Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
8

Valehjumalilla uhrattu liha

81Otan nyt pakinakši lihan, mi on uhrattu valehjumalilla. Myö kaikin tiijämmä uhrilihašta toven. Ka tieto luatiu ihmisen ylpiekši, a tykkyämini panou ruatamah toisien hyväkši. 2Kun ken smiettinöy, jotta jo tietäy mitänih, hänellä vielä ei ole oikieta tietuo. 3Tärkiämpi on tykätä Jumalua. Jumala tuntou šen, ken Häntä tykkyäy.

4Valehjumalilla uhratun lihan šyömiseštä myö tiijämmä, jotta muailmašša ei ole mitänä valehjumalie. Ei ole mitänä toista Jumalua, on vain Yksi ainut. 5Onhan taivahašša ta muan piällä niin šanottuja jumalie, on monieki jumalie ta isäntie, ka

6meilä on vain yksi Jumala, Tuatto.

Häneštä on kaikki lähtösin,

ta Häntä varoin myö olemma olomašša.

Meilä on vain yksi Hospoti, Iisussa Hristossa.

Hänen kautti on kaikki luajittu, myö niise.

7Vain kaikki ei tiijetä tätä. Eryähät on niin totuttu valehjumalih, jotta hyö vielä nytki lihua šyyvveššä ajatellah, jotta še on valehjumalilla uhrattuo. Ta niin heijän omahenki rupieu heitä viärittämäh. 8Tietyšti ruoka ei lähennä meitä Jumalah. Kun šyömmä, emmä voita mitänä, kun emmä šyö, emmä mänetä mitänä. 9Varokkua kuitenki, jotta tämä tiän valta šyyvvä kaikkie ei šuattais heikompie kompaštumah. 10Kun šiun heikko-uškoni velleš nähnöy šiut, kumpasella on tieto, jotta olet šyömäššä valehjumalan kojissa, niin eikö tämä muanita häntäki šyömäh uhrilihua, vaikka hänen omahenki šen kieltäy. 11Näin šiun tieto vetäy tuhoh šiun heikko-uškosen vellen, kumpasen tähen Hristossa kuoli. 12Kun työ tällä keinoin luajitta riähkyä vellijä vaštah ta šatatatta hiän horjuvua omuahenkie, niin työ luajitta riähkyä Hristossua vaštah.

13Niin jotta kun ruoka muanittanou miun vellen ruatamah omuahenkie vaštah, niin mie enämpi ijäššäh en šyö lihua, jotta en muanittais vellieni.

9

Apostolin valta

91Eikö miula ole omua valtua? Enkö mie ole apostoli? Enkö ole nähnyn Iisussua Hristossua, miän Hospotie? Eikö še ole miun työn tuloš, jotta työ rupesija uškomah Hospotih? 2Kun muut ei piettäne milma apostolina, tiän apostoli mie ainaški olen. Työ iče oletta tovissuš šiitä, jotta mie olen Hospotin apostoli.

3Niijen ieššä, ket milma suutitah, mie puolistauvun näin: 4Eikö meilä ois valtua šyyvvä ta juuvva? 5Eikö meilä ois valtua ottua matkah omua naista, uškočikkuo, niin kuin ruatah muut apostolit, Hospotin vellet ta Kifa? 6Olemmako mie ta Varnava ainuot, kenen pitäy omilla käsillä tienata elätyš? 7Onko šemmoista saltattua, ken sluušiu omilla rahoilla? Issuttaisko ken viinasatun ta ei šöis šen marjoja? Ta eikö še, ken paimentau lampahie ta kosie, juo niijen maituo?

8En täššä pakaja yksistäh šitä, mitä ihmiset ajatellah näistä as's'oista, vet Sakona niise šanou šamua. 9Onhan Moissein Sakonašša šanottu: «Elä šivo kiini puimašša olijan härän šuuta». Häristäköš Jumala täššä huolehtiu? 10Eiköš Hiän šano tätä meitä varoin? Tietyšti! Meitä varoinhan on kirjutettu: «Kyntäjän pitäy kyntyä ta puijan puija šiinä toivošša, jotta šuau pellon tulošta oman ošan». 11No kun myö kylvimä teih henkellisen kylvön, niin oisko še liijan äijän, još leikkuasima teiltä muallista eluo? 12Kun muilla ollou valta šuaha teiltä mitänih, eikö meilä ole vielä šuurempi valta? Kuitenki myö emmä ole käyttän tätä valtua. Keššämmä mitä vain, jotta emmä šuinki ois haittana Hristossan Hyvän Viessin leviemisellä.

