Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
1

Alkutervehyš

11Tämän kirjuttaja on Puavila, Iisussan Hristossan apostoli. Apostoliksi miut pantih Jumala, miän Pelaštaja, ta Hospoti Iisussa Hristossa, miän Toivo. 2Mie tervehin šilma, Timofei, miun henkellini poikani. Tuatto Jumalan ta miän Hospotin Iisussan Hristossan hyvyš, armo ta rauha olkah šiun kera!

Varotuš viäristä opaššukšista

3Makedonijah lähtiessä käsin šiun jiähä Efessah, jotta kieltäsit šielä eryähie levittämäštä vierahie opaššukšie. 4Heijän pitäy jättyä tyhjät starinat ta loputtomat heimokuntaluvettelot. Niistä tulou vain tyhjänpäiväistä piänvaivua eikä ne eissetä Jumalan meininkie. Šen voit šuaha aikah vain uško. 5Tämän neuvon tarkotukšena on noššattua toini toisen tykkyämistä, mi lähtöy puhtahašta šytämeštä, riähättömäštä omaštahenkeštä ta tovellisešta ušošta. 6Eryähät kiännyttih pois näistä as's'oista, ekšyttih ta ruvettih pakajamah, mitä piä kantau. 7Hyö tahotah opaštua Jumalan Sakonua, vaikka ičeki ei malteta šitä, mitä paissah ta mistä niin varmoina kiissetäh.

8Tietyšti Sakona on hyvä, kun šitä käytetäh niin kuin kuuluu. 9Pitäy muistua, jotta Sakonua ei ole luajittu kunnon ihmisillä, kun sakonanrikkojilla ta tottelomattomilla. Še on luajittu jumalattomilla, riähkähisillä ta niillä, ket ei kunnivoiteta Jumalua. Še on luajittu pyhän häpyäjillä, tuaton ta muamon tappajilla ta muilla tappajilla, 10huorissa kävijillä ta mieštä panijilla miehillä. Še on luajittu niillä, ket šiepatah ihmisie, [ket tovissetah viärin ta ket pannah elukkoja.] Še on luajittu valehtelijilla, šananrikkojilla ta kaikilla šemmosilla, ket nouššah tervehtä opaššušta vaštah. 11Näin opaštau Hyvä Viesti, mi pakajau taivahallisen valon šuurešta Jumalašta. Tämä Hyvä Viesti on annettu miun šaneltavakši.

Passipot Jumalan armošta

12Mie kiitän miän Hospotie Hristossua Iisussua, kumpani on antan miula voimua. Passipoitan Häntä šiitä, jotta Hiän kaččo miut varmakši ta otti ruatoh, 13vaikka ennein nakroin ta ajelin Häntä ta muokkasin Häneh uškojie. Kuitenki Hiän armahti milma, šentäh kun en ollun ušošša enkä tietän, mitä ruavoin. 14Miän Hospotin [Iisussan Hristossan] armo on loppumatoin. Kun pisymmä Hristossašša Iisussašša, Hiän antau meilä uškuo ta tykkyämistä. 15Tämä šana on varma ta šiih kannattau uškuo: Hristossa Iisussa tuli muailmah pelaštamah riähkähisie, ta mie olen niistä pahin. 16Ka Jumala armahti miut šitä vaššen, jotta juuri miušša, pahimmašša riähkähiseššä, Hristossa Iisussa näyttäis, mitein käršivällini Hiän on. Näin mie olen mallina niillä, ket kiännytäh uškomah Häneh ta šuahah ilmasenikuni elämä. 17Ilmasenikusella Čuarilla, kuolomattomalla, näkymättömällä ta ainuolla viisahalla Jumalalla kunnivo ta jumalallini valo aina ta ilmasen ijän! Amin.

18Poikani Timofei, mie annan šiula käšyn. Še on niijen viestien mukani, mit on šiuh nähen Jumalalta tultu. Miun käšky on tämä: pie ne viessit mieleššä ta šoji hyvin ušon puolešta. 19Pisy ušošša ta šäilytä omahenki riähättömänä! Eryähät ei kuunneltu omuahenkieh ta kavotettih uško. 20Näin kävi Imeneillä ta Aleksanterilla. Hiät mie annoin šaatanalla käsih, jotta hyö opaššuttais elämäh Jumalua nakramatta.

2

Neuvoja uškojakunnan sluušpah nähen

21Mie neuvon teitä, jotta ennein kaikkie muuta anotta Jumalalta apuo, moliuvutta, luvetta malittuja ta passipoitatta Jumalua kaikkien ihmisien puolešta. 2Moliutukkua čuarien ta kaikkien vallanpitäjien puolešta, jotta myö voisima elyä tyyntä ta rauhallista elošta Jumalua varaten ta arvokkahašti. 3Tämmöni malittu on hyvä ta še on mielehini Jumalalla, miän Pelaštajalla. 4Hiän tahtou, jotta kaikki ihmiset pelaššuttais ta šuatais tietyä, mitä Hyvä Viesti opaštau.

