Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
15

Jerusalimin kerähmö

151Juutijašta tuli Antiohijan uškojakuntah eryähie, ket opaššettih: «Kun että antane laitaleikata iččienä Moissein käšyn mukah, niin että voi pelaštuo». 2Puavila ta Varnava oltih vaštah, ta šiitä as's'ašta tuli melkoni kiista. Šentäh šovittih, jotta Puavila, Varnava ta vielä eryähät muut lähettäis tämän kiistan takie apostolien ta vanhimpien luo Jerusalimih. 3Uškojakunta šuoritti hiät matkah. Hyö kulettih Finikijan ta Samarijan läpi ta kerrottih uškovellilöillä toisenvierosien kiäntymiseštä uškoh. Tämän kuultuo kaikin lujašti ihaššuttih.

4Konša hyö tultih Jerusalimih, uškojakunta, apostolit ta vanhimmat otettih hiät hyvin vaštah. Hyö šaneltih, mimmosie šuurie ruatoja Jumala oli luatin heijän kautti ta mitein Hiän oli avannun ušon oven toisenvierosilla. 5Šiitä eryähät uškoh kiäntynyöt farisseit šekauvuttih as's'ah. Hyö šanottih, jotta toisista vieroista uškoh kiäntynyöt niise pitäy laitaleikata ta käškie heitä elämäh Moissein Sakonan mukah.

6Apostolit ta vanhimmat keräyvyttih tätä kyšymyštä tutkimah. 7Pitän kiistan jälkeh Petri nousi ta šano heilä: «Vellet, työ tiijättä, jotta Jumala jo aikoja valičči miän joukošta miut, jotta miun šuušta toisenvieroset kuultais Hyvä Viesti ta kiännyttäis uškoh. 8Jumala, kumpani tietäy kaikkien šytämet, anto heilä Pyhän Henken šamoin kuin meiläki, ta näin näytti, jotta hyväkšyy nämä rahvahat. 9Hiän ei luatin mitänä eruo miän ta heijän välillä, vain puhisti heijän šytämet niise ušolla. 10Niin jotta mintäh työ nyt tahotta kiušata Jumalua ta panna opaššettavien harteilla jykie kannelmuš, kumpaista miän tuatot ei jakšettu kantua ta myö niise emmä jakšan? 11Myöhän ušomma, jotta pelaššumma Hospotin Iisussan Hristossan armon avulla, šamoin kuin hyöki pelaššutah.»

12Šiitä kerähmö vakautu. Hyö kuunneltih Varnavan ta Puavilan pakinua šiitä, mitein šuurie merkkiruatoja ta kummie Jumala luati heijän käsien kautti toisenvierosien joukošša. 13Konša hyö lopetettih, Juakko šano: «Vellet, kuunnelkua nyt milma. 14Simoni Petri šelitti, mitein Jumala enši kerran lähešty toisenvierosie, mielien ottua heistä ičelläh rahvahan. 15Tämä käyt yksih Jumalan viessintuojien šanojen kera. Onhan Pyhissä Kirjutukšissa šanottu näin:

16– Šen jälkeh Mie myöššyn

ta rakennan uuvveštah Tuavitan kuatunehen kojin.

Raunivoista Mie šen tuaš rakennan,

kohennan entisekši,

17anna kaikki muut ihmiset

niise ečittäis Hospotie,

kaikki kanšat, kumpaset Mie otan omakši.

Näin šanou Hospoti,

kumpani ruatau tämän.

18Jumala tietäy kaikki omat ruavot

ilmasenikusista ajoista.

19Šentäh olen šitä mieltä, jotta ei pie jykientyä niijen elošta, ket muista vieroista kiännyttih Jumalan puoleh. 20Kuitenki miän pitäy kirjuttua heilä, jotta hyö ei šyötäis valehjumalien pakanoimua šyömistä, jotta ei käytäis vierahih naisih, ei šyötäis lihua, mistä veri ei ole lašettu, eikä vertä ta jotta ei ruattais toisilla šitä, mitä ičelläh ei tahota. 21Onhan Moissein Sakona jo ammusista ajoista tullun tunnetukši kaikissa linnoissa, kun šitä luvetah iäneh sinagogoissa joka šuovatta.»

Mitä kerähmöššä piätettih?

