Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
18

Puavila Korinfissa

181Šen jälkeh Puavila läksi Afiinašta ta mäni Korinfih. 2Šielä hiän näkeyty Akila-nimisen jevrein kera, kumpani oli kotosin Pontašta, ta hänen naisen Priskillan kera. Hyö oli tultu vašta Italijašta, šentäh kun keisari Klauti oli käšken kaikkien jevreijen männä pois Riimašta. Puavila läksi heijän luo 3ta jäi ruatamah hiän kera, šentäh kun heilä oli šama työ. Hyö oltih šatrojen ompelijat. 4Joka šuovatta Puavila pakasi sinagogašša ta reistasi kiäntyä uškoh jevreitä ta kreikkalaisie.

5Konša Sila ta Timofei tultih Makedonijašta, Puavila oli jo henken pakottamana tovistamašša jevreilöillä, jotta Iisussa on Hristossa. 6Kun jevreit kuitenki ruvettih kiistämäh ta nakramah, niin Puavila puissalti pölyt omista vuatteista heijän ieššä ta šano heilä: «Kun työ kuolletta riähkähisinä, še on tiän oma vika! Mie en ole viäräpiä. Nyt lähen toisenvierosien rahvahien luo.» 7Puavila läksi pois sinagogašta ta mäni Justan luo, kumpani oli jumalanvarasija mieš. Hänen talo oli aivan sinagogan viereššä. 8Kuitenki sinagogan piälikkö Krisp ta koko hänen pätinäkunta rupesi uškomah Hospotih. Šamoin monet korinfilaiset, ket kuunneltih Puavilua, niise tultih uškoh ta hiät kaššettih.

9Eryähänä yönä Hospoti näyttäyty Puavilalla ta šano: «Elä varaja, vain pakaja ielläh, elä piety. 10Mie olen šiun kera. Kenkänä ei nošša kättä šilma vaštah eikä rua šiula pahua. Miula on äijän rahvašta täššä linnašša.» 11Niin Puavila oli korinfilaisien luona vuuvven ta kuuši kuukautta ta opašti heilä Jumalan šanua.

12Konša Gallion oli Ahaijan muakunnan isäntänä, jevreit nouštih yksissä tuumin Puavilua vaštah. Hyö vietih hänet suutuh 13ta šanottih: «Tämä mieš noštau rahvašta sluušimah Jumalalla Sakonan vaštaseh tapah». 14Puavila ei vielä kerinnyn vaššata, kun Gallion šano: «Jevreit! Kun täššä ois ruattu pahua ta meinattu ilkevyttä, niin miun pitäis käršivällisešti kuunnella teitä. 15A kun työ kiissättä šanoista, nimistä ta tiän Sakonašta, niin šelvitelkyä niitä iče. Niissä mie en rupie tiän suutijakši.» 16Ta Gallion ajo hiät pois suutupaikašta. 17Šiitä rahvašjoukko otti kiini sinagogan piälikön Sosfenin ta rupesi lyömäh häntä suutupaikan ieššä, vain Gallion yhtänä ei välittän šiitä.

Puavila Jerusalimissa ta Siirijan Antiohijašša

18Puavila jäi Korinfih vielä kotvasekši aikua. Šiitä hiän hyväštijätti uškovellet ta läksi purjehtimah Siirijah yheššä Priskillan ta Akilan kera. Tätä ennein hiän leikkautti tukat Kenherijašša, šentäh kun oli antan Jumalalla pyhän lupaukšen18:18 Kyšymyš on Vanhan Šanan lupauštavašta. Kačo 4. Moiss. 6:1-21.. 19Konša hyö piäštih Efessah, Puavila erosi matkalaisista ta mäni sinagogah pakajamah jevreijen kera. 20Jevreit pyritettih Puavilua, jotta hiän jäis šinne pitemmälti, vain hiän ei jiänyn. 21Hiän prostiutu heijän kera ta šano: «Miun pitäy viettyä tulija pruasniekka Jerusalimissa. Onnakko mie vielä myöššyn tiän luo, kun Jumala antanou.» Šiitä hiän läksi meričči Efessašta. 22Hiän nousi maih Kesarijašša ta matkasi Jerusalimih. Šielä hiän kävi tervehtimäššä uškojakuntua ta šiitä läksi Antiohijah. 23Kotvan aikua Antiohijašša oltuo hiän läksi matkah ta mäni Galatijan ta Frigijan šeutujen läpi ta rohkisti kaikkie opaššettavie.

