Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
12

Pyhän Henken lahjat

121Vellet, himottais, jotta työ tietäsijä toven Pyhän Henken lahjoista. 2Työ muissatta, jotta konša vielä olija toisenvierosie, teitä niin kuin väkisin ois vetän mykkien valehjumalien luo. 3Šentäh tietäkkyä, jotta ei kenkänä, ken pakajau Jumalan Henken vallašša, voi šanuo: «Iisussa on kirottu». Šamoin kenkänä ei voi šanuo: «Iisussa on Hospoti», muitein kun vain Pyhän Henken vallašša.

4Pyhän Henken lahjoja on monenmoisie, vain Henki, kumpani ne antau, on šama. 5Teilä on monenmoista ruatuo uškojakunnan hyväkši, vain Hospoti, kumpasella työ ruatta, on šama. 6Tiän henkelliset lahjat ollah monenmoiset, vain Jumala, ken meissä kaikissa kaiken vaikuttau, on šama. 7Hiän antau Henken jiäviytyö jokahisešša eri tapah, kuitenki yhtehisekši hyövykši. 8Henki antau yhellä viisahuonšanat, toisella tiijonšanat. 9Eryähällä še šama Henki antau erityisen ušon, toisella parentamisen lahjat. 10Yksi šuau voiman luatie ihmehruatoja, toini tuou viestijä Jumalalta. Eryähällä on lahja erottua, mi on Jumalan Henkeštä lähtösin ta mi ei. Kellä on lahja paissa tuntomattomilla kielillä, a kellä lahja šelittyä näillä kielillä šanottuo. 11No kaiken tämän šuau aikah yksi ta šama Henki, kumpani jakau omie lahjojah jokahisella, niin kuin tahtou.

Myö olemma Hristossan runkon ošie

12Hristossa on niin kuin ihmisen runko, kumpasešša on monie ošie. Vaikka ošie on äijän, ne kaikki yheššä ollah yksi runko. 13Miät kaikki, ollemma myö jevreit tahi kreikkalaiset, orjat tahi omavaltaset, on kaššettu yheššä Henkeššä, niin jotta meistä tuli yksi runko. Ta kaikin myö olemma šuanun juuvva šamua Henkie.

14Eihän runkuo ole luajittu yheštä ošašta vain monešta. 15Vaikka jalka šanois: «Kun kerran en ole käsi, en kuulu runkoh», niin eikö še kuiteski kuulu runkoh? 16Ta kun korva šanois: «Kun kerran en ole šilmä, en kuulu runkoh», niin eikö še kuiteski kuulu runkoh? 17Kun koko runko ois vain yksistäh šilmä, niin milläpä še kuulis? Tahi još še ois yksistäh korva, niin milläpä nuuhella? 18Jumala kumminki ašetti runkoh kaikki eri ošat, niin kuin Hiän tahto. 19Kun kaikki ois yhtä ta šamua ošua, niin oisko šilloin olomašša mitänä runkuo? 20Runkon ošie on kuitenki monta, a runko on vain yksi.

21Ei šilmä voi šanuo kiällä: «Mie en tarviče šilma». Yhellä keinoin piä ei voi šanuo jaloilla: «Mie en tarviče teitä». 22Myö emmä voi elyä ilmain niitä runkonošie, mit näytetäh muita vähäväkisemmiltä. 23Ta niitä runkonošie, kumpasie emmä pie kovuan arvošša, myö peitämmä hyvin. 24A niitä miän ošie, kumpasie on huikie näyttyä, myö peitämmä vielä paremmin. Niitä runkonošie, kumpasie emmä häpiele, ei tarviče peittyä. Kun Jumala yhisti ošat runkokši, Hiän anto vähempiarvosilla ošilla šuuremman kunnivon. 25Šilloin runkošša ei šynny riitoja, a šen ošat yheššä huolehitah toini toisešta. 26Kun yksi runkonoša käršiy, šen kera käršitäh kaikki muutki. Ta kun yksi oša šuau kunnivuo, šen kera iluol'l'ah kaikki muutki.

