Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
21

Puavilan matka Militašta Kesarijah

211Niin myö erosima heistä. Läksimä rannašta ta purjehtima šuorah Kosšuareh, toisena päivänä Rodosih ta šieltä Patarah. 2Šielä löysimä laivan, kumpani oli mänöššä Finikijah. Myö nousima šiih ta läksimä ielläh. 3Konša Kipri tuli näkyvih, še jäi meistä vašemella kiällä. Myö jatkoma ielläh Siirijah. Nenäštymä Tiirah, missä laivan piti purkua paino. 4Šielä myö vaštasima opaššettavie ta viipymä heijän luona netälin. Henken juohattamina hyö varotettih Puavilua mänömäštä Jerusalimih. 5Netälin mäntyö myö läksimä tuaš matkah. Kaikki uškovellet naisineh ta lapšineh tultih šuattamah meitä linnan tuakši. Rannalla myö laškeutuma polvusilla ta moliutuma, 6šiitä prostiutuma. Myö aštuma laivah, a hyö myöššyttih kotih.

7Tiirašta myö jatkoma meričči Ptolemaidah, ta šiih miän purjehtimini loppu. Šielä kävimä tiijuštamašša uškovellijä ta viipymä päivän hiän luona. 8Toisena päivänä läksimä ielläh ta tulima Kesarijah. Šielä mänimä Hilipän luo, kumpani oli Hyvän Viessin šanelija. Hiän oli yksi šeiččemeštä tijakonista21:8 Šeiččemen tijakonija kačo Ap.k. 6:1-6.. Hänen taloh jäimä. 9Hilipällä oli nellä neičyt-ikäistä tytärtä, kumpasilla oli lahja tuuvva viestijä Jumalalta.

10Olima ollun Kesarijašša jo monta päivyä, konša šinne tuli Juutijašta Agavi-nimini Jumalan viessintuoja. 11Hiän tuli miän luo, otti Puavilan vyön, šito šillä omat jalat ta kiät ta šano: «Näin šanou Pyhä Henki: ‘Tällä keinoin jevreit šivotah Jerusalimissa še mieš, kenen vyö tämä on, ta annetah hänet toisenvierosien käsih’.» 12Tämän kuultuo myö yheššä Kesarijan uškojien kera kieltimä Puavilua mänömäštä Jerusalimih. 13Ka hiän vaštasi: «Mitä työ ruatta? Mintäh itettä ta revittä miun šytäntä? Mie olen valmis šivottavakši ta vaikkai kuolomah Jerusalimissa Hospotin Iisussan nimen puoličči.» 14Kun myö emmä šuanun Puavilua taipumah, niin heittimä kiellännän ta šanoma: «Olkah Hospotin tahto».

Puavilan tulo Jerusalimih ta käynti Juakon luona

15Niijen päivien jälkeh myö šuorisima matkah ta läksimä Jerusalimih. 16Miän kera läksi muutomie opaššettavie Kesarijašta. Hyö kaimattih miät kipriläisen Mnasonin taloh, missä myö olima kortteerie. Mnason oli yksi enšimmäisistä opaššettavista. 17Jerusalimissa uškovellet vaššattih meitä ilomielin.

18Toisena päivänä Puavila läksi miän kera Juakon luo. Uškojakunnan vanhimmat niise keräyvyttih šinne. 19Puavila tervehti heitä ta šaneli tarkkaseh kaiken, mitä Jumala šai aikah hänen ruavon kautti toisenvierosien kešeššä.

20Tämän kuultuo vanhimmat kiitettih Jumalua. Šiitä hyö šanottih Puavilalla: «Velli, šie tiijät, jotta tuhanšie jevreilöitä on kiäntyn uškoh, ta kaikin hyö vuajitah Sakonan käškyjen täyttämistä. 21Heilä on kerrottu šiušta, jotta šie opaššat jevreilöitä, kumpaset eletäh toisenvierosien kešeššä, kieltäytymäh Moissein Sakonašta. Hyö šanotah, jotta šie kiellät heitä luatimašta lapšilla laitaleikkaušta ta elämäštä miän rahvahan tapojen mukah. 22Niin jotta mitä nyt pitäis ruatua? Onnakko äijän rahvašta keräytyy yhteh, kun hyö kuullah šiun tulošta.