Puavilan kolmaš ušonlevityšmatka

18:24–21:26

Apollos opaštau Efessašša

24Efessah tuli Apollos-nimini jevrei, kumpani oli šyntyn Aleksandrijašša. Hiän oli hyvä pakasija ta tiesi Pyhät Kirjutukšet hyvin tarkkah. 25Hänellä oli opaššettu Hospotin Tie. Hiän pakasi šuurella innolla ta tarkkah opašti Iisussašta, vaikka iče tiesi vain Iivanan kaššannan. 26Apollos rupesi rohkiešti pakajamah sinagogašša. Akila ta Priskilla oltih kuuntelomašša. Hyö otettih hänet luokšeh ta šelitettih hänellä tarkemmin Hospotin Tie. 27Konša Apollos tahto lähtie Ahaijah, niin Efessan uškovellet kannatettih tätä ta työnnettih šikäläisillä opaššettavilla kirjani, jotta hyö otettais hänet vaštah. Ahaijah tultuo hiän Jumalan armošta äijälti autto uškoh kiäntynehie. 28Kaikkien kuullen hiän voimakkahašti kumosi jevreijen pakinat ta Pyhien Kirjutukšien avulla tovisti, jotta Iisussa on Hristossa.

19

Puavila Efessašša

191Kuni Apollos oli Korinfissa, Puavila kulki vuarašeutujen halki ta tuli Efessah. Šielä hiän näki eryähie opaššettavie 2ta kyšy heiltä: «Šaitako työ Pyhän Henken, konša kiäntyjä uškoh?» Hyö vaššattih: «Emmä ole ni kuullun mistänä Pyhäštä Henkeštä». 3Puavila kyšy: «Milläpä kaššannalla tiät ka niin on kaššettu?» Hyö vaššattih: «Iivanan kaššannalla». 4Šilloin Puavila šano: «Iivana kašto ihmisie, jotta hyö jätettäis riähäššä elämini, ta kučču heitä uškomah Toiseh, kumpani tulou hänen jälkeh, Hristossah Iisussah». 5Tämän kuultuo hyö otettih kaššanta Hospotin Iisussan nimeh. 6Ta kun Puavila pani kiät hiän piällä, Pyhä Henki laškeutu heih ta hyö ruvettih pakajamah kielillä ta šanomah Jumalan antamie viestijä. 7Heitä oli šiinä kakšitoista mieštä.

8Puavila kävi sinagogah kolme kuukautta, pakasi rohkiešti rahvahan kera ta tovisti ušottavašti Jumalan Valtakunnašta. 9Kun eryähät kuitenki kovennettih omat šytämet eikä ušottu, vain haukuttih Hospotin Tietä rahvahan ieššä, niin Puavila jätti hiät ta vei opaššettavat männeššäh. Šen jälkeh hiän joka päivä pakasi rahvahan kera Tirannan koulušša. 10Tätä jatku kakši vuotta. Näin kaikki Aasijan muakunnan eläjät, jevreit ta kreikkalaiset, šuatih kuulla Hospotista Iisussašta.

Skevan pojat tietovuijah

11Jumala luati Puavilan käsien kautti šemmosie šuurie ruatoja, mimmosie ennein ei oltu nähty. 12Kun hikipaikkoja ta muita Puavilan pitämie vuatteita pantih läsijien piällä, niin heijän tauvit lähettih ta piessat puattih heistä.

