Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
1

Alkutervehyš

11Tämän kirjuttaja on Puavila, Jumalan tahošta Iisussan Hristossan apostoli, kumpani on Jumalan lupaukšen mukah kučuttu elämäh Hristossašša Iisussašša. 2Mie tervehin šilma, Timofei, miun armaš poika. Tuatto Jumalan ta miän Hospotin Hristossan Iisussan hyvyš, armo ta rauha olkah šiun kera!

Puavila kiittäy Jumalua

3Kiitän Jumalua, kumpasen hyväkši mie ruan omahenki puhtahana, niin kuin jo miun tuatot ruattih. Kiitän Häntä, kun päivin ta öisin malituissani aina mainičen šilma, Timofei. 4Muissan šiun kyynälet ta tahtosin tuaš nähä šilma, šiitä miula ois hyvä mieli. 5Kiitän Jumalua, kun muissan šiun puhtahan ušon. Tämä uško oli jo šiun ämmölläš Loitalla ta muamollaš Evnikillä, ta olen varma, jotta še on šiulaki.

6Šentäh muissutan šiula, jotta puhaltaisit palamah šen henkellisen lahjan, kumpasen Jumala šiula anto, kun mie panin käteni šiun piällä. 7Eihän Jumala ole antan meilä varajamisen henkie, vain voiman, tykkyämisen ta tervehen jären henken. 8Šentäh elä häpie tovistua miän Hospotista Iisussašta Hristossašta. Eläi milma häpie, kumpani olen Hänen tähen tyrmäššä, vain kärši šieki Hristossan Hyvän Viessin tähen. Jumala antau šiula šiih voimua. 9Hiän on miät pelaštan ta kuččun pyhällä kučulla, ei miän ruatojen takie, vain oman meininkih ta armoh mukasešti. Tämä armo tuli miän ošakši Hristossašša Iisussašša jo ennein aikojen alkuo. 10A nyt, konša miän Pelaštaja, Hristossa Iisussa, tuli muailmah, še armo on tullun näkyvih. Hiän pani lopun kuoloman vallalla ta Hyvän Viessin kautti toi valoh elämän ta kuolomattomuon.

11Tämän Hyvän Viessin šanelijakši, apostoliksi ta toisenvierosien opaštajakši miut on pantu. 12Šentäh mie nyt käršin näitä muokkie. Šitä en kuitenki häpie, šentäh kun tiijän, keneh mie ušon. Olen varma, jotta Hiän voit varteija omah tulentapäiväh šuate šen, min on miun haltuh antan. 13Olkah šiula mallina ne tervehet opaššukšet, mit miulta kuulit. Šäilytä uško ta tykkyämini, kumpaset tullah Hristossalta Iisussalta. 14Pie tallešša še hyvä, mi on šiula ušottu. Pyhä Henki, kumpani on meissä, antau šiula šiih voiman.

15Niin kuin šie tiijät, Aasijan muakunnašša kaikin jätettih miut, heijän joukošša Figel ta Jermogen. 16Hospoti olkah armollini Onisiforin perehellä, šentäh kun hiän moničči rohkisti milma. Hiän ei hävennyn milma, vaikka olenki tyrmäššä. 17Riimah tultuo hiän vaipumatta ečči milma, kuni ei löytän. 18Olkah Hospoti hänellä armollini omana tulentapäivänä! A kuin äijän hiän autto milma Efessašša, šen šie ylen hyvin tiijät.

2

Iisussan Hristossan hyvä saltatta

21Hristossan Iisussan armo antakkah šiula voimua, poikan! 2Kaikki, mitä olet miulta kuullun monien tovistajien aikana, šanele šemmosilla ihmisillä, kumpasih voit uškuo ta kumpaset voijah muita opaštua. 3Šie niise keššä vaivua niin kuin Hristossan Iisussan hyvä saltatta. 4Kenkänä ei saltattana ollešša šotkeuvu tavallisen elämän as's'oih, kun tahtonou olla piäliköllä mieliksi. 5Šamoin kilpailija ei šua voitonvenččua, kun rikkonou kilpailun šiäntöjä. 6Muamiehen, kumpani ruatau hiki piäššä, pitäy enšimmäisenä šuaha oma oša pellon tulošta. 7Mieti näitä miun šanoja! Hospoti antakkah šiula mieltä kaikkeh.

