Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
25

Puavila pyrkiy keisarin suutuh

251Oltuo kolme päivyä muaherrana Fest läksi Kesarijašta Jerusalimih. 2Ylipappi ta jevreijen piämiehet tultih hänen luo sualiutumah Puavilan piällä. Hyö tahottih, 3jotta Fest heijän hyväkši mielekši käškis käyvä Puavilan Jerusalimih. Heilä niät oli mieleššä matan varrella hyökätä peittopaikašta ta tappua hänet. 4Fest kuitenki šano heilä, jotta Puavilua pietäh tyrmäššä Kesarijašša ta jotta hiän ičeki ruttoh meinuau lähtie šinne. 5«Lähtekkäh tiän johtomiehet miun kera», hiän šano, «ta viärittäkkäh šielä Puavilua, kun hiän ollou mitä pahua ruatan».

6Fest viipy Jerusalimissa vain kahekšanko vain kymmenen päivyä ta šen jälkeh myöšty Kesarijah. Jo toisena päivänä hiän istuutu sut'jan šijalla ta käški tuuvva Puavilan šinne. 7Konša Puavila tuli, kaikki Jerusalimista tullehet jevreit keräyvyttih hänen ympärillä ta ruvettih viärittämäh häntä monista jykeistä as's'oista. Hyö ei kuitenki voitu tovistua viäritykšie oikeiksi. 8Puavila puolisti iččieh näillä šanoilla: «Mitänä pahua en ole ruatan, en jevreijen Sakonua, en jumalankotie enkä keisarie vaštah».

9Fest, kumpani tahto luatie jevreijen mieliksi, kyšy Puavilalta: «Tahotko lähtie Jerusalimih, jotta mie šielä suutisin šilma täštä?» 10Puavila vaštasi: «Mie šeison nyt keisarillisen suutun ieššä, ta šen ieššä miut on suutittava. Jevreilöitä vaštah mie en ole ruatan mitänä pahua, niin kuin šie ičeki hyvin tiijät. 11A kun mie ollen viäräpiä ta ollen ruatan šemmoista, mistä miula lankieis šurma, olen valmis kuolomah. A kun näijen miehien viäritykšet ei oltane totta, kenkänä ei voi antua milma heijän käsih. Mie tahon, jotta miut suutitah keisarin ieššä.» 12Fest pakasi omien neuvon-antajien kera ta šano: «Šie tahot piäššä keisarin suutuh, ka šilloin keisarin eteh mänetki».

Fest pakajau Agripalla Puavilašta

13Moniehan päivän piäštä čuari Agrippa ta Verenika tultih Kesarijah toivottamah Festillä tervehyttä. 14Kun hyö oltih šielä monta päivyä, Fest esitti čuarilla Puavilan as's'an: «Tiälä on mieš, kumpasen Feliks jätti tyrmäh. 15Konša mie kävin Jerusalimissa, jevreijen piäpapit ta rahvahan vanhimmat tultih šielä miun luo sualiutumah hänen piällä ta vuajittih, jotta hänet suutittais. 16Mie vaštasin heilä: ‘Riimalaisilla ei ole tapana antua ketänä tapettavakši, ennein kuin hänet on pantu viärittäjien eteh ta hänellä on annettu valta puolistautuo viärityštä vaštah’. 17Konša hyö tultih tänne, mie pitvittelömättä, jo toisena päivänä issuin suutupaikalla ta käsin tuuvva šen miehen miun eteh. 18Viärittäjät šeisottih hänen ympärillä, vain ei viäritetty häntä mistänä šemmosešta, mitä mie arvelin. 19Heilä oli kiista hänen kera heijän vierošta ta keštä lienöy Iisussa-vainuašta, kumpasen Puavila väitti vielä olovan elošša. 20Mie en tietän, mitein piäššä perillä näistä as's'oista, šentäh kyšyin, tahtoisko hiän lähtie Jerusalimih, jotta hänen as's'a kačottais šielä. 21Tämä Puavila kuitenki vuati piäššä keisarin suutun tutkittavakši ta kyšy šuojeluo šiih šuate, kuni piäšöy šinne. Ta niin mie käsin pityä häntä tyrmäššä šini, kuni en työnnä häntä keisarin eteh.»