22Šiitä apostolit ta vanhimmat yheššä koko uškojakunnan kera piätettih valita omašta joukošta muutomie miehie ta työntyä hiät Antiohijah Puavilan ta Varnavan kera. Hyö valittih Juuta, kumpaista kučuttih Varsavakši, ta Sila – molommat uškojakunnan johtomiehie. 23Heilä annettih matkah tämmöni kirjani: «Myö, apostolit ta vanhimmat, tiän vellet, tervehimmä teitä, toisista vieroista kiäntynehie Antiohijan, Siirijan ta Kilikijan vellijä. 24Myö kuulima, jotta eryähät miän joukošta käytih teilä ta omilla pakinoilla pöläteltih teitä ta ševotettih tiän mielet. Hyö šanottih, jotta tiät pitäy laitaleikata ta tiän pitäy täyttyä Sakonan käškyjä. Myö emmä heitä šinne toimittan. 25Šentäh myö nyt yksimielisešti valiččima miehie ta työnnämmä hiät tiän luo. Hyö tullah yheššä miän kallehien vellien Varnavan ta Puavilan kera, 26kumpaset oltih valmehet antamah oma henki miän Hospotin Iisussan Hristossan nimen tähen. 27Niin jotta toimitamma Juutan ta Silan šinne, ta hyö tuuvvah tämä šama viesti teilä vielä šuullisešti. 28Pyhä Henki ta myö kaččoma parahakši, jotta ei pie panna tiän harteilla mitänä kannelmušta. Tiän pitäy täyttyä vain nämä käšyt: 29pisykkyä eris šemmosešta lihašta, mi on uhrattu valehjumalilla, šamoten vereštä ta lihašta, kumpasešta vertä ei ole lašettu; elkyä käykyä vierahih naisih elkyäkä ruatakkua toisilla šitä, mitä ičellänä että tahtois. Kun tämmöseštä pisyttä eris, ruatta hyvin. Jiäkyä tervehekši.»

30Šiitä miehet toimitettih matkah. Antiohijah tultuo hyö kučuttih uškojat ta annettih kirjani vellilöillä. 31Kirjasen luvettuo hyö ihaššuttih, kun šuatih rohkissušta šen šanoista. 32Juuta ta Sila, kumpaset iče niise oltih Jumalan viessintuojat, paistih äijän, rohkissettih ta lujitettih uškovellijä. 33Hyö oltih šielä kotvasen aikua, šiitä vellet piäššettih hiät rauhantoivotukšien kera myöštymäh apostolien luo. 34Kuitenki Sila tahto jiähä Antiohijah, ta niin Juuta myöšty Jerusalimih yksin. 35A Puavila ta Varnava niise jiätih Antiohijah. Yheššä monien muijen kera hyö opaššettih ta šaneltih Hospotin šanua.

Puavilan toini ušonlevityšmatka

15:36–18:23

Puavilan ta Varnavan tiet erotah

36Mäni kotvani aikua ta Puavila šano Varnavalla: «Läkkä uuvveštah kaikkih niih linnoih, kumpasissa myö šanelima Hospotin šanua. Mänemmä kaččomah, mitein uškovellet eletäh.» 37Varnava tahto ottua matkah Iivanan, kumpaista kučuttih Markiksi. 38No Puavila ei kaččon oikiekši ottua häntä, šentäh kun Markki oli jättän hiät Pamfilijašša eikä ollun lähten hiän kera ruatoh, mih hiät oli työnnetty. 39Tämän takie Puavilan ta Varnavan välillä šynty niin šuuri riita, jotta kumpiki läksi omilla teilläh. Varnava otti Markin ta läksi meričči Kiprih. 40A Puavila valičči omakši ruatotovarissakši Silan. Uškovellet ušottih hänet Jumalan armon varah ta hiän läksi matkah. 41Hiän matkasi Siirijan ta Kilikijan kautti ta lujitti uškojakuntie.

16

Puavila ottau Timofein ruatotovarissakši

161Puavila piäsi Derveh ta Listrah. Listrašša oli Timofei-nimini opaššettava, kumpasen muamo oli Hristossah uškoja jevrei, a tuatto oli kreikkalaini. 2Listran ta Ikonijan vellet paistih Timofeista vain hyvyä. 3Puavila tahto ottua Timofein matkahah ta šentäh luati hänellä laitaleikkaukšen. Tämän hiän ruato niillä šeutuloilla eläjien jevreijen tähen, šentäh kun kaikin tiijettih, jotta Timofein tuatto on kreikkalaini.

4Hyö kulettih linnašta toiseh ta ilmotettih uškojilla, mitä apostolit ta uškojakunnan vanhimmat piätettih Jerusalimissa. Hyö šanottih, jotta uškojien pitäy elyä niijen piätökšien mukah. 5Uškojakunnat lujituttih ušošša, ta joka päivä niih tuli lisyä rahvašta.