13Ettäkö tiijä, jotta jumalankojissa ruatajat papit šuahah šieltä oma ruoka? Ta ne, ket ruatah uhrialttarin luona, šuahah alttarilla pannuista uhriloista oman ošan? 14Šamoin Hospoti käški, jotta ken Hyvyä Viestie šanelou, šen on šuatava piänelätyš šiitä ruavošta. 15Ka mie en ole käyttän hyväkšeni tätä valtua. Enkä kirjuta tätä šitä vaššen, jotta vuatisin tämmöistä ičelläni. Mie ennein kuolisin! Täštä olen ylpie, eikä kenkänä voi kiskuo miulta šitä, mistä olen ylpie. 16Šiinä, jotta šanelen Hyvyä Viestie, miula ei ole mitänä ylpeilömistä. Miun on pakko niin ruatua. Paha miut perikkäh, kun en Hyvyä Viestie šanelle! 17Kun mie šanelisin šitä omašta tahošta, niin voisin vuatie palkkua. A kun kerran en šanele šitä omašta tahošta, niin mie vain ruan šitä työtä, mi miula annettih. 18Mipä šilloin on miun palkka? Še, jotta šanelen Hyvyä Viestie Hristossašta ilmain palkkua, enkä käytä hyväkšeni šitä valtua, min miula antau tämä työ.

19Miula on oma valta, en ole kenenkänä orja. Olen kuitenki ruvennun kaikkien orjakši, jotta voittasin Hristossalla niin äijän ihmisie kuin šuinki voin. 20Jotta šaisin Hristossan omiksi jevreilöitä, elin hiän kera ollešša kuin jevrei. Jotta šaisin Hänen omiksi Sakonan mukah eläjie, mieki olin kuin Sakonan mukah eläjä. 21Jotta šaisin Hänen omiksi Sakonatta eläjie, heijän joukošša elin niin kuin miula niise ei ois Sakonua. Vaikka en mie tietyšti ilmain Jumalan sakonua ole – onhan miula Hristossan sakona. 22Jotta šaisin heikkoja Hristossan puolella, olin hiän kera kuin iče niise oisin heikko. Kaikilla mie olen ollun kaikkena, jotta voisin pelaštua hoti muutomie. 23Tämän mie ruan Hyvän Viessin tähen, jotta ičeki šaisin šiitä tulijan plahoslovenjan.

24Työ vet tiijättä, jotta kaikki kilpailušša juoksijat juoššah, a vain yksi šuau palkinnon. Šentäh juoškua niin, jotta šaisija šen! 25Kaikki kilpailijat pietäh iččieh lujašša kurissa, juoksijat šitä vaššen, jotta voittua venčča. A še venčča ruttoh kuivau. Myö piemmä iččienä lujašša kurissa, kun tahomma voittua ikuhisen venčan. 26Šentäh mie en juokše tyhjäh, enkä nyrkkeilleššä piekšä ilmua. 27Mie pien oman runkon kurissa ta pakotan šen tottelomah, jotta toisilla Hyvyä Viestie šanellešša milma iččieni ei hylättäis.

10

Varotuš valehjumalilla kumartelomisešta

101Vellet, tahon muissuttua teilä, jotta kaikki miän tuatot matattih pilven juohattamina ta aššuttih meren poikki. 2Šiinä pilveššä ta mereššä hiät kaikki kaššettih Moissein kera kulkijiksi. 3Kaikin hyö šyötih šamua henkellistä ruokua 4ta juotih šamua henkellistä juotavua. Hyö niätšen juotih šiitä henkelliseštä kallivošta, mi kulki hiän kera. Še kallivo oli Hristossa. 5Kuitenki monie heistä Jumala ei hyväkšyn, ta hyö kuoltih tyhjäššä muašša. 6Kaikki tämä on meilä varotukšena. Miän ei pie himoilla pahua, niin kuin hyö ruattih. 7Elkyä ruvekkua kumartelomah valehjumalilla niin kuin eryähät heistä. Pyhissä Kirjutukšissa šanotah heistä näin: «Rahvaš istuutu šyömäh ta juomah, ta šiitä hyö nouštih pläššimäh». 8Elkä ruvekka huoruimah niin kuin muutomat heistä; heitä kuoli yhtenä päivänä kakšikymmentäkolmetuhatta. 9Miän ei pie kuotella, kuin pitälti Hospoti keštäy, ennein kuin kurittau meitä, niin kuin muutomat heistä ruattih; hyö kuoltih kiärmehen puromih. 10Elkyä valittakkua niin kuin muutomat heistä; hiät tappo šurmananheli.

