Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
6

61Myö olemma Jumalan ruatotovarissat ta molimma teitä: ottakkua Jumalan armo vaštah niin, jotta še ei jäis tyhjäkši. 2Hiänhän šanou:

– Oikieh aikah Mie kuulin šilma,

pelaššukšen päivänä autoin šilma.

Kačo, nyt on oikie aika! Kačo, nyt on pelaššukšen päivä!

Vaikeukšien keštämini

3Myö elämmä kaikkien kera niin, jotta miän ruatuo ei moitittais. 4Kaikella keinoin näytämmä, jotta olemma Jumalan käškyläisie. Myö šitkiešti keššämmä muokat, vaivat ta ahissukšet, 5piekšämiset, tyrmäššä olot, ihmisjoukkojen elämöinnit, jykien ruavon, unettomat yöt ta pyhittämisen. 6Miän mieli on puhaš, meilä on tietuo, myö olemma käršivällisie ta hyväšanasie. Meilä on Pyhä Henki ta myö puhtahin šytämin tykkyämmä toini toista. 7Meilä on tositieto ta meissä näkyy Jumalan väki. Oikie elämä on meilä miekkana oikiešša kiäššä ta šuojarautana vašemešša. 8Meitä kunnivoitetah ta pahekšitah, meistä paissah pahua ta meitä kiitetäh. Meitä pietäh valehtelijina, ka myö pakajamma totta. 9Meitä niin kuin ei tiijettäis, ka kuitenki miät tunnetah hyvin. Myö kävelemmä kuoloman terällä, ka kuitenki olemma henkissä. 10Meilä on murehta, ka myö olemma aina iloset. Olemma köyhie, ka miän kautti monet pohatutah. Meilä ei ole mitänä, ka kaikki on miän.

11Korinfilaiset, myö pakajamma teilä šuorah, miän šytämet on avauvuttu teilä. 12Šielä on teilä tilua, vain tiän šytämissä on ahašta. 13Ruatakkua työ meilä niin kuin myö teilä – pakajan teilä kuin omilla lapšillani – työ niise avakkua meilä omat šytämet!

Elävän Jumalan koti

14Elkyä mänkyä šamoih aisoih niijen kera, ket ei ušota. Mitä yhtehistä on oikiella ta viärällä? Mitä yhtehistä on valolla ta pimiellä? 15Voijahko Hristossa ta Veliar6:15 Veliar on täššä Jumalan vaššuštajan, šaatanan nimi. Še tulou jevreinkieliseštä šanašta belija’al, mi merkiččöy «hyövytöin, mitätöin». olla yhtä mieltä? Tahi mi vois yhistyä uškojan šemmoseh, ken ei ušo? 16Mitein valehjumalien kuvat paššattais Jumalan pyhäkotih? Työhän oletta elävän Jumalan pyhäkoti, niin kuin Jumala on šanon:

– Mie rupien elämäh heissä

ta kävelen heijän kešeššä.

Miušta tulou heijän Jumala

ta heistä Miun rahvaš.

17Šentäh Hospoti šanou näin:

– Lähtekkyä pois heijän joukošta

ta erokkua heistä.

Pisykkyä loitompana kaikešta pakanašta,

niin Mie otan tiät luokšeni.

18Miušta tulou tiän Tuatto,

ta teistä Miun poikie ta tyttärie.

Näin šanou Hospoti, kumpani on Kaikenvaltani.

7

71Armahat vellet! Kun kerran olemma šuanun tämmöset lupaukšet, niin miän pitäy puhistautuo kaikešta, mi pakanoittau runkon ta henken. Jumalua varaten miän pitäy pyhittyä oma elämä kokonah Hänellä.