Makedonijalaini mieš näyttäytyy Puavilalla unissa

6Puavila ta hänen matkoveh matattih ielläh Frigijan ta Galatijan halki, šentäh kun Pyhä Henki ešti heitä šanelomašta Jumalan šanua Aasijan muakunnašša. 7Misijan puolella piäštyö hyö meinattih lähtie Vifinijah, vain Pyhä Henki ei piäštän heitä. 8Šentäh hyö kulettih Misijan halki ta tultih Troadah.

9Yöllä Puavilalla jiäviyty makedonijalaini mieš. Še šeiso Puavilan ieššä ta pyritti: «Tule meren poikki Makedonijah ta auta meitä». 10Tämän Puavilan jiävinnän jälkeh myö piättimä šamašša lähtie Makedonijah, šentäh kun malttoma, jotta Hospoti kuččuu meitä šanelomah Hyvyä Viestie šielä.

Puavilan tulo Hilippih

11Niin myö läksimä Troadašta ta purjehtima šuorah Samofrakijah ta toisena päivänä Neapolih. 12Šieltä jatkoma matkua Hilippih, riimalaisien šiirtokuntah16:12 Šiirtokunta, kolonija, oli linna, missä oli Riiman keisarin antama ičehallinto ta missä riimalaini sakona oli voimašša., še on enšimmäisie linnoja Makedonijah tullešša. Šielä myö olima moniehan päivän.

13Šuovattana myö mänimä linnan veräjän ulkopuolella joven rannalla, kun arvelima, jotta šielä on malittupaikka. Myö istuutuma ta pakasima šinne tullehien naisien kera. 14Meitä kuuntelomašša oli eryäš Lidija, jumalanvarasija naini Fiatirašta, purppurakankahan myöjä. Hospoti avasi Lidijan šytämen, ta hiän otti vaštah šen, mitä Puavila šano. 15Lidija ta hänen kotijoukko kaššettih. Šiitä hiän pyritti meitä: «Kun työ nyt pitänettä milma Hospotih uškojana, niin tulkua miun kotih ta olkua meilä». Hiän pyrittämällä pyritti meitä tulomah.

Puavila ta Sila Hilipin tyrmäššä

16Konša myö tuaš aštuma malittupaikkah, meilä vaštah tuli paššarityttö, kumpasešša oli tietäjähenki. Einuštamalla tyttö tienasi omilla isännillä äijän rahua. 17Hiän läksi Puavilan ta miän muijen peräh ta karju: «Nämä miehet ollah Ylimmäisen Jumalan käškyläisie! Hyö neuvotah meilä pelaššukšen tie.» 18Tätä tyttö ruato monta päivyä. Viimein Puavila kylläšty, kiänty ta šano šillä tietäjähenkellä: «Iisussan Hristossan nimeššä käšen šilma: lähe häneštä!» Šamašša henki läksi tytöštä.

19Konša tytön isännät nähtih, jotta heiltä kato tulojen toivo, hyö otettih Puavila ta Sila kiini ta vejettih hiät torilla valtamiehien luo. 20Hyö pantih hiät linnanpiälikköjen eteh ta šanottih: «Nämä miehet haitatah linnan rauhua. Hyö ollah jevreit 21ta opaššetah tapoja, kumpasie miän ei ole valta ottua omakši eikä elyä niijen mukah, šentäh kun olemma riimalaiset.» 22Rahvaš niise nousi Puavilua ta Silua vaštah. Linnanpiäliköt käšettih kiskuo heiltä vuattiet piältä ta ruoškie hiät. 23Heitä lyötih äijälti ta luotih tyrmäh. Varteiččijan käšettih varteija heitä hyvin. 24Tämän komennon šuatuo varteiččija pani hiät tyrmän perimpäiseh čuppuh ta vielä tako jalkapuuh.

25Keškiyön aikah Puavila ta Sila moliuvuttih ta laulamalla ylennettih Jumalua. Toiset vankit kuunneltih heitä. 26Äkkie alko šuuri muanjärissyš, šemmoni, jotta tyrmän aluškivet täristih. Šamašša kaikki ovet lennettih auki ta kaikkien kahlehet avauvuttih. 27Varteiččija havaččeutu ta näki, jotta kaikki ovet ollah kahallah. Hiän vejälti miekan ta tahto tappua iččeh, kun smietti, jotta vankit puattih. 28Šilloin Puavila karjahti lujah: «Elä luaji ičelläš pahua! Tiälä myö kaikin olemma.»

