Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
2

Riähän ihmini, antihristossa

21Otamma nyt pakinakši miän Hospotin Iisussan Hristossan tulomisen ta šen, jotta miät kerätäh Hänen luo. Myö molimma, vellet, 2elkyä mänettäkkyä mieltänä elkyäkä pöläštykkyä, kun teilä šanottaneh, jotta Hristossan päivä on jo tullun. Elkyä uškokkua tämmöistä pakinua, vaikka kennih šanois teilä, jotta Pyhä Henki šen hänellä ilmotti, tahi myö muka šanoma tahi kirjuttima niin. 3Elkyä antakkua kenenkänä millänä keinoin pettyä iččienä. Še päivä niät ei tule, kuni ihmiset ei kieltäyvytä ušošta ta kuni ei tule riähän ihmini, kumpani on mänöššä uatuh. 4Tuo ihmini vaššuštau kaikkie jumalallista. Hiän noštau iččeh korkiemmalla kaikkie, mitä pietäh jumalana tahi millä kumarrellah. Hiän ašettuu Jumalana istumah jumalankotih ta šanou olovah Jumala. 5Ettäkö muissa, jotta mie pakasin teilä täštä jo šilloin, konša olin tiän luona. 6Työ tiijättä, mi tuota ihmistä vielä pijättelöy, niin jotta hiän ilmeštyy vašta, konša hänen aika tulou. 7Jumalan vaštani voima niät kun jo ruatau peitočči. Hänen, ken šitä vielä pijättelöy, on vain enšin mäntävä pois tieltä, 8ta šiitä ilmeštyy tuo Jumalan sakonan vaššuštaja. Konša Hospoti Iisussa tulou jälelläh, Hiän tappau tuon vaššuštajan oman šuuh henkähykšellä ta hävittäy omalla jumalallisella valollah. 9Jumalan sakonan vaššuštajan tulomini on šaatanan ruato. Konša hiän tulou, hiän luatiu kummie ta merkkiruatoja, mit muanitetah rahvašta. 10Kaikilla valehkeinoilla še muanittau niitä, ket jouvutah uatuh. Šinne hyö jouvutah šentäh, kun ei tykätty tositietuo, mi ois pelaštan hiät. 11Šentäh Jumala työntäy heilä šuuren ekšytykšen, jotta hyö ušottais valeheh. 12Ta niin šuahah suutun kaikki ne, ket ei ušottu šiih, mi on tosi, vain valittih viäryš.

Pisykkyä lujina!

13Vellet, meilä on täyši šyy aina kiittyä Jumalua teistä, kumpasie Hiän tykkyäy. Jumala valičči tiät pelaštumah enšimmäisinä: Hänen Henki pyhitti tiät ta työ uškoja tosišanomah. 14Täh pelaššukšeh Hiän kučču tiät Hyvän Viessin kautti, kumpasen myö teilä toima, jotta työ šaisija miän Hospotin Iisussan Hristossan jumalallisen valon. 15Šentäh, vellet, pisykkyä lujina ta pitäkkyä kiini niistä opaššukšista, kumpasie myö olemma antan teilä omissa pakinoissa tahi kirjasissa.

16Iče miän Hospoti Iisussa Hristossa ta Jumala, miän Tuatto, kumpani tykkyäy meitä ta omašša armoššah lahjotti meilä ilmasenikusen avun ta hyvän toivon, 17rohkistakkah teitä ta antakkah teilä aina voimua kaikkih hyvih ruatoloih ta pakinoih.

3

Moliutukkua miän puolešta

31Lopukši vielä, vellet, moliutukkua miän puolešta, jotta Hospotin šana levieis rutompah ta piäsis muuvvallaki šamah kunnivoh kuin še on tiän kešeššä. 2Moliutukkua vielä, jotta piäsisimä pahoista ta kelvottomista ihmisistä; eihän kaikki ušota. 3Hospoti kuitenki on luotettava. Hiän lujentau teitä ta šuojuau kaikešta pahašta. 4Hospoti on antan meilä uškuo teih, jotta työ nyt ta iellähki ruatta šitä, mitä myö käšemmä. 5Hospoti ohjakkah tiän šytämet tykkyämäh niin kuin Jumala tykkyäy ta keštämäh niin kuin Hristossa keštäy.

Varotuš kurittomilla

6Miän Hospotin Iisussan Hristossan nimeššä myö käšemmä teitä, vellet, pisykkyä erošša jokahisešta, ken on laiska eikä elä miän opaššukšien mukah. 7Tiijättä iče, mitein tiän pitäy ottua mallie meistä. Konša olima tiän luona, niin emmä laisotellun. 8Myö emmä kenenkänä luona šyönyn ilmaista leipyä, kun ruatoma ta staraiččima yötä päivyä, jotta emmä ois ollun tiän vaivana. 9Oishan meilä ollun šiih valta, ka tahtoma omalla elämällä näyttyä teilä, mitein pitäy elyä. 10Konša myö olima tiän luona, niin käškimä, jotta ken ei tahtone ruatua, še elkäh ni šyökäh. 11Myö niät kun olemma kuullun, jotta eryähät tiän joukošta laisotellah. Hyö ei ruata mitänä, vain touhutah tyhjänpäiväistä. 12Šemmosie myö käšemmä ta neuvomma miän Hospotin Iisussan Hristossan nimeššä, jotta hyö rauhotuttais, ruvettais ruatamah ta tienattais oma leipä. 13Ka työ, vellet, ruatakkua aina hyvyä, elkyä vaipukkua. 14No kun ken ei totelle, mitä myö täššä kirjasešša šanoma, niin pitäkkyä häntä šilmällä ta pisykkyä häneštä erilläh. Eikö hiän šiitä häpieis. 15Elkyä kuitenki pitäkkyä häntä vihamiehenä, vain opaštakkua häntä kuin vellie.

Lopputervehyš

16Iče rauhan Hospoti antakkah teilä rauhan, aina ta kaikella keinoin. Hospoti olkah tiän kaikkien kera.

17Mie, Puavila, täššä omalla kiällä kirjutan teilä tervehyiset. Tämmöistä on miun kirjutuš, täštä tunnetta kaikki miun kirjaset. 18Miän Hospotin Iisussan Hristossan armo olkah tiän kaikkien kera. Amin.