13Eryähät kulkijat jevreit, kumpaset ajettih ihmisistä piessoja, ruvettih omissa manaukšissa niise käyttämäh Hospotin Iisussan nimie. Piessoja pois ajuas's'a hyö šanottih: «Myö manuamma teitä šen Iisussan nimellä, kumpasešta Puavila pakajau». 14Näin ruattih niise jevreijen ylipapin Skevan šeiččemen poikua. 15Vain piessa šano heilä: «Iisussan mie tiijän ta Puavilaki on miula tuttu, ka ketäpä työ oletta?» 16Ta mieš, kumpasešša piessa oli, hyppäsi Skevan poikien piällä, voitti hiät kaikki ta šikäli piekši, jotta hyö alaččomina ta verissä päin juoštih pakoh hänen talošta.

17Täštä šuatih tietyä kaikki Efessašša eläjät, niin kreikkalaiset kuin jevreit. Kaikin pöläššyttih ta Hospotin Iisussan nimie ylennettih šuurešti. 18Monet uškoh kiäntynyöt tultih ta peittämättä šaneltih omat riähät. 19Ta monet, ket tietovuitih, kerättih omat kirjat ta poltettih ne kaikkien nähen. Kirjojen hinta lašettih yhteh, še oli viisikymmentätuhatta hopierahua. 20Näin Hospotin šana näytti oman voiman ta levisi aina vain loitommakši.

21Näijen tapahtumien jälkeh Puavila Pyhän Henken juohattamana piätti männä Makedonijan ta Ahaijan kautti Jerusalimih. Hiän šano: «Käyn šielä, a šiitä miun pitäy nähä Riima». 22Hiän toimitti Makedonijah kakši omua apulaista, Timofein ta Erastin, vain iče jäi vielä kotvasekši Aasijan muakuntah.

Kahakka Efessašša

23Noih aikoih šattu Efessašša melkoni kahakka Hospotin Tien tähen. 24Linnašša eli eryäš Dimitri-nimini hopiemuasteri, kumpani luajitti hopiešta pikkaraisie Artemidan pyhäkköjä ta näin hankki käsityöläisillä melkosie tuloja. 25Hiän keräsi omat ta muut šaman työn ruatajat ta šano: «Miehet, työ tiijättä, jotta myö tienuamma hyvin tällä työllä. 26No nyt niättä ta kuuletta, mitein tuo Puavila omilla pakinoilla muanitti ta kiänti puolellah šuuren joukon ihmisie, ei yksistäh tiälä Efessašša, vain melkein koko Aasijan muakunnašša. Hiän šanou, jotta ihmiskäsien luajokšet ei olla mitänä jumalie. 27Täštä voit koituo še, jotta miän ruato joutuu pahah mainivoh, ta vieläi šuuren Artemida-jumalattaren pyhäkkyö ei enämpi pietä arvošša. Šilloin Artemida kavottau oman mainivon, hiän, kumpasella kumartelou koko Aasija ta koko muailma.»

28Näistä šanoista käsityöläiset äijälti šiännyttih ta alettih karjuo: «Šuuri on Efessan Artemida!» 29Koko linna joutu kuohukših. Kaikin lähettih juokšomah teatterih ta temmattih matkah Puavilan matkalaiset, makedonijalaiset Gaija ta Aristarh. 30Puavila halusi männä rahvašjoukon eteh, vain opaššettavat ei lašettu häntä. 31Šamoin eryähät Aasijan muakunnan korkiet valtamiehet, Puavilan tovarissat, työnnettih hänellä viesti ta varotettih, jotta hiän ei mänis teatterih.