22Agrippa šano Festillä: «Miunki himottais kuunnella šitä mieštä». Fest šano: «Huomena šuat kuulla häntä».

Puavila Agrippa-čuarin ieššä

23Toisena päivänä Agrippa ta Verenika tultih kaikešša loissoššah ta aššuttih juhlašalih šotaherrojen ta linnan herrojen kera. Festin käšyštä šinne tuotih Puavila. 24Fest šano: «Čuari Agrippa ta kaikki muut, ket oletta tiälä miän kera! Täššä työ niättä miehen, kenen takie kaikki jevreit Jerusalimissa ta šamoin tiäläki ahissettih milma ta karjuttih, jotta häntä ei šua jättyä eloh. 25Mie kumminki nävin, jotta hiän ei ruatan mitänä šemmoista, mistä hänet pitäis šurmata. Kun hiän iče tahto piäššä keisarin eteh suutittavakši, niin mie piätin työntyä hänet šinne. 26Miula vain ei ole häneštä mitänä varmoja tietoja, mitä kirjuttua valtijalla. Šentäh toin hänet tiän eteh ta varšinki šiun eteh, čuari Agrippa, jotta tämän kyšelyn jälkeh tietäsin mitä kirjuttua. 27Miušta tuntuu tolkuttomalta työntyä vanki matkah ilmottamatta, mistä häntä viäritetäh.»

26

261Agrippa šano Puavilalla: «Šiula on valta paissa puoleštaš». Šiitä Puavila nošti kiän ta piti puolissušpakinan:

2«Čuari Agrippa! Pien iččieni ošakkahana, kun tänäpiänä voin šiun ieššä puolistautuo kaikkie jevreijen viäritykšie vaštah. 3Šiehän hyvin tiijät kaikki jevreijen tavat ta kiistakyšymykšet. Šentäh molin, jotta kuuntelisit milma käršivällisešti.

4Kaikki jevreit tiijetäh miun elämä alušta šuate. Hyö tiijetäh, mitein mie nuorena elin oman rahvahan kešeššä Jerusalimissa. 5Hyö jo ammusista ajoista tiijetäh miut ta voijah tovistua, kun vain tahottaneh, jotta mie olin farissei ta elin miän vieron kaikkein lujakurisimman sektan mukah. 6Nytki mie olen suutun ieššä šentäh, kun luotan šiih lupaukšeh, kumpasen Jumala anto miän tuattoloilla. 7Tämän lupaukšen täyttymistä vuotetah miän rahvahan kakšitoista heimuo, kun yötä päivyä uškollisešti sluušitah Jumalalla. Čuari Agrippa, juštih šentäh, kun mie luotan täh lupaukšeh, jevreit milma viäritetäh. 8Mintähpä teistä on niin vaikie uškuo, jotta Jumala noššattau kuollehet?

9Mie iče niise ennein smietin, jotta miun pitäy kaikella keinoin šotie Iisussa Nasarettilaisen nimie vaštah. 10Niin mie ruavoinki Jerusalimissa. Piäpappiloilta mie šain vallan ta panin tyrmäh monie pyhie. A konša piätettih heijän šurmuamisešta, mie kannatin šitä. 11Moničči mie kuritin heitä kaikissa sinagogoissa ta reistasin šuaha hiät pakajamah pahua Iisussašta. Šuuren vihan vallašša mie ajelin heitä, kävin vierahien maijenki linnoissa.

