Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
1

Alkušanat

1:1-14

Lupauš Pyhäštä Henkeštä

11Enšimmäisen kirjan mie kirjutin šiula, Feofili, kaikešta šiitä, mitä Iisussa ruato ta mitä opašti, alušta alkuan 2šiih päiväh šuate, kuna Hänet otettih taivahah. Ennein taivahah ottamista Hiän Pyhän Henken voimalla anto neuvoja apostoliloilla, kumpaset oli aikasempah valinnun. 3Kuoloman jälkeh Hiän monin ušottavin tovissukšin näytti, jotta on elošša. Nellänkymmenen päivän aikana Hiän moničči näyttäyty heilä ta pakasi Jumalan Valtakunnašta. 4Heijän kera ollešša Iisussa kielti heitä: «Elkyä lähtekkyä kunnena Jerusalimista, vain vuottakkua šitä, min Tuatto teilä lupasi ta mistä oletta kuullun Miun pakajavan. 5Iivana kašto ihmisie veješšä, ka ruttoh näijen päivien jälkeh tiät kaššetah Pyhäššä Henkeššä.»

Iisussa noušou taivahah

6Šiitä yhteh keräytynyöt apostolit kyšyttih Iisussalta: «Hospoti, onko nyt še aika, konša Šie annat Israelilla oman čuarin?» 7Iisussa vaštasi: «Ei ole tiän as's'a tietyä aikoja ta kotvija, kumpasie Tuatto on ašettan omalla vallalla. 8No työ šuatta voiman, konša Pyhä Henki tulou teih. Šiitä työ šanotta Miušta toven Jerusalimissa, koko Juutijašša ta Samarijašša ta muan laitoja myöte.»

9Kun Iisussa oli šanon tämän, Hänet otettih ylähyäkši hiän šilmissä, ta pilvi vei Hänet hiän näkyvistä. 10Konša Iisussan loitotešša hyö aina vain kačottih taivahah, heijän eteh jiäviyty kakši mieštä valkeissa vuatteissa. 11Hyö šanottih: «Galileijan miehet, mitä työ šeisotta ta kačotta taivahah? Tämä Iisussa, kumpani otettih teiltä taivahah, myöštyy šamalla keinoin, kuin työ näkijä Hänen taivahah mänijänä.»

12Šiitä apostolit lähettih tuolta vuaralta, mitä šanotah Voipuuvuarakši ta mi on lähellä Jerusalimie, vain yhen šuovattamatan1:12 Šuovattamatka matka min šai kävellä šuovattana, šiinä kilometrin verta. piäššä šieltä. Hyö myöššyttih Jerusalimih 13ta mäntih šielä šiih taloh, min yliseššä kamarissa aina toko keräyvyttih. Hyö oltih Petri, Juakko ta Iivana, Ontrei, Hilippä, Homa, Varfolomei ta Matvei, Alfein Juakko ta Simoni Zilotti, ta Juakon velli Juuta. 14Kaikin hyö yksissä tuumin koko ajan moliuvuttih yheššä eryähien naisien kera ta Iisussan Muamon Muarien ta Iisussan vellien kera.

Jerusalimin uškojakunnan alku

1:15–8:3

Juutan tilalla valitah Matvija

15Eryähänä päivänä Petri nousi opaššettavien kešeštä pakajamah. 16Šinne oli keräytyn henkie šatakakšikymmentä. Hiän šano: «Vellet! Šen Pyhien Kirjutukšien šanan piti käyvä toteh, min Pyhä Henki Tuavitan šuičči ieltäpäin šano Juutašta, šiitä mieheštä, kumpani rupesi juohattamah Iisussan kiiniottajie. 17Juuta kuulu miän joukkoh ta hänellä oli oma oša jumalanruavošša, niin kuin meiläki. 18Pahalla tienestillä hiän ošti ičelläh pellon. Ta šielä, konša hiän kirposi očallah muah, hänen mara halkesi, ta šiämykšet valuttih uloš. 19Täštä šuatih tietyä kaikki Jerusalimin eläjät. Šitä paikkua ruvettih heijän kielellä šanomah Akeldama, mi merkiččöy Veripelto.

20Jo Psalmien kirjašša on täštä kirjutettu näin:

– Jiäkäh tyhjäkši hänen elošija,

olkah še vailla eläjie.

Ta vielä on kirjutettu:

– Ottakkah toini häneltä jiänyön viran.

21-22Niin jotta nyt pitäy valita yksi mieš, kumpani yheššä miän kera rupieu tovistamah, jotta Hospoti Iisussa nousi kuollehista. Šen pitäy olla yksi niistä miehistä, ket matattih miän kera koko šen ajan, kuni Hospoti Iisussa eli ta vaikutti miän joukošša. Valitun pitäy olla šemmoni, ken oli miän kera alkuan šiitä, konša Iivana kašto Iisussan, šiih päiväh šuate, kuna Hänet otettih meiltä taivahah.»

