Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
1

Alkutervehyš

11Mie, Simoni Petri, Iisussan Hristossan käškyläini ta apostoli, tervehin teitä, kumpasilla miän Jumala ta Pelaštaja Iisussa Hristossa on ollun armollini ta oikiemielini. Häneltä työ oletta šuanun šaman kallehen ušon kuin myöki šaima.

2Tulkah tiän ošakši aina vain enämmän armuo ta rauhua, šentäh kun työ tunnetta Jumalan ta miän Hospotin Hristossan Iisussan.

Jumalan kuččumat ta valiččomat

3Omašša jumalallisešša voimašša Hospoti on antan meilä lahjakši kaiken, mitä tarvičemma, jotta elyä Jumalan mielen mukaista elämyä. Olemmahan myö opaštun tuntomah Hänet, kumpani kučču miät omalla jumalallisella valolla ta voimalla. 4Näin Hiän lahjotti meilä šuuret ta kallehet lupaukšet. Niijen avulla työ šuatatta puata pahoja himoja, mit muailmašša ihmistä pilatah. Ta niin Jumala rupieu elämäh teissä.

5Tämän tähen staraikua lisätä tiän uškoh hyvät ruavot, hyvih ruatoloih tieto, 6tietoh ičen kurissa pitämini, ičen kurissa pitämiseh keššäntä, keššäntäh jumalanvaruu, 7jumalanvaruuh vellien tykkyämini ta vellien tykkyämiseh kaikkien ihmisien tykkyämini. 8Kun teilä on kaikki tämä ta še vielä lisäytyy, niin työ että jiä toimettomiksi eikä miän Hospotin Iisussan Hristossan tuntomini mäne tyhjäh. 9Ka še, kellä ei tätä kaikkie ole, on šokie, omua nenyä loitommakši ei niä. Hiän on unohtan, jotta hänet puhissettih aikasemmista riähistä.

10Šentäh, vellet, staraikua näyttyä, jotta Jumala on tiät kuččun ta valinnun. Kun työ näin ruatta, niin että konšana lankie. 11Šiitä teilä avatah veräjät miän Hospotin ta Pelaštajan Iisussan Hristossan ilmasenikuseh valtakuntah.

12Šentäh mie tahon aina muissuttua teilä näistä as's'oista, vaikka työ ne tiijättäki ta pisyttä lujah šiinä tositiijošša, mi on teilä annettu. 13Miušta on oikein muissutella teilä näistä as's'oista, kuni vielä elän ta olen täššä runkošša. 14Mie kun niät tiijän, jotta jouvun kohta jättämäh tämän runkon – näin miän Hospoti Iisussa Hristossa on miula ilmottan. 15Šentäh mie ruan kaiken, mitä voin, jotta miun lähön jälkehki työ aina muistasija nämä as's'at.

Hristossan jumalallini valo

16Myö emmä šanellun teilä mitänä ounahašti kekšittyjä starinoja, konša pakasima miän Hospotin Iisussan Hristossan voimašta ta tulomisešta. Myö kun niät omin šilmin näkimä, mitein šuuri Hiän on. 17Myö olima paikalla, konša Hiän šai Tuatto Jumalalta kunnivon ta jumalallisen valon. Niätšen Hänellä kantautu Jumalan iäni, mi šano: «Tämä on Miun armaš Poikani, kumpaseh Mie olen mieltyn». 18Tämän iänen, mi kantautu taivahista, myö iče kuulima, konša olima Hänen kera pyhällä vuaralla. 19Šentäh myö entistä lujemmin ušomma Jumalan viessintuojien šanah. Ta työ niise ruatta hyvin, kun pisynettä šiinä šanašša. Še on niin kuin lamppu, mi palau pimieššä šini, kuni uuši päivä ei ala ta huomeneštähti ei šyty tiän šiämeššä. 20Kuitenki tiän pitäy ennein kaikkie malttua še, jotta kenkänä ei voi omin neuvoin šelittyä yhtänä Pyhien Kirjutukšien einuššušta. 21Eihän yhtäkänä Jumalan viestie ole tuotu ihmisen tahošta, vain Pyhän Henken juohatukšella pyhät Jumalan miehet paistih še, min Jumalalta kuultih.

