Puavila ottau Timofein ruatotovarissakši

16¹Puavila piäsi Derveh ta Listrah. Listrašša oli Timofei-nimini opaššettava, kumpasen muamo oli Hristossah uškoja jevrei, a tuatto oli kreikkalaini. ²Listran ta Ikonijan vellet paistih Timofeista vain hyvyä. ³Puavila tahto ottua Timofein matkahah ta šentäh luati hänellä laitaleikkaukšen. Tämän hiän ruato niillä šeutuloilla eläjien jevreijen tähen, šentäh kun kaikin tiijettih, jotta Timofein tuatto on kreikkalaini.

⁴Hyö kulettih linnašta toiseh ta ilmotettih uškojilla, mitä apostolit ta uškojakunnan vanhimmat piätettih Jerusalimissa. Hyö šanottih, jotta uškojien pitäy elyä niijen piätökšien mukah. ⁵Uškojakunnat lujituttih ušošša, ta joka päivä niih tuli lisyä rahvašta.

Makedonijalaini mieš näyttäytyy Puavilalla unissa

⁶Puavila ta hänen matkoveh matattih ielläh Frigijan ta Galatijan halki, šentäh kun Pyhä Henki ešti heitä šanelomašta Jumalan šanua Aasijan muakunnašša. ⁷Misijan puolella piäštyö hyö meinattih lähtie Vifinijah, vain Pyhä Henki ei piäštän heitä. ⁸Šentäh hyö kulettih Misijan halki ta tultih Troadah.

⁹Yöllä Puavilalla jiäviyty makedonijalaini mieš. Še šeiso Puavilan ieššä ta pyritti: «Tule meren poikki Makedonijah ta auta meitä». ¹⁰Tämän Puavilan jiävinnän jälkeh myö piättimä šamašša lähtie Makedonijah, šentäh kun malttoma, jotta Hospoti kuččuu meitä šanelomah Hyvyä Viestie šielä.

Puavilan tulo Hilippih

¹¹Niin myö läksimä Troadašta ta purjehtima šuorah Samofrakijah ta toisena päivänä Neapolih. ¹²Šieltä jatkoma matkua Hilippih, riimalaisien šiirtokuntah16:12 Šiirtokunta, kolonija, oli linna, missä oli Riiman keisarin antama ičehallinto ta missä riimalaini sakona oli voimašša., še on enšimmäisie linnoja Makedonijah tullešša. Šielä myö olima moniehan päivän.

¹³Šuovattana myö mänimä linnan veräjän ulkopuolella joven rannalla, kun arvelima, jotta šielä on malittupaikka. Myö istuutuma ta pakasima šinne tullehien naisien kera. ¹⁴Meitä kuuntelomašša oli eryäš Lidija, jumalanvarasija naini Fiatirašta, purppurakankahan myöjä. Hospoti avasi Lidijan šytämen, ta hiän otti vaštah šen, mitä Puavila šano. ¹⁵Lidija ta hänen kotijoukko kaššettih. Šiitä hiän pyritti meitä: «Kun työ nyt pitänettä milma Hospotih uškojana, niin tulkua miun kotih ta olkua meilä». Hiän pyrittämällä pyritti meitä tulomah.

Puavila ta Sila Hilipin tyrmäššä

¹⁶Konša myö tuaš aštuma malittupaikkah, meilä vaštah tuli paššarityttö, kumpasešša oli tietäjähenki. Einuštamalla tyttö tienasi omilla isännillä äijän rahua. ¹⁷Hiän läksi Puavilan ta miän muijen peräh ta karju: «Nämä miehet ollah Ylimmäisen Jumalan käškyläisie! Hyö neuvotah meilä pelaššukšen tie.» ¹⁸Tätä tyttö ruato monta päivyä. Viimein Puavila kylläšty, kiänty ta šano šillä tietäjähenkellä: «Iisussan Hristossan nimeššä käšen šilma: lähe häneštä!» Šamašša henki läksi tytöštä.