23Valittavakši pantih kakši: Joosefi Varsava, kumpaista kučuttih vielä Justakši, ta Matvija. 24Šiitä kaikin ruvettih moliutumah. Hyö šanottih: «Hospoti, Šie tiijät kaikkien šytämet. Näytä, kumpasen näistä kahešta Šie valičit 25aštumah täh jumalanruatoh ta apostolin virkah. Tämä on še ruato, kumpasešta Juuta tipahti, jotta männä šinne, minne piti.» 26Šiitä hyö pantih arvalla näistä kahešta, ta še šattu Matvijalla. Näin Matvija liitettih yhentoista apostolin joukkoh.

2

Pyhä Henki laškeutuu taivahašta

21Konša tuli Stroičanpäivä2:1 Stroičanpäivyä piettih viijenkymmenen päivän piäštä Äijäštäpäiväštä., kaikki opaššettavat oltih yheššä. 2Äkkie taivahašta kuulu humina, niin kuin ois nouššun raju tuulenpuuška. Še täytti koko talon, missä hyö oltih. 3Hyö nähtih tulenliekkijä, niin kuin kielie, kumpaset jakauvuttih ta laškeuvuttih jokahisen piällä. 4Šiitä hyö kaikin täytyttih Pyhällä Henkellä ta ruvettih pakajamah eri kielillä šitä, mitä Henki heilä paistavakši anto.

5Jerusalimissa oli jumalahisie jevreilöitä, kumpasie oli tullun šinne kaikista muailman rahvahista, mitä vain taivahan alla on. 6Konša tämä humina alko kuuluo, šiih keräyty äijän väkie. Kaikin hyö oltih ällissykšissä, šentäh kun jokahini kuuli pakinan omalla kielellä. 7Hyö oltih kummissah ta ihmeteltih šitä. Hyö šanottih: «Nämä pakasijat, eikö hyö kaikin olla Galileijašta? 8Ka niin miteinpä jokahini meistä kuulou oman kotimuan kieltä? 9Meitä on tiälä parfialaisie, medialaisie ta elamilaisie. Meitä on Mesopotamijašta, Juutijašta ta Kappadokijašta, Pontašta ta Aasijan muakunnašta, 10Frigijašta ta Pamfilijašta, Jegiptistä ta Kirinejan puolisen Livijan alovehelta. Meitä on tullun Riimašta, yhet meistä ollah šyntyjäh jevreit, toiset ollah miän vieroh kiäntynehet, 11meitä on kriittiläisie ta aravilaisie – ta kaikin myö kuulemma, mitein hyö paissah miän omalla kielellä Jumalan šuurista ruatoloista.» 12Hyö ei tiijetty, mitäi ajatella. Kummissah hyö kyšeltih toini toiselta: «Mitä tämä ollou?» 13Vain eryähät kyllä nakrettih heitä, šanottih: «Heilä on piä täyši makieta viinua».

Petrin pakina

14Šiitä Petri aštu eteh ta toiset yksitoista apostolie hänen kera. Petri alko paissa lujah: «Jevreit ta kaikki Jerusalimin eläjät, kuulkua, mitä mie nyt šanon! 15Ei nämä miehet olla humalašša, niin kuin työ smietittä – nythän on vielä huomeneš, päivän kolmaš tunti 2:15 Päivän kolmaš tunti kačo šelityštä Mark. 12:52.. 16Tämä on šitä, min Jumala pakasi oman viessintuojan Joilin šuičči:

17– Viimesinä päivinä käyt niin, šanou Jumala,

jotta Mie valutan oman Henkeni kaikkih ihmisih.

Tiän pojat ta tyttäret tuuvvah viestijä Jumalalta,

nuoret miehet nähäh jiävintöjä

ta vanhat ukot einuššuš-unie.

18Šamoin omih käškyläisih, miehih ta naisih,

Mie valutan Henkeni niinä päivinä,

ta hyö tuuvvah viestijä Jumalalta.

19Mie näytän kummie ylähyänä taivahašša,

ta merkkijä alahuana muan piällä:

vertä, tulta ta šakieta šavuo.

20Päiväni pimenöy, a kuutoma muuttuu veren värisekši,

ennein kuin koittau Hospotin päivä, šuuri ta loistosa.

21Vain jokahini, ken kuččuu

avukšeh Hospotin nimie, pelaštuu.

