Petri ta Kornili

10¹Kesarijašša eli Kornili-nimini mieš. Hiän oli šuan saltatan piälikkönä niin šanotušša Italijalaisešša kogortissa10:1 Kogortti oli riimalaini saltattajoukko, kumpasešša oli 600 mieštä. Lekionih kuului 10 kogorttie.. ²Hiän oli oikiemielini ta jumalanvarasija10:2 Jumalanvarasijakši šanottih ihmistä, kumpani ei ollun jevrei, ka kuitenki varasi heijän Jumalua., šamoin kuin koko hänen kotijoukko. Hiän anto äijän miilostinua rahvahalla ta kaikičči moliutu Jumalalla. ³Kerran iltapäivällä, šiinä yhekšännen tunnin aikah Kornililla näyttäyty Jumalan anheli, kumpani tuli hänen luo ta šano: «Kornili!» ⁴Kornili pöläššykšissäh kaččuo tuijotti anhelih ta šano: «Mitä, Hospoti?» Anheli vaštasi: «Šiun malitut ta šiun miilostinat nouštih uhrina Jumalan eteh, ta Hiän muisti šiut. ⁵Työnnä nyt miehie Joppijah kuččumah Simoni, kumpaista šanotah Petriksi. ⁶Hiän eläy nahkanpiekšäjä Simonin luona, kumpasen talo on meren rannalla. Petri šanou šiula šanat, mit pelaššetah šiut ta koko šiun talovehen.» ⁷Konša anheli tämän šanottuo läksi pois, Kornili kučču kakši paššarieh ta viestimiehen, oikiemielisen saltatan. ⁸Hiän šano heilä kaiken ta toimitti hiät Joppijah.

⁹Toisena päivänä, konša miehet matattih Joppijah ta jo oltih lähellä linnua, Petri nousi puolenpäivän aikah talon katolla moliutumah. ¹⁰Hänellä tuli nälkä ta hiän ois tahton šyyvvä. Kuni ruokua valmissettih, hiän hurmehtu. ¹¹Hiän näki taivahan avattuna, ta šieltä tuli alahuakši mi lienöy aštien tapani niin kuin šuuri huršti. Še oli nelläštä kokašta šivottu, ta šitä lašettih muah. ¹²Šiinä oli kaikenmoisie nelläjalkasie muan elukkoja, petoja, ryömijie ta taivahan lintuja. ¹³Šamašša hiän kuuli iänen, mi šano: «Nouše, Petri! Ise ta šyö!» ¹⁴Ka Petri šano: «En šuinki šyö, Hospoti! Konšana en ole šyönyn mitänä pakanua enkä kiellettyö.» ¹⁵Šilloin iäni pakasi uuvveštah ta šano: «Min Jumala puhisti, šitä elä šie šano pakanakši». ¹⁶Näin oli kolmičči. Šiitä huršti noššettih jälelläh taivahah.

¹⁷Kun Petri vielä ihmetteli, mitä hänen jiävintä vois merkitä, Kornilin työntämät miehet tultih veräjillä. Hyö oli kyšellen löyvetty Simonin talo. ¹⁸Šiitä hyö ruvettih karjumah: «Tiäläkö pitäy kortteerie Simoni, kumpaista kučutah Petriksi?» ¹⁹Kun Petri vieläki mietti jiävintyäh, Pyhä Henki šano hänellä: «Kačo, kolme mieštä tuli šilma eččimäh. ²⁰Nouše, šolaha alaš ta mäne hiän kera. Eläkä yhtänä epyäle, šentäh kun Mie hiät tänne toimitin.» ²¹Petri laškeutu alaš Kornilin työntämien miehien luo ta šano: «Mie olen še, ketä työ ečittä. Mitä as's'ua teilä on?» ²²Miehet vaššattih: «Pyhä anheli näyttäyty šuanpiälikkö Kornililla, oikiemielisellä ta jumalanvarasijalla miehellä, kumpasešta kaikki jevreit paissah vain hyvyä. Anheli käški Kornilin kuččuo šiut hänellä kotih ta kuunnella, mitä šiula on šanottavua.» ²³Šiitä Petri kučču hiät pirttih ta kostitti heitä.