29Varteiččija käški tuuvva tulta, juoksi šiämeh ta vapissen lankesi Puavilan ta Silan eteh. 30Hiän vei hiät uloš ta kyšy: «Arvosat miehet! Mitä miun pitäy ruatua, jotta pelaštuisin?» 31Hyö vaššattih: «Ušo Hospotih Iisussah Hristossah, niin pelaššut šie ta šiun kotijoukko». 32Šiitä hyö šaneltih Hospotin šanua hänellä ta koko hänen kotijoukolla. 33Varteiččija otti hiät kešellä yötä ta pesi ruoškimisen jättämät huavat. Šiitä hänet ta hänen kotiväki kaššettih. 34Hiän vei hiät omah kotih, taričči heilä ruokua ta yheššä koko kotijoukon kera piti iluo, kun nyt uško Jumalah.

35Konša päivä valkeni, linnanpiäliköt työnnettih omie apulaisie šanomah varteiččijalla: «Piäššä ne miehet tyrmäštä». 36Varteiččija šano tämän Puavilalla: «Linnanpiäliköt käšettih piäštyä tiät irti. Niin jotta tulkua poikeš šieltä ta mänkyä rauhašša.» 37A Puavila šano: «Hyö tutkimatta ruošittih rahvahan ieššä meitä, Riiman kanšalaisie, ta pantih miät tyrmäh. Nytkö hyö peitočči toimitettais miät pois tiältä? Eipäš, anna vain tullah iče ta viijäh miät tiältä.» 38Apulaiset vietih tämä viesti linnanpiäliköillä. Ne pöläššyttih, kun kuultih, jotta miehet ollah Riiman kanšalaisie. 39Šiitä hyö tultih tyrmäh, prostiuvuttih, šuatettih hiät šieltä pihalla ta pyritettih heitä lähtömäh pois linnašta.

40Tyrmäštä piäštyö Puavila ta Sila mäntih Lidijan luo. Kun hyö nähtih šielä uškovellijä, hyö vakotettih heitä pisymäh lujina ta šiitä lähettih linnašta.

17

Puavila ta Sila Fessalonikašša

171Puavila ta Sila matattih Amfipolin ta Apollonijan kautti ta tultih Fessalonikkah, missä oli jevreijen sinagoga. 2Puavila, niin kuin aina, mäni šinne ta kolmena šuovattana pakasi hiän kera Pyhien Kirjutukšien pohjalta. 3Hiän šelitti heilä Kirjutukšie ta tovisti, jotta Hristossan piti käršie ta noušša kuollehista. Hiän šano: «Tämä Iisussa, kumpasešta mie teilä šanelen, on Hristossa».

4Muutomat jevreit ušottih ta liityttih Puavilah ta Silah, šamoin šuuri joukko jumalanvarasijie kreikkalaisie ta monet korkierotuset naiset. 5Tämä šai jevreit, kumpaset ei ušottu, kajehukšen ta vihan valtah. Hyö otettih matkah torilla veteliytyjie pahatapasie miehie, kerättih rahvašjoukko ta noššettih linnašša mellakka. Šiitä hyö rynnättih Jasonin talon luo ta reistattih šuaha käsih Puavila ta Sila, jotta viijä hiät rahvahan eteh. 6Kun hyö ei löyvetty heitä, niin väkisin vejettih Jasoni ta eryähie uškovellijä linnan piälikköjen luo ta karjuttih: «Nuo koko muailman kuihuttajat on tultu jo tänne, 7a tämä Jasoni otti hiät omah kotih. Kaikin hyö rikotah keisarin käškyjä ta šanotah čuariksi toista, eräštä Iisussua.» 8Näillä šanoilla hyö šuatih rahvaš ta linnan piäliköt hämminkih. 9Piäliköt otettih Jasonilta ta toisilta salokarahat ta piäššettih hiät pois.

Puavila ta Sila Verijašša

10Yön tultuo uškovellet työnnettih Puavila ta Sila Verijah. Šinne piäštyö hyö mäntih jevreijen sinagogah. 11Tiälä jevreit oltih fessalonikkalaisie tolkukkahammat. Hyö otettih šana mielelläh vaštah ta joka päivä tutkittih Pyhie Kirjutukšie, jotta onko šielä tosiehki niin šanottu. 12Monet heistä kiännyttih uškoh, šamoin monet korkiearvoset kreikkalaiset naiset ta miehet. 13Ka kun Fessalonikan jevreit šuatih tietyä, jotta Puavila nyt jo Verijašša šaneli Jumalan šanua, niin šinneki hyö tultih ta ruvettih kuihuttamah ta ussuttamah rahvašta. 14Šilloin uškovellet šamašša työnnettih Puavila matkah meren rannalla. A Sila ta Timofei jiätih Verijah. 15Puavilan šuattajat kaimattih häntä Afiinah šuate ta šiitä lähettih jälelläh. Heijän matašša Puavila työnsi Silalla ta Timofeilla šanan, jotta hyö rutompah tultais hänen luo.

