Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
20

Puavilan matka Makedonijah ta Kreikkah

20:1–21:26

Puavila lähtöy Jerusalimih

201Konša mellakka Efessašša ašettu, Puavila kučču opaššettavat luokšeh. Hiän neuvo heitä pisyö lujina, šiitä prostiutu heijän kera ta läksi Makedonijah. 2Matan varrella hiän monin šanoin rohkisti uškojie ta niin tuli Kreikkah. 3Šielä hiän oli kolme kuukautta. Šen jälkeh hiän meinasi lähtie meričči Siirijah. Vain kun šai tietyä, jotta jevreit hauvotah ajatušta noušša häntä vaštah, hiän piättiki männä šinne Makedonijan kautti. 4Hänen matkalaisina Aasijah šuate oltih Pirron Sosipatri Verijašta, fessalonikkalaiset Aristarh ta Sekundi, derveläini Gaija, Timofei ta aasijalaiset Tihikka ta Trofima. 5Hyö mäntih ieltäpäin ta vuotettih meitä Troadašša. 6Riešanleivän pruasniekan jälkeh myö toiset purjehtima Hilipistä ta viijen päivän piäštä piäsimä heijän luo Troadah. Viipymä šielä šeiččemen päivyä.

Kuollut eleytyy Troadašša

7Šuovatan jälkeh, netälin enšimmäisenä päivänä, opaššettavat keräyvyttih yhteh leipyä katkuamah. Puavila meinasi toisena päivänä lähtie ielläh ta nyt pakasi rahvahan kera. Pakina pitkisty puoliyöh šuate. 8Yläkerran kamarissa, missä hyö oltih, palo monta lamppuo. 9Puavilan pitän pakinan aikana eryäš Jeutih-nimini priha istu ikkunalla. Hiän uinosi šyväh uneh ta unimielissäh lankesi alaš kolmannešta kerrokšešta. Hänet noššettih kuollehena muašta. 10Puavila šolahti alaš, painautu pojan piällä, šepäsi häntä ta šano: «Elkyä hätyälkyä, hiän on henkissä». 11Šiitä Puavila nousi jälelläh kamarih, katkasi leipyä ta šöi. Šen jälkeh hiän pakasi vielä pitälti, huomeneškoittieh šuate, ta šiitä läksi matkah. 12Poika tuotih kotih elävänä. Apie mieli haihtu ta kaikin oltih ilosie.

Laivamatka Troadašta Milittah

13Myö nousima laivah ta purjehtima ieltäpäin Assoh tarkotukšena ottua Puavila šieltä matkah; näin hiän oli käšken, kun iče tahto männä šinne aštumalla. 14Assošša vaštasima Puavilan. Myö ottima hänet laivah ta mänimä purjehissa Mitilinah. 15Šieltä läksimä ielläh meričči ta toisena päivänä tulima Hiosšuaren kohalla. Tuaš kulkima päivän ta nenäštymä Samosan rantoih. Šiitä piäsimä Trogillih ta toisena päivänä tulima Milittah. 16Puavila niät kaččo paremmakši männä Efessan kyličči, jottei viikoštuo Aasijašša. Hiän kiirehti, jotta kerkieis, još šuinki vois, Jerusalimih Stroičakši.

Puavilan pakina Efessan uškojakunnan vanhimmilla

17Militašta Puavila työnsi šanan Efessah ta kučču luokšeh uškojakunnan vanhimmat. 18Konša hyö tultih, Puavila šano heilä: «Työ tiijättä, mitein mie elin tiän kera šiitä päiväštä šuate, konša tulin tänne Aasijah. 19Ruavoin Hospotin hyväkši kaikešša tottelijana ta monin kyynälin keššin ne ahissukšet, kumpasie jevreit milma vaštah peitočči jassakoitih. 20Mie en ole peitellyn mitänä, mistä ois teilä hyötyö, vain olen šanellun kaiken ta opaštan teitä rahvahan ieššä ta tiän omissa kotiloissa. 21Jevreilöillä ta kreikkalaisilla olen paissun, jotta hyö jätettäis riähäššä elämini, kiännyttäis Jumalan puoleh ta ušottais miän Hospotih Iisussah Hristossah.