23Šentäh rua nyt miän neuvon mukah. Tiälä on nellä mieštä, kumpaset annettih Jumalalla pyhä lupauš21:23 Kyšymykšeššä on lupauš, kumpasen antajan piti miäräajakši kieltäytyö viinašta ta kaikešta pakanašta eikä hänen šuanun leikkauttua tukkie. Šen ajan jälkeh hiän toi uhrija Jumalalla ta leikkautti tukat ta ne niise poltti uhriksi Jumalalla.. 24Ota hiät kerallaš, puhistauvu yheššä hiän kera ta makša heijän ieštä kulut, jotta hyö voijah leikkauttua tukat. Šilloin kaikin nähäh, jotta pakinat šiušta ollah tyhjät, kun kerran šieki piet kiini Sakonašta ta elät šen mukah. 25No niillä toisenvierosilla, kumpaset kiännyttih uškoh, myö kirjasešša šanoma, mitä piättimä heijän as's'ašta. Heijän pitäy täyttyä nämä käšyt: pisyö eris šemmosešta lihašta, mi on uhrattu valehjumalilla, šamoten vereštä ta lihašta, kumpasešta vertä ei ole lašettu, eikä heijän šua käyvä vierahih naisih.»

26Puavila otti ne nellä mieštä ta toisena päivänä puhistautu hiän kera. Šiitä hiän mäni jumalankotih ta šano šielä, konša heijän puhissušaika loppuu ta heijän jokahisen puolešta pitäis toimittua uhri Jumalalla.

Puavila vankitah ta suutitah

21:27–26:32

Puavila otetah kiini Jerusalimissa

27Konša ne šeiččemen puhissušpäivyä oltih loppumašša, niin Aasijan muakunnašta tullehet jevreit nähtih Puavila jumalankojissa. Hyö kuihutettih rahvašta lähtömäh kerallah, otettih Puavila kiini 28ta karjuttih: «Israelin miehet, auttakkua! Täššä on še mieš, kumpani joka paikašša levittäy omua opaššušta. Hiän pakajau miän rahvašta, Sakonua ta tätä paikkua vaštah. Nyt hiän kuletti jo kreikkalaisieki jumalankotih ta pakanoitti tämän pyhän paikan.» 29Niätšen vähäistä aikasempah hyö nähtih efessalaini Trofima Puavilan kera linnašša ta smietittih, jotta hänet še nyt Puavila toi jumalankotih. 30Koko linna joutu kuohukših, ihmisie juoksi jumalankotih joka puolelta. Hyö otettih Puavila kiini, vejettih hänet jumalankojista ta šamašša šen veräjät šalvattih. 31Rahvašjoukko ois jo tappan Puavilan, ka šiitä Riiman kogortin komentajalla kerkisi viesti, jotta koko Jerusalimi kuohuu.

32Viikoštumatta komentaja otti kerallah šuanpiälikköjä ta saltattoja ta kiirehti hätih. Kušša vain jevreit nähtih komentaja ta saltatat, hyö heitettih Puavilan lyömini. 33Komentaja aštu lähemmäkši, otti Puavilan kiini ta käški panna hänet kakših rautoih. Šiitä hiän kyšeli ihmisiltä, jotta ken hiän on ta mitä hiän on ruatan? 34Rahvašjoukošta karjuttih yhet yhtä, toiset toista. Kun tämmöseššä metelissä komentaja ei piäššyn perillä as's'ašta, käški hiän viijä Puavilan kasarmih. 35Konša hyö piäštih kasarmin rappusilla, niin saltattojen oli pakko kantua Puavilua äkäsen rahvašjoukon tähen. 36Niätšen šuuri joukko ihmisie kulki heilä jäleššä ta karju: «Šurma hänellä!»