12Juštih šitä vaššen mie läksin Damaskih piäpappien antamalla vallalla ta heijän käšyštä. 13Ka matalla olleššani, hyvä čuari, puolen päivän aikoih mie nävin, mitein taivahašta läimähti päiväistä kirkkahampi valo miun ta miun matkalaisien ympärillä. 14Kaikin myö kuatuma muah. Mie kuulin iänen pakajavan miula jevrein kielellä. Še šano: ‘Sauli, Sauli, mintäh šie ajelet Milma? Tyhjäh šie hypit šeinäh očin.’ 15Mie kyšyin: ‘Ken Šie olet, Hospoti?’ Hiän šano: ‘Mie olen Iisussa, kumpaista šie ajelet. 16Nouše jaloillaš. Mie näyttäyvyin šiula šentäh, kun valičin šiut omakši käškyläisekši ta tovistajakši. Šiun pitäy šanella šiitä, mitä nyt nävit ta mitä Mie šiula jälešti näytän. 17Mie pelaššan šiut oman rahvahaš käsistä ta šuojelen šilma, konša työnnän šiut toisien rahvahien luo. 18Mie tahon, jotta šie avuat heijän šilmät, anna hyö kiännyttäis pimieštä valoh ta šaatanan vallašta Jumalan luo. Kun hyö ušotah Miuh, heijän riähät prostitah heilä ta hyö šuahah šija niijen joukošša, kenet Jumala on pyhittän.’

19Tämän takie, čuari Agrippa, en voinun olla tottelomatta taivahaista käškyö. 20Enšin Damaskissa ta šiitä Jerusalimissa, šiitä joka puolella Juutijan muata ta toisenvierosien kanšojen kešeššä olen šanellun, jotta kaikkien pitäy jättyä riähäššä elämini ta kiäntyö Jumalan puoleh. Šiitä heijän pitäy ruatua šemmosie ruatoja, mistä näkyy, jotta hyö kiännyttih. 21Tämän takie jevreit otettih miut kiini jumalankojissa ta meinattih tappua. 22Jumalan avulla olen kuitenki piäššyn täh šuate, ta niin šeison täššä tovistamašša niin šuurilla kuin pienillä. En pakaja mitänä muuta kuin vain šen, min Jumalan viessintuojat ta Moissei einuššettih: 23Hristossan piti käršie kuoloma, enšimmäisenä noušša kuollehista ta šanella valon šanomua niin miän kanšalla kuin muillaki kanšoilla.»

24Kun Puavila näin puolistautu, Fest šano lujalla iänellä: «Puavila, šie et ole järeššäš! Kirjoista šuatu viisahuš on ševottan šiun piän.» 25Puavila vaštasi: «Eipäš, arvosa Fest, mie en ole kavottan järkie. Min pakajan, še on totta ta šiinä on järkie. 26Čuarilla nämä as's'at on hyvin tiijošša, šentäh hänen ieššä mie voin paissa šuorah. Mie olen varma, jotta mikänä näistä as's'oista ei ole jiänyn čuarin huomuamatta – eihän ne tapahuttu missänä šyrjäseššä paikašša. 27Ušotko šie Jumalan viessintuojie, čuari Agrippa? Tiijän, jotta ušot.» 28«Vähälläpä šie toivot šuaha miušta rissityn», Agrippa šano. 29Puavila vaštasi: «Vähällä tahi äijällä. Antakkah Jumala, jotta šiušta ta kaikista teistä, ket tänäpiänä milma kuuletta, tulis šemmosie kuin mieki olen, näitä rautoja lukuh ottamatta.»

30Konša Puavila lopetti pakinan, čuari, muaherra, Verenika ta hiän kera istujat nouštih. 31Šieltä lähtiessä hyö paistih keškenäh: «Tämä mieš ei ole ruatan mitänä, mistä hänellä kuuluis kuoloma tahi rauvat». 32Agrippa šano Festillä: «Hänet ois voinun piäštyä tyrmäštä, kun hiän ei ois vuatin keisarin suutuo». Šentäh Fest piätti työntyä hänet keisarin luo.

