Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
23

231Puavila kaččo Neuvokuntah ta šano: «Vellet! Koko elämäni, täh päiväh šuate, mie olen elän Jumalan ieššä omahenki puhtahana.» 2Šiitä ylipappi Ananie käški viereššä šeisojien lyyvvä Puavilua šuuta vaššen. 3Puavila šano ylipapilla: «Jumala vielä lyöy šilma, šie, valotettu šeinä! Šiekö muka issut suutimašša milma Sakonan mukah, a iče Sakonan vaštasešti käšet lyyvvä milma.» 4Viereššä šeisojat šanottih: «Häpyätkö šie Jumalan ylipappie?» 5Puavila šano: «Mie en tietän, vellet, jotta hiän on ylipappi. Pyhissä Kirjutukšissa vet on šanottu näin: ‘Oman rahvahan piämieštä elä kiruo’.»

6Oša Neuvokunnašta oli saddukeita, a toini farisseita. Puavila tiesi šen ta šano lujah: «Vellet! Mie olen farissei, ta miun tuatot niise oltih farisseit. Täššä milma nyt suutitah šentäh, kun ušon, jotta kuollehet nouššah.» 7Kun hiän šano tämän, farisseijen ta saddukeijen välissä šytty riita ta joukko jakautu kahtie. 8Saddukeit niät kun šanotah, jotta ei ole kuollehista noušomista, ei anhelija eikä henkijä. A farisseit še ušotah näih kaikkih. 9Alko kova karjeh. Farisseijen joukošta nouštih muutomat sakonanopaštajat ta šanottih: «Myö emmä niä mitänä pahua täššä mieheššä. A kun lienöy henki tahi anheli paissun hänellä, niin noušemmako Jumalua vaštah?» 10Kun riita vain ylty, niin komentaja pöläšty, jotta Puavila revitäh palasiksi. Hiän käški saltattojen männä ta ottua Puavila Neuvokunnan käsistä ta viijä hänet kasarmih.

11Yöllä Hospoti näyttäyty Puavilalla ta šano: «Pisy lujana! Niin kuin šie olet tovistan Miušta tiälä Jerusalimissa, šamoin šiun pitäy tovistua Riimaššaki.»

Eryähät jevreit tahotah tappua Puavila

12Päivän valotešša jevreit peitočči keräyvyttih yhteh ta annettih šana, jotta ei šyyvvä eikä juuvva, kuni ei tapeta Puavilua. 13Täh šanah yhty yli nelläkymmentä mieštä. 14Hyö mäntih piäpappien ta rahvahan vanhimpien luo ta šanottih: «Myö pošiutuma, jotta emmä pane šuuh mitänä, kuni emmä tapa Puavilua. 15Kyšykkyä työ nyt Neuvokunnan nimissä komentajalta, jotta eikö hiän huomena toimittais Puavilan tiän luo. Šanokkua, jotta tahtosija muka tarkemmin tutkie hänen as's'ua. Myö olemma valmehina tappamah hänet, ennein kuin hiän kerkiey tiän luo.»

16Puavilan čikon poika kuuli täštä. Hiän mäni kasarmih, piäsi Puavilan luo ta šano hänellä as's'ašta. 17Puavila kučču yhen šuanpiäliköistä ta šano: «Vie tämä priha komentajan luo, hänellä on komentajalla viesti». 18Šuanpiälikkö otti pojan, vei komentajan luo ta šano: «Vanki Puavila kučču miut ta käški tuuvva tämän prihan šiun luo. Hänellä on mitä ollou as's'ua šiula.»

19Komentaja otti pojan kiäštä, vei šyrjäh ta kyšy: «Mitä as's'ua šiula on?» 20Poika vaštasi: «Jevreit piätettih kyšyö, jotta šie toimittaisit huomena Puavilan Neuvokunnan eteh. Hyö muka tahotah tarkemmin tutkie hänen as's'ua. 21Ka šie elä myönny šiih, šentäh kun heijän joukošta yli nelläkymmentä mieštä vuottau häntä matan varrella peittopaikašša. Hyö on pošiuvuttu, jotta ei šyyvvä eikä juuvva, kuni ei tapeta Puavilua. Hyö ollah valmehina ta vuotetah vain šiun käškyö.» 22Komentaja šano pojalla: «Elä kellänä virka, jotta šie kerroit miula täštä». Šiitä hiän piäšti pojan mänömäh.

