Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
24

Puavilua viäritetäh Feliksin ieššä

241Viijen päivän piäštä Kesarijah tuli ylipappi Ananie yheššä eryähien rahvahan vanhimpien ta sakonantietäjä Tertullin kera. Muaherra Feliksin ieššä hyö viäritettih Puavilua. 2Konša Puavila tuotih šinne, niin Tertulli alko viärittyä häntä. Hiän šano muaherralla: 3«Šiun hyväštä, korkiešti arvoššettu Feliks, myö jo pitälti olemma šuanun elyä rauhašša. Šiun huolehtimisen kautti tämän rahvahan elämä on parennun. Täštä myö aina ta joka paikašša pakajamma ta täštä šilma kiitämmä. 4En taho vaivata šilma pitillä pakinoilla, molin vain, jotta armollisešti kuuntelisit meitä vähäsen aikua. 5Myö näkimä, jotta tämä mieš on kuin tappajatauti. Hiän on nasarettilaisen sektan johtaja. Joka paikašša, ympäri muailmua, hiän noštau kahakkoja jevreijen kešeššä. 6Hiän reistasi pakanoittua jumalankojinki, no myö ottima hänet kiini. Myö meinasima suutie häntä miän Sakonan mukah, 7vain komentaja Lisie tuli šinne, väkisin kisko hänet miän käsistä ta työnsi hänet tänne šiun luo. 8Hiän käški miän, hänen viärittäjien, niise tulla šiun eteh. Voit iče kyšellä häntä, niin piäšet perillä, mistä kaikešta myö häntä viäritämmä.» 9Jevreit niise yhyttih täh viäritykšeh ta šanottih, jotta as's'a on juštih näin.

Puavila puolistautuu

10Muaherra Feliks nyökkäsi Puavilalla ta Puavila alko paissa: «Tiijän, jotta šie monie vuosie olet oikein suutin tätä rahvašta, šentäh mie rohkiešti voin puolistua iččieni. 11Ei enämpyä kun kakšitoista päivyä takaperin mie mänin Jerusalimih moliutumah – šie iče voit šen tarkistua. 12Nämä miehet ei nähty milma nikenen kera kiistämäššä eikä noštamašša metelie, ei jumalankojissa, ei sinagogoissa eikä linnašša. 13Eikä hyö voija šiun ieššä näyttyä tovekši šitä, mistä hyö nyt milma viäritetäh. 14Vain šen šiula šanon, jotta mie aššun Hospotin Tietä, kumpaista hyö šanotah sektakši, ta tällä keinoin sluušin miän tuattojen Jumalalla. Mie ušon kaikkeh šiih, mitä on šanottu Sakonašša ta Jumalan viessintuojien kirjoissa. 15Šamoin kuin nämäki täššä, mie ušon, jotta Jumala noššattau kuollehista jumalahiset ta jumalattomat. 16Šentäh mie staraičen, jotta miun omahenki ois aina puhaš Jumalan ta ihmisien ieššä.

17Oltuoni poissa Jerusalimista monie vuosie, mie tulin nyt tuomah omalla rahvahalla raha-apuo ta Jumalalla uhrija. 18Juštih tätä ruatamašša eryähät Aasijašta tullehet jevreit nähtih miut jumalankojissa. Olin puhistautun, šielä ei ollun rahvašta, ei mellakkua. 19Noijen Aasijašta tullehien ois ičen pitän tulla tänne šiun eteh milma viärittämäh, mikäli heilä on mitänih milma vaštah. 20Tahi anna nämä täššä olijat šanotah, mitä viärinruatuo hyö nähtih miušša, konša šeisoin Neuvokunnan ieššä. 21Vain yheštä virkkeheštäkö täššä on kyšymyš? Šiitäkö, kun mie heijän ieššä šeisuon karjahin: ‘Kuollehien noušomisen tähen mie olen tänäpiänä tiän suutittavana’?»

22Kuultuo tämän Feliks šiirti as's'an šelvittelyn toiččinakši. Hiän šano: «Šiitä vašta piätän tiän as's'an, konša komentaja Lisie tulou, ta mie tiijuššan kaiken täštä opaššukšešta». 23Hiän käški šuanpiälikön pityä Puavilua tyrmäššä, ka antua hänellä helpotukšie. Kenkänä ei šuanun eštyä Puavilan tovarissoja pitämäštä häneštä huolta tahi käymäštä hänen luona.