Puavila Afiinašša

16Kuni Puavila vuotteli Afiinašša omie matkalaisie, hiän näki, jotta linna on täyši valehjumalien paččahie, ta šiänty. 17Hiän pakasi sinagogašša jevreijen ta jumalanvarasijien ihmisien kera ta joka päivä torilla pakautti kaikkie, ketä šielä šattu olomah. 18Muutomat epikurilaiset ta stojikilaiset filosofit ruvettih pakinoilla hänen kera. Yhet heistä šanottih: «Mitä ollou šanovinah tuo avošuu?» «Onnakko hiän pakajau meilä vierahista jumalista», arveltih toiset, šentäh kun Puavila šaneli Hyvyä Viestie Iisussašta ta kuollehista noušomisešta. 19Hyö otettih Puavila kerallah, vietih hänet Areopagih17:19 Areopagilla, Afiinašša olijalla kukkulalla, keräyty arvovaltani suutu. ta šanottih: «Miän himottais tietyä, mi on še uuši opaššuš, kumpasešta šie pakajat? 20Myö kuulima šiulta outoja as's'oja. Tahomma tietyä, mitä ne oikein ollah?» 21Niätšen afiinalaiset ta šielä eläjät vierahat mitänä ei ruattu niin mielelläh, kun paistih ta kuunneltih kaikkie uutta.

22Puavila aštu kešellä Areopagie ta alotti pakinan: «Afiinan miehet! Mie kaikešta niän, jotta työ piettä kunnivošša jumalie. 23Konša kävelin ta kaččelin tiän pyhie paikkoja, niin löysin šemmosenki alttarin, kumpaseh oli kirjutettu: ‘Tuntomattomalla jumalalla’. Juštih täštä tuntomattomašta Jumalašta, kellä työ kumarratta, mie nyt šanelen teilä.

24Tämä Jumala luati muailman ta kaiken, mitä šiinä on. Hiän on taivahan ta muan Hospoti eikä Hiän elä käsin luajituissa pyhäkotiloissa. 25Hiän ei tarviče ihmiskäsien apuo, niin kuin Hiän ois mitänih vailla. Ičehän Hiän antau kaikilla elämän, henken ta kaiken muun. 26Hiän on luatin koko ihmisšuvun yheštä ihmiseštä ta ašettan kaikki kanšat elämäh muan joka puoleh. Hiän on ašettan niillä eloajat ta elo-alovehien rajat. 27Hiän ruato tämän, jotta hyö ečittäis Jumalua ta mänetiijä löyvettäis Hänet, vaikka haparoijen. Kuitenki Jumala ei ole loittuona yheštäkänä meistä. 28Häneššä myö elämmä, liikumma ta olemma olomašša. Onhan eryähät tiän runoniekatki šanottu: ‘Myö olemma Hänen šukuo’.

29Ka kun kerran myö olemma Jumalan šukuo, miän ei šua smiettie, jotta jumaluš on minnih kuvan moini, kumpasen ihmini näki omašša mieleššä ta luati šemmosen kullašta, hopiešta tahi kiveštä. 30Jumala pitälti šieti niitä aikoja, konša Häneštä ei tiijetty mitänä, vain nyt Hiän käšköy kaikkien ihmisien joka paikašša kiäntyö pahoilta teiltä. 31Hiän niätšen on jo valinnun päivän, kumpasena Hiän suutiu koko muailman oikiella suutulla. Sut'jana on Mieš, kumpasen Jumala šiih ruatoh ašetti. Tämän Hiän tovisti kaikilla, kun noššatti šen Miehen kuollehista.»

32Kuultuo Puavilan pakinoja kuollehien noušomisešta yhet nakrettih, a toiset šanottih: «Tahomma kuulla šiulta täštä vielä toičči». 33Ta niin Puavila läksi heijän luota. 34Eryähät miehistä kuitenki ušottih Puavilan šanomah ta kiännyttih uškoh. Heijän joukošša oli Areopagin mieš Dionisi, Damari-nimini naini ta vielä muita.