Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
12

Juakolta leikatah piä ta Petri vankitah

121Šiih aikah čuari Iiroti12:1 Tämä čuari oli Iiroti Agrippa I. otti kiini eryähie uškojakunnan miehie. 2Hiän käški leikata piän Juakolta, Iivanan velleltä. 3Kun hiän näki, jotta jevreilöitä še miellyttäy, niin käški vieläi ottua kiini Petrin. Šilloin oltih juštih Riešanleivän pruasniekan12:3 Riešanleivän pruasniekka kačo šelityštä Matv. 26:17. päivät. 4Petri otettih kiini, ta Iiroti šalpasi hänet tyrmäh ta pani häntä varteimah nellä nellän miehen saltattajoukkuo. Iiroti meinasi Äijänpäivän jälkeh tuuvva Petrin rahvahan eteh. 5Kuni Petrie piettih tyrmäššä, šini uškojakunta vaipumatta moliutu Jumalalla hänen puolešta.

Petri piäšöy tyrmäštä

6Yöllä šitä päivyä vaššen, konša čuari Iiroti tahto viijä Petrin suutuh, Petri makasi kahen saltatan välissä. Hänet oli pantu kakših rautoih ta vieläi oven luona oltih varteiččijat. 7Äkkie Hospotin anheli jiäviyty hänen eteh, ta pimie huoneh tuli täyteh valuo. Anheli töykkäsi Petrie kylkeh, noššatti hänet ta šano: «Nouše rutompah!» Rauvat tipahettih Petrin käsistä. 8Anheli šano hänellä: «Šivo vyö ta pane jalačit jalkah». Petri ruato niin. Šiitä anheli šano: «Pane sviitka harteillaš ta aššu miun peräššä».

9Petri läksi anhelilla jälkeh. Kuitenki hiän ei älynnyn, jotta še, mitä anheli ruato, oli totta. Hiän smietti, jotta anheli vain jiäviyty hänellä. 10Hyö mäntih enšimmäisistä varteiččijista kyličči, šiitä toisista ta tultih rautaveräjän luo, mistä piäsi linnah. Veräjät avauvuttih heilä ičeštäh. Hyö mäntih uloš ta lähettih aštumah kujua pitin. Äkkie anheli hävisi. 11Šiitä Petri hokšasi: «Nyt mie tosieh maltan, mitä tapahtu! Hospoti työnsi oman anhelin, piäšti miut Iirotin käsistä ta pelašti kaikešta šiitä, mitä jevreit tahottih miula ruatua.»

12Kun as's'a šelveni Petrillä, hiän läksi Iivanan muamon Muarien taloh, šen Iivanan, kumpaista kučutah Markiksi. Šinne oli keräytyn äijän rahvašta, ta hyö moliuvuttih. 13Petri kolisti oveh, ta Roda-nimini paššarityttö mäni kyšymäh, ken šielä on. 14Hiän tunsi Petrin iänen, vain ihaššukšissah ei avannun ovie. Hiän juoksi šanomah, jotta Petri šeisou ovilla. 15«Oletko šie tolkuššaš?» šanottih pirtissä olijat. Kun tyttö ei antan periksi, hyö šanottih: «Še on Petrin anheli». 16Onnakko Petri vain kolisti ta kolisti. Konša hyö avattih ovi ta nähtih hänet, niin ihan pöläššyttih. 17Petri viittasi kiälläh, jotta hyö hillettäis, ta šano heilä, mitein Hospoti šai hänet pois tyrmäštä. Hiän käški šanuo täštä Juakolla ta muilla uškovellilöillä. A šiitä hiän läksi šieltä ta mäni toiseh paikkah.

18Huomenekšella saltatoilla tuli kova hätä. Kunne Petri joutu? 19Iiroti käški löytyä hänet. Vain kun häntä ei löytyn, Iiroti kyšeli varteiččijie ta käški tappua hiät. Šiitä Iiroti läksi Juutijašta, mäni Kesarijah ta oli šielä.