27

Puavilan matka Riimah

27:1–28:31

Puavilan tulo Kriittih

271Konša oli piätetty, jotta myö mänisimä meričči Italijah, niin Puavilua ta eryähie toisie vankija šuattamah pantih Julie-nimini šuanpiälikkö keisarillisešta kogortista. 2Myö nousima adramittalaiseh laivah, kumpasen piti männä Aasijan valkamoih, ta läksimä purjehtimah. Miän kera oli makedonijalaini Aristarh, Fessalonikašta kotosin. 3Toisena päivänä nenäštymä Sidonih. Julie piti hyvin Puavilua ta anto hänellä vallan käyvä tovarissojen luona, jotta šuaha heiltä apuo.

4Šieltä lähettyö myö purjehtima Kiprišuaren šuojah, šentäh kun oli vaštatuuli. 5Ajoma merenšelän poikki Kilikijan ta Pamfilijan kohalla ta tulima Likijan Mirah. 6Šielä šuanpiälikkö löysi aleksandrijalaisen laivan, mi matkasi Italijah, ta šiirti miät šiih. 7Monta päivyä myö hil'l'aseh purjehtima etehpäin, vaivoin piäsimä Knidin kohalla. Kun tuulen tähen emmä voinun jatkua kurššin mukah, niin mänimä Salamonin niemen šivučči Kriitin koššepuolella. 8Šuurella vaivalla liikkuma ielläh šuaren rannikkuo pitin ta tulima paikkah, min nimi on Hyvät Valkamot. Še on Lasejan linnan lähellä.

9Täh matkah meilä mäni äijän aikua, niin jotta Pyhityšpäivä27:9 Pyhityšpäivä on šykyšyllä vietettävä šuuri šovitušpäivä. Kačo 3. Moiss. kirja 16:29-31. jo mäni, ta merellä liikkumini alko jo olla vuarallista. Šentäh Puavila varotti toisie: 10«Miehet, mie niän, jotta ielläh purjehtimini tulou vaivaloisekši ta hyvin vuarallisekši. Häjissä ei ole vain paino ta laiva, vain miän henki niise.» 11Šuanpiälikkö uško kuitenki enämmän kapitanih ta laivan omistajah kuin Puavilan šanoih. 12Vielä kun še valkamo ei paššannun talvehtimista varoin, niin enin oša oli šitä mieltä, jotta lähtie šieltä ielläh. Hyö tahottih piäššä, mikäli šuinki voitais, talvekši Finikkah, Kriitin šatamah, mi avautuu šuvi-länteh ta pohjois-länteh.

Laiva myrškyššä

13Šiitä alko hil'l'oikseh tuulla šuvešta ta merimiehet tuumittih, jotta nyt še heijän meininki onnistuu. Hyö noššettih ankkuri ta purjehittih aivan Kriitin rannikon lähekkäli. 14Kuitenki kotvasen piäštä šuaren yli puhalti kova tuuli, nimeltäh koillismyršky. 15Še tempasi laivan matkahah, ta kun emmä voinun noušša vaštatuuleh, niin jättäytymä tuulen vietäväkši. 16Šiitä piäsimä Kauda-nimisen šuaren šuojah ta šuurella vaivalla šaima pelaštua laivan peräh šivotun venehen. 17Konša veneh oli noššettu laivah, merimiehet ruvettih šitomah laivan ympäri köyšijä, jotta še ei levieis. Laiva oli häjissä joutuo Sirtin matalikolla, šentäh merimiehet lašettih ajoankkuri ta annettih tuulen kulettua meitä. 18Kun myršky lujašti piekši laivua, toisena päivänä merimiehet alettih lykkie painoja mereh. 19Kolmantena päivänä myö omin käsin loima mereh laivan irralliset kalut. 20Kun moneh päiväh ei näkyn päiväistä, ei tähtijä, ta hirvie myršky pauhusi entiselläh, meiltä kato viimeni toivo jiähä henkih.