Puavilan hyvä mieli korinfilaisista

2Antakkua meilä šijua tiän šytämeššä! Myö emmä ole ruatan kellänä viäryttä, emmä ole tuonun kellänä vahinkuo emmäkä elän nikenen varoilla. 3Tätä en šano teitä suutiekšeni. Miehän jo aikasempah šanoin, jotta teilä on šija miän šytämeššä, niin jotta tahomma tiän kera elyä ta tiän kera kuolla. 4Teilä voin paissa aivan šuorah, ta on äijän, mistä voin teitä kehuo. Olen šuanun ylen äijän rohkissušta, ta kaiken ahissukšen kešeššä olen hirvien iloni.

5Makedonijah tultuo emmä šuanun ni vähäistä rauhua. Oli kaikenmoista ahissušta, ympärillä riitoja, šiämeššä varajamista. 6Ka Jumala, kumpani rohkistau allapäin olijie, nošti miän mieltä Tiitan tulolla. 7Hänen tulon lisäkši miän mieltä nošti še, jotta työ olija rohkistan häntä. Hiän pakasi, mitein työ ikävöičettä milma, mitein nyt oletta murehissa ta mitein palavašti puolissatta milma. Še ihaššutti milma vielä enämmän.

8Vaikka miun kirjani šatatti teitä, en ole šiitä pahoillani. A kun lienenki ollun pahoillani, konša nävin mitein še šatatti tiän mieltä vähäkši aikua, 9niin nyt olen iloni. No en ole iloni šentäh, kun tiän mieli pahottu, vain šentäh, kun še mielipaha šai tiät muuttamah mieltä. Tiän mielipaha oli Jumalan mielen mukani, šentäh miän kirjasešta ei ollun teilä mitänä vahinkuo. 10Niätšen Jumalan mielen mukaini mielipaha šuau ihmisen kiäntymäh riähistäh Häneh päin, ta niin še tuou pelaššukšen, eikä šiitä mielipahašta tarviče olla pahoillah. A muallini mielipaha tuou kuoloman. 11Niättähän iče, mitä kaikkie tuo Jumalan mielen mukaini mielipaha on šuanun teissä aikah. Še šai tiät staraimah, puolistautumah, šiäntymäh ta varajamah, ikävöimäh meitä ta innoštumah. Še noššatti teissä himon kurittua šitä mieštä, kumpani eli šiivottomašti. Kaikin puolin työ oletta näyttän, jotta täššä as's'ašša oletta vijattomie. 12Mie en kirjuttan tuota kirjaista teilä šen šiivottomašti elänyön takie tahi häneštä käršinyön takie. Kirjutin šen šentäh, jotta teilä ičellänä Jumalan ieššä kävis šelväkši, mitein palavašti myö olemma tiän puolella. 13Kaikki tämä nošti miän mieltä.

Ka vielä enämmän miän mieltä nošti Tiitan ilo šiitä, jotta työ rauhottija hänen henken. 14Mie en joutun häpiemäh šitä, jotta olin kehun teitä hänellä. Niin kuin kaikki, mistä pakasin teilä, on totta, šamoin on totta šeki, mistä kehuin teitä Tiitalla. 15Hänen šytän lämpenöy, konša hiän muistelou, mitein kuulijaisie työ kaikin olija ta mitein arašti ta arvokkahašti ottija hänet vaštah. 16Olen iloni šiitä, jotta voin kaikešša uškuo teih.

8

Apu Jerusalimin rissityillä

81Vellet, tahomma, jotta työ tietäsijä, mitein armollini Jumala on ollun Makedonijan uškojakunnilla. 2Vaikka heilä oltih hyvin vaikiet olot, kuitenki hyö oltih hyvin ilosie, ta vaikka oltih kovuan köyhie, hyö oltih valmehet antamah šuuri lahja. 3Mie voin tovistua, jotta hyö annettih niin äijän kuin šuinki voitih, ta vieläi šen piäličči. Vet hyö iče tahottih 4ta molimalla molittih, jotta myö ottasima hiät yhtehiseh ruatoh, pyhien auttamiseh. 5Ta hyö ruattih vielä enämmän, mitä myö toivoma. Hyö annettih iččeh enšin Hospotilla ta šiitä meilä niise, niin kuin oli Jumalan tahto. 6Šentäh myö pyrittimä Tiittua, kumpani alotti tiän kešeššä šamanmoisen hyvän ruavon, jotta vetäis šen loppuh šuate. 7Teilä on kyppisen kyllitellein kaikkie: uškuo, pakinaneruo, tietuo. Työ staraičetta kaikešša, ta työ tykkyättä meitä. Ka niin antakkua turpiešti täh lahjah.