32Teatterissa oli kaikki šekasin: yhet karjuttih yhtä, toiset toista. Šuurin oša keräytynehistä ei tiijetty, mitä vaššen tultih. 33Šiitä rahvašjoukko huomasi Aleksanterin, kumpaista jevreit työnnettih eteh. Aleksanteri nošti kiän, šentäh kun hiän tahto puolistautuo. 34Kun ihmiset huomattih, jotta hiän on jevrei, niin hyö karjuttih kaikin yhteh iäneh: «Šuuri on Efessan Artemida!» Šitä karjehta kešti melkein kakši tuntie. 35Viimein linnan eryäš virkamieš šai rahvahan rauhottumah. Hiän šano: «Efessan miehet! Kenpäš ei tietäis, jotta Efessan linna on pantu kaččomah šuuren Artemida-jumalattaren pyhäkotie ta hänen taivahašta kirvonnutta pačašta? 36Tätä kenkänä ei voi kiistyä. Šentäh tiän pitäy pisyö rauhašša eikä ruatua mitänä hätäpäissä. 37Nämä miehet, kumpaset työ kulettija tänne, ei ryöššetty Artemidan pyhäkotie eikä haukuttu tiän jumalatarta. 38Kun Dimitrillä ta hänen kera ruatajilla käsityöläisillä ollou valituš ketänih vaštah, niin šitä vaššen on suutu ta valtamiehet. Anna hyö šielä sualiuvutah toini toisen piällä. 39A kun teilä ollou muita as's'oja, niin niistä piättäy sakonanmukani rahvahankerähmö. 40No tämänpäiväsen takie meitä voijah viärittyä, jotta nousima vallanpitäjie vaštah. Emmäkä myö voi millänä šelittyä tätä kahakkua.» Tämän šanottuo hiän šai rahvašjoukon hajuomah.

20

Puavilan matka Makedonijah ta Kreikkah

20:1–21:26

Puavila lähtöy Jerusalimih

201Konša mellakka Efessašša ašettu, Puavila kučču opaššettavat luokšeh. Hiän neuvo heitä pisyö lujina, šiitä prostiutu heijän kera ta läksi Makedonijah. 2Matan varrella hiän monin šanoin rohkisti uškojie ta niin tuli Kreikkah. 3Šielä hiän oli kolme kuukautta. Šen jälkeh hiän meinasi lähtie meričči Siirijah. Vain kun šai tietyä, jotta jevreit hauvotah ajatušta noušša häntä vaštah, hiän piättiki männä šinne Makedonijan kautti. 4Hänen matkalaisina Aasijah šuate oltih Pirron Sosipatri Verijašta, fessalonikkalaiset Aristarh ta Sekundi, derveläini Gaija, Timofei ta aasijalaiset Tihikka ta Trofima. 5Hyö mäntih ieltäpäin ta vuotettih meitä Troadašša. 6Riešanleivän pruasniekan jälkeh myö toiset purjehtima Hilipistä ta viijen päivän piäštä piäsimä heijän luo Troadah. Viipymä šielä šeiččemen päivyä.

Kuollut eleytyy Troadašša

7Šuovatan jälkeh, netälin enšimmäisenä päivänä, opaššettavat keräyvyttih yhteh leipyä katkuamah. Puavila meinasi toisena päivänä lähtie ielläh ta nyt pakasi rahvahan kera. Pakina pitkisty puoliyöh šuate. 8Yläkerran kamarissa, missä hyö oltih, palo monta lamppuo. 9Puavilan pitän pakinan aikana eryäš Jeutih-nimini priha istu ikkunalla. Hiän uinosi šyväh uneh ta unimielissäh lankesi alaš kolmannešta kerrokšešta. Hänet noššettih kuollehena muašta. 10Puavila šolahti alaš, painautu pojan piällä, šepäsi häntä ta šano: «Elkyä hätyälkyä, hiän on henkissä». 11Šiitä Puavila nousi jälelläh kamarih, katkasi leipyä ta šöi. Šen jälkeh hiän pakasi vielä pitälti, huomeneškoittieh šuate, ta šiitä läksi matkah. 12Poika tuotih kotih elävänä. Apie mieli haihtu ta kaikin oltih ilosie.

Laivamatka Troadašta Milittah

13Myö nousima laivah ta purjehtima ieltäpäin Assoh tarkotukšena ottua Puavila šieltä matkah; näin hiän oli käšken, kun iče tahto männä šinne aštumalla. 14Assošša vaštasima Puavilan. Myö ottima hänet laivah ta mänimä purjehissa Mitilinah. 15Šieltä läksimä ielläh meričči ta toisena päivänä tulima Hiosšuaren kohalla. Tuaš kulkima päivän ta nenäštymä Samosan rantoih. Šiitä piäsimä Trogillih ta toisena päivänä tulima Milittah. 16Puavila niät kaččo paremmakši männä Efessan kyličči, jottei viikoštuo Aasijašša. Hiän kiirehti, jotta kerkieis, još šuinki vois, Jerusalimih Stroičakši.

