Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
1

Alkutervehyš

11Mie, Petri, Iisussan Hristossan apostoli, tervehin Jumalan valittuja, kumpaset muuvvalta tullehina eletäh hajallah Pontan, Galatijan, Kappadokijan, Aasijan ta Vifinijan muakunnissa. 2Jumala, miän Tuatto, on oman meininkin mukah Henkelläh pyhittän tiät, jotta työ tottelisija Iisussua Hristossua ta oisija Hänen Verellä puhtahakši vihmutettuja.

Antakkah Jumala teilä aina vain enämmän armuo ta rauhua.

Ken uškou, še pelaštuu

3Kiitetty olkah miän Hospotin Iisussan Hristossan Jumala ta Tuatto! Omašta šuurešta armošta Hiän anto meilä uuvven elämän, kun noššatti Iisussan Hristossan kuollehista. Näin meilä on varma toivo šiitä, 4jotta šuamma perinnön, mitä ei voi mikänä rikkuo, lijata eikä puolentua. Šitä šäilytetäh taivahissa teitä varoin, 5kumpasie Jumala omalla voimallah šuojelou, niin jotta työ ušon kautti pelaššutta. Še pelaššuš on valmehena, ta aikojen lopušša kaikin šuahah še nähä.

6Iluol'kua täštä pelaššukšešta, vaikka nyt jouvuttaki vähäsen käršimäh monenmoisissa pahan muanitukšissa. 7Muanitukšet näytetäh, onko tiän uško tovellini. Kultuahan niise tulešša pietäh, jotta nähä, onko še tosi kultua, ta onhan tiän uško äijyä kallehempi mitä häviejä kulta. Kun tiän uško pisynöy muanitukšissa lujana, niin šiitä teilä koituu Iisussan Hristossan tullešša kiitošta, mainehta ta kunnivuo. 8Häntä työ tykkyättä, vaikka että ole Häntä nähnyn. Häneh työ ušotta, vaikka että nyt Häntä niä. Ta niin teilä on šanoin šanomatoin jumalallini ilo, 9šentäh kun ušon palkakši šuatta pelaššukšen.

10Tätä pelaššušta Jumalan viessintuojat on ečitty ta mietitty. Hyö on einuššettu ta paistu, jotta Jumala antau tämän lahjan teilä. 11Viessintuojat kuoteltih tiijuštua, konša ta mitein še pelaššuš tulou. Šen heilä näytti heissä olija Hristossan Henki einuštamalla, jotta Hristossa joutuu käršimäh ta šen jälkeh šuau kunnivon. 12Viessintuojilla oli annettu tieto, jotta še, mistä hyö paistih, ei ollun heitä iččieh varoin kun teitä varoin. Nyt näistä as's'oista šanellah teilä ne, ket taivahašta työnnetyn Pyhän Henken voimalla tuotih teilä Hyvä Viesti. Ta täštä kaikešta himottais anhelienki piäššä perillä.

Kučču pyhäh elämäh

13Tämän tähen, [armahat], pitäkkyä mieli šelkienä ta iččenä kurissa. Täyveššä ušošša vuottakkua šitä Jumalan armuo, mi teilä annetah Iisussan Hristossan jiäviytyössä. 14Olkua kuin tottelijat lapšet. Elkyä ruvekkua elämäh pahojen himojen mukah, kumpasien vallašša työ olija ennein, konša vielä että tietän Hyvyä Viestie Iisussašta Hristossašta. 15Hiän, kumpani on tiät kuččun, on Pyhä. Niin työki olkua pyhät kaikissa omissa ruatoloissa. 16Niätšen Pyhissä Kirjutukšissa on šanottu: «Olkua pyhät, šentäh kun Mie olen pyhä». 17Työ šanotta Tuatokši Häntä, kumpani arvoh kaččomatta suutiu iče ketäki ruatojen mukah. Šentäh eläkkyä jumalanvaruušša še aika, kuni kävelettä mualla vierahina. 18Työhän tiijättä, jotta tiät on oššettu Hristossan omiksi šen tyhjänpäiväsen elämän vallašta, mitä tiän tuatot elettih. Eikä teitä oššettu millänä häviejällä tavaralla, hopiella tahi kullalla, 19vain Hristossan, vijattoman ta puhtahan Vuonnan, kallehella Verellä. 20Jumala valičči Hänet jo ennein muailman luatimista, ka nyt aikojen lopušša työnsi Hänet mualla teitä varoin. 21Hristossan kautti työ ušotta Jumalah, kumpani noššatti Hänet kuollehista ta anto Hänellä jumalallisen valon. Šentäh tiän uško ta toivo nojatah Jumalah.

22Henken avulla työ tottelija tosišanomua Iisussašta Hristossašta, ta niin työ puhistuja, jotta voisija puhtahin mielin tykätä vellijä. Niin jotta tykäkkyä toini toista vaipumatta, täyveštä šytämeštä. 23Työhän oletta šyntyn uuvveštah, että häviejäštä šiemeneštä, vain häviemättömäštä, Jumalan eläväštä ta ilmasenikusešta šanašta. 24Pyhissä Kirjutukšissa niätšen šanotah näin:

– Ihmini on kuin heinä,

ihmisen kaunehuš on kuin heinikön kukka.