22Nyt Pyhän Henken pakottamana mie matkuan Jerusalimih. En tiijä, mitä šielä miula tulou. 23Šen vain tiijän, jotta Pyhä Henki kaikissa linnoissa tovistau, jotta milma vuotetah rauvat ta ahissukšet. 24No mie en pie omua henkie kallehena. Tahon vain piäššä matan piäh hyvillä mielin ta lopettua šen ruavon, kumpasen mie šain Hospotilta Iisussalta. Ta še ruato on šanella Hyvyä Viestie Jumalan armošta.

25Nyt še mie tiijän, jotta työ enämpi että niä milma, ei yksikänä teistä, kenen joukošša mie olen elän ta šanellun Jumalan Valtakunnašta. 26Šentäh mie tänäpiänä šanon teilä, jotta mie en ole viäräpiä, kun teistä ken joutunou uatuh. 27Mie en ole peitellyn mitänä, vain olen šanellun teilä kaiken, mitä Jumala tahtou.

28Pitäkkyä huoli ičeštänä ta koko šiitä karjašta, kumpasen paimeniksi Pyhä Henki on tiät pannun. Paimentakkua Hospotin ta Jumalan uškojakuntua, kumpasen Hospoti omalla Verelläh ošti Ičelläh. 29Mie tiijän, jotta miun lähön jälkeh tiän joukkoh tulou vihasie hukkie, kumpaset ei šiäššetä karjua. 30Ta tiän omašta joukošta noušou miehie, kumpaset viärisselläh tosišanomua vetyäkšeh opaššettavat matkahah. 31Niin jotta valvokkua! Muistakkua, jotta mie kolme vuotta vaipumatta, yötä päivyä, kyynälissä šilmin neuvoin teitä jokahista.

32Nyt, vellet, jätän tiät Jumalan käsih ta Hänen armon šanan varah. Še šana voit lujittua teitä ta antua teilä perinnön yheššä kaikkien niijen kera, kenet Jumala on pyhittän. 33Hopieta, kultua ta vuatetta mie en keltänä tahton. 34Iče tiijättä, jotta mie näillä omilla käsillä olen hankkin šen, mitä miula ičelläni ta miun kera ollehilla on tarvinnun. 35Kaikella keinoin mie näytin teilä, jotta näin, ruatamalla, pitäy huolehtie vähäväkisistä ta muistua nämä Hospotin Iisussan šanat: ‘Ošakkahampi on antua kuin ottua’.»

36Tämän pakinan jälkeh Puavila laškeutu polvusillah ta moliutu yheššä hiän kera. 37Kaikin ruvettih itkömäh, ševättih Puavilua ta annettih hänellä šuuta. 38Heilä tuli oikein paha mieleštä, kun Puavila šano, jotta hyö enämpi ei šuaha nähä häntä. Šiitä hyö kaimattih Puavila laivah.

21

Puavilan matka Militašta Kesarijah

211Niin myö erosima heistä. Läksimä rannašta ta purjehtima šuorah Kosšuareh, toisena päivänä Rodosih ta šieltä Patarah. 2Šielä löysimä laivan, kumpani oli mänöššä Finikijah. Myö nousima šiih ta läksimä ielläh. 3Konša Kipri tuli näkyvih, še jäi meistä vašemella kiällä. Myö jatkoma ielläh Siirijah. Nenäštymä Tiirah, missä laivan piti purkua paino. 4Šielä myö vaštasima opaššettavie ta viipymä heijän luona netälin. Henken juohattamina hyö varotettih Puavilua mänömäštä Jerusalimih. 5Netälin mäntyö myö läksimä tuaš matkah. Kaikki uškovellet naisineh ta lapšineh tultih šuattamah meitä linnan tuakši. Rannalla myö laškeutuma polvusilla ta moliutuma, 6šiitä prostiutuma. Myö aštuma laivah, a hyö myöššyttih kotih.

7Tiirašta myö jatkoma meričči Ptolemaidah, ta šiih miän purjehtimini loppu. Šielä kävimä tiijuštamašša uškovellijä ta viipymä päivän hiän luona. 8Toisena päivänä läksimä ielläh ta tulima Kesarijah. Šielä mänimä Hilipän luo, kumpani oli Hyvän Viessin šanelija. Hiän oli yksi šeiččemeštä tijakonista21:8 Šeiččemen tijakonija kačo Ap.k. 6:1-6.. Hänen taloh jäimä. 9Hilipällä oli nellä neičyt-ikäistä tytärtä, kumpasilla oli lahja tuuvva viestijä Jumalalta.

