Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
2

Puavila šanelou ristihnuaklitušta Hristossašta

21Konša tulin tiän luo, vellet, en tullun šanelomah teilä Jumalašta šuurilla šanoilla enkä viisahilla pakinoilla. 2Mie kun niätšen piätin, jotta tiän luona ollešša en taho tietyä mistänä muušta kun vain Iisussašta Hristossašta, vain ristihnuaklitušta Hristossašta. 3Olin šielä arka, varasin niin, jotta ihan vapisin. 4Konša mie pakasin tiän kera ta šanelin Hyvyä Viestie, en starainun näyttyä viisahalta, vain miun šanoissa oli Jumalan Henken voima. 5Šentäh tiän ušon pohjakši ei tullun ihmisien viisahuš, a Jumalan voima.

Ihmisen viisahuš ta Jumalan viisahuš

6Viisahie šanoja myö šanelemma niillä, ket on kypšytty ottamah niitä vaštah. Še ei kuitenki ole tämän muailmanajan viisahutta eikä niijen viisahutta, ket ollah vallašša tänä muailmanaikana. Hiän ošana on häviemini. 7Myö šanelemma Jumalan peitošša piettyö viisahutta, šitä viisahutta, min Jumala jo ennein aikojen alkuo varušti meilä jumalallisekši valokši. 8Šiitä viisahuošta ei ole piäššyn perillä yksikänä tämän muailmanajan vallaššaolijista. Kun hyö ois šiitä tiijetty, niin ei ois jumalallisen valon Isäntyä ristihnuaklittu. 9On niin kuin Pyhissä Kirjutukšissa šanotah:

– Mitä šilmä ei ole nähnyn, korva ei ole kuullun,

mitä ihmisellä mieleh ei voinun juolahtua,

šen Jumala on varuštan niillä, ket Häntä tykätäh.

10Ka meilä Jumala ilmotti nämä as's'at omalla Henkelläh. Henkihän tiijuštau kaiken, Jumalan šyvyötki.

11Ken muu kuin ihmisen oma henki tietäy, mitä ihmiseššä on? Šamoin vain Jumalan Henki tietäy, mitä Jumalašša on. 12No myö emmä šuanun tämän muailman henkie, vain šaima Jumalalta Henken šitä vaššen, jotta malttasima, mitä Hiän on antan meilä lahjakši. 13Näistä as's'oista myö niise pakajamma, ka emmä ihmisviisahuon opaštamilla šanoilla vain Pyhän Henken opaštamilla. Myö šelitämmä henkelliset as's'at Henken avulla. 14Ihmisen mieli ei voi ottua vaštah šitä, mitä Jumalan Henki pakajau, šentäh kun häneštä še on höperryštä. Hiän ei malta šitä, šentäh kun šiitä voit piäššä perillä vain Henken avulla. 15Henkellini ihmini voit piäššä perillä kaikešta, vain häneštä ičeštäh kenkänä ei piäše perillä.

16– Ken tietäy Hospotin mielen,

niin jotta vois neuvuo Häntä?

Ka meilä še on Hristossan mieli.
3

Jumalan ruatotovarissat

31Mie en voinun paissa tiän kera, niin kuin paissah henkellisien ihmisien kera. Miun piti paissa kuin muallisien ihmisien kera, niin kuin šemmosien kera, ket ollah Hristossan tietämiseššä vašta nännilapšie. 2Mie šyötin teitä maijolla, en antan kovua ruokua, vet šitä työ että ois keštän. Ta vieläi nyt että keššä, 3šentäh kun iellähki elättä oman riähkähisen luonnon vallašša. Kun kerran tiän kešeššä on kajehušta, riitua ta eri mielie, niin tiän riähkähini luonto halliččou teitä. Työ elättä, niin kuin muailman ihmiset eletäh. 4Kun yksi šanou: «Mie olen Puavilan puolella», a toini šanou: «Mie Apollossan puolella», niin ettäkö työ šilloin ole niin kuin muutki ihmiset? 5Mi on Apollos, mi on Puavila? Hyö ollah vain Jumalan käškyläisie, kumpaset juohatettih tiät uškoh. Molommat hyö ruattih šitä työtä, min Hospoti heilä anto. 6Mie issutin, Apollos kašteli, a Jumala kašvatti. 7Niin jotta issuttaja ta kaštelija ei olla mitänä. Kaikki rippuu Jumalašta, kumpani antau kašvun. 8Issuttaja ta kaštelija ollah šamašša työššä, kuitenki kumpiki šuau palkan oman työn mukah. 9Myö olemma Jumalan ruatotovarissat, a työ oletta Jumalan pelto ta Jumalan šalvoš.

10Jumalan armošta mie olen nerokaš rakentaja. Mie lasin peruššan, kumpasen piällä toini rakentau. Ka iče kenki kaččokkah, mitein rakentau. 11Perušta on jo pantu, še on Iisussa Hristossa. Muuta peruštua kenkänä ei voi panna. 12Tällä peruššalla jokahini voit rakentua, mistä tahtou: kullašta, hopiešta, arvokkahista kivilöistä, puušta, heinäštä tahi olešta. 13Omalla aikua tulou näkyvih, ken mitä on šuanun aikah. Šen näyttäy suutupäivä, mi tulou tulen kera. Šilloin tulella kuotellah, mimmoni iče kenenki ruato oikein on. 14Še, kenen rakennuš keštäy, šuau palkan. 15Še, kenen rakennuš palau, mänettäy palkan. Iče še hiän pelaštuu, kuitenki niin kuin tulen läpi.