Heinä kuivau, kukka kirpuou,

25ka Hospotin šana pisyy ilmasen ijän.

Juuri tämä on še šana, še Hyvä Viesti, mi teilä on šaneltu.
2

Elävä kivi ta pyhä rahvaš

21No niin, jättäkkyä kaikki pahuš ta kaikki ounahuš. Elkyä luajitteliutukkua, elkyä kajehtikkua, elkyä paiskua pahua toisista. 2Niin kuin vaštašyntynehillä lapšilla himottau maituo, niin teiläki himottakkah puhašta Jumalan šanua, jotta šen avulla kašvasija ta pelaštuisija. 3Olettahan työ jo «maissellun Hospotin hyvyttä». 4Tulkua Hänen luo. Hiän on elävä kivi, kumpani ei ihmisillä kelvannun, vain Jumala kačo valičči Šen ta Še oli Hänellä kallis. 5Työ niise olkua elävie kivijä, kumpasista rakennetah henkellini talo. Näin teistä tulou pyhä pappilisto, kumpani tuou henkellisie uhrija Jumalalla. Jumala hyväkšyy ne uhrit Iisussan Hristossan tähen. 6Šanouhan Hiän Pyhissä Kirjutukšissa Hristossašta näin:

– Kačo, Mie panen Siijonih kiven,

piäkiven, valitun ta kallehen.

Ken Häneh uškou,

še ei jouvu häpieh.

7Niin jotta teilä, ket ušotta, Hiän on kallis. No niillä, ket ei ušota, Hiän on «kivi, kumpasen rakentajat hylättih, a kumpasešta tuli rakennukšen piäkivi. Še on kivi, kumpaseh kompaššutah, ta kallivo, kumpaseh lanketah». 8Hyö šentäh kompaššutah, kun ei totella Jumalan šanua, ta šemmoni oša heilä on miärättyki.

9No työ še oletta valittu heimo, Čuarin pappilisto, pyhä heimo, Jumalan oma rahvaš. Jumala kučču tiät pois pimieštä omah ihmehvaloh, jotta työ šanelisija Hänen šuurista ruatoloista. 10Ennein työ että ollun kanša, vain nyt työ oletta Jumalan kanša. Ennein työ olija Jumalan armuo vailla, vain nyt työ šaita armon.

Rissitty muailmašša

11Kallehet vellet, työ, ket elättä muuvvalta tullehina vierahašša muašša. Varotan teitä, elkyä antakkua valtua runkon himoloilla, mit šojitah henkie vaštah. 12Eläkkyä hyvin toisenvierosien rahvahien joukošša, vaikka hyö kirottanehki teitä pahanruatajiksi. Kun hyö nähäh tiän hyvät ruavot, niin hyö kiitetäh Jumalua šinä päivänä, konša Hiän tulou suutimah muailmua.

Rissitty ta valtamiehet

13Hospotin tähen totelkua kaikkie muallisie vallanpitäjie: čuarie, kulla on kaikista korkein valta, 14ta muaherroja, kuita čuari on pannun kurittamah pahanruatajie ta palkiččomah hyvänruatajie. 15Niätšen Jumalan tahto on, jotta työ hyvyä ruatamalla lopettaisija mielettömien ihmisien tolkuttomat pakinat. 16Työ että ole ihmisien orjat, teilä on oma valta, vain šen vallan nimissä ei pie ruatua pahua. Eläkkyä niin kuin Jumalan orjat. 17Kunnivoittakkua kaikkie, tykäkkyä uškovellijä, varakkua Jumalua, kunnivoittakkua čuarie.

Hristossa elämän mallina

18Käškyläiset, kunnivoittakkua omie isäntie ta totelkua heitä, ei vain hyvie ta leppeitä, ka šamoin kovaluontosie. 19Plahoslovenjan šuau še, kumpani Jumalua mieleššä pityän keštäy vaivoja ta vijattomana käršiy. 20Mitä kiittämistä šiinä on, kun työ keštänettä, konša teitä kuritetah tiän pahoista ruatoloista? Vain kun työ keštänettä, konša jouvutta käršimäh hyvien ruatojen takie, šiitä Jumala teitä kiittäy. 21Niätšen šiih tiät on kučuttu. Käršihän Hristossa niise miän puolešta ta jätti meilä mallin, jotta myö kulkisima Hänen jälkijä. Pyhissä Kirjutukšissa šanotah Häneštä näin:

22– Hiän ei riähkyä luatin,

Hänen šuušta ei valehta kuultu.

23Häntä haukuttih, ka Hiän ei vaššannun šamalla. Hiän kärši, ka ei varautellun tašuamisella, kun anto Iččeh oikiemielisen Suutijan käsih. 24Hristossa Iče kanto omašša Runkoššah miän riähät rissinpuulla, jotta myö kuolisima pois riähistä ta eläsimä Jumalan tahtuo myöte. Hristossan huavat parennettih tiät. 25Työ olija niin kuin ekšynyöt lampahat [ilmain paimenta], vain nyt kačo työ myöštyjä tiän henken Paimenen ta Kaččojan luo.