2

Valehopaštajat

21Israelin rahvahan joukošša on kuitenki ollun niitäki, ket luatiuvuttih Jumalan viessintuojiksi. Šamoin tiänki joukkoh tulou valehopaštajie. Peitočči hyö kuletetah uškojakuntah vuarallisie valehopaššukšie. Ta kun hyö vielä kieltäyvytäh Hospotista, kumpani ošti hiät omikseh, niin hyö ruttoh tienatah ičelläh tuho. 2Šiitä monet ruvetah hiän tapah pitämäh šiivotointa elämyä, ta hiän takie toven tie joutuu häpieh. 3Rahanhimosina hyö kuotellah hyötyö teistä pakinoilla, kuita iče kekšitäh. Ka hiät on jo ammuin suutittu ta še suutu on vielä voimašša. Ei mäne pitälti, kun hyö jo hävitäh.

4Eihän Jumala šiäštän anhelijaki, kumpaset oli riähkäyvytty, vain lykkäsi hiät riimuloissa uatun pimieh vuottamah suutuo. 5Eikä Hiän šiäštän ammuista muailmuaki, vain anto vejennoušun kattua jumalattoman ihmiskunnan. Kuitenki Jumala pelašti Noijan, kumpani šaneli ihmisillä toven. Noijan kera Hiän jätti eloh vielä šeiččemen muuta henkie. 6Jumala suuti hävitettäväkši Sodomin ta Gomorran linnat ta poltti ne porokši. Näin Hiän näytti, mitein käyt tulijien aikojen jumalattomilla. 7Kuitenki Hiän pelašti oikiemielisen Lotin, kumpasen mieltä paino jumalattomien ihmisien šiivotoin elämä. 8Päiväštä päiväh tuo oikiemielini mieš muokkautu henkeššäh, kun heijän kešeššä elyässä joutu näkömäh ta kuulomah heijän jumalattomie touhuja. 9Niin jotta Hospoti tietäy, mitein piäštyä pahašta ne, ket varatah Häntä. No jumalattomie Hiän kurittau ta varteiččou suutupäiväh šuate 10– šemminki niitä, ket männäh oman runkon ilkeijen himojen peräššä ta pahekšitah Hospotie ta Hänen valtua.

Nämä valehopaštajat ei varata ketänä. Hyö ollah koppavat, ei varata paissa pahoja henkivalloista. 11Ei ni anhelit ivuallen viäritetä henkivaltoja Hospotin ieššä, vaikka heilä onki enämmän valtua ta voimua kuin noilla valehopaštajilla. 12Nuo ihmiset paissah pahua šiitä, mistä ei tiijetä mitänä. Hyö ollah niin kuin tolkuttomat elukat, mit luonto tarkotti pyyvvettäviksi ta tapettaviksi, ta elukkojen tapah hyö hävitähki. 13Omista pahoista ruatoloista hyö šuahah pahanruatajan palkka. Hyö tykätäh piruija kešellä päivyä. Nämä häpiemättömät ta pakanat ruokitah omie himoja, konša ollah šyömäššä tiän kera. 14Heijän šilmät ollah täytenäh huoruinnan himuo eikä hyö voija lopettua riähäššä elämistä. Hyö kuihutetah anšah ihmisie, kumpasilla ei vielä ole lujua pohjua elämäššä. Heijän šytämet ollah ahnehet. Nuo Jumalan kiruomat! 15Hyö kiännyttih šuoralta tieltä, ekšyttih ta lähettih Vosoran pojan Valaamin tiellä. Valaami tahto valehukšella tienata rahua, 16ka täštä häntä moitittih. Osla, mykkä šiivatta, pakasi ihmisen iänellä ta pietti einuštajan mielettömät tuumat.

17Nuo valehopaštajat ollah kuin vejettömät hettiet, kuin vihmapilvet, kumpasie myrškytuuli hajottau. Heilä on varuššettu ilmasenikuni pilkkosen pimie. 18Hyö šuurenteliuvutah tyhjänpäiväsillä pakinoilla. Runkon himojen vallašša hyö vejetäh šiivottomah elämäh niitä, ket ollah juštih piäšömäššä eroh ekšynehistä ihmisistä. 19Hyö luvatah antua näillä oma valta, vaikka iče ollah pahojen tapojen orjie, šemmosien, mit rikotah ihmistä. Ihmini kun niät on šen orja, mi on hänet omakšeh voittan. 20Hyö piäštih eroh muailman pahuošta miän Hospotin ta Pelaštajan Iisussan Hristossan tuntomisen kautti. A šiitä kun tuaš puututtih muailman anšoih ta jouvuttih šen valtah, niin heijän tila on nykyjäh entistä pahempi. 21Parempi ois ollun, kun hyö ei ois opaššuttu tietämäh oikieta tietä, kun mitä šen tietyän kieltäyvyttih heilä annetušta pyhäštä käšyštä. 22Heilä on käynyn niin kuin šananpolvešša šanotah: «Koira myöštyy omalla okšennukšella», ta: «Pešty šika vieretteliytyy rapakošša».