10Olima ollun Kesarijašša jo monta päivyä, konša šinne tuli Juutijašta Agavi-nimini Jumalan viessintuoja. 11Hiän tuli miän luo, otti Puavilan vyön, šito šillä omat jalat ta kiät ta šano: «Näin šanou Pyhä Henki: ‘Tällä keinoin jevreit šivotah Jerusalimissa še mieš, kenen vyö tämä on, ta annetah hänet toisenvierosien käsih’.» 12Tämän kuultuo myö yheššä Kesarijan uškojien kera kieltimä Puavilua mänömäštä Jerusalimih. 13Ka hiän vaštasi: «Mitä työ ruatta? Mintäh itettä ta revittä miun šytäntä? Mie olen valmis šivottavakši ta vaikkai kuolomah Jerusalimissa Hospotin Iisussan nimen puoličči.» 14Kun myö emmä šuanun Puavilua taipumah, niin heittimä kiellännän ta šanoma: «Olkah Hospotin tahto».

Puavilan tulo Jerusalimih ta käynti Juakon luona

15Niijen päivien jälkeh myö šuorisima matkah ta läksimä Jerusalimih. 16Miän kera läksi muutomie opaššettavie Kesarijašta. Hyö kaimattih miät kipriläisen Mnasonin taloh, missä myö olima kortteerie. Mnason oli yksi enšimmäisistä opaššettavista. 17Jerusalimissa uškovellet vaššattih meitä ilomielin.

18Toisena päivänä Puavila läksi miän kera Juakon luo. Uškojakunnan vanhimmat niise keräyvyttih šinne. 19Puavila tervehti heitä ta šaneli tarkkaseh kaiken, mitä Jumala šai aikah hänen ruavon kautti toisenvierosien kešeššä.

20Tämän kuultuo vanhimmat kiitettih Jumalua. Šiitä hyö šanottih Puavilalla: «Velli, šie tiijät, jotta tuhanšie jevreilöitä on kiäntyn uškoh, ta kaikin hyö vuajitah Sakonan käškyjen täyttämistä. 21Heilä on kerrottu šiušta, jotta šie opaššat jevreilöitä, kumpaset eletäh toisenvierosien kešeššä, kieltäytymäh Moissein Sakonašta. Hyö šanotah, jotta šie kiellät heitä luatimašta lapšilla laitaleikkaušta ta elämäštä miän rahvahan tapojen mukah. 22Niin jotta mitä nyt pitäis ruatua? Onnakko äijän rahvašta keräytyy yhteh, kun hyö kuullah šiun tulošta.

23Šentäh rua nyt miän neuvon mukah. Tiälä on nellä mieštä, kumpaset annettih Jumalalla pyhä lupauš21:23 Kyšymykšeššä on lupauš, kumpasen antajan piti miäräajakši kieltäytyö viinašta ta kaikešta pakanašta eikä hänen šuanun leikkauttua tukkie. Šen ajan jälkeh hiän toi uhrija Jumalalla ta leikkautti tukat ta ne niise poltti uhriksi Jumalalla.. 24Ota hiät kerallaš, puhistauvu yheššä hiän kera ta makša heijän ieštä kulut, jotta hyö voijah leikkauttua tukat. Šilloin kaikin nähäh, jotta pakinat šiušta ollah tyhjät, kun kerran šieki piet kiini Sakonašta ta elät šen mukah. 25No niillä toisenvierosilla, kumpaset kiännyttih uškoh, myö kirjasešša šanoma, mitä piättimä heijän as's'ašta. Heijän pitäy täyttyä nämä käšyt: pisyö eris šemmosešta lihašta, mi on uhrattu valehjumalilla, šamoten vereštä ta lihašta, kumpasešta vertä ei ole lašettu, eikä heijän šua käyvä vierahih naisih.»

26Puavila otti ne nellä mieštä ta toisena päivänä puhistautu hiän kera. Šiitä hiän mäni jumalankotih ta šano šielä, konša heijän puhissušaika loppuu ta heijän jokahisen puolešta pitäis toimittua uhri Jumalalla.

