Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
7

Stefanin pakina

71Ylipappi kyšy: «Onko as's'a niin kuin nämä miehet šanotah?»

2Stefani vaštasi: «Vellet, rahvahan tuatot, kuunnelkua milma. Šuuri Jumala näyttäyty miän tuatolla Aprahamilla, konša hiän oli Mesopotamijašša eikä vielä ašettun elämäh Harranih. 3Jumala šano hänellä: ‘Lähe omašta muaštaš ta šuvuštaš ta mäne muah, kumpasen Mie šiula näytän’. 4Šiitä Aprahami läksi Halteijan muašta ta muuttu elämäh Harranih. A konša hänen tuatto kuoli, Jumala šiirti hänet elämäh täh muah, missä työ nyt elättä. 5Jumala ei antan Aprahamilla täštä muašta ni jalkapohjan vertua. Kuitenki Hiän lupasi myöhemmin antua muan omakši hänellä ta hänen jälkiläisillä, vaikka Aprahamilla vielä ei ollun lapšie. 6Jumala šano hänellä: ‘Šiun jälkipolvet jouvutah elämäh muuttoeläjinä vierahašša muašša, missä heitä pietäh orjina ta ahissetah nelläšatua vuotta. 7Vain Mie’ – šano Jumala – ‘suutin šen rahvahan, kenen orjina hyö ollah. Šen jälkeh hyö lähetäh šieltä ta sluušitah Miula täššä paikašša.’ 8Jumala luati Aprahamin kera šopimukšen, kumpasen merkkinä on laitaleikkauš. Aprahamilla šynty Issakka, ta hiän luati pojallah laitaleikkaukšen kahekšantena päivänä, šamoin Issakka luati laitaleikkaukšen pojallah Juakolla ta Juakko omilla pojillah, miän rahvahan kahellatoista kantatuatolla.

9Miän kantatuatot kajehittih vellieh Joosefie ta myötih hänet Jegiptih. Ka Jumala oli Joosefin kera 10ta piäšti hänet kaikista muokista. Jumala anto hänellä viisahutta, niin jotta faraoni, Jegiptin čuari, mielty häneh ta pani hänet Jegiptin muan ta koko oman talon isännäkši. 11Šiitä koko Jegiptih ta Hananin muah tuli nälkä ta vaikiet ajat, eikä miän tuatot šuatu mistänä ruokua. 12A Juakko kuuli, jotta Jegiptissä on vil'l'ua, ta työnsi miän kantatuatot šinne enšimmäisen kerran. 13Konša hyö mäntih šinne toisen kerran, Joosefi šano omilla vellilöillä, ken hiän on; ta faraoni šai tietyä Joosefin šuvušta. 14Joosefi työnsi šanan Juakko-tuatolla ta kučču luokšeh hänet ta koko heimokunnan, šeiččemenkymmentä viisi henkie. 15Niin Juakko muuttu elämäh Jegiptih. Šielä hiän kuoli, šamoin kuoltih miän kantatuatotki. 16Hiät vietih Sihemih ta pantih hautah, kumpasen Aprahami oli hopiella oštan sihemiläisen Emmorin pojilta.

17Läheni še aika, konša Jumalalla piti täyttyä lupauš, min Hiän oli antan Aprahamilla. Israelin rahvaš oli lisäytyn Jegiptissä. 18Šiitä šielä nousi valtah šemmoni čuari, kumpani ei tietän Joosefista mitänä. 19Hiän ruato kaikkie ilkietä miän rahvahalla, ahisti miän tuattoja ta pakotti heitä heittämäh nännilapšet uloš, jotta ne ei jiätäis henkih. 20Tuoh aikah šynty Moissei ta hiän oli Jumalalla mielehini. Kolme kuukautta häntä peitočči hoijettih koissa, 21ta šiitä jätettih uloš. Ka faraonin tytär löysi hänet, otti ta kašvatti omana poikana. 22Moissei opaššettih kaikkih Jegiptin viisahukših, ta hiän oli väkövä šanoissa ta hommissa.