22Israelin miehet, kuulkua mitä mie teilä šanon! Iisussa Nasarettilaini oli Mieš, kumpasen Jumala valičči teitä varoin. Oman valinnan Jumala vahvisti niillä šuurilla ruatoloilla, kummilla ta merkkilöillä, kuita Hiän Iisussan kautti luati tiän kešeššä. Niistä työ iče tiijättä. 23Tämän Iisussan työ tappoja. Kun Hänet annettih teilä käsih, työ panija jumalattomat miehet nuakliččomah Hänet ristih. Näin oli Jumala meinannun ta jo ieltäpäin nähnyn. 24Vain Jumala noššatti Hänet, piäšti kuoloman šuušta. Ta eihän še kuoloma ois voinunki pityä Iisussua vankinah, 25šentäh kun Tuavitta šanou Häneštä näin:

– Mie aina niän ieššäni Hospotin,

Hiän on miun oikiella puolella,

jotta mie en häilähtäis.

26Šentäh miun šytän on iloni,

miun kieli hyvilläh kiittäy Šilma,

ta miun ruumis šuau levähtyä toivošša!

27Šentäh kun Šie et jätä miun henkie tuonelah

etkä anna Šiun pyhän käškyläisen runkon muuttuo muakši.

28Šie näytit miula elämän tien.

Šie täytät miut mielihyvällä šilmieš ieššä.

29Vellet! Čuari Tuavitašta, miän kantatuatošta, voit varmašti šanuo, jotta hiän kuoli ta hänet hauvattih. Hänen hauta on miän tiijošša tänäpiänäki. 30Tuavitta oli Jumalan viessintuoja. Jumala oli antan Tuavitalla šanan, jotta noštau hänen čuarinistumella hänen oman jälkiläisen, Hristossan2:30 Hristossa kačo šelityštä Matv. 1:16 . Tuavitta tiesi šen 31ta näki ieltäpäin Hristossan kuollehista noušomisen. Šitä Tuavitta tarkotti šanuos's'ah, jotta Hristossan henkie ei jätetä tuonelah eikä Hänen ruumis muutu muakši. 32Tämän Iisussan Jumala noššatti kuollehista, myö kaikin voimma tovistua šen. 33Jumala ylenti Hänet istumah Iččeh oikiella puolella. Hiän šai Tuattoh luvatun Pyhän Henken ta valutti šen Henken meih, min työ nyt niättä ta kuuletta. 34Tuavitta ei nouššun taivahih. Hiänhän iče šanou näin:

– Taivahaini Hospoti šano miun Hospotilla:

Issu Miun oikiella puolella,

35kuni Mie panen Šiun viholliset

Šiun jalkoješ alla.

36Niin jotta koko Israelin rahvaš voit olla varmana täštä: Jumala ašetti Iisussan Hospotiksi ta Hristossakši – tämän Iisussan, kumpasen työ nuakliččija ristih.»

37Tämän kuullešša hyö ei tiijetty, mitä ruatua. Hyö šanottih Petrillä ta toisilla apostoliloilla: «Vellet, mitä miän pitäis ruatua?» 38Petri šano heilä: «Jättäkkyä riähäššä elämini ta jokahini teistä antakkah kaštua iččeh Iisussan Hristossan nimeh, jotta tiän riähät prostittais. Šiitä työ šuatta lahjakši Pyhän Henken. 39Tämä lupauš on teilä, tiän lapšilla ta kaikilla loittosilla, ketä šuinki Hospoti, miän Jumala, kuččuu.»

40Petri jatko vielä pakinua. Hiän pyritti heitä: «Antakkua pelaštua iččenä, jotta että katois tämän riähkähisen ihmispolven kera». 41Ne, ket ušottih Petrin šanoih, otettih kaššanta. Ta šinä päivänä uškojien joukkoh liitty kolmisentuhatta henkie.

Uškojat oltih kuin šuuri pereh

42Uškojat tarkkah kuunneltih apostolien opaššušta ta elettih šen mukah. Hyö oltih yheššä kuin šuuri pereh, šyötih yheššä, katattih yheššä leipyä2:42 Leivän katkuamini on pričastie, mitä otettih šyyvveššä. ta moliuvuttih. 43Jumalan varuu levisi rahvahan keškeh, ta monta kummua ta merkkiruatuo tapahtu apostolien käsien kautti Jerusalimissa. 44Uškojat oltih aina yheššä ta heilä kaikki oli yhtehistä. 45Hyö myötih omat talot ta elot, ta niistä šuatuja rahoja juattih kaikilla šen mukah, min kenki tarvičči. 46Joka päivä hyö yksissä mielin keräyvyttih jumalankotih, a omissa kotiloissa katattih leipyä ta šyötih yheššä hyvällä mielin ta puhtahin šytämin. 47Hyö ylennettih Jumalua ta kaikki rahvaš tykkäsi heitä. Hospoti joka päivä lisäsi uškojakuntah niitä, ket pelaššuttih.

