Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
8

Apu Jerusalimin rissityillä

81Vellet, tahomma, jotta työ tietäsijä, mitein armollini Jumala on ollun Makedonijan uškojakunnilla. 2Vaikka heilä oltih hyvin vaikiet olot, kuitenki hyö oltih hyvin ilosie, ta vaikka oltih kovuan köyhie, hyö oltih valmehet antamah šuuri lahja. 3Mie voin tovistua, jotta hyö annettih niin äijän kuin šuinki voitih, ta vieläi šen piäličči. Vet hyö iče tahottih 4ta molimalla molittih, jotta myö ottasima hiät yhtehiseh ruatoh, pyhien auttamiseh. 5Ta hyö ruattih vielä enämmän, mitä myö toivoma. Hyö annettih iččeh enšin Hospotilla ta šiitä meilä niise, niin kuin oli Jumalan tahto. 6Šentäh myö pyrittimä Tiittua, kumpani alotti tiän kešeššä šamanmoisen hyvän ruavon, jotta vetäis šen loppuh šuate. 7Teilä on kyppisen kyllitellein kaikkie: uškuo, pakinaneruo, tietuo. Työ staraičetta kaikešša, ta työ tykkyättä meitä. Ka niin antakkua turpiešti täh lahjah.

8En šano tätä käškynä. Toisien innošta mainičen, jotta voisin nähä, kuin tovellini on tiän tykkyämini. 9Työhän tiijättä miän Hospotin Iisussan Hristossan armon: Hiän oli pohatta, ka tuli köyhäkši tiän tähen, jotta työ pohattusija Hänen köyhyöštä. 10Annan vain neuvon täššä as's'ašša. Šiitä on hyötyö teilä, ket viime vuotena alottija tätä ruatuo ta vieläi šuurella himolla tarttuja šiih. 11Šuattakkua nyt še ruato loppuh šuate. Työ alottija šen innolla, niin ni lopettakkua še, antakkua šen mukah, mitä teilä on! 12Kun ken ollou valmis antamah, niin häneltä otetah hyvillä mielin vaštah še, mitä hiän voit antua. Antajalta ei vuajita šitä, mitä hänellä ei ole. 13Pakina ei ole šiitä, jotta toisien elämä kohenis, ta teijän harteilla tulis šentäh takka. Pitäy vain jakua niin, jotta kaikilla ois yhen verran. 14Tänä päivänä teilä on äijän kaikkie, ta työ voitta lieventyä heijän puutetta. Toičči voit heilä olla kaikkie kyllitellein, ta šilloin hyö lievennetäh tiän puutetta. Näin kaikilla tulou tašah. 15Pyhissä Kirjutukšissa on šanottu täštä näin:

– Ken keräsi äijän, šillä ei ollun liikua,

ken keräsi vähän, šillä ei ollun puutetta.

Tiitta ta hänen apulaiset

16Passipo Jumalalla, kumpani šytytti Tiitan šytämeššä šamanmoisen innon auttua teitä, kuin miulaki on. 17Myö pyrittimä häntä lähtömäh tiän luo, ka hänen oma himo lähtie šinne on vielä šuurempi. Niin hiän nyt omašta tahoštah šuorieu tiän luo. 18Työnnämmä hänen matašša toisen vellen, kumpaista kaikissa uškojakunnissa kehutah Hyvän Viessin šanelomisešta. 19Lisäkši uškojakunnat valittih hänet miän matkalaisekši, konša Jumalan kunnivokši lähemmä viemäh tiän lahjua Jerusalimih. Tämä lahja on merkki šiitä, jotta työ oletta valmehet auttamah toisie rissittyjä. 20Emmä taho, jotta kenkänä vois moittie meitä, jotta myö muka pahoin kačomma niitä šuurie rahoja, kumpasie keryämmä ta lähemmä viemäh. 21Miän kun pitäy ruatua oikein ei yksistäh Hospotin ieššä, vain vieläi ihmisien šilmissä. 22Työnnämmä näijen kahen kera vielä yhen vellen, kumpasen innon šaima nähä moneh kertah ta monissa as's'oissa. Nyt hiän tahtou auttua entistä enämmän, šentäh kun hiän lujašti luottau teih. 23No Tiitašta voin šanuo, jotta hiän on miun ruatovelli, yheššä miun kera ruatau tiän hyväkši. A nämä toiset vellet ollah uškojakuntien työntämät, hyö ollah Hristossan kunnivo. 24Näyttäkkyä, mitein työ tykkyättä heitä, anna kaikissa uškojakunnissa tiijettäis, jotta emmä myö ole tyhjäh kehun teitä.

9

Jerusalimin uškojilla kerätäh rahua

91Miun ei tosieh tarviččis ni kirjuttua teilä pyhien auttamisešta. 2Miehän hyvin tiijän, jotta työ aina oletta valmehet auttamah, ta šiitä mie kehuin teitä makedonijalaisilla. Kerroin heilä, jotta ahaijalaisien apu oli valmehena jo viime vuotena. Tiän into šai tiäläki monie liikkehellä. 3Nyt työnnän tiän luo nämä vellet. Tahon olla varma, jotta mie en tyhjäh kehun teitä, vain työ oletta valmehet, niin kuin mie jo šanoin. 4Muitein vois käyvä niin, jotta šinne tulou miun kera makedonijalaisie ta hyö nähäh, jotta työ että ole valmehet. Šilloin myö joutusima häpieh, myö kun niin varmoina kehuma teitä. Tiän iččenä häpie ois niin šuuri, jotta šiitä en ni pakaja. 5Šentäh kačoin tärkiekši šuaha nämä vellet lähtömäh tiän luo ennein meitä ta pitämäh huolta, jotta tiän lupuama lahja ois jo varuššettu. Šiitä še ois tosieh hyväštä tahošta annettu eikä pakošti kerätty lahja.