8Muissa, jotta Iisussa Hristossa, Tuavitan jälkiläini, on noššatettu kuollehista, niin kuin opaštau miun šaneloma Hyvä Viesti. 9Tämän Hyvän Viessin tähen mie jouvun käršimäh, olen vieläi rauvoissa niin kuin pahanruataja. A Jumalan šana ei ole rauvoissa. 10Šentäh mie keššän kaiken niijen tähen, kenet Jumala on valinnun. Keššän, jotta hyöki šuatais pelaššuš Hristossašša Iisussašša ta šen kera ilmasenikuni jumalallini valo. 11Oikein on šanottu:

– Kun lienemmä Hristossan kera kuollun,

niin Hänen kera šuamma elyäki.

12Kun pisynemmä lujina,

piäšemmä Hänen kera halliččomah.

Kun kieltäytynemmä Häneštä,

Hiän niise kieltäytyy meistä.

13Vaikka meih ei voine uškuo,

Häneh kuitenki voipi uškuo,

šentäh kun Hiän ei muutu.

Mimmoni on hyvä ruataja?

14Muissuta täštä uškojakunnalla. Vakota heitä Hospotin nimeššä, jotta hyö ei kiisseltäis šanoista. Šiitä ei ole mitänä hyötyö, še on vain kuulijilla pahakši. 15Staraiče kaikin voimin olla Jumalan šilmissä varma ruataja, kumpani ei häpie omua työtä, vain oikein opaštau tosišanomua. 16Pisy loittuona jumalattomista ta tyhjänpäiväsistä pakinoista, šentäh kun niijen pakasijat jouvutah aina vain loitommakši Jumalašta. 17Heijän opaššuš leviey niin kuin tarttuja tauti. Tämmösie opaštajie ollah Imenei ta Filit. 18Hyö valehellah, konša šanotah, jotta kuollehista noušomini on jo ollun. Näin hyö hävitetäh eryähien uško. 19Ka Jumalan panoma perušta pisyy lujana, ta šiih on kirjutettu nämä šanat: «Hospoti tietäy oman rahvahan» ta «Kiäntykkäh pois kaikešta pahašta jokahini, kenen huulilla on Hospotin nimi».

20Šuurešša talošša ei ole yksistäh kultasie ta hopiesie ašteita, vain on niise puušta ta šavešta luajittuja. Yhet on pruasniekka-ašteita, toisie pietäh arkina. 21Šentäh jokahini, ken puhistau iččeh kaikešta viäräštä opaššukšešta, on kuin arvokaš aštie. Hiän on pyhä, Hospotilla hyövyllini ta kelpuau kaikkeh hyväh ruatoh.

22Pakene nuorien pahoja himoja ta kuottele elyä oikein. Pisy ušošša, tykkyä uškovellijä ta elä rauhašša kaikkien niijen kera, ket puhtahalla šytämellä kučutah avukšeh Hospotie. 23Elä ševo mielettömih ta tyhjih kiistoih. Iče tiijät, jotta niistä šyntyy riitoja. 24Hospotin käškyläisen ei šua riijellä. Hänen pitäy olla hyväšanani kaikilla, nerokaš opaštamah ta käršivällini, 25niin jotta hiän leppiešti neuvou vaššuštajie. Onnakko Jumala antau heijän mielen muuttuo, niin jotta hyö niise opaššutah tietämäh tositietuo. 26Šiitä hyö piäššäh pois juavelin anšašta, kumpasešša še pitäy heitä ta pakottau täyttämäh omua tahtuoh.