3

Petri parentau ramman

31Petri ta Iivana matattih jumalankotih. Oli iltapäivämalitun aika, yhekšäš tunti3:1 Šiinä kolmen aikah iltapäivällä.. 2Juštih šilloin šinne kannettih mieštä, kumpani oli ollun rampa jo šyntyössäh. Hänet pantih joka päivä jumalankojin niin šanotulla Kaunehella veräjällä, jotta hiän vois kyšyö miilostinua jumalankotih tulijilta. 3Kun mieš näki Petrin ta Iivanan mänömäššä jumalankotih, hiän kyšy heiltä miilostinua. 4Petri kaččo mieheh, šamoin Iivana, ta Petri šano: «Kačo meih». 5Mieš kaččo tarkkaseh heih toivuon šuaha heiltä mitänih. 6No Petri šano: «Hopieta ta kultua miula ei ole, ka mitä miula on, šitä mie šiula annan. Iisussan Hristossan, Nasarettilaisen, nimeššä käšen šilma: nouše ta kävele.» 7Hiän tarttu miehen oikieh käteh ta autto häntä noušša. Šiinä šamašša miehen jalat ta nilkat voimissuttih. 8Hiän hyppäsi pistyh, šeiso jaloillah ta läksi aštumah. Mieš mäni apostolien kera jumalankotih, matatešša hypähteli ta kiitti Jumalua. 9Kaikin nähtih, mitein hiän kävelöy ta kiittäy Jumalua. 10Hyö tunnettih hänet, jotta tämä on šama mieš, kumpani istu jumalankojin Kaunehen veräjän pieleššä miilostinua kyšymäššä. Hyö oltih piältäh šekuo, jotta mitähän tuolla on tullun.

Petrin pakina jumalankojissa

11Parennettu mieš pisytteli Petrin ta Iivanan kera. Hämmäkšyön ihmiset kiirehittih hiän luo niin šanottuh Solomonin pačaškatokšeh. 12Tämän nähtyö Petri rupesi pakajamah rahvahalla: «Israelin miehet, mintäh työ tätä kummekšitta? Mintäh työ kačotta meih, aivan kuin myö omalla voimalla tahi Jumalan tahon mukasella elämällä oisima šuanun tämän miehen aštumah? 13Emmäkö mitä! Aprahamin, Issakan ta Juakon Jumala, miän tuattojen Jumala, nošti jumalalliseh valoh oman Käškyläisen Iisussan. Työ antoja Hänet suutittavakši, ta työ kieltäytyjä Häneštä Pilatin ieššä, konša Pilatti meinasi piäštyä Hänet. 14Työ kieltäytyjä Häneštä, Pyhäštä ta Oikiešta, ta käškijä piäštyä teilä tappajan. 15A elämän Piämiehen työ tappoja! Vain Jumala noššatti Hänet kuollehista, myö olemma šen tovistajat. 16Iisussan nimi ta uško Hänen nimeh anto voimua tällä miehellä, kumpasen työ niättä ta tunnetta. Uško, min Iisussa antau, šai tämän miehen tervehekši tiän kaikkien šilmissä.

17Ka mie tiijän, vellet, jotta työ ta tiän piämiehet että malttan, mitä ruatoja Iisussalla. 18No juštih tällä keinoin Jumala täytti oman šanan. Hiän niätšen oli ieltäpäin ilmottan kaikkien omien viessintuojien šuičči, jotta Hänen Hristossan piti käršie. 19Niin jotta jättäkkyä riähäššä elämini ta kiäntykkyä Jumalan puoleh, jotta tiän riähät pyyhittäis pois. 20Šiitä virkuomisen ajat tullah Hospotin luota ta Hiän työntäy teilä Iisussan Hristossan, kumpasen Hiän ieltäpäin valičči teitä varoin.

21Hänen pitäy olla taivahašša šiih aikah šuate, kuni kaikki luajitah uuvvekši – juštih niin, mitein Jumala on paissun ilmasenikusista ajoista alkuan omien pyhien viessintuojien kautti. 22Moissei niätšen šano tuattoloilla näin: ‘Hospoti, tiän Jumala, noštau teilä tiän vellien joukošta miun moisen Viessintuojan. Kuunnelkua Häntä kaikešša, mitä Hiän teilä šanou. 23Jokahini, ken ei kuuntele tätä Viessintuojua, hävitetäh kanšašta.’ 24Šamoin muutki Jumalan viessintuojat, Samuil ta kaikki hänen jälkeh, rahvahalla paissešša niise einuššettih näitä päivie. 25Työ oletta viessintuojien jälkiläiset, ta teitä varoin on še šopimuš, kumpasen Jumala luati tiän tuattojen kera. Hiän šano Aprahamilla: ‘Šiun Jälkiläisen kautti Mie plahoslovin kaikkie rahvahie muan piällä’. 26Jumala noššatti kuollehista oman Käškyläisen Iisussan ta enšimmäisekši työnsi Hänet teilä, jotta plahoslovie teitä, konša kiännyttä pois pahuon tieltä.»