Puavilan pakina Efessan uškojakunnan vanhimmilla

17Militašta Puavila työnsi šanan Efessah ta kučču luokšeh uškojakunnan vanhimmat. 18Konša hyö tultih, Puavila šano heilä: «Työ tiijättä, mitein mie elin tiän kera šiitä päiväštä šuate, konša tulin tänne Aasijah. 19Ruavoin Hospotin hyväkši kaikešša tottelijana ta monin kyynälin keššin ne ahissukšet, kumpasie jevreit milma vaštah peitočči jassakoitih. 20Mie en ole peitellyn mitänä, mistä ois teilä hyötyö, vain olen šanellun kaiken ta opaštan teitä rahvahan ieššä ta tiän omissa kotiloissa. 21Jevreilöillä ta kreikkalaisilla olen paissun, jotta hyö jätettäis riähäššä elämini, kiännyttäis Jumalan puoleh ta ušottais miän Hospotih Iisussah Hristossah.

22Nyt Pyhän Henken pakottamana mie matkuan Jerusalimih. En tiijä, mitä šielä miula tulou. 23Šen vain tiijän, jotta Pyhä Henki kaikissa linnoissa tovistau, jotta milma vuotetah rauvat ta ahissukšet. 24No mie en pie omua henkie kallehena. Tahon vain piäššä matan piäh hyvillä mielin ta lopettua šen ruavon, kumpasen mie šain Hospotilta Iisussalta. Ta še ruato on šanella Hyvyä Viestie Jumalan armošta.

25Nyt še mie tiijän, jotta työ enämpi että niä milma, ei yksikänä teistä, kenen joukošša mie olen elän ta šanellun Jumalan Valtakunnašta. 26Šentäh mie tänäpiänä šanon teilä, jotta mie en ole viäräpiä, kun teistä ken joutunou uatuh. 27Mie en ole peitellyn mitänä, vain olen šanellun teilä kaiken, mitä Jumala tahtou.

28Pitäkkyä huoli ičeštänä ta koko šiitä karjašta, kumpasen paimeniksi Pyhä Henki on tiät pannun. Paimentakkua Hospotin ta Jumalan uškojakuntua, kumpasen Hospoti omalla Verelläh ošti Ičelläh. 29Mie tiijän, jotta miun lähön jälkeh tiän joukkoh tulou vihasie hukkie, kumpaset ei šiäššetä karjua. 30Ta tiän omašta joukošta noušou miehie, kumpaset viärisselläh tosišanomua vetyäkšeh opaššettavat matkahah. 31Niin jotta valvokkua! Muistakkua, jotta mie kolme vuotta vaipumatta, yötä päivyä, kyynälissä šilmin neuvoin teitä jokahista.

32Nyt, vellet, jätän tiät Jumalan käsih ta Hänen armon šanan varah. Še šana voit lujittua teitä ta antua teilä perinnön yheššä kaikkien niijen kera, kenet Jumala on pyhittän. 33Hopieta, kultua ta vuatetta mie en keltänä tahton. 34Iče tiijättä, jotta mie näillä omilla käsillä olen hankkin šen, mitä miula ičelläni ta miun kera ollehilla on tarvinnun. 35Kaikella keinoin mie näytin teilä, jotta näin, ruatamalla, pitäy huolehtie vähäväkisistä ta muistua nämä Hospotin Iisussan šanat: ‘Ošakkahampi on antua kuin ottua’.»

36Tämän pakinan jälkeh Puavila laškeutu polvusillah ta moliutu yheššä hiän kera. 37Kaikin ruvettih itkömäh, ševättih Puavilua ta annettih hänellä šuuta. 38Heilä tuli oikein paha mieleštä, kun Puavila šano, jotta hyö enämpi ei šuaha nähä häntä. Šiitä hyö kaimattih Puavila laivah.