Puavila tyrmäššä

24Moniehan päivän piäštä šinne tuli Feliks jevreišukusen Drusilla-naiseh kera, käški käyvä Puavilan tyrmäštä ta kuunteli hänen pakinoja ušošta Hristossah Iisussah. 25Kun Puavila rupesi pakajamah Jumalan tahon mukasešta elämäštä, ičen aisoissa pitämiseštä ta tulijašta suutušta, Feliks pöläšty ta šano: «Nyt mäne. Šiitä toičči, konša tulou aikua, mie tuaš kučun šiut.» 26Feliks vielä toivo, jotta Puavila antau hänellä rahua piäššäkšeh pois tyrmäštä, šentäh rikeneh käški tuuvva Puavilan luokšeh ta pakasi hänen kera.

27Kahen vuuvven piäštä Feliksin tilalla muaherrakši tuli Portsi Fest. Feliks kun tahto luatie jevreijen mieliksi, niin jätti Puavilan tyrmäh.

25

Puavila pyrkiy keisarin suutuh

251Oltuo kolme päivyä muaherrana Fest läksi Kesarijašta Jerusalimih. 2Ylipappi ta jevreijen piämiehet tultih hänen luo sualiutumah Puavilan piällä. Hyö tahottih, 3jotta Fest heijän hyväkši mielekši käškis käyvä Puavilan Jerusalimih. Heilä niät oli mieleššä matan varrella hyökätä peittopaikašta ta tappua hänet. 4Fest kuitenki šano heilä, jotta Puavilua pietäh tyrmäššä Kesarijašša ta jotta hiän ičeki ruttoh meinuau lähtie šinne. 5«Lähtekkäh tiän johtomiehet miun kera», hiän šano, «ta viärittäkkäh šielä Puavilua, kun hiän ollou mitä pahua ruatan».

6Fest viipy Jerusalimissa vain kahekšanko vain kymmenen päivyä ta šen jälkeh myöšty Kesarijah. Jo toisena päivänä hiän istuutu sut'jan šijalla ta käški tuuvva Puavilan šinne. 7Konša Puavila tuli, kaikki Jerusalimista tullehet jevreit keräyvyttih hänen ympärillä ta ruvettih viärittämäh häntä monista jykeistä as's'oista. Hyö ei kuitenki voitu tovistua viäritykšie oikeiksi. 8Puavila puolisti iččieh näillä šanoilla: «Mitänä pahua en ole ruatan, en jevreijen Sakonua, en jumalankotie enkä keisarie vaštah».

9Fest, kumpani tahto luatie jevreijen mieliksi, kyšy Puavilalta: «Tahotko lähtie Jerusalimih, jotta mie šielä suutisin šilma täštä?» 10Puavila vaštasi: «Mie šeison nyt keisarillisen suutun ieššä, ta šen ieššä miut on suutittava. Jevreilöitä vaštah mie en ole ruatan mitänä pahua, niin kuin šie ičeki hyvin tiijät. 11A kun mie ollen viäräpiä ta ollen ruatan šemmoista, mistä miula lankieis šurma, olen valmis kuolomah. A kun näijen miehien viäritykšet ei oltane totta, kenkänä ei voi antua milma heijän käsih. Mie tahon, jotta miut suutitah keisarin ieššä.» 12Fest pakasi omien neuvon-antajien kera ta šano: «Šie tahot piäššä keisarin suutuh, ka šilloin keisarin eteh mänetki».