¹⁹Konša tytön isännät nähtih, jotta heiltä kato tulojen toivo, hyö otettih Puavila ta Sila kiini ta vejettih hiät torilla valtamiehien luo. ²⁰Hyö pantih hiät linnanpiälikköjen eteh ta šanottih: «Nämä miehet haitatah linnan rauhua. Hyö ollah jevreit ²¹ta opaššetah tapoja, kumpasie miän ei ole valta ottua omakši eikä elyä niijen mukah, šentäh kun olemma riimalaiset.» ²²Rahvaš niise nousi Puavilua ta Silua vaštah. Linnanpiäliköt käšettih kiskuo heiltä vuattiet piältä ta ruoškie hiät. ²³Heitä lyötih äijälti ta luotih tyrmäh. Varteiččijan käšettih varteija heitä hyvin. ²⁴Tämän komennon šuatuo varteiččija pani hiät tyrmän perimpäiseh čuppuh ta vielä tako jalkapuuh.

²⁵Keškiyön aikah Puavila ta Sila moliuvuttih ta laulamalla ylennettih Jumalua. Toiset vankit kuunneltih heitä. ²⁶Äkkie alko šuuri muanjärissyš, šemmoni, jotta tyrmän aluškivet täristih. Šamašša kaikki ovet lennettih auki ta kaikkien kahlehet avauvuttih. ²⁷Varteiččija havaččeutu ta näki, jotta kaikki ovet ollah kahallah. Hiän vejälti miekan ta tahto tappua iččeh, kun smietti, jotta vankit puattih. ²⁸Šilloin Puavila karjahti lujah: «Elä luaji ičelläš pahua! Tiälä myö kaikin olemma.»

²⁹Varteiččija käški tuuvva tulta, juoksi šiämeh ta vapissen lankesi Puavilan ta Silan eteh. ³⁰Hiän vei hiät uloš ta kyšy: «Arvosat miehet! Mitä miun pitäy ruatua, jotta pelaštuisin?» ³¹Hyö vaššattih: «Ušo Hospotih Iisussah Hristossah, niin pelaššut šie ta šiun kotijoukko». ³²Šiitä hyö šaneltih Hospotin šanua hänellä ta koko hänen kotijoukolla. ³³Varteiččija otti hiät kešellä yötä ta pesi ruoškimisen jättämät huavat. Šiitä hänet ta hänen kotiväki kaššettih. ³⁴Hiän vei hiät omah kotih, taričči heilä ruokua ta yheššä koko kotijoukon kera piti iluo, kun nyt uško Jumalah.

³⁵Konša päivä valkeni, linnanpiäliköt työnnettih omie apulaisie šanomah varteiččijalla: «Piäššä ne miehet tyrmäštä». ³⁶Varteiččija šano tämän Puavilalla: «Linnanpiäliköt käšettih piäštyä tiät irti. Niin jotta tulkua poikeš šieltä ta mänkyä rauhašša.» ³⁷A Puavila šano: «Hyö tutkimatta ruošittih rahvahan ieššä meitä, Riiman kanšalaisie, ta pantih miät tyrmäh. Nytkö hyö peitočči toimitettais miät pois tiältä? Eipäš, anna vain tullah iče ta viijäh miät tiältä.» ³⁸Apulaiset vietih tämä viesti linnanpiäliköillä. Ne pöläššyttih, kun kuultih, jotta miehet ollah Riiman kanšalaisie. ³⁹Šiitä hyö tultih tyrmäh, prostiuvuttih, šuatettih hiät šieltä pihalla ta pyritettih heitä lähtömäh pois linnašta.

⁴⁰Tyrmäštä piäštyö Puavila ta Sila mäntih Lidijan luo. Kun hyö nähtih šielä uškovellijä, hyö vakotettih heitä pisymäh lujina ta šiitä lähettih linnašta.