23Konša Moissei täytti nelläkymmentä vuotta, hänen šytämeššä šynty halu nähä israelilaisie, omie heimovellijä. 24Nähtyö, mitein jegiptiläini kiušasi yhtä heistä, hiän hyppäsi kiušatulla apuh, makšo šen puolešta ta löi jegiptiläisen kuolijakši. 25Hiän arveli, jotta heimovellet maltetah, jotta Jumala on valinnun hänet heitä pelaštamah. Vain hyö ei maltettu. 26Toisena päivänä Moissei šattu tulomah, konša kakši israelilaista torasi keškenäh. Hiän yritti šovittua heitä, šano: ‘Miehet, työ oletta vellijä! Mintähpä työ lyöttä toini toista?’ 27No še mieš, kumpani oli toran alottan, työnnälti Moissein tieltä ta šano: ‘Kenpä šiut on pannun miän piälikökši ta suutijakši? 28Tahotko tappua miutki, niin kuin eklein tapoit jegiptiläisen?’ 29Näijen šanojen tähen Moissei pakeni. Hiän mäni muuttoeläjäkši Madiaman muah. Šielä hänellä šynty kakši poikua.

30Mäni nelläkymmentä vuotta. Šiitä tyhjäššä muašša lähellä Sinain vuarua Moisseilla näyttäyty Hospotin anheli. Anheli oli tulenliekkien kešeššä, mit nouštih palajašta penšahašta. 31Moissei kummekši tätä jiävintyä. Kun hiän mäni lähemmäkši kaččomah, hiän kuuli Hospotin iänen: 32‘Mie olen šiun tuattojen Jumala, Aprahamin Jumala, Issakan Jumala ta Juakon Jumala’. Moisseita rupesi vapisuttamah eikä hiän ruohtin kaččuo. 33Šilloin Hospoti šano hänellä: ‘Heitä jalačit jalaštaš, šentäh kun paikka, missä šie šeisot, on pyhä. 34Mie olen nähnyn, mitein Miun rahvašta ahissetah Jegiptissä, ta kuullun, mitein še valittau. Nyt Mie aššuin alaš heitä piäštämäh. Tule, Mie työnnän šiut Jegiptih.’

35Israelilaiset oli kieltäyvytty täštä Moisseista, hyö oli šanottu: ‘Ken šiut on pannun piälikökši ta suutijakši?’ Kuitenki juuri hänet Jumala työnsi heijän piälikökši ta piäštäjäkši anhelin kautti, kumpani näyttäyty hänellä penšahašša. 36Juuri hiän vei hiät pois Jegiptin muašta ta luati kummie ta merkkiruatoja Jegiptissä, Ruškiella merellä ta tyhjäššä muašša nellänkymmenen vuuvven ajan. 37Tämä šama Moissei šano israelilaisilla: ‘Hospoti, tiän Jumala, noštau teilä tiän vellien joukošta oman Viessintuojan, miun moisen. Häntä kuunnelkua.’ 38Tämä Moissei oli rahvahan kera, konša še oli keräytyn yhteh tyhjäššä muašša. Hiän ilmotti miän tuattoloilla šen, mitä anheli pakasi hänellä Sinain vuaralla. Hiän otti vaštah elävät šanat, jotta viestittyä ne meilä. 39Ka miän tuatot ei tahottu totella häntä, vain jätettih hänet ta kiännyttih šytämeššäh jälelläh Jegiptih. 40Hyö šanottih Aaronilla: ‘Luaji meilä jumalie, mit aššuttais miän ieššä. Myö emmä tiijä, mi tuli Moisseilla, kumpani toi miät pois Jegiptin muašta.’ 41Ta niin hyö luajittih härkäpačaš, tuotih šillä uhrija ta piettih iluo omin käsin luajitun jumalan ieššä. 42No Jumala kiänti heilä šelän ta jätti hiät kumartamah taivahan tähtilöillä, niin kuin on kirjutettu Jumalan viessintuojien kirjašša:

– Israelin rahvaš, että työ Miula tuonun

elukkoja ta muita uhrija tyhjäššä muašša

nellänkymmenen vuuvven aikana.