Puavila puolistautuu rahvahan ieššä

37Konša Puavilua oltih viemäššä kasarmin šiämeh, hiän šano komentajalla: «Onko miula valta šanuo šiula šanani?» Komentaja kyšy: «Šiekö maltat paissa kreikakši? 38Etkö šie ole še jegiptiläini, mi tuanoin nousi valtamiehie vaštah nelläntuhannen rosvon kera ta vei ne mataššah tyhjäh muah?» 39Puavila šano: «Mie olen jevrei, kotosin Kilikijan muakunnašta, kuulusašta Tarson linnašta. Kyšyn šiulta, jotta šuanko paissa rahvahalla.» 40Komentaja anto luvan. Rappusilla šeisuon Puavila viittasi kiällä, ta konša tuli hil'l'aista, hiän alko paissa jevrein kielellä:

22

221«Vellet ta tuatot! Kuunnelkua nyt, mitä mie šanon puolistuakšeni iččieni.»

2Tuli entistä hil'l'asempi, kun hyö kuultih hänen pakajavan jevrein kielellä. Puavila jatko:

3«Mie olen jevrei, šyntyn Kilikijan Tarsošša ta kašvan täššä linnašša. Gamalielin opaššukšella miut on kašvatettu miän tuattojen Sakonan kaikkien käškyjen mukah. Mie olin kiivaš Jumalan puolistaja, juštih niin kuin työ kaikki tänäpiänä oletta. 4Mie ajelin Hospotin Tien kulkijie, otin kiini miehie ta naisie, panin tyrmäh ta vuajin heilä šurmua. 5Šen voit tovistua ylipappi ta koko vanhimpien Neuvokunta. Hyö še annettih miula valtakirja Damaskin vellilöillä näytettäväkši, jotta šaisin vankita šikäläisie Hristossah uškojie ta tuuvva hiät riimuloissa Jerusalimih kuritettavakši.

6No a matalla, konša olin jo läššä Damaskie, puolienpäivien aikah taivahašta äkkie läimähti kirkaš valo miun ympärillä. 7Mie lankesin muah ta kuulin iänen, mi šano miula: ‘Sauli, Sauli, mintäh šie ajelet Milma?’ 8Mie kyšyin: ‘Hospoti, kenpä Šie olet?’ Hiän vaštasi miula: ‘Mie olen Iisussa Nasarettilaini, kumpaista šie ajelet’. 9Ne, ket oltih miun kera, nähtih valo ta pöläššyttih, vain ei kuultu Šen iäntä, kumpani miula pakasi. 10Mie kyšyin: ‘Hospoti, mitä miun pitäy ruatua?’ Hospoti šano miula: ‘Nouše ta mäne Damaskih. Šielä šuat kuulla kaiken, mitä šiula on pantu ruattavakši.’ 11Šiitä kirkkahašta valošta mie šokenin, ta šentäh miun matkalaiset kuletettih milma kiäštä. Niin piäsin Damaskih.

12Šielä oli Ananie, jumalahini ta Sakonan mukah eläjä mieš, kumpaista kaikki linnan jevreit piettih arvošša. 13Hiän tuli miun luo ta šano: ‘Sauli, velliseni, myöštykkäh šiula näkö!’ Šamašša miun näkö myöšty ta mie nävin hänet. 14Hiän šano: ‘Miän tuattojen Jumala valičči šiut, jotta šie tietäsit Hänen tahon, näkisit Hänet, ken on oikiemielini, ta kuulisit Hänen iänen. 15Šiušta tulou Hänen tovistaja, šie kerrot kaikilla ihmisillä, mitä nävit ta kuulit. 16Ka mitäpä šie pitvittelet? Nouše ta kuču avukši Hospotin Iisussan nimie, anna kaštua iččeš ta peššä pois šiun riähät.’

17Konša mie myöššyin Jerusalimih ta moliuvuin jumalankojissa, mie jouvuin hurmehih 18ta nävin Hospotin. Hiän šano miula: ‘Kiirehi lähtie Jerusalimista, šentäh kun tiälä ei ušota, mitä šie šanot Miušta’. 19Mie šanoin: ‘Hospoti, ihmisethän tiijetäh, jotta mie kävelin sinagogašta sinagogah, panin tyrmäh ta ruoškitin niitä, ket ušotah Šiuh. 20Šilloinki, konša Šiun tovistaja Stefani tapettih, mie šeisoin šielä, hyväkšyin tappamisen ta varteičin tappajien vuatteita.’ 21No Hospoti šano miula: ‘Mäne. Mie toimitan šiut loitoš toisenvierosien kanšojen luo’.»