Iirotin kuoloma

20Čuari Iiroti oli šiäntyn Tiiran ta Sidonin eläjien piällä. Yheššä hyö lähettih čuarin luo pakinoilla. Hyö šuatih muanittua omalla puolella Vlasti, čuarin korkie virkamieš, ta tahottih luatie šopu, šentäh kun čuarin mua šyötti heitä. 21Miärättynä päivänä Iiroti šuoriutu čuarin vuatteih, istuutu čuarinistumella ta piti heilä pakinan. 22Rahvaš karju šiih: «Tämä on Jumalan iäni, ei ihmisen!» 23Šamašša Hospotin anheli iski Iirotie, šentäh kun še ei antan kunnivoja Jumalalla. Ta niin mavot šyötih häntä ta hiän kuoli.

24No Jumalan šana levisi ielläh ta uškojien luku lisäyty. 25Kun Varnava ta Sauli vietih kerätyt rahat Jerusalimih, hyö myöššyttih Antiohijah. Mataššah hyö tuotih Markki, kumpasen toini nimi oli Iivana.

13

Puavilan enšimmäini ušonlevityšmatka

13:1–15:35

Varnavua ta Saulie työnnetäh levittämäh Hyvyä Viestie

131Antiohijan uškojakunnašša oli Jumalan viessintuojie ta opaštajie: Varnava, Simeoni, kumpaista šanottih Nigerakši, kirinejalaini Lutsi, Manail, kumpani oli kašvan yheššä muan nellännekšen halliččijan Iirotin kera, ta Sauli. 2Kerran, konša hyö sluušittih Hospotilla ta pyhitettih, Pyhä Henki šano: «Erottakkua Miula tiän joukošta Varnava ta Sauli šiih ruatoh, mih Mie olen hiät kuččun». 3Šiitä, konša hyö oli pyhitetty ta moliuvuttu, hyö pantih kiät näijen kahen piällä ta toimitettih hiät matkah.

Varnava ta Sauli Kiprissä

4Pyhän Henken työntäminä Varnava ta Sauli tultih Seleukijah, ta šieltä purjehittih Kiprih. 5Salaminin linnah tultuo hyö šaneltih Jumalan šanua jevreijen sinagogoissa. Iivana oli heilä apulaisena.

6Hyö kulettih koko Kiprišuaren läpi Pafoh šuate. Šielä hyö nähtih Variisussa-nimini jevrei, kumpani oli tietäjä ta luatiutu Jumalan viessintuojakši. 7Hiän olekšenteli šuaren piäherran Serkei Puavilan luona, kumpani oli viisaš mieš. Tämä herra kučču Varnavan ta Saulin ta tahto kuulla Jumalan šanua. 8A še tietäjä – hänen toini nimi Elima merkiččöyki šitä – vaššušti heitä ta reistasi eštyä herran kiäntymistä uškoh. 9Ka Sauli, kumpani tunnetah niise Puavilan nimellä, täytenä Pyhyä Henkie kaččo pitkäseh tietäjäh 10ta šano: «Voi, šie kaiken muanitukšen ta pahuon pešä, juavelin šikie, kaiken tosioikien vihollini! Lopeta jo Hospotin šuorie teitä viärissellä. 11Nyt kačo Hospotin käsi on nouššun šilma vaštah. Šie šokenet, etkä niä päiväsen valuo, kuni aika ei tule.» Šiinä šamašša tietäjän piällä laškeutu šakie pimie, hiän alko haparoija šinne tänne ta ečči kulettajua. 12Kun piäherra näki tämän, hiän ihmetteli Hospotin opaššukšen voimua ta kiänty uškoh.

Puavila ta Varnava Pisidijan Antiohijašša

13Puavila ta hänen matkoveh lähettih Pafošta ta mäntih purjehissa Pamfilijan Pergeh. Šielä Iivana erosi heistä ta myöšty Jerusalimih. 14Toiset jatettih matkua Pergeštä ielläh ta tultih Pisidijan Antiohijah. Šuovattana hyö mäntih sinagogah ta istuuvuttih. 15Konša oli luvettu Moissein Sakonua ta Jumalan viessintuojien kirjutukšie, sinagogan vanhimmat käšettih šanuo heilä: «Vellet, kun teilä ollou mitä neuvonšanua rahvahalla, niin paiskua».