3

Hospoti tulou jälelläh

31Kallehet vellet! Tämä on jo toini kirjani, min mie teilä kirjutan. Molommissa kirjasissa mie olen starainun noššattua teissä puhtahie ajatukšie muissuttamalla teilä näitä as's'oja. 2Pitäkkyä mieleššä pyhien viessintuojien ammuset šanat ta Hospotin ta Pelaštajan käšky, kumpasen šaita tiän apostoliloilta.

3Ennein kaikkie tietäkkyä, jotta aikojen lopušša tulou irvistelijie, kumpaset eletäh omien pahojen himojen mukah. 4Hyö šanotah: «Onko Hospoti tullun jälelläh muailmah, niin kuin lupasi? Miän tuatot on uinottu ikiuneh, ta kaikki on entiselläh, niin kuin on ollun muailman luatimisešta šuate.» 5Näin pakasijat niin kuin unohettais, jotta jo aikojen alušša oltih olomašša taivahat, ta mua luajittih Jumalan šanalla veještä ta vejellä. 6Vejellä ta šanalla šen aikani muailma niise hävitettih vejennoušušša. 7Ta šen šaman šanan varašša nykysie taivahie ta nykyistä muata šäilytetäh tulella hävitettäviksi. Niitä pietäh suutupäivyä varoin, konša kaikki jumalattomat hävitetäh.

8Kallehet vellet, elkyä unohtakkua šitä, jotta Hospotilla yksi päivä on kuin tuhat vuotta ta tuhat vuotta on kuin yksi päivä. 9Ei Hospoti pitvittele lupaušta täyttyässä, vaikka eryähien mieleštä Hiän pitvittelöy. Hiän vain on pitälti šietän meitä, šentäh kun ei taho kenenkänä häviemistä. Hiän tahtou, jotta kaikin kiännyttäis riähistä ta tultais Hänen luo.

10Hospotin päivä tulou vuottamatta kuin rosvo yöllä. Šinä päivänä taivahat kavotah jyrinän kera, ta alkuainehet hajotah tulen äkieštä. Šamoin palau mua ta kaikki, mitä ihmini on šen piällä luatin. 11Kun kerran tämä kaikki näin hajuou, niin mimmoista pyhyä ta oikieta elämyä tiän pitäis elyä, 12tiän, kumpaset vuotatta Jumalan päivyä ta kiirehittä šen tuluo. Tuona päivänä taivahat šytytäh tuleh ta hajotah, ta alkuainehet šuletah tulen äkieššä. 13Ka myö še vuotamma uušie taivahie ta uutta muata, mit Jumala on luvannun. Niissä täyttyy Jumalan tahto kaikešša.

14No niin, kallehet vellet! Kun työ tätä kaikkie vuotatta, niin staraikua olla Hospotin ieššä puhtahina ta vijattomina ta jotta teilä ois rauha. 15Ta elkyä unohtakkua, jotta Hospoti on šentäh käršivällini, jotta myö pelaštuisima. Niinhän miän armaš velli Puavilaki on hänellä annetun viisahuon mukasešti teilä kirjuttan. 16Näin hiän šanou kaikissa kirjasissa, missä pakajau näistä as's'oista. Niissä on kuitenki vaikiešti maltettavie kohtie, kumpasie tolkuttomat ta häilyväiset ihmiset omakši vahinkokši viärisselläh, niin kuin kaikkie muitaki Pyhie Kirjutukšie.

17Kallehet vellet, nyt teitä on etukäteh varotettu täštä kaikešta. Kaččokkua šentäh, jotta jumalattomat ei ekšytettäis teitä ta työ että kirpuois omalta lujalta pohjalta. 18Kašvakkua vain miän Hospotin ta Pelaštajan Iisussan Hristossan armošša ta tuntomisešša. Hänellä kunnivo nyt ta ilmasen ijän. Amin.