22Täh šuate jevreit kuunneltih Puavilua, vain nyt noššettih karjeh: «Pois tuommoni muan piältä! Ei hiän šua elyä.» 23Kun hyö karjuttih, ruaššeltih vuatteitah ta lykittih pölyö ilmah, 24komentaja käški viijä Puavilan kasarmih. Hiän käški ruoškie Puavilua ta kyšellä häntä, jotta šais malttua, mintäh jevreit niin lujašti karjuttih hänellä.

25Konša Puavila šivottih ruoškittavakši, hiän šano vierellä šeisojalla šuanpiäliköllä: «Onko teilä valta ruoškie Riiman kanšalaista ta vieläi ilmain suutuo?» 26Tämän kuultuo šuanpiälikkö mäni ilmottamah as's'ašta komentajalla: «Tiijätkö, mitä meinuat ruatua? Tuo mieš on Riiman kanšalaini.» 27Komentaja tuli šinne ta kyšy Puavilalta: «Oletko šie tosieh Riiman kanšalaini?» Hiän vaštasi: «Olen». 28Komentaja šano: «Mie šuurella rahalla šain kirjuttautuo Riiman kanšalaisekši». Puavila virkko: «A mie olen ollun še šyntymäštä šuate». 29Šiitä ne, kenen piti kyšellä Puavilua, šamašša jätettih hänet rauhah. Ta komentaja pöläšty, kun šai tietyä, jotta oli käšken šituo Riiman kanšalaisen.

Puavila Neuvokunnan ieššä

30Komentaja tahto tarkkah tietyä, mistä jevreit viäritetäh Puavilua. Šentäh toisena päivänä hiän piäšti Puavilan rauvoista ta käški kerätä piäpapit ta koko Neuvokunnan. Šiitä hiän toi Puavilan heijän eteh.

23

231Puavila kaččo Neuvokuntah ta šano: «Vellet! Koko elämäni, täh päiväh šuate, mie olen elän Jumalan ieššä omahenki puhtahana.» 2Šiitä ylipappi Ananie käški viereššä šeisojien lyyvvä Puavilua šuuta vaššen. 3Puavila šano ylipapilla: «Jumala vielä lyöy šilma, šie, valotettu šeinä! Šiekö muka issut suutimašša milma Sakonan mukah, a iče Sakonan vaštasešti käšet lyyvvä milma.» 4Viereššä šeisojat šanottih: «Häpyätkö šie Jumalan ylipappie?» 5Puavila šano: «Mie en tietän, vellet, jotta hiän on ylipappi. Pyhissä Kirjutukšissa vet on šanottu näin: ‘Oman rahvahan piämieštä elä kiruo’.»

6Oša Neuvokunnašta oli saddukeita, a toini farisseita. Puavila tiesi šen ta šano lujah: «Vellet! Mie olen farissei, ta miun tuatot niise oltih farisseit. Täššä milma nyt suutitah šentäh, kun ušon, jotta kuollehet nouššah.» 7Kun hiän šano tämän, farisseijen ta saddukeijen välissä šytty riita ta joukko jakautu kahtie. 8Saddukeit niät kun šanotah, jotta ei ole kuollehista noušomista, ei anhelija eikä henkijä. A farisseit še ušotah näih kaikkih. 9Alko kova karjeh. Farisseijen joukošta nouštih muutomat sakonanopaštajat ta šanottih: «Myö emmä niä mitänä pahua täššä mieheššä. A kun lienöy henki tahi anheli paissun hänellä, niin noušemmako Jumalua vaštah?» 10Kun riita vain ylty, niin komentaja pöläšty, jotta Puavila revitäh palasiksi. Hiän käški saltattojen männä ta ottua Puavila Neuvokunnan käsistä ta viijä hänet kasarmih.

11Yöllä Hospoti näyttäyty Puavilalla ta šano: «Pisy lujana! Niin kuin šie olet tovistan Miušta tiälä Jerusalimissa, šamoin šiun pitäy tovistua Riimaššaki.»