5– On vain yksi Jumala,

ta vain yksi voit yhistyä Jumalan ta ihmisen,

ihmini Hristossa Iisussa.

6Hiän anto oman henkeh makšukši kaikkien puolešta,

näin Hiän tovisti oikieh aikah Jumalan hyväštä tahošta.

7Tämän viessin šanelijakši ta apostoliksi miut on pantu. Mie pakajan totta Hristossan nimeššä, en valehtele. Miut on pantu toisenvierosilla kanšoilla oikien ušon opaštajakši.

8Šentäh mie tahon, jotta miehet joka paikašša moliuvuttais, noššettais käteh Jumalan puoleh puhtahin mielin, ilmain vihua ta mitänä epyälömättä. 9Šamoin tahon, jotta naiset šuoriuvuttais šiivon vuatteih, kaunissettais iččieh šiivošti ta huikieta varaten – ei tukkie pöyhistämällä, ei kultakoruloilla, simčukoilla tahi kallehilla vuatteilla. 10Jumalah uškojilla naisilla paššatah kaunissukšekši hyvät ruavot. 11Naisen pitäy kuunnella opaššušta pakajamatta ta tottelijaisena. 12Mie kiellän naista opaštamašta tahi komentelomašta omua mieštäh. Hänen pitäy elyä hil'l'asena. 13Enšinhän Jumala luati Aatamin ta šiitä vašta Ievan. 14Ta ei šitä Aatamie petetty, kun naini anto pettyä iččeh ta rikko Jumalan käšyn. 15Lapšenšuajana naini kuitenki pelaštuu, kun vain pisynöy ušošša, tykännöy toisie ta elänöy šiivošti pyhyä elämyä.

3

Mimmosena uškojakunnan piämiehen pitäy olla?

31Tämä šana on varmašti totta: ken pyrkiy uškojakunnan piämiehen virkah, še tahtou hyväh ruatoh. 2Uškojakunnan piämiehen pitäy olla šemmoni, keneššä ei ole mitänä moitittavua. Hänen pitäy olla yhen naisen mieš, šelväpäini, vakava, rehellini, hänen pitäy hyvin vaššata vierahie ta olla hyvä opaštaja. 3Hänen ei šua olla viinah mänijä, ei toračču, ei riitelijä, ei oman hyövyn šuahuštaja, vain hyväšanani ta šopusa, ei rahalla ahneh. 4Pitäkkäh hiän hyvyä huolta omašta kotiväještä, kašvattakkah lapšieh, jotta ne oltais tottelijat ta kunnivoitettais kaikkie. 5Kun ken ei šuattane pityä huolta kotiväještäh, niin mitein hiän vois huolehtie Jumalan uškojakunnašta? 6Piämiehenä ei šua olla vašta uškoh kiäntynyt, jotta hiän ei rupieis šuurenteliutumah eikä joutuis suutittavakši yheššä juavelin kera. 7Hänen pitäy olla hyväššä luvušša uškojakunnan ulkopuolella niise, jotta häneštä ei paistais pahua ta jotta hiän ei puuttuis juavelin anšah.

Mimmosina pitäy olla uškojakunnan tijakonien?

8Uškojakunnan tijakonien niise pitäy olla kunnon ihmisie, ei kakšinuamasie. Heijän ei šua tottuo viinah eikä šuahuštua omua hyötyö. 9Heijän pitäy hyvin tietyä miän ušon opaššukšet ta pityä omahenki riähättömänä. 10Heitä niise pitäy enšin tutkie, ta kun heistä ei löyvettäne mitänä moitittavua, hyö šuahah ruatua tijakonina. 11Šamoin heijän naisien pitäy olla kunnon ihmisie, hyö ei šuaha paissa muista pahua. Heijän pitäy olla šelväpäisie ta šemmosie, jotta heih voipi kaikešša uškuo. 12Tijakonin pitäy olla yhen naisen mieš, ta hänen pitäy hyvin huolehtie omista lapšista ta kotiväještä. 13Niitä, ken hoitau tijakonin työn hyvin, pietäh hyväššä luvušša ta hyö voijah rohkiešti paissa ušošta Hristossah Iisussah.

Ušon peittoas's'at

14Tätä kirjuttuas's'a toivon, jotta piäšen ruttoh šiun luokši. 15Ka kun viikoštunen, šuat täštä kirjasešta tietyä, mitein pitäy olla Jumalan kojissa. Še koti on elävän Jumalan uškojakunta, kaiken tositiijon pylväš ta kivijalka. 16Miän pyhän ušon peittoas's'a on šuuri:

– Jumala tuli muailmah ihmisen runkošša,

Henki tovisti, jotta Hiän kelpuau Jumalalla.

Anhelit nähtih Hänet,

Häneštä šaneltih muailman kanšoilla,

Häneh ušottih muailmašša,

Hänet otettih jumalalliseh valoh.