43Moloh-jumalan pyhäkotie

ta Remfan-jumalan tähtie työ kantoja,

kuvie, kumpasie työ luatija, jotta kumarrella niillä!

Šentäh mie šiirrän tiät elämäh Vavilonin tuakši.

44Miän tuattojen tuattoloilla oli tyhjäššä muašša pyhäkoti. Moissei luati šen hänellä näytetyn kuvan mukah, juštih niin, mitein käški hänellä penšahašta Pakasija. 45Še pyhäkoti miän tuatot šuatih omilta tuattoloiltah. Hyö tuotih še mataššah, konša Jošuan johtamina vallotettih tämä mua rahvahilta, kumpaset Jumala ajo pois heijän tieltä. Näin oli Tuavitan päivih šuate. 46Jumala mielty Tuavittah, ta niin Tuavitta moli, jotta šais rakentua elošijan Juakon šuvun Jumalalla. 47A Solomoni šen kojin Hänellä rakenti. 48Kuitenki Ylimmäini ei elä ihmiskäsin luajituissa taloloissa. Šiitä Jumalan viessintuoja šanou näin:

49– Taivaš on Miun valtaissuin,

ta mua on Miun jalkojen alušta.

Mimmosen talon työ Miula rakentaisija,

kyšyy Hospoti,

tahi missä ois Miun levähyšpaikka?

50Olenhan Mie omin käsin luatin tämän kaiken!

51Voi teitä, työ jäykkäniskaset! Laitaleikkaukšen työ luatija, vain tiän šytän jäi kovakši ta korvat ollah ummešša. Aina oletta Pyhyä Henkie vaššuštamašša – mitein tiän tuatot, šamoin työki. 52Onko yhtänä Jumalan viessintuojua, ketä tiän tuatot ei ois ajeltu? Hyö tapettih kaikki ne, ket einuššettih Oikiemielisen tulomista. Ta nyt teistä ičeštänä tuli tämän Oikiemielisen pettäjie ta tappajie. 53Työ šaita anhelien tuomana Sakonan, vain että elän šen mukah.»

Stefani kivitetäh

54Tätä kuunnellešša Neuvokunnan miehet oltih haleta vihašta Stefanin piällä ta hivottih hampahieh. 55A Pyhän Henken täyttämä Stefani nošti šilmät taivahah ta näki Jumalan taivahaisen valon ta Iisussan šeisomašša Jumalan oikiella kiällä. 56Stefani šano: «Nyt mie niän taivahat avonaisina ta Ihmisen Pojan7:56 Ihmisen Poika kačo šelityštä Matv. 8:20. šeisomašša Jumalan oikiella puolella!»

57Šiitä Neuvokunnan miehet karjeuvuttih lujašti, typettih korvat ta kaikin yheššä rynnättih Stefanin piällä. 58Hyö vejettih hänet linnašta ta ruvettih kivittämäh häntä. A ne, ket oli tovissettu Stefanie vaštah, heitettih piälyšvuattiet Sauli-nimisen nuoren miehen jalkoih. 59Konša hyö kivitettih Stefanie, hiän moli Jumalua ta šano: «Hospoti Iisussa, ota vaštah miun henki.» 60Šiitä hiän heitty polvusillah ta karjahti lujalla iänellä: «Hospoti, elä pane tätä heilä riähäkši!» Tämän šanottuo hiän uinosi ijäkši. 8:1 Sauli8:1 Myöhemmin tätä Saulie nimitetäh Puavilakši. oli šamua mieltä kuin muutki ta hyväkšy šen, jotta Stefani tapettih.

