Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
4

Jumalan tahon mukani elämä

41Kun kerran Hristossa omašša Runkoššah kärši miän hyväkši, niin työ niise olkua valmehet käršimäh. Niätšen ken runkoššah käršiy, še enämpi ei luaji riähkyä. 2Šiitä hiän eläy loppusen muallisen elämän Jumalan tahon mukah eikä ihmishimojen vetämänä. 3Männehinä aikoina työ jo kyllitellein ruatoja šitä, mitä toisenvieroset ruatah. Työ vieretteliytyjä šilloin lijašša ta pahoissa himoissa, [miehet panija miehie ta elukkoja. Työ olija ilkiemieliset], työ humaloiččija, piruiččija ta juopottelija. Työ sluušija valehjumalilla kaikenmoista kauhieta ruatamalla. 4Šentäh nuo toisenvieroset nyt kummekšitah šitä, jotta työ enämpi että juokše hiän kera šamah vällällisen elämän virtah, ta paissah teistä pahua. 5Ka hyö jouvutah vaštuamah Jumalalla, kumpani rutto rupieu suutimah elävie ta kuollehie. 6Šitä vaššen on kuollehilla niise šaneltu Hyvä Viesti, jotta hyö henkeššäh elettäis niin kuin Jumala eläy, vaikka runkoššah hyö šuatih šama suutu kuin kaikki ihmiset.

7Kaiken loppu on läššä. Šentäh pitäkkyä mielet kurissa ta valvokkua, jotta voisija moliutuo. 8Ennein kaikkie tykäkkyä vaipumatta toini toista, šentäh kun tykkyämini kattau monet riähät. 9Valittamatta ottakkua ativoih toini toista. 10Iče kenki auttakkah toisie šillä henkellisellä lahjalla, min on šuanun Jumalalta, olkua Jumalan monenmoisien lahjojen hyvinä isäntinä. 11Ken pakajau, paiskah Jumalan antamilla šanoilla. Ken auttau, auttakkah voimalla, min Jumala antau. Näin Jumala šuau kaikešta kiitokšen Iisussan Hristossan kautti. Hänellä kuuluu kunnivo ta valta aina ta ilmasen ijän! Amin.

Rissityn muokat

12Kallehet vellet! Elkyä kummekšikkua šitä muokkien tulta, kumpasešša oletta. Še tuli näyttäy, keštäykö tiän uško. Elkyä ajatelkua, jotta teilä tapahtuu mitänih outuo. 13Parempi iluol'kua šiitä, jotta šuatta käršie Hristossan takie. Mitä enämmän käršittä, šitä enämmän šuatta iluo. Šilloin voitta olla hyvillänä ta pityä iluo, konša Hiän tulou omašša jumalallisešša valošša. 14Konša ihmiset haukutah teitä Hristossan nimen tähen, niin oletta ošakkahat, šentäh kun tiän piällä on jumalallisen valon Henki, Jumalan Henki. Nuo haukutah Häntä, a työ piettä Häntä kunnivošša. 15Kun vain kenkänä teistä ei joutuis käršimäh toisen tappajana, varaštajana, pahanruatajana tahi vierahih as's'oih šekautujana. 16Ka kun ken käršinöy šentäh kun on rissitty, še elkäh häpielkäh, vain kiittäkkäh Jumalua tämmöseštä ošašta.

17On tullun suutun aika, ta enšin Jumala suutiu oman rahvahan. Ka kun suutu alkanou meistä, niin mimmoni lienöy niijen loppu, ket ei taivuta uškomah Jumalan Hyvyä Viestie?

18– Kun kerran oikiemielini vaivoin pelaštuu,

niin mitein käypi jumalattomalla ta riähkähisellä?

19Šentäh ne, ket käršitäh Jumalan tahon mukah, ruatakkah iellähki hyvyä ta antakkah oman elämän Jumalan käsih. Hiän on kaiken luatin ta Häneh voipi aina uškuo.

5

Uškojakunta ta šen vanhimmat

51Ta nyt neuvoja niillä, ket tiän joukošša ollah vanhimpie5:1 Vanhimmat ollah uškojakunnan johtajie, kumpaset huolehitah šiitä.. Mie iče niise olen vanhin ta Hristossan muokkien tovistaja. Miula niise on oša šiih jumalalliseh valoh, mi jiäviytyy, konša Hiän tulou jälelläh. 2Paimentakkua šitä laumua, min Jumala on teilä antan. Elkyä ruatakkua šitä pakošti, kun omašta tahošta, Jumalan tahon mukah, elkyä ni rahanhimošta, kun täyveštä šytämeštä. 3Elkyä herroina hallikkua niitä, kenet on annettu teilä kačottavakši, vain olkua omalla laumalla mallina. 4Šiitä, konša Piäpaimen tulou, työ šuatta palkakši kunnivovenčan, kumpani konšana ei näivissy.

5Šamoin työki, nuoremmat, taipukkua uškojakunnan vanhimpien valtah. Ta työ kaikin olkua nöyrät ta kuunnelkua toini toista, šentäh kun

Jumala on ylpiemielisie vaštah,

ka nöyrillä Hiän on armollini.

Vaššuštakkua juavelie ta valvokkua

6Niin jotta heittykkyä Jumalan väkövän kiän alla, niin Hiän ylentäy tiät, konša še aika tulou. 7Heittäkkyä kaikki omat murehet Hänen piällä, šentäh kun Hiän huolehtiu teistä.

8Pitäkkyä mielet šelkienä ta valvokkua. Tiän vaššuštaja, juaveli, kävelöy ympärillä kuin ärjyjä leijona ta eččiy, kenet vois nielaissa. 9Vaššuštakkua häntä, pisykkyä lujina ušošša! Tiijättähän työ, jotta täššä muailmašša tiän vellet niise ollah šamanmoisissa muokissa.

10Ka kaiken armon Jumala on kuččun miät Hristossašša Iisussašša omah ilmasenikuseh valoh. Kun oletta kotvasen aikua käršin, Hiän Iče noštau tiät, lujentau teitä, antau voimua ta häilymättömän pohjan jalkojen alla. 11Hänellä kunnivo ta valta ilmasen ijän! Amin.

Lopputervehyš

12Mie työnnän teilä tämän lyhyön kirjasen velli Siluanin keralla, kumpaseh miun mieleštä voit luottua. Näillä šanoilla tahoin rohkistua teitä ta näyttyä, jotta še armo, kumpasešša työ elättä, on tovellista Jumalan armuo. Pisykkyä šiinä lujina!

13Teilä työntäy tervehyisie Vavilonissa5:13 Vaviloni on peittonimi, kumpasella täššä tarkotetah Riimua. olija uškojakunta, niise Jumalan valittu kuin työki. Šamoin miun poika Markki tervehtiy teitä. 14Tervehtikkyä toini toista, šepäytykkyä kuin vellet.

Rauha teilä kaikilla, ket oletta Hristossašša Iisussašša. Amin.