16Puavila nousi, viittasi kiällä ta rupesi pakajamah: «Kuunnelkua, Israelin miehet ta työ muut, ket varajatta Jumalua! 17Jumala valičči miän tuatot, ta konša hyö elettih vierahina Jegiptin muašša, Hiän luati heistä šuuren kanšan. Šen jälkeh Hiän väkövällä kiälläh vei hiät šieltä pois. 18Nelisenkymmentä vuotta Hiän ruokki heitä tyhjäššä muašša. 19Šiitä Hiän hävitti šeiččemen rahvašta Hananin muašša ta jako niijen muat Israelin rahvahalla perintömuakši. 20Täh kaikkeh mäni vuotta nelläšatua viisikymmentä. Šen jälkeh Jumala anto heilä sut'jie, näin oli Jumalan viessintuoja Samuilin aikah šuate. 21Kun hyö šiitä kyšyttih ičelläh čuarie, Jumala anto heilä Saulin, Kisin pojan, Veniaminin heimošta. Sauli oli vallašša nelläkymmentä vuotta. 22Šiitä Jumala otti häneltä vallan ta nošti heilä čuariksi Tuavitan. Tuavitašta Hiän šano: ‘Mie löysin Tuavitan, Jessein pojan, Miula mielehisen miehen. Hiän täyttäy kaikešša Miun tahon.’

23Tuavitan jälkiläisistä Jumala oman lupaukšen mukah nošti Israelilla Pelaštajan, Iisussan. 24Iisussan tulon iellä Iivana Kaštaja kučču Israelin rahvašta jättämäh riähäššä elämini ta ottamah kaššanta. 25Oman matan lopušša Iivana šano: ‘En mie ole še, kenekši työ milma toivotta. Miun jälkeh tulou Toini, kumpasen jalaččija mie en kelpua ottamah Hänen jalašta.’

26Vellet, Aprahamin jälkiläiset, ta työ muut, ket varajatta Jumalua! Juuri teilä on työnnetty šana täštä Pelaštajašta. 27Jerusalimin eläjät ta heijän piämiehet ei piäšty tolkun piällä, ken Iisussa on. Hyö suutittih Hänet, ta šillä keinoin täytettih Jumalan viessintuojien šanat, kumpasie joka šuovatta luvetah. 28Vaikka hyö ei löyvetty Häneššä mitänä, mistä pitäis suutie kuolomah, niin kuitenki hyö vuajittih, jotta Pilatti tappais Hänet. 29Konša hyö oli ruattu kaikki še, mitä on kirjutettu Häneštä Pyhissä Kirjutukšissa, niin hyö otettih Hänet rissinpuušta ta pantih kallivohautah. 30Vain Jumala noššatti Hänet kuollehista. 31Hiän näyttäyty šen jälkeh monena päivänä niillä, ket oli tultu yheššä Hänen kera Galileijašta Jerusalimih. Hyö ollah nyt Hänen tovistajie, hyö tovissetah Häneštä Israelin rahvahalla.

32Myö toima teilä Hyvän Viessin, jotta min Jumala lupasi miän tuattoloilla, šen Hiän täytti meilä, heijän lapšilla. Hiän noššatti Iisussan kuollehista, 33juštih niin kuin on kirjutettu toisešša psalmissa:

– Šie olet Miun Poika,

tänäpiänä Mie šain Šiut.

34Ta kun kerran Jumala noššatti Iisussan kuollehista, Iisussan runko ei konšana muutu muakši. Šiitä Jumala šano näin:

– Mie täytän teilä šen pyhän ta

varman lupaukšen,

min annoin Tuavitalla.

35Šentäh Hiän šanou Pyhien Kirjutukšien toisešša kohašša näin:

– Šie et anna oman pyhän Käškyläisen runkon

muuttuo muakši.