8

Sauli ajelou uškojakuntua

Šiitä päiväštä alettih kovašti ajella Jerusalimin uškojakuntua, ta šentäh monet uškojat hajottih eri puolilla Juutijan ta Samarijan muata. Apostolit vain jiätih Jerusalimih. 2Muutomat jumalahiset miehet hauvattih Stefani ta äijälti itettih häntä. 3A Sauli tahto hävittyä uškojakunnan. Hiän kulki talošta taloh, kisko miehie ta naisie pihalla ta toimitti hiät tyrmäh.

Hyvä Viesti leviey Juutijah ta Samarijah

8:4–9:31

Hilippä Samarijašša

4Ne, ket lähettih ajeluo pakoh, matattih šeuvulta toisella ta šaneltih Hyvyä Viestie. 5Hilippä tuli Samarijan linnah ta šaneli šen eläjillä Hristossašta. 6Kun ihmiset kuultih, mitä Hilippä pakasi, ta nähtih, mimmosie merkkiruatoja hiän ruato, hyö kuunneltih häntä tarkašti. 7Monet piäštih piessoista, kumpaset lähettih heistä lujašti karjahellen, ta monet hulvautunuot ta rammat parettih. 8Linnan täytti šuuri ilo.

9Šiinä linnašša jo pitälti tietovuičči eryäš Simoni, kumpani kehu iččieh šuurekši ta hämmäššytti Samarijan rahvašta. 10Kaikin, pienet ta šuuret, kuunneltih Simonie mielelläh ta paistih: «Hiän on Jumalan šuuri voima». 11Häntä kuunneltih šentäh, kun hiän jo pitän aikua oli omilla tietovuisilla hämmäššyttän ihmisie. 12Konša linnan eläjät kiännyttih uškomah Hilippyä, kumpani šaneli Hyvyä Viestie Jumalan Valtakunnašta ta Iisussašta Hristossašta, hiät kaššettih, niin miehet kuin naisetki. 13Šilloin Simoniki rupesi uškomah, ta hänet niise kaššettih. Šen jälkeh hiän aina pisytteli Hilipän lähellä, ta nähtyöh niitä šuurie kummie ta merkkiruatoja, kumpasie Hilippä luati, hiän oli piältäh šekuo.

Petri ta Iivana Samarijašša

14Konša Jerusalimissa olijat apostolit kuultih, jotta samarijalaiset otettih vaštah Jumalan šana, hyö työnnettih Petri ta Iivana heijän luo. 15Šinne tultuo nämä miehet moliuvuttih Samarijan uškojien puolešta, jotta hyö šuatais Pyhä Henki. 16Niätšen Henki ei vielä ollun laškeutun yhtehkänä heistä; hiät oli vain kaššettu Hospotin Iisussan nimeh. 17Petri ta Iivana pantih kiät heijän piällä, ta niin hyö šuatih Pyhä Henki.

18Kun Simoni näki, jotta ne, kenen piällä apostolit pantih kiät, šuatih Pyhä Henki, hiän taričči heilä rahua 19ta šano: «Antakkua miulaki tuommoni valta, jotta še, kenen piällä panen käteni, šuau Pyhän Henken». 20Ka Petri šano hänellä: «Tulisih tuških jouvut rahoneš päivineš, šentäh kun smietit, jotta Jumalan lahja on rahalla šuatavissa! 21Šiula ei ole täh mitänä ošua, šentäh kun Jumalan šilmissä šie olet viärä. 22Niin jotta kiänny täštä šiun pahuošta ta moliuvu Jumalalla! Voit olla, jotta Hiän prostiu šiula tämän šiun šytämen meininkin. 23Mie niän, jotta šie olet karkieta šappie täyši ta viäryš on takon šiut rautoih.» 24Šilloin Simoni šano: «Moliutukkua miun puolešta Hospotilla, jotta mikänä näistä tiän šanomista ei koškis milma!»

