisen nahkanpiekšäjän luona.

10

Petri ta Kornili

101Kesarijašša eli Kornili-nimini mieš. Hiän oli šuan saltatan piälikkönä niin šanotušša Italijalaisešša kogortissa10:1 Kogortti oli riimalaini saltattajoukko, kumpasešša oli 600 mieštä. Lekionih kuului 10 kogorttie.. 2Hiän oli oikiemielini ta jumalanvarasija10:2 Jumalanvarasijakši šanottih ihmistä, kumpani ei ollun jevrei, ka kuitenki varasi heijän Jumalua., šamoin kuin koko hänen kotijoukko. Hiän anto äijän miilostinua rahvahalla ta kaikičči moliutu Jumalalla. 3Kerran iltapäivällä, šiinä yhekšännen tunnin aikah Kornililla näyttäyty Jumalan anheli, kumpani tuli hänen luo ta šano: «Kornili!» 4Kornili pöläššykšissäh kaččuo tuijotti anhelih ta šano: «Mitä, Hospoti?» Anheli vaštasi: «Šiun malitut ta šiun miilostinat nouštih uhrina Jumalan eteh, ta Hiän muisti šiut. 5Työnnä nyt miehie Joppijah kuččumah Simoni, kumpaista šanotah Petriksi. 6Hiän eläy nahkanpiekšäjä Simonin luona, kumpasen talo on meren rannalla. Petri šanou šiula šanat, mit pelaššetah šiut ta koko šiun talovehen.» 7Konša anheli tämän šanottuo läksi pois, Kornili kučču kakši paššarieh ta viestimiehen, oikiemielisen saltatan. 8Hiän šano heilä kaiken ta toimitti hiät Joppijah.

9Toisena päivänä, konša miehet matattih Joppijah ta jo oltih lähellä linnua, Petri nousi puolenpäivän aikah talon katolla moliutumah. 10Hänellä tuli nälkä ta hiän ois tahton šyyvvä. Kuni ruokua valmissettih, hiän hurmehtu. 11Hiän näki taivahan avattuna, ta šieltä tuli alahuakši mi lienöy aštien tapani niin kuin šuuri huršti. Še oli nelläštä kokašta šivottu, ta šitä lašettih muah. 12Šiinä oli kaikenmoisie nelläjalkasie muan elukkoja, petoja, ryömijie ta taivahan lintuja. 13Šamašša hiän kuuli iänen, mi šano: «Nouše, Petri! Ise ta šyö!» 14Ka Petri šano: «En šuinki šyö, Hospoti! Konšana en ole šyönyn mitänä pakanua enkä kiellettyö.» 15Šilloin iäni pakasi uuvveštah ta šano: «Min Jumala puhisti, šitä elä šie šano pakanakši». 16Näin oli kolmičči. Šiitä huršti noššettih jälelläh taivahah.

17Kun Petri vielä ihmetteli, mitä hänen jiävintä vois merkitä, Kornilin työntämät miehet tultih veräjillä. Hyö oli kyšellen löyvetty Simonin talo. 18Šiitä hyö ruvettih karjumah: «Tiäläkö pitäy kortteerie Simoni, kumpaista kučutah Petriksi?» 19Kun Petri vieläki mietti jiävintyäh, Pyhä Henki šano hänellä: «Kačo, kolme mieštä tuli šilma eččimäh. 20Nouše, šolaha alaš ta mäne hiän kera. Eläkä yhtänä epyäle, šentäh kun Mie hiät tänne toimitin.» 21Petri laškeutu alaš Kornilin työntämien miehien luo ta šano: «Mie olen še, ketä työ ečittä. Mitä as's'ua teilä on?» 22Miehet vaššattih: «Pyhä anheli näyttäyty šuanpiälikkö Kornililla, oikiemielisellä ta jumalanvarasijalla miehellä, kumpasešta kaikki jevreit paissah vain hyvyä. Anheli käški Kornilin kuččuo šiut hänellä kotih ta kuunnella, mitä šiula on šanottavua.» 23Šiitä Petri kučču hiät pirttih ta kostitti heitä.

