Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
4

Jumalan tahon mukani elämä

41Ta vielä, vellet! Työ oletta opaštun meiltä, mitein pitäy elyä, jotta oisija Jumalalla mieleh. Ta juštih niinhän työ elättäki. Hristossan Iisussan nimeššä myö kuitenki molimma ta vakotamma teitä staraimah vielä enämmän. 2Työhän muissatta, mitä Hospotin Iisussan käškyjä myö antoma teilä. 3Jumalan tahto on, jotta teistä tulis pyhie. Elkyä käykyä huorih! 4Jokahini teistä opaštukkah pitämäh omua runkuo kurissa, pitäkkäh hiän šen pyhänä ta kunnivošša. 5Elkyä antakkua omua runkuo himon tulen valtah niin kuin ruatah toisenvieroset rahvahat, kumpaset ei tunneta Jumalua. 6Elkäh kenkänä teistä näissä as's'oissa ruatakkah šitä, mi on kiellettyö, elkäh hiän ruatakkah mitänä pahua omalla uškovellelläh. Hospoti tašuau kaikešta šemmosešta, niin kuin olemma teilä jo ennein šanon ta varottan. 7Jumala niät ei šitä vaššen kuččun meitä, jotta eläsimä riähäššä, kun kučču pyhäh elämäh. 8Šentäh še, ken kieltäytyy näistä neuvoloista, ei kieltäyvy ihmiseštä vain Jumalašta, kumpani antau meilä Pyhän Henken.

9Uškovellien tykkyämiseštä teilä ei tarviče kirjuttua, šentäh kun Jumala Iče opašti tiät tykkyämäh toini toista. 10Työ vet tykkyättä kaikkie uškovellijä koko Makedonijašša. Myö kuitenki pyritämmä teitä, vellet, tykäkkyä toini toista vielä lujempah. 11Yrittäkkyä kaikin voimin elyä vakavašti. Hoitakkua omat as's'at ta omin käsin tienakkua oma elätyš, niin kuin myö olemma käšken. 12Tällä keinoin kun elättä, niin ulkopuolisetki kunnivoitetah teitä. Ta työ iče että tarviče apuo keltänä.

Konša Hospoti tulou?

13Vellet, mie tahon šelittyä teilä, mitein käyt niillä, ket kuoltih Hristossah uškuon. Šilloin teilä ei ois pahua mieltä niin kuin noilla toisilla, kumpasilla ei ole toivuo. 14Myö ušomma, jotta Iisussa kuoli ta nousi kuollehista. Šamoin ušomma, jotta konša Iisussa tulou, Jumala tuou Hänen kera jälelläh elämäh ne, ket kuoltih ušošša Iisussah. 15Šanomma teilä šen, mitä Hospoti on šanon: Myö elošša olijat, kumpaset jiämmä tänne Hospotin tulentah šuate, emmä kerkie Hänellä vaštah ennein kuollehie. 16Konša ylianheli karjahtau käšyn ta Jumalan torvi toitottau, šiitä Iče Hospoti laškeutuu taivahašta. Enšin nouššah eloh ne, ket kuoltih Hristossah uškojina. 17Šiitä miät, kumpaset olemma vielä elošša, olemma näillä ilmoilla, temmatah yheššä hiän kera pilvissä yläilmoih Hospotilla vaštah. Ta niin myö šuamma aina olla Hospotin kera. 18Rohkistakkua toini toista näillä šanoilla.

5

Olkua valmehina!

51Teilä, vellet, ei tarviče kirjuttua, konša še aika ta päivä tulou. 2Työ vet tiijättä iče oikein hyvin, jotta Hospotin päivä tulou tietämättä kuin rosvo yöllä. 3Ihmiset šanotah: «Nyt on rauha, ei ole mitänä hätyä». Šilloin heilä tulou tuho arvuamatta niin kuin šuantavaivat lašta vuottajalla naisella. Eikä hyö piäššä pakoh. 4Ka työ, vellet, että elä pimieššä. Teilä tuo päivä ei tule tietämättä niin kuin rosvo taloh. 5Työ kaikin oletta valon lapšie ta päivän lapšie. Myö emmä ole yön ta pimien lapšie. 6Niin jotta elkä myö muakka niin kuin muut, vain valvokka ta pisykkä šelvin päin. 7Ne, ket muatah, muatah yöllä. Ne, ket humaloijah, ollah yöllä humalašša. 8Ka myö, kumpaset olemma päivän lapšie, pisykkä šelvin päin. Šuoriutukka ušon ta tykkyämisen šuojapaitah. Piän šuojakši ottakka pelaššukšen toivo. 9Ei Jumala valinnun meitä, jotta kuatua oma viha miän piällä. Hiän valičči miät, jotta pelaštuisima Hospotin Iisussan Hristossan kautti. 10Hristossa kuoli miän puolešta, jotta myö eläsimä yheššä Hänen kera, ollemma myö Hänen tullešša vielä henkissä tahi jo kuoloman unešša. 11Šentäh rohkistakkua ta lujittakkua toini toista, niin kuin työ ruattaki.

Neuvoja ta lopputervehyš

12Molimma teitä, vellet, pitäkkyä arvošša niitä, ket ruatah tiän kešeššä. Hospoti on pannun hiät johtamah ta juohattamah teitä. 13Pitäkkyä heitä šuurešša arvošša ta tykäkkyä heitä heijän työn tähen. Eläkkyä šovušša keškenäh. 14Vakotamma teitä, vellet, kiäntäkkyä kurittomie oikiella tiellä, rohkistakkua arkoja, auttakkua avuttomie ta olkua kaikkien kera käršivällisie. 15Kaččokkua, jotta kenkänä teistä ei makšais pahašta pahalla. Yrittäkkyä aina luatie hyvyä toini toisella ta kaikilla ihmisillä.

16Olkua aina ilosina. 17Moliutukkua vaipumatta. 18Kiittäkkyä kaikešta. Tätä Jumala tahtou teiltä, Hristossan Iisussan omilta. 19Elkyä šammuttakkua Pyhän Henken tulta. 20Elkyä vähekšikkyä Jumalan viessintuojien šanomie. 21Tutkikkua hyvin ne kaikki ta ottakkua še, mi on hyvä. 22Pisykkyä erošša kaikešta pahašta.

23Iče rauhan Jumala pyhittäkkäh tiät täyvellisešti. Hiän šuojelkah tiät kaikkineh: tiän henken, mielen ta runkon, niin jotta teissä ei ois mitänä moitittavua, konša miän Hospoti Iisussa Hristossa tulou. 24Häneh, kumpani teitä kuččuu, voit uškuo. Hiän ruatau šen, min on luvannun.

25Vellet, moliutukkua miän puolešta. 26Tervehtikkyä toini toista, šepäytykkyä kuin vellet. 27Hospotin nimeššä mie vuajin, jotta luvetta tämän kirjasen kaikilla pyhillä vellilöillä.

28Miän Hospotin Iisussan Hristossan armo olkah tiän kera. Amin.