25Näin apostolit levitettih Hospotin šanua ta tovissettih Häneštä. Šen jälkeh hyö lähettih jälelläh Jerusalimih ta matalla šaneltih Hyvyä Viestie monissa Samarijan kylissä.

Hilippä kaštau efiopijalaisen jeunuhin

26Hospotin anheli pakasi Hilipällä, še šano näin: «Lähe šuveh päin ta mäne šillä tiellä, mi viey Jerusalimista tyhjän muan läpi Gassah». 27Hilippä läksi šinne. Juštih šillä aikua šitä tietä myöte ajo korkiearvoni efiopijalaini herra, jeunuhi. Hiän oli Efiopijan čuarittaren, kandakin, kallehukšien kaččoja ta oli käynyn Jerusalimih moliutumah. 28Nyt hiän oli mänöššä kotih, istu kärryššä ta luki Jumalan viessintuojan Isaijan kirjua.

29Pyhä Henki šano Hilipällä: «Mäne lähemmäkši ta pisyttele kärryn viereššä». 30Hilippä juoksi kärryn luo ta kuuli, jotta mieš lukou Jumalan viessintuojan Isaijan kirjua. Hiän kyšy: «Näkyy, jotta šie luvet, ka maltatko, mitä luvet?» 31Mieš vaštasi: «Mistäpä mie malttasin, kun kenkänä ei šelitä?» Hiän pyritti Hilippyä noušomah kärryh ta istumah hänen rinnalla. 32Pyhien Kirjutukšien kohta, mitä hiän luki, oli tämä:

– Niin kuin lammašta Häntä vietih isettäväkši,

niin kuin vuonna, mi on iänettäh keriččijän käsissä,

šamoin Hiänki ei šuutah avannun.

33Häntä alennettih,

ei suutittu oikiella suutulla.

Ken voit paissa Hänen jälkiläisistä,

šentäh kun Hänen elämä otetah pois muan piältä?

34Jeunuhi šano Hilipällä: «Voisitko šanuo, keštä Jumalan viessintuoja täššä pakajau, ičeštähkö vain keštänih muušta?» 35Hilippä rupesi pakajamah. Hiän alotti tuošta Pyhien Kirjutukšien kohašta ta šaneli miehellä Hyvyä Viestie Iisussašta.

36Hyö matattih ielläh ta tultih vesirantah. Jeunuhi šano: «Täššä on vettä. Mipä eštäis kaštua miut?» 37Hilippä šano hänellä: «Kun šytämeš pohjašta uškonet, niin šen šuattau ruatua». Jeunuhi vaštasi: «Mie ušon, jotta Iisussa Hristossa on Jumalan Poika». 38Hiän käški piettyä kärryn, ta hyö molen, Hilippä ta jeunuhi, aššuttih veteh, ta Hilippä kašto hänet.

39Konša hyö nouštih veještä, Pyhä Henki laškeutu jeunuhin piällä, a Hospotin anheli tempasi Hilipän pois šieltä. Jeunuhi ei enämpi nähnyn Hilippyä, ka ilomielin jatko matkua. 40Šen jälkeh Hilippyä nähtih Asotašša. Hyvyä Viestie šanellen hiän matkasi linnašta toiseh, kuni ei tullun Kesarijah.

9

Saulin kiäntymini

91Sauli oli vielä vihan vallašša ta tahto tappua Hospotin opaššettavie. Hiän mäni ylipapin luo 2ta moli, jotta tämä kirjuttais Damaskin sinagogoih kirjaset. Ne kirjaset annettais hänellä valta vankita Hospotin opaššukšen mukah eläjät, miehet ta naiset, ketä šuinki käsih šais, ta tuuvva heitä šivottuna Jerusalimih.