Fest pakajau Agripalla Puavilašta

13Moniehan päivän piäštä čuari Agrippa ta Verenika tultih Kesarijah toivottamah Festillä tervehyttä. 14Kun hyö oltih šielä monta päivyä, Fest esitti čuarilla Puavilan as's'an: «Tiälä on mieš, kumpasen Feliks jätti tyrmäh. 15Konša mie kävin Jerusalimissa, jevreijen piäpapit ta rahvahan vanhimmat tultih šielä miun luo sualiutumah hänen piällä ta vuajittih, jotta hänet suutittais. 16Mie vaštasin heilä: ‘Riimalaisilla ei ole tapana antua ketänä tapettavakši, ennein kuin hänet on pantu viärittäjien eteh ta hänellä on annettu valta puolistautuo viärityštä vaštah’. 17Konša hyö tultih tänne, mie pitvittelömättä, jo toisena päivänä issuin suutupaikalla ta käsin tuuvva šen miehen miun eteh. 18Viärittäjät šeisottih hänen ympärillä, vain ei viäritetty häntä mistänä šemmosešta, mitä mie arvelin. 19Heilä oli kiista hänen kera heijän vierošta ta keštä lienöy Iisussa-vainuašta, kumpasen Puavila väitti vielä olovan elošša. 20Mie en tietän, mitein piäššä perillä näistä as's'oista, šentäh kyšyin, tahtoisko hiän lähtie Jerusalimih, jotta hänen as's'a kačottais šielä. 21Tämä Puavila kuitenki vuati piäššä keisarin suutun tutkittavakši ta kyšy šuojeluo šiih šuate, kuni piäšöy šinne. Ta niin mie käsin pityä häntä tyrmäššä šini, kuni en työnnä häntä keisarin eteh.»

22Agrippa šano Festillä: «Miunki himottais kuunnella šitä mieštä». Fest šano: «Huomena šuat kuulla häntä».

Puavila Agrippa-čuarin ieššä

23Toisena päivänä Agrippa ta Verenika tultih kaikešša loissoššah ta aššuttih juhlašalih šotaherrojen ta linnan herrojen kera. Festin käšyštä šinne tuotih Puavila. 24Fest šano: «Čuari Agrippa ta kaikki muut, ket oletta tiälä miän kera! Täššä työ niättä miehen, kenen takie kaikki jevreit Jerusalimissa ta šamoin tiäläki ahissettih milma ta karjuttih, jotta häntä ei šua jättyä eloh. 25Mie kumminki nävin, jotta hiän ei ruatan mitänä šemmoista, mistä hänet pitäis šurmata. Kun hiän iče tahto piäššä keisarin eteh suutittavakši, niin mie piätin työntyä hänet šinne. 26Miula vain ei ole häneštä mitänä varmoja tietoja, mitä kirjuttua valtijalla. Šentäh toin hänet tiän eteh ta varšinki šiun eteh, čuari Agrippa, jotta tämän kyšelyn jälkeh tietäsin mitä kirjuttua. 27Miušta tuntuu tolkuttomalta työntyä vanki matkah ilmottamatta, mistä häntä viäritetäh.»

26

261Agrippa šano Puavilalla: «Šiula on valta paissa puoleštaš». Šiitä Puavila nošti kiän ta piti puolissušpakinan:

2«Čuari Agrippa! Pien iččieni ošakkahana, kun tänäpiänä voin šiun ieššä puolistautuo kaikkie jevreijen viäritykšie vaštah. 3Šiehän hyvin tiijät kaikki jevreijen tavat ta kiistakyšymykšet. Šentäh molin, jotta kuuntelisit milma käršivällisešti.

4Kaikki jevreit tiijetäh miun elämä alušta šuate. Hyö tiijetäh, mitein mie nuorena elin oman rahvahan kešeššä Jerusalimissa. 5Hyö jo ammusista ajoista tiijetäh miut ta voijah tovistua, kun vain tahottaneh, jotta mie olin farissei ta elin miän vieron kaikkein lujakurisimman sektan mukah. 6Nytki mie olen suutun ieššä šentäh, kun luotan šiih lupaukšeh, kumpasen Jumala anto miän tuattoloilla. 7Tämän lupaukšen täyttymistä vuotetah miän rahvahan kakšitoista heimuo, kun yötä päivyä uškollisešti sluušitah Jumalalla. Čuari Agrippa, juštih šentäh, kun mie luotan täh lupaukšeh, jevreit milma viäritetäh. 8Mintähpä teistä on niin vaikie uškuo, jotta Jumala noššattau kuollehet?

9Mie iče niise ennein smietin, jotta miun pitäy kaikella keinoin šotie Iisussa Nasarettilaisen nimie vaštah. 10Niin mie ruavoinki Jerusalimissa. Piäpappiloilta mie šain vallan ta panin tyrmäh monie pyhie. A konša piätettih heijän šurmuamisešta, mie kannatin šitä. 11Moničči mie kuritin heitä kaikissa sinagogoissa ta reistasin šuaha hiät pakajamah pahua Iisussašta. Šuuren vihan vallašša mie ajelin heitä, kävin vierahien maijenki linnoissa.