Toisena päivänä Petri läksi miehien kera, ta vielä eryähät Joppijašša eläjät vellet lähettih hänen kera. ²⁴Päivän piäštä hyö tultih Kesarijah. Kornili oli kuččun omahisie ta lähempie yštävie ta vuotti jo tulijie. ²⁵Konša Petri oli talon ovilla, Kornili mäni hänellä vaštah ta kumartu hänen ieššä muah šuate. ²⁶Vain Petri nošti hänet jaloillah ta šano: «Nouše, mie niise olen vain ihmini». ²⁷Kornilin kera paissen hiän mäni pirttih ta näki šielä äijän rahvašta. ²⁸Petri šano heilä: «Työ tiijättä, jotta jevrein on kielletty paissa vierašheimosien kera ta käyvä heijän luona. Kuitenki Jumala näytti miula, jotta ketänä ihmistä ei šua pityä epäpyhänä tahi pakanana. ²⁹Šentäh mie läksin tiän luo vaštahpanomatta, konša milma tultih kuččumah. Nyt kyšyn teiltä: mitä vaššen työ kuččuja miut?»

³⁰Kornili šano: «Kolme päivyä takaperin juštih täh aikah mie pyhitin ta yhekšännellä tunnilla olin tiälä koissa moliutumašša. Miun eteh jiäviyty mieš helien valkeissa vuatteissa ³¹ta šano miula: ‘Kornili, Jumala kuuli šiun malitut ta muistau šiun miilostinat. ³²Työnnä nyt šana Joppijah ta kuču luokšeš Simoni, kumpaista šanotah Petriksi. Hiän eläy nahkanpiekšäjän Simonin talošša meren rannalla. Hiän tulou ta pakajau šiula.’ ³³Mie šamašša työnsin miehie kuččumah šilma, ta šie ruavoit hyvin, kun tulit. Nyt myö olemma kaikin täššä Jumalan ieššä, jotta kuulla kaikki, mitä Hiän käški šiun šanuo meilä.»

Petrin pakina Kornilin koissa

³⁴Petri rupesi pakajamah. Hiän šano: «Nyt mie tosieh maltan, jotta Jumalalla kaikki ihmiset ollah šamanvertaset. ³⁵Hiän hyväkšyy jokahisen, ken varajau Häntä ta eläy Hänen tahon mukah, kuulukkah še vaikka mih kanšah. ³⁶Hiän työnsi oman šanah Israelin rahvahalla, ilmotti Hyvän Viessin rauhašta, kumpasen toi Iisussa Hristossa – Hiän, kumpani on kaikkien Hospoti.

³⁷Työ tiijättä, mitä tapahtu enšin Galileijašša ta šiitä koko Juutijašša šen jälkeh, kun Iivana kučču ihmisie ottamah kaššanta. ³⁸Työ tiijättä, mitein Jumala voiteli Pyhällä Henkellä ta voimalla Iisussa Nasarettilaisen. Iisussa käveli muan ympäri, luati hyvyä ta piäšti kaikkie juavelin valtah joutunehie, Jumala vet oli Hänen kera. ³⁹Myö omin šilmin näkimä kaiken, mitä Hiän ruato Juutijašša ta Jerusalimissa. Hänet hyö nuaklittih ristih ta tapettih. ⁴⁰A Jumala noššatti Hänet kuollehista kolmantena päivänä ta anto Hänen näyttäytyö ihmisillä. ⁴¹Kaikin ei Häntä nähty, vain myö Jumalan ieltäpäin valitut tovistajat näkimä. Myö šöimä ta joima Hänen kera Hänen kuollehista noušomisen jälkeh. ⁴²Hiän käški miän paissa ihmisillä ta tovistua, jotta juuri Hiän on še, kenet Jumala pani elävien ta kuollehien Suutijakši. ⁴³Häneštä kaikki Jumalan viessintuojat tovissetah, jotta jokahini Häneh uškoja šuau riähät prostitukši Hänen nimen voimalla.»

⁴⁴Petrin vielä paissešša Pyhä Henki laškeutu kaikkih, ket oltih hänen šanoja kuuntelomašša. ⁴⁵Petrin kera tullehet uškojat jevreit ihmeteltih šitä, jotta Jumala anto Pyhän Henken toisenvierosillaki. ⁴⁶Hyö niätšen iče kuultih, mitein nämä paissah kielillä ta ylennetäh Jumalua. Šiitä Petri šano: ⁴⁷«Ken voit kieltyä kaštamašta veješšä näitä, ket šamoin kuin ni myö šuatih Pyhä Henki?» ⁴⁸Hiän käški kaštua hiät Iisussan Hristossan nimeh. Šiitä hyö pyritettih Petrie jiämäh heijän luo vielä muutomakši päiväkši.