Puavila työnnetäh Kesarijah

23Šiitä komentaja kučču kakši šuanpiälikkyö ta šano: «Pitäkkyä yön kolmannešta tunnista23:23 Šiinä ilta 9:štä alkuan. alkuan kakšišatua jalkamieštä valmehena marššimah Kesarijah. Ottakkua lisäkši šeiččemenkymmentä raččumieštä ta kakšišatua keihäšmieštä. 24Varuštakkua heposie Puavilan račukši ta šuattakkua hänet vahinkotta Kesarijah muaherra Feliksin luo.»

25Komentaja kirjutti muaherralla tämmösen kirjasen: 26«Tervehyš Klauti Lisieltä korkiearvosella muaherra Feliksillä. 27Jevreit otettih kiini tämä mieš ta oltih vähällä tappua hänet. Mie tulin saltattojen kera ta pelaššin hänet, kun šain tietyä, jotta hiän on Riiman kanšalaini. 28Mie tahoin tiijuštua, mistä jevreit häntä viäritetäh, ta šentäh vein hänet heijän Neuvokunnan eteh. 29Šielä mie nävin, jotta häntä viäritetäh heijän Sakonan kiistakyšymykšistä, ei mistänä šemmosešta, mistä hänet vois šurmata tahi panna tyrmäh. 30A kun šain tietyä, jotta jevreit tahotah peitočči tappua hänet, niin kiirehešti työnsin hänet šiun luo. Hänen viärittäjien mie niise käsin männä ta šanuo šiun ieššä, mitä heilä on häntä vaštah. Jiä tervehekši.»

31Saltatat ruattih käšyn mukah, otettih Puavila ta yön aikana vietih hänet Antipatridah. 32Toisena päivänä raččumiehet lähettih šuattamah häntä ielläh, a saltatat myöššyttih kasarmih. 33Kesarijah tultuo šuattajat annettih muaherralla kirjani ta vietih Puavila hänen eteh. 34Muaherra luki kirjasen ta kyšy, mistä muakunnašta Puavila on. Kuultuo, jotta Puavila on Kilikijašta, 35hiän šano: «Kyšelen šilma šiitä, konša tänne tullah šiun viärittäjät». Muaherra käški varteija Puavilua Iirotin horomissa.

24

Puavilua viäritetäh Feliksin ieššä

241Viijen päivän piäštä Kesarijah tuli ylipappi Ananie yheššä eryähien rahvahan vanhimpien ta sakonantietäjä Tertullin kera. Muaherra Feliksin ieššä hyö viäritettih Puavilua. 2Konša Puavila tuotih šinne, niin Tertulli alko viärittyä häntä. Hiän šano muaherralla: 3«Šiun hyväštä, korkiešti arvoššettu Feliks, myö jo pitälti olemma šuanun elyä rauhašša. Šiun huolehtimisen kautti tämän rahvahan elämä on parennun. Täštä myö aina ta joka paikašša pakajamma ta täštä šilma kiitämmä. 4En taho vaivata šilma pitillä pakinoilla, molin vain, jotta armollisešti kuuntelisit meitä vähäsen aikua. 5Myö näkimä, jotta tämä mieš on kuin tappajatauti. Hiän on nasarettilaisen sektan johtaja. Joka paikašša, ympäri muailmua, hiän noštau kahakkoja jevreijen kešeššä. 6Hiän reistasi pakanoittua jumalankojinki, no myö ottima hänet kiini. Myö meinasima suutie häntä miän Sakonan mukah, 7vain komentaja Lisie tuli šinne, väkisin kisko hänet miän käsistä ta työnsi hänet tänne šiun luo. 8Hiän käški miän, hänen viärittäjien, niise tulla šiun eteh. Voit iče kyšellä häntä, niin piäšet perillä, mistä kaikešta myö häntä viäritämmä.» 9Jevreit niise yhyttih täh viäritykšeh ta šanottih, jotta as's'a on juštih näin.