Puavila vankitah ta suutitah

21:27–26:32

Puavila otetah kiini Jerusalimissa

27Konša ne šeiččemen puhissušpäivyä oltih loppumašša, niin Aasijan muakunnašta tullehet jevreit nähtih Puavila jumalankojissa. Hyö kuihutettih rahvašta lähtömäh kerallah, otettih Puavila kiini 28ta karjuttih: «Israelin miehet, auttakkua! Täššä on še mieš, kumpani joka paikašša levittäy omua opaššušta. Hiän pakajau miän rahvašta, Sakonua ta tätä paikkua vaštah. Nyt hiän kuletti jo kreikkalaisieki jumalankotih ta pakanoitti tämän pyhän paikan.» 29Niätšen vähäistä aikasempah hyö nähtih efessalaini Trofima Puavilan kera linnašša ta smietittih, jotta hänet še nyt Puavila toi jumalankotih. 30Koko linna joutu kuohukših, ihmisie juoksi jumalankotih joka puolelta. Hyö otettih Puavila kiini, vejettih hänet jumalankojista ta šamašša šen veräjät šalvattih. 31Rahvašjoukko ois jo tappan Puavilan, ka šiitä Riiman kogortin komentajalla kerkisi viesti, jotta koko Jerusalimi kuohuu.

32Viikoštumatta komentaja otti kerallah šuanpiälikköjä ta saltattoja ta kiirehti hätih. Kušša vain jevreit nähtih komentaja ta saltatat, hyö heitettih Puavilan lyömini. 33Komentaja aštu lähemmäkši, otti Puavilan kiini ta käški panna hänet kakših rautoih. Šiitä hiän kyšeli ihmisiltä, jotta ken hiän on ta mitä hiän on ruatan? 34Rahvašjoukošta karjuttih yhet yhtä, toiset toista. Kun tämmöseššä metelissä komentaja ei piäššyn perillä as's'ašta, käški hiän viijä Puavilan kasarmih. 35Konša hyö piäštih kasarmin rappusilla, niin saltattojen oli pakko kantua Puavilua äkäsen rahvašjoukon tähen. 36Niätšen šuuri joukko ihmisie kulki heilä jäleššä ta karju: «Šurma hänellä!»

Puavila puolistautuu rahvahan ieššä

37Konša Puavilua oltih viemäššä kasarmin šiämeh, hiän šano komentajalla: «Onko miula valta šanuo šiula šanani?» Komentaja kyšy: «Šiekö maltat paissa kreikakši? 38Etkö šie ole še jegiptiläini, mi tuanoin nousi valtamiehie vaštah nelläntuhannen rosvon kera ta vei ne mataššah tyhjäh muah?» 39Puavila šano: «Mie olen jevrei, kotosin Kilikijan muakunnašta, kuulusašta Tarson linnašta. Kyšyn šiulta, jotta šuanko paissa rahvahalla.» 40Komentaja anto luvan. Rappusilla šeisuon Puavila viittasi kiällä, ta konša tuli hil'l'aista, hiän alko paissa jevrein kielellä:

22

221«Vellet ta tuatot! Kuunnelkua nyt, mitä mie šanon puolistuakšeni iččieni.»

2Tuli entistä hil'l'asempi, kun hyö kuultih hänen pakajavan jevrein kielellä. Puavila jatko:

3«Mie olen jevrei, šyntyn Kilikijan Tarsošša ta kašvan täššä linnašša. Gamalielin opaššukšella miut on kašvatettu miän tuattojen Sakonan kaikkien käškyjen mukah. Mie olin kiivaš Jumalan puolistaja, juštih niin kuin työ kaikki tänäpiänä oletta. 4Mie ajelin Hospotin Tien kulkijie, otin kiini miehie ta naisie, panin tyrmäh ta vuajin heilä šurmua. 5Šen voit tovistua ylipappi ta koko vanhimpien Neuvokunta. Hyö še annettih miula valtakirja Damaskin vellilöillä näytettäväkši, jotta šaisin vankita šikäläisie Hristossah uškojie ta tuuvva hiät riimuloissa Jerusalimih kuritettavakši.