21Olima jo pitälti ollun šyömättä. Šiitä Puavila nousi joukon kešeltä ta šano: «Miehet! Tiän ois pitän uškuo milma eikä lähtie Kriitistä. Šilloin teilä ei ois tullun näitä vaivoja ta vahinkoja. 22Nyt neuvon kuitenki teitä pisymäh rohkeina. Yksikänä teistä ei mänetä henkieh, vain laiva hajuou. 23Viime yönä miun eteh tuli šen Jumalan anheli, kumpasen oma mie olen ta kumpasella sluušin. 24Anheli šano: ‘Elä varaja, Puavila. Šie šeisot vielä keisarin ieššä. Ta šiun tähen Jumala pelaštau kaikki šiun kera matkuajat.’ 25Pisykkyä rohkeina, miehet! Mie luotan Jumalah ta ušon, jotta käyt niin, mitein miula šanottih. 26Millänih šuarella miät vielä lykkyäy.»

Pelaštumini myrškyn koprista

27Tuli nelläštoista yö, a myö ajelehtima Adrian merellä. Keškiyön aikah laivamiehet arvattih, jotta läheššymmä muata. 28Hyö mitattih šyvyttä, še oli kakšikymmentä šyltä27:28 Šyli on levitettyjen käsien välini mitta, vajuat 2 metrie. . Konša vähäsen matan piäštä mitattih uuvveštah, šyvyttä oli enyä viisitoista šyltä. 29Merimiehet varattih, jotta myö ajauvumma kivikorkoloih, šentäh lašettih laivan peräštä nellä ankkurie ta ruvettih vuottamah päivän valkenomista. 30Šiitä hyö meinattih peitočči puata laivašta ta lašettih veneh vesillä, hyö mukamaš tahottih luuvva ankkurija nenäštä. 31Ka Puavila šano šuanpiäliköllä ta saltatoilla: «Još nuo ei jiähä laivah, työ että voi pelaštuo». 32Šilloin saltatat leikattih venehen köyvet ta annettih šen männä.

33Vähäistä ennein päivän noušuo Puavila käški kaikkie šyömäh. Hiän šano: «Jo nellättätoista päivyä työ oletta varajannan vallašša ettäkä ole šyönyn ruuvvan muruista. 34Šentäh šanon teilä: pitäy šyyvvä, mieli pelaštuo. Keneltäkänä teistä ei kirpuo yksikänä tukka piäštä.» 35Tämän šanottuo Puavila otti leivän, passipoitti Jumalua kaikkien ieššä, katkasi šiitä palasen ta alko šyyvvä. 36Toisetki rohkissuttih täštä ta niise ruvettih šyömäh. 37Meitä oli laivašša kaikkieh kakšišatua šeiččemenkymmentä kuuši henkie. 38Konša kaikin šyötih kyllitellein, merimiehet ruvettih keventämäh laivua, luotih vil'l'at mereh.

39Konša päivä valkeni, merimiehet ei tunnettu ieššä olijua muata, vain nähtih lakši, missä oli matala ranta. Hyö piätettih, mikäli lykyštänöy, ohjata laiva šinne. 40Hyö leikattih ankkurinuorat ta annettih ankkurien jiähä mereh. Kun peräairot oli piäššetty nuorista, hyö noššettih nenäpurjeh tuuleh ta ohjattih laiva rantah päin. 41Kuitenki laiva ajautu kivikorolla ta iski šiih. Laivan keula tarttu pohjah, a ualtojen piekšämä perä alko hajota. 42Saltatat meinattih tappua vankit, jotta kenkänä niistä ei piäsis pakoh uimalla. 43Vain šuanpiälikkö ešti šen, šentäh kun hiän tahto pelaštua Puavilan. Hiän käški niijen, ket šuatettih uija, enšimmäisinä hypätä mereh ta uija rantah. 44Heijän peräššä loppusien piti piäšyštäytyö rantah lautojen ta muijen laivan kappalehien varašša. Tällä keinoin kaikin piäštih maih.