12Juštih šitä vaššen mie läksin Damaskih piäpappien antamalla vallalla ta heijän käšyštä. 13Ka matalla olleššani, hyvä čuari, puolen päivän aikoih mie nävin, mitein taivahašta läimähti päiväistä kirkkahampi valo miun ta miun matkalaisien ympärillä. 14Kaikin myö kuatuma muah. Mie kuulin iänen pakajavan miula jevrein kielellä. Še šano: ‘Sauli, Sauli, mintäh šie ajelet Milma? Tyhjäh šie hypit šeinäh očin.’ 15Mie kyšyin: ‘Ken Šie olet, Hospoti?’ Hiän šano: ‘Mie olen Iisussa, kumpaista šie ajelet. 16Nouše jaloillaš. Mie näyttäyvyin šiula šentäh, kun valičin šiut omakši käškyläisekši ta tovistajakši. Šiun pitäy šanella šiitä, mitä nyt nävit ta mitä Mie šiula jälešti näytän. 17Mie pelaššan šiut oman rahvahaš käsistä ta šuojelen šilma, konša työnnän šiut toisien rahvahien luo. 18Mie tahon, jotta šie avuat heijän šilmät, anna hyö kiännyttäis pimieštä valoh ta šaatanan vallašta Jumalan luo. Kun hyö ušotah Miuh, heijän riähät prostitah heilä ta hyö šuahah šija niijen joukošša, kenet Jumala on pyhittän.’

19Tämän takie, čuari Agrippa, en voinun olla tottelomatta taivahaista käškyö. 20Enšin Damaskissa ta šiitä Jerusalimissa, šiitä joka puolella Juutijan muata ta toisenvierosien kanšojen kešeššä olen šanellun, jotta kaikkien pitäy jättyä riähäššä elämini ta kiäntyö Jumalan puoleh. Šiitä heijän pitäy ruatua šemmosie ruatoja, mistä näkyy, jotta hyö kiännyttih. 21Tämän takie jevreit otettih miut kiini jumalankojissa ta meinattih tappua. 22Jumalan avulla olen kuitenki piäššyn täh šuate, ta niin šeison täššä tovistamašša niin šuurilla kuin pienillä. En pakaja mitänä muuta kuin vain šen, min Jumalan viessintuojat ta Moissei einuššettih: 23Hristossan piti käršie kuoloma, enšimmäisenä noušša kuollehista ta šanella valon šanomua niin miän kanšalla kuin muillaki kanšoilla.»

24Kun Puavila näin puolistautu, Fest šano lujalla iänellä: «Puavila, šie et ole järeššäš! Kirjoista šuatu viisahuš on ševottan šiun piän.» 25Puavila vaštasi: «Eipäš, arvosa Fest, mie en ole kavottan järkie. Min pakajan, še on totta ta šiinä on järkie. 26Čuarilla nämä as's'at on hyvin tiijošša, šentäh hänen ieššä mie voin paissa šuorah. Mie olen varma, jotta mikänä näistä as's'oista ei ole jiänyn čuarin huomuamatta – eihän ne tapahuttu missänä šyrjäseššä paikašša. 27Ušotko šie Jumalan viessintuojie, čuari Agrippa? Tiijän, jotta ušot.» 28«Vähälläpä šie toivot šuaha miušta rissityn», Agrippa šano. 29Puavila vaštasi: «Vähällä tahi äijällä. Antakkah Jumala, jotta šiušta ta kaikista teistä, ket tänäpiänä milma kuuletta, tulis šemmosie kuin mieki olen, näitä rautoja lukuh ottamatta.»

30Konša Puavila lopetti pakinan, čuari, muaherra, Verenika ta hiän kera istujat nouštih. 31Šieltä lähtiessä hyö paistih keškenäh: «Tämä mieš ei ole ruatan mitänä, mistä hänellä kuuluis kuoloma tahi rauvat». 32Agrippa šano Festillä: «Hänet ois voinun piäštyä tyrmäštä, kun hiän ei ois vuatin keisarin suutuo». Šentäh Fest piätti työntyä hänet keisarin luo.