Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
1

Alkutervehyš

11Mie, Puavila, ta vielä lisäkši Siluani ta Timofei, tervehimmä Fessalonikan uškojakuntua, kumpani eläy Tuatto Jumalašša ta Hospotissa Iisussašša Hristossašša. Jumalan, miän Tuaton, ta Hospotin Iisussan Hristossan armo ta rauha olkah tiän kera.

Fessalonikkalaisien uško ta elämä

2Myö aina kiitämmä Jumalua teistä kaikista, konša mainičemma teitä omissa malituissa. 3Jumalan, miän Tuaton ieššä myö aina muistelemma, mitein tiän uško pani tiät ruatamah, tykkyämini staraimah ta mitein teilä on luja toivo miän Hospotih Iisussah Hristossah. 4Vellet, myö tiijämmä, jotta Jumala armaštau teitä ta on valinnun tiät omikseh. 5Miän šaneloma Hyvä Viesti ei tullun tiän luo yksistäh šanoina, kun vieläi Pyhän Henken voiman ta monien tovissukšien kera. Työhän tiijättä, mitä myö tiän luona ruatoma tiän hyväkši. 6Vaikka teitä oli kovašti ahissettu, työ ottija šanan vaštah Pyhän Henken antamin ilomielin. Työ läksijä aštumah šamua tietä, mitä myö aššumma ta mitä Iče Hospoti aštuu. 7Nyt teistä otetah mallie kaikki Makedonijan ta Ahaijan uškovaiset. 8Vet šanoma Hospotista on kajahtan tiän luota jo Makedonijan ta Ahaijan ulkopuolella. Viesti tiän ušošta Jumalah levisi joka paikkah, eikä miän tarviče šiitä ni paissa. 9Ihmiset iče paissah, mitein työ ottija miät vaštah ta kiäntyjä valehjumalista moliutumah elävällä, tosi Jumalalla. 10Hyö kerrotah, mitein työ vuotatta taivahista Hänen Poikua, kumpasen Hiän noššatti kuollehista, Iisussua, kumpani piäštäy miät tulijašta vihašta.

2

Puavilan ruato Fessalonikašša

21Vellet, työ iče tiijättä, jotta miän käynti tiän luona ei männyn tyhjäh. 2Työhän tiijättä, mimmosih muokkih myö joutuma ennein šinne tuluo Hilipissä ta mitein meitä šielä kiušattih. Kuitenki Jumala anto meilä rohkevutta tuuvva teilä Hänen Hyvä Viesti, vaikka meitä šuurešti vaššuššettih. 3Konša myö kučumma ihmisie uškomah, myö emmä viäristele as's'oja. Miän pakinat ei noušša pakanašta mieleštä, emmäkä myö muanita ketänä. 4Jumala kaččo miät pätöviksi viemäh Hyvyä Viestie, ta niin myö ni šanelemma šitä. Täššä ruavošša myö emmä taho olla ihmisillä mieliksi kun Jumalalla, kumpani tutkiu miän šytämet. 5Emmä ole konšana tahton ukotie kellänä, šen työ tiijättä. Emmäkä ole peitočči ahnuštan mitänä, šen Jumala tovistau. 6Myö emmä ole kuotellun šuaha passipoja ihmisiltä, emmä teiltä emmäkä muilta, 7vaikka Hristossan apostoliloina myö oisima voinun näyttyä, mitein tärkeitä olemma. Kuitenki tiän luona ollešša myö olima leppeitä niin kuin muamo, kumpani lellittäy omie lapšie. 8Myö tykkäsimä teitä niin helläšti, jotta olima valmehet antamah teilä Jumalan Hyvän Viessin lisäkši oman iččenä. Niin armahie työ meilä olija. 9Vellet, työ varmašti muissatta, mitein myö staraiččima ruatua ta näkimä vaivua. Konša šanelima teilä Jumalan Hyvyä Viestie, tienasima šen rinnalla yötä päivyä omua elätyštä, jotta emmä ois ollun tiän vaivana. 10Työ, ta Iče Jumala, oletta tovistajina, mitein puhtahat ta oikiemieliset myö olima teitä uškovaisie kohen. Meissä ei ollun mitänä moitittavua. 11Työ tiijättä, jotta myö pitimä teitä niin kuin tuatto omie lapšie. 12Myö neuvoma ta rohkistima teitä ta molima, jotta eläsijä Jumalalla kelpuavah tapah. Hiän kuččuu teitä omah Valtakuntah ta jumalalliseh valoh.

13Myö vaipumatta kiitämmä Jumalua vieläi šiitä, jotta työ ottija vaštah Jumalan šanan, kumpasen kuulija meiltä. Työ ottija šen vaštah, ei ihmisien šanana kun Jumalan šanana – mi še tovella onki. Ta še šana ruatau omua ruatuoh teissä, kumpaset ušotta. 14Teilä, vellet, kävi niin kuin Juutijašša olijilla Jumalan uškojakunnilla, kumpaset ollah Iisussašša Hristossašša. Tiän omat muanmiehet on pietty teitä yhtä pahoin kuin jevreit šikäläisie uškojie. 15Jevreit tapettih Hospoti Iisussa ta Jumalan viessintuojat, ta meitä niise hyö ajeltih. Hyö ei olla Jumalalla mielehiset ta ollah kaikkien ihmisien vihamiehie. 16Hyö reisselläh eštyä meitä pakajamašta toisenvierosilla kanšoilla šitä šanua, mi voipi hiät pelaštua. Näin hyö täytetäh omien riähkien aštieta. Ka nyt Jumalan viha viimein tavottau hiät.

Puavila tahtou käyvä Fessalonikašša

17Vellet, kun myö joutuma olomah teistä kotvasen aikua erošša, niin työ kuitenki olija miän šytämeššä, vaikka šilmillä emmä teitä nähnyn. Myö kovašti kaipasima teitä ta miän himotti teitä nähä. 18Šentäh meinasima tulla käymäh tiän luo – miula, Puavilalla, oli montaki kertua meininki tulla – ka šaatana pijätteli meitä. 19Juuri työ oletta miän toivo, ilo ta ylpevyš miän Hospotin Iisussan Hristossan ieššä, konša Hiän tulou. 20Teistä myö šuamma kunnivuo ta iluo.