6No a matalla, konša olin jo läššä Damaskie, puolienpäivien aikah taivahašta äkkie läimähti kirkaš valo miun ympärillä. 7Mie lankesin muah ta kuulin iänen, mi šano miula: ‘Sauli, Sauli, mintäh šie ajelet Milma?’ 8Mie kyšyin: ‘Hospoti, kenpä Šie olet?’ Hiän vaštasi miula: ‘Mie olen Iisussa Nasarettilaini, kumpaista šie ajelet’. 9Ne, ket oltih miun kera, nähtih valo ta pöläššyttih, vain ei kuultu Šen iäntä, kumpani miula pakasi. 10Mie kyšyin: ‘Hospoti, mitä miun pitäy ruatua?’ Hospoti šano miula: ‘Nouše ta mäne Damaskih. Šielä šuat kuulla kaiken, mitä šiula on pantu ruattavakši.’ 11Šiitä kirkkahašta valošta mie šokenin, ta šentäh miun matkalaiset kuletettih milma kiäštä. Niin piäsin Damaskih.

12Šielä oli Ananie, jumalahini ta Sakonan mukah eläjä mieš, kumpaista kaikki linnan jevreit piettih arvošša. 13Hiän tuli miun luo ta šano: ‘Sauli, velliseni, myöštykkäh šiula näkö!’ Šamašša miun näkö myöšty ta mie nävin hänet. 14Hiän šano: ‘Miän tuattojen Jumala valičči šiut, jotta šie tietäsit Hänen tahon, näkisit Hänet, ken on oikiemielini, ta kuulisit Hänen iänen. 15Šiušta tulou Hänen tovistaja, šie kerrot kaikilla ihmisillä, mitä nävit ta kuulit. 16Ka mitäpä šie pitvittelet? Nouše ta kuču avukši Hospotin Iisussan nimie, anna kaštua iččeš ta peššä pois šiun riähät.’

17Konša mie myöššyin Jerusalimih ta moliuvuin jumalankojissa, mie jouvuin hurmehih 18ta nävin Hospotin. Hiän šano miula: ‘Kiirehi lähtie Jerusalimista, šentäh kun tiälä ei ušota, mitä šie šanot Miušta’. 19Mie šanoin: ‘Hospoti, ihmisethän tiijetäh, jotta mie kävelin sinagogašta sinagogah, panin tyrmäh ta ruoškitin niitä, ket ušotah Šiuh. 20Šilloinki, konša Šiun tovistaja Stefani tapettih, mie šeisoin šielä, hyväkšyin tappamisen ta varteičin tappajien vuatteita.’ 21No Hospoti šano miula: ‘Mäne. Mie toimitan šiut loitoš toisenvierosien kanšojen luo’.»

22Täh šuate jevreit kuunneltih Puavilua, vain nyt noššettih karjeh: «Pois tuommoni muan piältä! Ei hiän šua elyä.» 23Kun hyö karjuttih, ruaššeltih vuatteitah ta lykittih pölyö ilmah, 24komentaja käški viijä Puavilan kasarmih. Hiän käški ruoškie Puavilua ta kyšellä häntä, jotta šais malttua, mintäh jevreit niin lujašti karjuttih hänellä.

25Konša Puavila šivottih ruoškittavakši, hiän šano vierellä šeisojalla šuanpiäliköllä: «Onko teilä valta ruoškie Riiman kanšalaista ta vieläi ilmain suutuo?» 26Tämän kuultuo šuanpiälikkö mäni ilmottamah as's'ašta komentajalla: «Tiijätkö, mitä meinuat ruatua? Tuo mieš on Riiman kanšalaini.» 27Komentaja tuli šinne ta kyšy Puavilalta: «Oletko šie tosieh Riiman kanšalaini?» Hiän vaštasi: «Olen». 28Komentaja šano: «Mie šuurella rahalla šain kirjuttautuo Riiman kanšalaisekši». Puavila virkko: «A mie olen ollun še šyntymäštä šuate». 29Šiitä ne, kenen piti kyšellä Puavilua, šamašša jätettih hänet rauhah. Ta komentaja pöläšty, kun šai tietyä, jotta oli käšken šituo Riiman kanšalaisen.

Puavila Neuvokunnan ieššä

30Komentaja tahto tarkkah tietyä, mistä jevreit viäritetäh Puavilua. Šentäh toisena päivänä hiän piäšti Puavilan rauvoista ta käški kerätä piäpapit ta koko Neuvokunnan. Šiitä hiän toi Puavilan heijän eteh.