16Ettäkö tiijä, jotta työ oletta Jumalan pyhäkoti ta Jumalan Henki eläy teissä? 17Kun ken hävittänöy Jumalan pyhäkojin, šen Jumala hävittäy. Jumalan koti on pyhä, ta tämä pyhäkoti oletta työ.

18Elkäh vain kenkänä valehelkah iččieh. Kun ken teistä on olovinah viisaš täššä muailmašša, hänen pitäy enšin tulla mielettömäkši, jotta häneštä tulis viisaš. 19Niät kun tämän muailman viisahuš on Jumalan šilmissä mielettömyttä. Pyhissä Kirjutukšissa niin ni šanotah:

– Hiän šuau viisahat kiini

heijän oman ounahuon verkkoh.

20Ta šamoin:

– Hospoti tietäy viisahien mielet,

Hiän näköy ne tyhjänpäiväsiksi.

21Niin jotta elkyä kehuškelkua, jotta oletta yhen puolella toista vaštah. Kaikkihan ollah tiän: 22Puavila, Apollos ta Kifa, muailma, elämä ta kuoloma, kaikki mi on nyt ta mi vielä tulou. Še kaikki on tiän, 23a työ oletta Hristossan, ta Hristossa on Jumalan.
4

Hristossan apostolit

41Niin jotta meitä pitäy pityä Hristossan käškyläisinä, kumpasien kačottavakši on ušottu Jumalan peittoas's'at. 2Täššä ruavošša miän pitäy olla šemmosie, jotta meih vois uškuo. 3Ka mie vähät välitän šiitä, rupiettako työ tahi minih ihmisien suutu milma suutimah. En ni iče rupie suutimah iččieni. 4Vaikka en tunne ičeššäni mitänä riähkyä, kuitenki še vielä ei riitä, jotta miut kačottais šyyttömäkši. Hospoti on miun suutija. 5Šentäh elkyä suutikkua ketänä ennein aikua, kuni Hospoti ei tule. Hiän vetäy päivänvaloh kaiken, mi on peitetty pimieh, ta tuou näkyvih ihmisšytämen ajatukšet. Šiitä iče kenki šuau kiitokšen Jumalalta.

6Vellet, tiän takie käytin täššä iččieni ta Apollossua mallina. Meistä työ voitta opaštuo malttamah, mitä tarkotetah šanat: «Ei pie ajatella yli šen, mitä on kirjutettu». Šentäh elkyä ylpienä olkua yhen puolella toista vaštah. 7Ken šano, jotta šie olet toisie parempi? Onko šiula mitänä, mitä et ois šuanun Jumalalta? Kun kerran olet šuanun kaiken lahjakši, mintähpä šuurenteliuvut, niin kuin šie iče oisit šen hommannun?

8Teilä on jo kaikkie, mitä tarvičetta. Työ jo pohattuja, teistä tuli čuarija – a meistä ei. A kun oisijaki čuarija, niin jotta myö niise voisima čuariloina hallita tiän kera! 9Jumala näköjäh pani miät, apostolit, kaikista viimesiksi. Olemma kuin kuolomah suutitut kaikkien nähtävänä, koko muailman kačeltavana, ihmisien ta anhelien. 10Myö olemma Hristossan takie mielettömie, a työ viisahie Hristossašša. Myö olemma vähäväkisie, a työ voimakkahie. Teitä kunnivoitetah, a meitä pahekšitah. 11Niin kuin enneinki myö aina vain niämmä nälkyä ta januo, kävelemmä puolialačči, meitä lyyvväh, meilä ei ole kotie. 12Myö omin käsin tienuamma ičellänä leivän kovalla työllä. Meitä haukutah, myö plahoslovimma. Meitä ajellah, a myö keššämmä. 13Meistä paissah pahua, a myö vaštuamma hyvällä šanalla. Täh päiväh šuate olemma kuin koko muailman tunkivo, kuin koko muailman ruhkaläjä.

14En kirjuta tätä šitä varoin, jotta teilä tulis huikie. Tahon vain neuvuo teitä kuin armahie lapšieni. 15Vaikka tuhannet opaštajat opaššettais teilä Hristossan uškuo, ka tuatto teilä on vain yksi – mie. Mie še teilä šanelin Hyvyä Viestie, ta šen kautti šain tiät Hristossah Iisussah uškojiksi. 16Šentäh pyritän teitä: ottakkua miut malliksi, niin kuin mie olen ottan malliksi Hristossan. 17Šitä vaššen mie työnsin tiän luo Timofein. Hiän on miun henkellini lapši, miun armaš poika, kumpaseh voipi uškuo. Hiän muissuttau teilä, mitein mie Hristossan omana elän ta mitä mie opaššan joka puolella kaikissa uškojakunnissa. 18Eryähät teistä on ruvettu šuurenteliutumah, kun smietitäh, jotta mie en tule tiän luo. 19Ka mie tulen ruttoh, kun Hospoti antanou miun tulla. Šilloin en välitä noijen šuurenteliutujien pakinoista, mie vain tahon nähä heijän voiman. 20Niätšen Jumalan Valtakunta ei ole pakinoissa, vain voimašša. 21Kumpua työ tahotta? Tulenko mie tiän luo vičča kiäššä, vain tykäten ta leppein mielin?