11Kaikki, mitä tuattoloilla kävi, on meilä varotukšena. Še on kerrottu opiksi meilä, kenen ošana on elyä aikojen lopušša. 12Ken smiettiy, jotta šeisou, kaččokkah, jotta ei lankieis. 13Konša teitä muanitetah pahah, niin muistakkua, jotta šamalla keinoin muanitetah kaikkie ihmisie. Jumalah voipi luottua. Hiän ei anna muanitella teitä yli tiän voimien. Yheššä muanitukšen kera Hiän näyttäy poispiäšyn šiitä, niin jotta voitta šen keštyä.

14Šentäh, armahat vellet, pisykkyä erošša valehjumalilla kumartamisešta. 15Pakajan teilä niin kuin šemmosilla, kellä on mieltä piäššä. Tuumaikua iče, mitä mie šanon. 16Kun myö plahoslovimma pričastien viinamal'l'an ta juomma šiitä, niin emmäkö myö tämän mal'l'an kautti piäše ošallisiksi Hristossan Vereštä? Ta kun myö katkualemma ta šyömmä pričastieleivän, niin emmäkö myö tämän leivän kautti piäše ošallisiksi Hristossan Runkošta? 17Leipä on yksi, ta niin myöki olemma yksi runko, vaikka meitä on äijän, šentäh kun kaikin šyömmä tuošta yheštä leiväštä. 18Tuumaikua Israelin rahvašta! Eikö papit, ket šyyvväh alttarilla pantuo uhrilihua, liitytä yhteh toini toisen kera ta iče Jumalan kera? 19Mitä mie tahon tällä šanuo? Šitäkö, jotta valehjumalilla uhratulla lihalla ois mitä merkityštä tahi jotta valehjumalat oltais tovellisie? 20En tietyšti! A konša toisenvieroset uhratah, niin hyö uhratah piessoilla eikä Jumalalla. Enkä mie taho, jotta teilä ois yhtevyš piessoih. 21Työ että voi juuvva Hospotin mal'l'ašta, kun juonetta piessojen mal'l'ašta. Ettäkä voi šyyvvä Hospotin stolašša, kun šyönettä piessojen stolašša. 22Ruohimmako myö šiännyttyä Hospotie? Olemmako myö muka Häntä voimakkahampie?

Ruatakkua kaikki Jumalan kunnivokši

23«Miula on valta ruatua kaikkie» – ka ei kaikešta ole hyötyö. «Miula on valta ruatua kaikkie» – ka ei kaikešta ole apuo. 24Ei nikenen pie tavotella omua hyötyö, jokahini tavotelkah toisien parašta. 25Šyökyä kaikkie, mitä lihakaupoissa myyvväh. Omanhenken rauhan tähen elkyä kyšelkyä, mitä lihua še on. 26«Mua ta kaikki, mitä šiinä on, on Hospotin». 27Kun šemmoni ihmini, ken ei ušo, kuččuu tiät luokšeh ta työ tahotta lähtie, niin mitänä kyšelömättä šyökyä kaikkie, mitä teilä taritah. 28A kun ken šanonou teilä: «Tämä on valehjumalilla uhrattuo lihua», niin jättäkkyä še šyömättä tuon šanojan vuokši, omanhenken rauhan vuokši. Niätšen mua ta kaikki, mitä šiinä on, on Hospotin. 29En tarkota tiän omuahenkie, kun tuon toisen. Mintäh antasin toisen ihmisen omanhenken miärätä, mitä mie šuan ruatua? 30Kun mie kiitän Jumalua ruuvvašta, mintäh milma moititah šiitä, mistä iče kiitän? 31Niin jotta šyöttäkö työ vain juotta, vain ruattako mitänih muuta, ruatakkua kaikki Jumalan kunnivokši. 32Elkyä ruatakkua mitänä šemmoista, mi on riähkä jevreijen šilmissä tahi kreikkalaisien šilmissä tahi Jumalan uškojakunnan šilmissä. 33Mie niise reistuan olla aina kaikilla hyvä. En tavottele ičelläni hyötyö, kun muijen ihmisien parašta, jotta hyö pelaššuttais.