8En šano tätä käškynä. Toisien innošta mainičen, jotta voisin nähä, kuin tovellini on tiän tykkyämini. 9Työhän tiijättä miän Hospotin Iisussan Hristossan armon: Hiän oli pohatta, ka tuli köyhäkši tiän tähen, jotta työ pohattusija Hänen köyhyöštä. 10Annan vain neuvon täššä as's'ašša. Šiitä on hyötyö teilä, ket viime vuotena alottija tätä ruatuo ta vieläi šuurella himolla tarttuja šiih. 11Šuattakkua nyt še ruato loppuh šuate. Työ alottija šen innolla, niin ni lopettakkua še, antakkua šen mukah, mitä teilä on! 12Kun ken ollou valmis antamah, niin häneltä otetah hyvillä mielin vaštah še, mitä hiän voit antua. Antajalta ei vuajita šitä, mitä hänellä ei ole. 13Pakina ei ole šiitä, jotta toisien elämä kohenis, ta teijän harteilla tulis šentäh takka. Pitäy vain jakua niin, jotta kaikilla ois yhen verran. 14Tänä päivänä teilä on äijän kaikkie, ta työ voitta lieventyä heijän puutetta. Toičči voit heilä olla kaikkie kyllitellein, ta šilloin hyö lievennetäh tiän puutetta. Näin kaikilla tulou tašah. 15Pyhissä Kirjutukšissa on šanottu täštä näin:

– Ken keräsi äijän, šillä ei ollun liikua,

ken keräsi vähän, šillä ei ollun puutetta.

Tiitta ta hänen apulaiset

16Passipo Jumalalla, kumpani šytytti Tiitan šytämeššä šamanmoisen innon auttua teitä, kuin miulaki on. 17Myö pyrittimä häntä lähtömäh tiän luo, ka hänen oma himo lähtie šinne on vielä šuurempi. Niin hiän nyt omašta tahoštah šuorieu tiän luo. 18Työnnämmä hänen matašša toisen vellen, kumpaista kaikissa uškojakunnissa kehutah Hyvän Viessin šanelomisešta. 19Lisäkši uškojakunnat valittih hänet miän matkalaisekši, konša Jumalan kunnivokši lähemmä viemäh tiän lahjua Jerusalimih. Tämä lahja on merkki šiitä, jotta työ oletta valmehet auttamah toisie rissittyjä. 20Emmä taho, jotta kenkänä vois moittie meitä, jotta myö muka pahoin kačomma niitä šuurie rahoja, kumpasie keryämmä ta lähemmä viemäh. 21Miän kun pitäy ruatua oikein ei yksistäh Hospotin ieššä, vain vieläi ihmisien šilmissä. 22Työnnämmä näijen kahen kera vielä yhen vellen, kumpasen innon šaima nähä moneh kertah ta monissa as's'oissa. Nyt hiän tahtou auttua entistä enämmän, šentäh kun hiän lujašti luottau teih. 23No Tiitašta voin šanuo, jotta hiän on miun ruatovelli, yheššä miun kera ruatau tiän hyväkši. A nämä toiset vellet ollah uškojakuntien työntämät, hyö ollah Hristossan kunnivo. 24Näyttäkkyä, mitein työ tykkyättä heitä, anna kaikissa uškojakunnissa tiijettäis, jotta emmä myö ole tyhjäh kehun teitä.