Toisena päivänä Petri läksi miehien kera, ta vielä eryähät Joppijašša eläjät vellet lähettih hänen kera. 24Päivän piäštä hyö tultih Kesarijah. Kornili oli kuččun omahisie ta lähempie yštävie ta vuotti jo tulijie. 25Konša Petri oli talon ovilla, Kornili mäni hänellä vaštah ta kumartu hänen ieššä muah šuate. 26Vain Petri nošti hänet jaloillah ta šano: «Nouše, mie niise olen vain ihmini». 27Kornilin kera paissen hiän mäni pirttih ta näki šielä äijän rahvašta. 28Petri šano heilä: «Työ tiijättä, jotta jevrein on kielletty paissa vierašheimosien kera ta käyvä heijän luona. Kuitenki Jumala näytti miula, jotta ketänä ihmistä ei šua pityä epäpyhänä tahi pakanana. 29Šentäh mie läksin tiän luo vaštahpanomatta, konša milma tultih kuččumah. Nyt kyšyn teiltä: mitä vaššen työ kuččuja miut?»

30Kornili šano: «Kolme päivyä takaperin juštih täh aikah mie pyhitin ta yhekšännellä tunnilla olin tiälä koissa moliutumašša. Miun eteh jiäviyty mieš helien valkeissa vuatteissa 31ta šano miula: ‘Kornili, Jumala kuuli šiun malitut ta muistau šiun miilostinat. 32Työnnä nyt šana Joppijah ta kuču luokšeš Simoni, kumpaista šanotah Petriksi. Hiän eläy nahkanpiekšäjän Simonin talošša meren rannalla. Hiän tulou ta pakajau šiula.’ 33Mie šamašša työnsin miehie kuččumah šilma, ta šie ruavoit hyvin, kun tulit. Nyt myö olemma kaikin täššä Jumalan ieššä, jotta kuulla kaikki, mitä Hiän käški šiun šanuo meilä.»

Petrin pakina Kornilin koissa

34Petri rupesi pakajamah. Hiän šano: «Nyt mie tosieh maltan, jotta Jumalalla kaikki ihmiset ollah šamanvertaset. 35Hiän hyväkšyy jokahisen, ken varajau Häntä ta eläy Hänen tahon mukah, kuulukkah še vaikka mih kanšah. 36Hiän työnsi oman šanah Israelin rahvahalla, ilmotti Hyvän Viessin rauhašta, kumpasen toi Iisussa Hristossa – Hiän, kumpani on kaikkien Hospoti.

37Työ tiijättä, mitä tapahtu enšin Galileijašša ta šiitä koko Juutijašša šen jälkeh, kun Iivana kučču ihmisie ottamah kaššanta. 38Työ tiijättä, mitein Jumala voiteli Pyhällä Henkellä ta voimalla Iisussa Nasarettilaisen. Iisussa käveli muan ympäri, luati hyvyä ta piäšti kaikkie juavelin valtah joutunehie, Jumala vet oli Hänen kera. 39Myö omin šilmin näkimä kaiken, mitä Hiän ruato Juutijašša ta Jerusalimissa. Hänet hyö nuaklittih ristih ta tapettih. 40A Jumala noššatti Hänet kuollehista kolmantena päivänä ta anto Hänen näyttäytyö ihmisillä. 41Kaikin ei Häntä nähty, vain myö Jumalan ieltäpäin valitut tovistajat näkimä. Myö šöimä ta joima Hänen kera Hänen kuollehista noušomisen jälkeh. 42Hiän käški miän paissa ihmisillä ta tovistua, jotta juuri Hiän on še, kenet Jumala pani elävien ta kuollehien Suutijakši. 43Häneštä kaikki Jumalan viessintuojat tovissetah, jotta jokahini Häneh uškoja šuau riähät prostitukši Hänen nimen voimalla.»

44Petrin vielä paissešša Pyhä Henki laškeutu kaikkih, ket oltih hänen šanoja kuuntelomašša. 45Petrin kera tullehet uškojat jevreit ihmeteltih šitä, jotta Jumala anto Pyhän Henken toisenvierosillaki. 46Hyö niätšen iče kuultih, mitein nämä paissah kielillä ta ylennetäh Jumalua. Šiitä Petri šano: 47«Ken voit kieltyä kaštamašta veješšä näitä, ket šamoin kuin ni myö šuatih Pyhä Henki?» 48Hiän käški kaštua hiät Iisussan Hristossan nimeh. Šiitä hyö pyritettih Petrie jiämäh heijän luo vielä muutomakši päiväkši.