36Konša Tuavitta omana aikanah täytti Jumalan tahtuo ta šiitä uinosi ikiuneh, hänet pantih tuattojen viereh ta hänen ruumis muuttu muakši. 37Ka Hiän, kumpasen Jumala noššatti kuollehista, ei muuttun muakši. 38Šentäh tietäkkyä še, vellet, jotta Hänen vuokši teilä šanotah: ‘Tiän riähät on prostittu’. 39Hänen avulla jokahini, ken uškou, piäšöy kaikista niistä riähistä, kumpasista Moissein Sakona ei voinun teitä piäštyä. 40Niin jotta varokkua, jotta teilä ei tapahtuis šitä, mistä Jumalan viessintuojat šanottih näin:

41– Kaččokkua, työ epyälijät,

kummekšikkua – ta šiitä kuolkua!

Mie ruan tiän päivinä šemmosen ruavon,

jotta ettäi uškois,

kun ken teilä šanois šiitä.»

42Konša Puavila ta Varnava mäntih uloš jevreijen sinagogašta, toisenvieroset kučuttih heitä pakajamah näistä as's'oista vielä tulijana šuovattanaki. 43Konša väki läksi omilla teilläh, monet jevreit ta heijän uškoh kiäntynyöt jumalanvarasijat miehet aššuttih Puavilan ta Varnavan kera. Apostolit paistih heilä ta pyritettih heitä pisymäh aina Jumalan armošša.

44Toisena šuovattana melkein koko linna keräyty kuuntelomah Jumalan šanua. 45Väkijoukon nähtyö jevreit jouvuttih vihan valtah. Hyö kiissettih šitä vaštah, mitä Puavila pakasi, ta nakrettih šitä. 46Ka Puavila ta Varnava šanottih heilä rohkiešti: «Teilä še piti enšimmäkši šanella Jumalan šana. Vain kun työ hylkäsijä šen, ettäkä pie iččienä ilmasenikusen elämän arvosina, niin myö kiännymmä toisenvierosien rahvahien puoleh. 47Hospoti niät on antan meilä tämän käšyn:

– Mie panin Šiut valokši muailman kanšoilla,

Pelaštajakši muan loitompie laitoja myöte.»

48Tämän kuultuo toisenvieroset oltih mielissäh ta kiitettih Hospotin šanua. Ta kaikki ne, kenet oli ieltäpäin valittu ilmasenikuseh elämäh, kiännyttih uškoh. 49Hospotin šana levisi joka puolella šitä šeutuo. 50Ka jevreit kuihutettih linnan johtomiehie ta korkiearvosie naisie, kumpaset varattih Jumalua, vaššuštamah Puavilua ta Varnavua. Heitä ruvettih ajelomah ta hiät ajettih pois niiltä šeutuloilta. 51Šilloin Puavila ta Varnava puissettih pölyt jaloistah tovissukšekši šen paikan eläjie vaštah ta lähettih Ikonijah. 52A opaššettavat oltih täyvet iluo ta Pyhyä Henkie.

14

Puavila ta Varnava Ikonijašša

141Ikonijašša Puavila ta Varnava mäntih jevreijen sinagogah ta paistih niin, jotta šuuri joukko jevreitä ta kreikkalaisie kiänty uškoh. 2Ka ne jevreit, ket ei ušottu, ussutettih toisenvierosie noušomah uškovellijä vaštah. 3Kuitenki apostolit oltih šiinä linnašša pitälti ta paistih rohkiešti Hospotista. Hospoti anto heilä voimua luatie merkkiruatoja ta kummie ta tällä keinoin tovisti, jotta apostolien šanat Hänen armošta ollah totta.

4Linnan eläjät jakauvuttih: yhet oltih jevreijen, toiset apostolien puolella. 5Jevreit omien piämiehien kera ta joukko toisenvierosie meinattih jo käyvä käsin apostoliloih ta kivittyä hiät. 6Kuitenki apostolit šuatih tietyä täštä ta puattih Likaonin muah. Šielä Listran ta Derven linnoissa ta niijen ympärillä 7hyö šaneltih Hyvyä Viestie.

Puavila ta Varnava Listrašša

8Listrašša oli mieš, kumpani oli jaloistah voimatoin. Hiän oli rampa šyntymäštä šuate eikä konšana ollun kävellyn. 9Mieš kuunteli Puavilan pakinua. Puavila kaččo häneh ta näki, jotta miehellä on uško, jotta hiän voit pareta. 10Puavila šano lujašti: «Hospotin Iisussan Hristossan nimeššä šanon šiula: nouše ta šeiso šuorana jaloillaš!» Mieš hypähti pistyh ta alko kävellä.