3Matalla, konša Sauli oli jo läššä Damaskie, taivahašta läimähti äkkie valo hänen ympärillä. 4Hiän lankesi muah ta kuuli iänen, mi šano: «Sauli, Sauli, mintäh šie ajelet Milma?» 5Sauli kyšy: «Hospoti, ken Šie olet?» Iäni vaštasi: «Mie olen Iisussa, kumpaista šie ajelet. Tyhjäh šie hypit šeinäh očin.» 6Varaten ta vapissen Sauli kyšy: «Hospoti, mitä Šie käšet miun ruatua?» Hospoti šano: «Nouše ta mäne linnah. Šielä šuat kuulla, mitä šiun pitäy ruatua.»

7Saulin matkalaiset šeisottih iänettäh. Hyö kuultih iäni, vain ei nähty ketänä. 8Sauli nousi muašta, avasi šilmät, ka ei nähnyn ketänä. Toiset kuletettih häntä kiäštä Damaskih. 9Kolmeh päiväh hiän ei nähnyn mitänä, ei šyönyn eikä juonun.

10Damaskissa oli Ananie-nimini opaššettava. Hospoti näyttäyty hänellä ta šano: «Ananie!» Hiän vaštasi: «Täššä olen, Hospoti». 11Hospoti šano: «Mäne tiellä, min nimi on Šuoratie, ta kyšy Juutan talošša Sauli Tarsolaista. Hiän on moliutumašša. 12Saulilla oli jiävintä, jotta tulou Ananie-nimini mieš, panou kiät hänen piällä, jotta hänellä myöštyis näkö.» 13Ananie vaštasi: «Hospoti, mie olen monilta kuullun, kuin äijän pahua še mieš on ruatan Šiun pyhillä9:13 Pyhiksi alkujah šanottih Jerusalimin uškojakunnan rissittyjä, myöhemmin kaikkien uškojakuntien rissittyjä. Jerusalimissa. 14Tiäläki hänellä on piäpappien antama valta vankita kaikki, ket kučutah apuh Šiun nimie.» 15Hospoti šano hänellä: «Mäne! Mie valičin hänet, jotta hänen kautti Miun nimi tulou tunnetukši muailman kanšoilla ta čuariloilla ta šamoin Israelin kanšalla. 16Mie näytän hänellä, mitein äijän hiän joutuu käršimäh Miun nimen tähen.»

17Ananie läksi. Hiän mäni šiih taloh, kumpasešša Sauli oli. Hiän pani kiät Saulin piällä ta šano: «Sauli, vellisen! Hospoti työnsi miut, Še šama Iisussa, kumpani näyttäyty šiula tiellä, konša matkasit tänne. Hiän työnsi miut, jotta šie šaisit nävön jälelläh ta täyttysit Pyhällä Henkellä.» 18Šamašša niin kuin ois šuomut kirvottu Saulin šilmistä, ta äkkie näkö myöšty hänellä. Hiän nousi jaloillah ta hänet kaššettih. 19Šiitä hiän šöi ta šai voimua.

Sauli tovistau Iisussašta Damaskissa

Sauli oli päivän toisen Damaskissa opaššettavien luona. 20Hiän šamašša rupesi šanelomah sinagogoissa, jotta Iisussa on Jumalan Poika. 21Kaikin, ket kuunneltih häntä, oltih kummissah ta šanottih: «Eiköš tämä ole še šamani mieš, kumpani hävitti Jerusalimissa niitä, ket kučutah avukšeh Iisussan nimie? Eikö hiän tänneki tullun ottamah heitä kiini ta viemäh piäpappien eteh?» 22No a Sauli aina vain šuuremmalla voimalla šaneli Hyvyä Viestie. Hiän ševotti Damaskin jevreijen mielet, kun tovisti, jotta Iisussa on Hristossa.