6Muistakkua nämä šanat: ken vähän kylväy, še vähän leikkuau, ta ken äijän kylväy, še äijän leikkuau. 7Jokahini antakkah šen mukah, min on mieleššäh piättän, ei pahoin mielin eikä pakošti. Jumala tykkyäy šitä, ken antau ilomielin. 8Jumala voit antua teilä kyllitellein kaikkie hyvyä, niin jotta teilä on aina kaikkie, mitä tarvičetta, ta voitta ruatua äijän kaikkie hyvyä. 9Onhan Pyhissä Kirjutukšissa šanottu:

– Hiän jakelou omaštah, antau köyhillä,

Hänen hyvyš keštäy ijän.

10Jumala antau kylväjällä šiemenen ta leivän šyötäväkši. Hiän antau teiläki šiemenet, kašvattau ne, ta niin tiän hyvä ruato tuou šuuren tulon. 11Työ pohatutta kaikešša ta niin voitta antua äijälti. Näin miän ruato šuau ihmiset kiittämäh Jumalua. 12Tämä tiän lahja ei yksistäh täytä Jerusalimin uškojien tarpehie, vain lisäkši še noštau šuuren kiitošuallon Jumalalla. 13Tällä ruavolla työ tovissatta omašta ušošta. Lahjan šuajat kiitetäh Jumalua šiitä, jotta työ oletta näin kuulijaisie Hristossan Hyvällä Viessillä ta juatta höylisti tiän omašta heilä ta kaikilla muilla. 14Hyö moliuvutah tiän puolešta ta ikävöijäh teitä, kun nähäh, mitein miärättömän hyvä Jumala on teitä kohen. 15Passipo Jumalalla Hänen šanomattoman šuurešta lahjašta!
10

Puavila puolistau omua apostolin työtä

101Mie, Puavila, kiännyn tiän puoleh nöyräšti ta leppiešti kuin Hristossa. Šanotah, jotta mie muka šielä ollešša olen varačču, ka loittuota pakajan teilä rohkiešti. 2Molin, jotta tiän luokši tultuo miun ei tarviččis olla tämmösenä rohkiena. Mie niätšen meinuan olla jyrkkänä niijen kera, kenen mieleštä myö elämmä niin kuin tämän muailman ihmiset. 3Vaikka myö elämmä täššä muailmašša, emmä šoji tämän muailman luatuh. 4Miän šota-aštalat ei olla ihmisien aštaloja, kun niillä on Jumalan antama väki hävittyä vihollisen linnat. Myö hävitämmä ihmismielen viisaštelut 5ta kaiken, mi mahtavana noušou Jumalan tuntomista vaštah. Myö otamma kiini kaikki ajatukšet ta kiännämmä ne Hristossalla tottelijiksi. 6Konša työ rupietta täyšin tottelomah Hristossua, niin myö olemma valmehet kurittamah niitä, ket ei totella.

7Kaččokkua, mitä teilä on šilmien ieššä. Kun ken ollou varma, jotta hiän on Hristossan oma, niin muistakkah, jotta myö niise olemma Hristossan omie. 8Hospoti anto miula vallan rakentua teitä eikä luuvva muah. Ta vaikka mie kehusin omua valtua liikuaki, niin miun ei tarviče šitä hävetä. 9Elkyä smiettikkyä, jotta näillä kirjasilla mie vain pölättelen teitä. 10Muutomathan šanotah: «Hänen kirjasissa on väkie ta vaikutušta, vain rahvahan kera ollešša hiän on avutoin ta hänen pakinat ollah tyhjät». 11Näijen pitäis tietyä, jotta mitä mie šanon kirjasissa, konša en ole tiän luona, niin šitä šamua ruan, konša olen šielä.

12Myö kaččuot emmä ruohi panna iččienä niijen joukkoh tahi verrata niih, ket iče kehutah iččieh. Hyö ollah mielettömie, kun mitatah iččieh omalla mitalla ta verratah iččieh vain iččeheh. 13Ka myö še emmä kehu iččienä liikua, kun vain Jumalan panomah rajah šuate, ta työ niise oletta šen rajan šiämeššä. 14Myö emmä aštun Jumalan panoman rajan yli, konša tulima tiän luo. Myö še enšimmäisenä toima teilä Hristossan Hyvän Viessin. 15Emmä kehu iččienä liikua emmäkä toisien ruatoloilla. Toivomma kuiteski, jotta konša tiän uško kašvau, niin levenöy miän ruatoki tiän kešeštä muuvvalla päin. 16Toivomma, jotta voimma šanella Hyvyä Viestie vielä teitä loitompana eläjillä, ei kumminki toisien ruatoalovehilla. Emmä taho kehuutuo šillä, mitä toiset on šuatu aikah. 17«Ken kehuu, kehukkah Hospotie». 18Ei šitä pietä arvošša, ken iče iččieh kehuu, vain šitä, ketä Hospoti kehuu.