Petri ta Iivana Neuvokunnan ieššä

4¹Konša Petri ta Iivana paistih rahvahan kera, šiih tultih papit, jumalankojin vahtien piälikkö ta saddukeit4:1 Saddukeit kačo šelityštä Matv. 3:7. . ²Hyö oli šiännytty, šentäh kun apostolit opaššettih rahvašta ta šaneltih, jotta kuollehet nouššah, juštih niin kuin Iisussa nousi kuollehista. ³Hyö otettih Petri ta Iivana kiini ta pantih yökši tyrmäh, niätšen kun oli jo ilta. ⁴Ka monet niistä, ket kuultih apostolien pakina, ušottih. Uškovellien luku kašvo, heitä oli nyt jo šiinä viisituhatta.

⁵Toisena päivänä Jerusalimissa keräyvyttih jevreijen piämiehet, rahvahan vanhimmat ta sakonanopaštajat4:5 Sakonanopaštajat kačo šelityštä Matv. 2:4. . ⁶Šielä oli ylipappi Annas, šamoin Kaijafa, Iivana, Aleksanteri ta kaikki muut ylipapin šukuh kuulujat. ⁷Hyö käšettih tuuvva apostolit hiän eteh ta kyšyttih: «Millä voimalla tahi kenen nimellä työ parentija voimattoman?»

⁸Šiitä Petri, Pyhän Henken täyttämänä, šano heilä: «Rahvahan piämiehet ta vanhimmat! ⁹Työ kyšelettä meiltä, mitein myö auttoma voimatointa. Työ tahotta tietyä, mitein hiän pareni. ¹⁰Ka tietäkkyä työ kaikin ta koko Israelin rahvaš, jotta še tapahtu Iisussan Hristossan, Nasarettilaisen, nimen voimalla. Hänet työ nuakliččija ristih, vain Jumala noššatti Hänet kuollehista. Iisussan Hristossan nimen voimalla tämä mieš šeisou tiän ieššä tervehenä. ¹¹Hiän on še kivi, mi teilä rakentajilla ei kelvannun, vain mistä tuli rakennukšen piäkivi. Kenkänä muu ei voi meitä pelaštua. ¹²Taivahan alla ihmisillä ei ole annettu toista nimie, min avulla myö voisima pelaštuo.»

¹³Kun Neuvokunnan miehet nähtih Petrin ta Iivanan rohkevuš ta huomattih, jotta nämä ollah opaštumattomie rahvahanmiehie, hyö ihmeteltih. Hyö tunnettih hiät niiksi, ket oli oltu Iisussan kera. ¹⁴Ta kun hyö vielä nähtih parennettu mieš apostolien viereššä šeisomašša, hyö ei voitu šanuo mitänä vaštah. ¹⁵Hyö käšettih apostolien männä Neuvokunnan šalista ta paistih keškenäh: ¹⁶«Mitä miän pitäis ruatua näillä ihmisillä? Heijän kautti tosieh tapahtu ihmeh. Kaikki jerusalimilaiset tiijetäh jo šiitä, emmäkä myö voi šitä eikkie. ¹⁷No jotta tämä ei levieis ielläh rahvahan kešeššä, niin kieltäkkä ta pölätelkä heitä, jotta hyö ei paistais šen Miehen nimeššä enämpi kellänä.»

¹⁸Hyö kučuttih apostolit šalih ta kiellettih heitä enämpi pakajamašta ta opaštamašta Iisussan nimeššä. ¹⁹Ka Petri ta Iivana vaššattih heilä: «Kaččokkua iče, onko oikein Jumalan ieššä totella enämmän teitä kuin Jumalua? ²⁰Myö emmä voi olla pakajamatta šiitä, mitä näkimä ta kuulima.» ²¹Šilloin Neuvokunnan miehet varauteltih heitä vielä jyrkemmin, ka piäššettih hiät mänömäh rahvahan tähen. Hyö ei voitu kekšie, mistä kurittua heitä, kun kaikin kiitettih Jumalua šiitä, mitä oli tapahtun. ²²Olihan mieš, kumpani oli parennettu tällä merkkiruavolla, jo piällä nellänkymmenen.

Uškojakunta moliu voimua

²³Šieltä piäštyö Petri ta Iivana mäntih uškovellien luo ta šaneltih, mitä piäpapit ta rahvahan vanhimmat šanottih heilä. ²⁴Tämän kuultuo kaikin alettih yhteh iäneh moliutuo Jumalalla. Hyö šanottih: «Jumala, Kaikenvaltani! Šie luajit taivahan, muan ta meren ta kaiken, mitä niissä on! ²⁵Šie annoit Pyhän Henken paissa käškyläiseš Tuavitan, miän tuaton, šuulla näin:

– Mintäh toisenvieroset karjutah äkäsenä

ta rahvahat typinäistä tyhjyä mieleššäh hauvotah?

²⁶Muailman čuarit nouššah,

halliččijat keräyvytäh yhteh

Hospotie ta Hänen Hristossua vaštah.

²⁷Juuri näin kävi. Täššä linnašša Iiroti ta Ponttei Pilatti liityttih yhteh toisenvierosien ta Israelin rahvahan kera Šiun pyhyä Poikua Iisussua vaštah, kumpasen Šie olet voijellun. ²⁸Hyö ruattih še, min Šie, Hospoti, omalla voimallaš ta viisahuollaš jo ieltäpäin miäräsit tulijakši. ²⁹Kačo nyt, Hospoti, mitein hyö meitä varautellah! Anna miän, Šiun käškyläisien, kaikella rohkevuolla šanella Šiun šanua. ³⁰Ojenna käteš, niin jotta kipiehiset parettais ta merkkiruatoja ta kummie tapahtuis Šiun pyhän Pojan Iisussan nimellä.»

³¹Konša hyö lopetettih malittu, tärähti še paikka, kunne hyö oli keräyvytty. Hyö kaikin täytyttih Pyhällä Henkellä ta šaneltih rohkiešti Jumalan šanua.

Uškojilla oli kaikki yhtehistä

³²Koko šuurella uškojien joukolla oli yksi šytän ta yksi henki. Kenkänä ei šanon omakši šitä, min omisti, vain kaikki oli heilä yhtehistä. ³³Apostolit šuurella voimalla tovissettih Hospotin Iisussan Hristossan kuollehista noušomisešta, ta Jumala äijälti plahoslovi heitä kaikkie. ³⁴Uškojien joukošša kenkänä ei ollun mitänä vailla. Ne, kellä oli muata tahi taloja, myötih niitä, a tienatut rahat tuotih ³⁵ta pantih apostolien eteh. Niistä rahoista jokahisella annettih hänen tarpehien mukah. ³⁶Šamoin ruato Josiaki, kumpaista apostolit kučuttih Varnavakši – nimi merkiččöy: rohkistaja. Hiän oli leeviläini, šyntysin Kipristä. ³⁷Josialla oli oma pelto. Hiän möi šen, toi rahat ta pani apostolien eteh.