11Konša ihmiset nähtih, min Puavila ruato, hyö ruvettih karjumah likaonin kielellä: «Jumalat tultih ihmisen näkösinä alaš miän luo!» 12Hyö šanottih Varnavua Zevsakši, a Puavilua Jermeiksi, šentäh kun heistä kahešta Puavila oli še, kumpani pakasi. 13Linnan viereššä oli Zevsan pyhäkoti. Pappi kuletti pyhäkojin veräjillä härkie ta kanto kukkavenkkoja. Härät hiän tahto yheššä rahvahan kera uhrata Puavilalla ta Varnavalla.

14Kun apostolit, Varnava ta Puavila, kuultih täštä, hyö revällettih omat vuattiet halki ryntähiltä ta työnnyttih rahvašjoukon keškeh. Hyö karjuttih täyteh iäneh: 15«Miehet, mintäh työ näin ruatta? Myö olemma vain ihmisie, juštih tiän moisie. Myö šanelemma teilä Hyvyä Viestie, jotta työ kiäntysijä näistä tyhjistä jumalista elävän Jumalan puoleh. Hiän on luatin taivahan ta muan, meren ta kaiken, mitä niissä on. 16Männehien ihmispolvien aikoina Hiän anto kaikkien kanšojen aštuo omie teitäh. 17Kuitenki Hiän kaikičči tovisti Ičeštäh omilla hyvillä ruatoloilla: Hiän työnsi meilä taivahašta vihmoja ta hyvie vil'l'avuosie, Hiän šyötti meitä ta täytti miän šytämet ilolla.» 18Näin paissen apostolit vaivoin šuatih pijättyä ihmiset uhruamašta heilä ta käšettih heijän männä kotih.

Puavila ta Varnava jiätih vielä Listrah ta opaššettih šielä rahvašta. 19Antiohijašta ta Ikonijašta tuli šinne jevreilöitä. Kuni apostolit rohkiešti šaneltih Hyvyä Viestie, nämä jevreit šuatih muanittua rahvaš omalla puolella šanuon: «Nämä miehet ei paissa totta. Kaikki on valehta.» Šiitä hyö kivitettih Puavilua ta vejettih hänet pois linnašta, kun smietittih, jotta hiän kuoli. 20No konša opaššettavat keräyvyttih Puavilan ympärillä, hiän nousi jaloillah ta mäni jälelläh linnah. Toisena päivänä hiän läksi Varnavan kera Derveh.

Puavila ta Varnava myöššytäh Siirijan Antiohijah

21Derveššä Puavila ta Varnava šaneltih Hyvyä Viestie ta šuatih monie kiäntymäh opaššettaviksi. Šiitä hyö myöššyttih jälelläh Listrah, Ikonijah ta Pisidijan Antiohijah, 22rohkissettih opaššettavie ta käšettih heijän pisyö ušošša. Hyö šanottih: «Monen käršimykšen läpi miän pitäy männä Jumalan Valtakuntah». 23Kuhuki uškojakuntah hyö valittih vanhimmat14:23 Vanhimmilla tarkotetah kirikön johtajie ta muita kiriköštä huolehtijie., moliuvuttih ta pyhitettih, šiitä jätettih opaššettavat Hospotin käsih, kumpaseh ne nyt ušottih.

24Šen jälkeh Puavila ta Varnava kulettih Pisidijan läpi ta tultih Pamfilijah. 25Hyö šaneltih Hospotin šanua Pergeššä ta jatettih matkua Attalijah. 26Šieltä hyö mäntih purjehissa Siirijan Antiohijah, missä hiät oli annettu Jumalan armon varah ruatamah šitä työtä, kumpani hyö nyt šuatih loppuh. 27Perillä tultuo hyö kučuttih uškojakunta ta šanottih, mitä Jumala oli ruatan heijän kautti ta mitein Hiän oli avannun ei-jevreilöillä oven uškoh. 28Šielä hyö oltih pitän rupieman opaššettavien kera.