Puavila puolistautuu

10Muaherra Feliks nyökkäsi Puavilalla ta Puavila alko paissa: «Tiijän, jotta šie monie vuosie olet oikein suutin tätä rahvašta, šentäh mie rohkiešti voin puolistua iččieni. 11Ei enämpyä kun kakšitoista päivyä takaperin mie mänin Jerusalimih moliutumah – šie iče voit šen tarkistua. 12Nämä miehet ei nähty milma nikenen kera kiistämäššä eikä noštamašša metelie, ei jumalankojissa, ei sinagogoissa eikä linnašša. 13Eikä hyö voija šiun ieššä näyttyä tovekši šitä, mistä hyö nyt milma viäritetäh. 14Vain šen šiula šanon, jotta mie aššun Hospotin Tietä, kumpaista hyö šanotah sektakši, ta tällä keinoin sluušin miän tuattojen Jumalalla. Mie ušon kaikkeh šiih, mitä on šanottu Sakonašša ta Jumalan viessintuojien kirjoissa. 15Šamoin kuin nämäki täššä, mie ušon, jotta Jumala noššattau kuollehista jumalahiset ta jumalattomat. 16Šentäh mie staraičen, jotta miun omahenki ois aina puhaš Jumalan ta ihmisien ieššä.

17Oltuoni poissa Jerusalimista monie vuosie, mie tulin nyt tuomah omalla rahvahalla raha-apuo ta Jumalalla uhrija. 18Juštih tätä ruatamašša eryähät Aasijašta tullehet jevreit nähtih miut jumalankojissa. Olin puhistautun, šielä ei ollun rahvašta, ei mellakkua. 19Noijen Aasijašta tullehien ois ičen pitän tulla tänne šiun eteh milma viärittämäh, mikäli heilä on mitänih milma vaštah. 20Tahi anna nämä täššä olijat šanotah, mitä viärinruatuo hyö nähtih miušša, konša šeisoin Neuvokunnan ieššä. 21Vain yheštä virkkeheštäkö täššä on kyšymyš? Šiitäkö, kun mie heijän ieššä šeisuon karjahin: ‘Kuollehien noušomisen tähen mie olen tänäpiänä tiän suutittavana’?»

22Kuultuo tämän Feliks šiirti as's'an šelvittelyn toiččinakši. Hiän šano: «Šiitä vašta piätän tiän as's'an, konša komentaja Lisie tulou, ta mie tiijuššan kaiken täštä opaššukšešta». 23Hiän käški šuanpiälikön pityä Puavilua tyrmäššä, ka antua hänellä helpotukšie. Kenkänä ei šuanun eštyä Puavilan tovarissoja pitämäštä häneštä huolta tahi käymäštä hänen luona.

Puavila tyrmäššä

24Moniehan päivän piäštä šinne tuli Feliks jevreišukusen Drusilla-naiseh kera, käški käyvä Puavilan tyrmäštä ta kuunteli hänen pakinoja ušošta Hristossah Iisussah. 25Kun Puavila rupesi pakajamah Jumalan tahon mukasešta elämäštä, ičen aisoissa pitämiseštä ta tulijašta suutušta, Feliks pöläšty ta šano: «Nyt mäne. Šiitä toičči, konša tulou aikua, mie tuaš kučun šiut.» 26Feliks vielä toivo, jotta Puavila antau hänellä rahua piäššäkšeh pois tyrmäštä, šentäh rikeneh käški tuuvva Puavilan luokšeh ta pakasi hänen kera.

27Kahen vuuvven piäštä Feliksin tilalla muaherrakši tuli Portsi Fest. Feliks kun tahto luatie jevreijen mieliksi, niin jätti Puavilan tyrmäh.

25

Puavila pyrkiy keisarin suutuh

251Oltuo kolme päivyä muaherrana Fest läksi Kesarijašta Jerusalimih. 2Ylipappi ta jevreijen piämiehet tultih hänen luo sualiutumah Puavilan piällä. Hyö tahottih, 3jotta Fest heijän hyväkši mielekši käškis käyvä Puavilan Jerusalimih. Heilä niät oli mieleššä matan varrella hyökätä peittopaikašta ta tappua hänet. 4Fest kuitenki šano heilä, jotta Puavilua pietäh tyrmäššä Kesarijašša ta jotta hiän ičeki ruttoh meinuau lähtie šinne. 5«Lähtekkäh tiän johtomiehet miun kera», hiän šano, «ta viärittäkkäh šielä Puavilua, kun hiän ollou mitä pahua ruatan».