Eryähät jevreit tahotah tappua Puavila

12Päivän valotešša jevreit peitočči keräyvyttih yhteh ta annettih šana, jotta ei šyyvvä eikä juuvva, kuni ei tapeta Puavilua. 13Täh šanah yhty yli nelläkymmentä mieštä. 14Hyö mäntih piäpappien ta rahvahan vanhimpien luo ta šanottih: «Myö pošiutuma, jotta emmä pane šuuh mitänä, kuni emmä tapa Puavilua. 15Kyšykkyä työ nyt Neuvokunnan nimissä komentajalta, jotta eikö hiän huomena toimittais Puavilan tiän luo. Šanokkua, jotta tahtosija muka tarkemmin tutkie hänen as's'ua. Myö olemma valmehina tappamah hänet, ennein kuin hiän kerkiey tiän luo.»

16Puavilan čikon poika kuuli täštä. Hiän mäni kasarmih, piäsi Puavilan luo ta šano hänellä as's'ašta. 17Puavila kučču yhen šuanpiäliköistä ta šano: «Vie tämä priha komentajan luo, hänellä on komentajalla viesti». 18Šuanpiälikkö otti pojan, vei komentajan luo ta šano: «Vanki Puavila kučču miut ta käški tuuvva tämän prihan šiun luo. Hänellä on mitä ollou as's'ua šiula.»

19Komentaja otti pojan kiäštä, vei šyrjäh ta kyšy: «Mitä as's'ua šiula on?» 20Poika vaštasi: «Jevreit piätettih kyšyö, jotta šie toimittaisit huomena Puavilan Neuvokunnan eteh. Hyö muka tahotah tarkemmin tutkie hänen as's'ua. 21Ka šie elä myönny šiih, šentäh kun heijän joukošta yli nelläkymmentä mieštä vuottau häntä matan varrella peittopaikašša. Hyö on pošiuvuttu, jotta ei šyyvvä eikä juuvva, kuni ei tapeta Puavilua. Hyö ollah valmehina ta vuotetah vain šiun käškyö.» 22Komentaja šano pojalla: «Elä kellänä virka, jotta šie kerroit miula täštä». Šiitä hiän piäšti pojan mänömäh.

Puavila työnnetäh Kesarijah

23Šiitä komentaja kučču kakši šuanpiälikkyö ta šano: «Pitäkkyä yön kolmannešta tunnista23:23 Šiinä ilta 9:štä alkuan. alkuan kakšišatua jalkamieštä valmehena marššimah Kesarijah. Ottakkua lisäkši šeiččemenkymmentä raččumieštä ta kakšišatua keihäšmieštä. 24Varuštakkua heposie Puavilan račukši ta šuattakkua hänet vahinkotta Kesarijah muaherra Feliksin luo.»

25Komentaja kirjutti muaherralla tämmösen kirjasen: 26«Tervehyš Klauti Lisieltä korkiearvosella muaherra Feliksillä. 27Jevreit otettih kiini tämä mieš ta oltih vähällä tappua hänet. Mie tulin saltattojen kera ta pelaššin hänet, kun šain tietyä, jotta hiän on Riiman kanšalaini. 28Mie tahoin tiijuštua, mistä jevreit häntä viäritetäh, ta šentäh vein hänet heijän Neuvokunnan eteh. 29Šielä mie nävin, jotta häntä viäritetäh heijän Sakonan kiistakyšymykšistä, ei mistänä šemmosešta, mistä hänet vois šurmata tahi panna tyrmäh. 30A kun šain tietyä, jotta jevreit tahotah peitočči tappua hänet, niin kiirehešti työnsin hänet šiun luo. Hänen viärittäjien mie niise käsin männä ta šanuo šiun ieššä, mitä heilä on häntä vaštah. Jiä tervehekši.»

31Saltatat ruattih käšyn mukah, otettih Puavila ta yön aikana vietih hänet Antipatridah. 32Toisena päivänä raččumiehet lähettih šuattamah häntä ielläh, a saltatat myöššyttih kasarmih. 33Kesarijah tultuo šuattajat annettih muaherralla kirjani ta vietih Puavila hänen eteh. 34Muaherra luki kirjasen ta kyšy, mistä muakunnašta Puavila on. Kuultuo, jotta Puavila on Kilikijašta, 35hiän šano: «Kyšelen šilma šiitä, konša tänne tullah šiun viärittäjät». Muaherra käški varteija Puavilua Iirotin horomissa.