23Aika mäni mänöjäh ta jevreit šovittih tappua Sauli. 24Kuitenki Sauli šai tietyä heijän meininkistä. Jevreit yötä päivyä varteitih linnan veräjillä, jotta šuatais tappua hänet. 25Vain eryähänä yönä opaššettavat autettih Saulin puata, pantih hänet vakkah ta lašettih linnanšeinyä alaš.

Sauli Jerusalimissa

26Jerusalimih tultuo Sauli yritti liittyö opaššettavien joukkoh, vain kaikin varattih häntä eikä ušottu, jotta häneštä on tullun opaššettava. 27Šiitä Varnava vei hänet apostolien luo. Hiän šano heilä, mitein Sauli tietä myöte matatešša näki Hospotin, mitä Hospoti pakasi hänellä ta mitein Damaskissa hiän rohkiešti šaneli Iisussašta. 28Šen jälkeh Sauli eli ta ruato hiän kera Jerusalimissa. Rohkiešti hiän šaneli Hospotista Iisussašta. 29Hiän pakasi niise kreikankielisillä jevreilöillä ta kiisteli hiän kera, a hyö tahottih tappua hänet. 30Kun uškovellet šuatih tietyä täštä, hyö vietih Sauli Kesarijah ta šieltä toimitettih Tarsoh.

31Joka puolella Juutijua, Galileijua ta Samarijua kiriköllä oli nyt rauha. Hospotie varaten še eli ta šai voimua, ta Pyhä Henki lujitti šitä, niin jotta še aina vain kašvo.

Hyvä Viesti leviey muata myöte. Antiohijan uškojakunta

9:32–12:25

Petri Liddašša ta Joppijašša

32Petri kierteli kaikissa paikoissa ta šiitä tuli Liddašša eläjien pyhien luo. 33Hiän näki šielä Enei-nimisen miehen, kumpasen oli hulvannun ta kumpani jo kahekšan vuotta veny šijašša. 34Petri šano hänellä: «Enei! Iisussa Hristossa parentau šiut. Nouše, keryä šijaš.» Mieš šamašša nousi. 35Hänet nähtih kaikki Liddan linnan ta Saronin tašankon eläjät ta hyö kiännyttih ta ruvettih uškomah Hospotih.

36Joppijašša9:36 Joppija on šama kuin Vanhan Šanan Jafo, nykyni Jaffa. Arameijankielini Tavifa ta kreikankielini Dorkas merkitäh gasellia. opaššettavien joukošša oli naini nimeltä Tavifa, kreikan kielellä Dorkas. Hiän ruato äijän hyvyä ta anto köyhillä äijän miilostinua. 37No noih aikoih hiän kipeyty ta kuoli. Hänet peštih ta pantih yläkamarih. 38Lidda on lähellä Joppijua. Kun opaššettavat kuultih, jotta Petri on šielä, hyö toimitettih kakši mieštä viemäh hänellä šanua: «Tule ruttoh miän luo».

39Petri läksi heti miehien kera. Konša hiän tuli šinne, hänet vietih yläkamarih. Leškinaiset keräyvyttih Petrin ympärillä. Hyö itettih ta näytettih hänellä paitoja ta muita vuatteita, kumpasie Dorkas oli luatin, konša vielä oli hiän kera. 40Petri käški kaikkien männä pois kamarista. Hiän polvistu ta moliutu. Šiitä hiän kiänty vainuan puoleh ta šano: «Tavifa, nouše!» Naini avasi šilmät ta Petrin nähtyö nousi istumah. 41Petri ojenti hänellä käteh ta autto noušša jaloilla. Šiitä Petri kučču kamarih pyhät ta lešet, ta hyö nähtih, jotta Tavifa on elošša.

42Tieto täštä levisi ympäri Joppijua, ta monet ruvettih uškomah Hospotih. 43Petri jäi vielä kotvasekši aikua Joppijah ta eli eryähän Simoni-nimisen nahkanpiekšäjän luona.