6Fest viipy Jerusalimissa vain kahekšanko vain kymmenen päivyä ta šen jälkeh myöšty Kesarijah. Jo toisena päivänä hiän istuutu sut'jan šijalla ta käški tuuvva Puavilan šinne. 7Konša Puavila tuli, kaikki Jerusalimista tullehet jevreit keräyvyttih hänen ympärillä ta ruvettih viärittämäh häntä monista jykeistä as's'oista. Hyö ei kuitenki voitu tovistua viäritykšie oikeiksi. 8Puavila puolisti iččieh näillä šanoilla: «Mitänä pahua en ole ruatan, en jevreijen Sakonua, en jumalankotie enkä keisarie vaštah».

9Fest, kumpani tahto luatie jevreijen mieliksi, kyšy Puavilalta: «Tahotko lähtie Jerusalimih, jotta mie šielä suutisin šilma täštä?» 10Puavila vaštasi: «Mie šeison nyt keisarillisen suutun ieššä, ta šen ieššä miut on suutittava. Jevreilöitä vaštah mie en ole ruatan mitänä pahua, niin kuin šie ičeki hyvin tiijät. 11A kun mie ollen viäräpiä ta ollen ruatan šemmoista, mistä miula lankieis šurma, olen valmis kuolomah. A kun näijen miehien viäritykšet ei oltane totta, kenkänä ei voi antua milma heijän käsih. Mie tahon, jotta miut suutitah keisarin ieššä.» 12Fest pakasi omien neuvon-antajien kera ta šano: «Šie tahot piäššä keisarin suutuh, ka šilloin keisarin eteh mänetki».

Fest pakajau Agripalla Puavilašta

13Moniehan päivän piäštä čuari Agrippa ta Verenika tultih Kesarijah toivottamah Festillä tervehyttä. 14Kun hyö oltih šielä monta päivyä, Fest esitti čuarilla Puavilan as's'an: «Tiälä on mieš, kumpasen Feliks jätti tyrmäh. 15Konša mie kävin Jerusalimissa, jevreijen piäpapit ta rahvahan vanhimmat tultih šielä miun luo sualiutumah hänen piällä ta vuajittih, jotta hänet suutittais. 16Mie vaštasin heilä: ‘Riimalaisilla ei ole tapana antua ketänä tapettavakši, ennein kuin hänet on pantu viärittäjien eteh ta hänellä on annettu valta puolistautuo viärityštä vaštah’. 17Konša hyö tultih tänne, mie pitvittelömättä, jo toisena päivänä issuin suutupaikalla ta käsin tuuvva šen miehen miun eteh. 18Viärittäjät šeisottih hänen ympärillä, vain ei viäritetty häntä mistänä šemmosešta, mitä mie arvelin. 19Heilä oli kiista hänen kera heijän vierošta ta keštä lienöy Iisussa-vainuašta, kumpasen Puavila väitti vielä olovan elošša. 20Mie en tietän, mitein piäššä perillä näistä as's'oista, šentäh kyšyin, tahtoisko hiän lähtie Jerusalimih, jotta hänen as's'a kačottais šielä. 21Tämä Puavila kuitenki vuati piäššä keisarin suutun tutkittavakši ta kyšy šuojeluo šiih šuate, kuni piäšöy šinne. Ta niin mie käsin pityä häntä tyrmäššä šini, kuni en työnnä häntä keisarin eteh.»

22Agrippa šano Festillä: «Miunki himottais kuunnella šitä mieštä». Fest šano: «Huomena šuat kuulla häntä».

Puavila Agrippa-čuarin ieššä

23Toisena päivänä Agrippa ta Verenika tultih kaikešša loissoššah ta aššuttih juhlašalih šotaherrojen ta linnan herrojen kera. Festin käšyštä šinne tuotih Puavila. 24Fest šano: «Čuari Agrippa ta kaikki muut, ket oletta tiälä miän kera! Täššä työ niättä miehen, kenen takie kaikki jevreit Jerusalimissa ta šamoin tiäläki ahissettih milma ta karjuttih, jotta häntä ei šua jättyä eloh. 25Mie kumminki nävin, jotta hiän ei ruatan mitänä šemmoista, mistä hänet pitäis šurmata. Kun hiän iče tahto piäššä keisarin eteh suutittavakši, niin mie piätin työntyä hänet šinne. 26Miula vain ei ole häneštä mitänä varmoja tietoja, mitä kirjuttua valtijalla. Šentäh toin hänet tiän eteh ta varšinki šiun eteh, čuari Agrippa, jotta tämän kyšelyn jälkeh tietäsin mitä kirjuttua. 27Miušta tuntuu tolkuttomalta työntyä vanki matkah ilmottamatta, mistä häntä viäritetäh.»