27Työ oletta Hristossan runko, ta jokahini teistä on tämän runkon oša. 28Jumala pani uškojakuntah enšistäh yksie apostoliloiksi, toisie pani viessintuojiksi, kolmanšie pani opaštajiksi. Eryähillä Hiän anto lahjan luatie ihmehruatoja, eryähillä anto parentamisen lahjat, a eryähillä lahjan auttua muita. Eryähillä Hiän anto lahjan olla johtajana ta toisilla lahjan paissa tuntomattomilla kielillä. 29Eihän kaikki olla apostolija. Ei kaikki olla viessintuojie eikä opaštajie. Kaikki ei šuateta luatie ihmehruatoja. 30Ei kaikilla ole parentamisen lahjoja. Ta ei kaikki paissa tuntomattomilla kielillä, eikä jokahini voi šelittyä näitä pakinoja.

31Staraikua šuaha ičellänä kaikista šuurimpie lahjoja! A nyt mie näytän teilä kaikista parahimman tien.

13

Tykkyämisen tie on paraš

131Vaikka mie pakajaisin ihmisien ta anhelien kielillä, vain kun en tykkyäis toisie, niin oisin vain heläkkä vaški tahi jymäkkä tsimbali. 2Vaikka mie šaisin viestijä Jumalalta, vaikka tietäsin kaiken peitošša pietyn, vaikka miula ois kaikki tieto ta kaikki uško, niin jotta voisin vuaroja šiirtyä, vain en tykkyäis toisie, niin mie en ois mikänä. 3Ta vaikka jakasin kaikki omat hyvyset köyhillä ta antasin polttua iččeni tulešša, ka en tykkyäis toisie, niin šiitä ei ois miula mitänä hyötyö.

4Ken tykkyäy, še on käršivällini ta armollini. Ken tykkyäy, še ei kajehi, ei kehu iččieh, ei pöyhenteliyvy 5eikä käyttäyvy šopimattomašti. Ken tykkyäy, še ei eči hyötyö ičelläh, še ei šiänny, ei muistele hänellä ruattuo pahua. 6Še ei ole hyvilläh viäryöštä, vain on hyvilläh šiitä, kun oikevuš voittau. 7Ken tykkyäy, še pisyy kaikešša lujana, aina uškou, ei luovu toivošta ta käršiy kaiken.

8Tykkyämini ei konšana kavo. Jumalan viessintuojien ruato loppuu, kielillä pakajamini šammuu, tietuo enämpi ei tarvita. 9Niätšen miän tieto kun on vajua ta Jumalan antamie viestijäki emmä malta šanella täyvellisešti. 10Ka kun täyvellini tulou, niin kaikki vajua katou.

11Konša mie olin lapši, mie pakasin kuin lapši, miula oli lapšen mieli ta lapšen ajatukšet. Konša kašvoin miehekši, niin jätin lapšen tavat. 12Nyt myö kaččelemma kuin tummašta lasista läpi, kaikki on himmietä, ka vielä myö niämmä šilmäštä šilmäh. Nyt miun tieto on vielä vajua, ka vielä mie tiijän kaiken täyvellisešti, šamoin kuin Jumala tietäy miušta kaiken.

13Niin pisytäh nämä kolme: uško, toivo ta tykkyämini. A šuurin niistä on tykkyämini.

14

Jumalan viessintuojat ta kielillä pakasijat

141Olkah toisien tykkyämini piällimmäisenä tiän elämäššä. No tavotelkua niise henkellisie lahjoja, ennein kaikkie šitä, jotta voisija tuuvva viestijä Jumalalta. 2Tuntomattomilla kielillä pakasija ei pakaja ihmisillä, kun Jumalalla; kenkänä ei ymmärrä häntä. Henken vallašša hiän pakajau peitettyjä as's'oja ouvoilla šanoilla. 3No še, ken tuou Jumalan viestijä, pakajau ihmisillä. Hänen pakina lujentau, rohkistau ta rauhottau heitä. 4Tuntomattomilla kielillä pakasija rakentau iččieh, Jumalan viessintuojan šanat rakennetah uškojakuntua. 5Himottais, jotta työ kaikin pakajaisija tuntomattomilla kielillä, no vielä parempi ois, kun työ toisija viestijä Jumalalta. Jumalan viessintuoja on šuurempi kuin kielillä pakasija, još vain ei še kielillä pakasija šelitä omie pakinoja ta rakenna näin uškojakuntua.

6Mitä hyötyö miušta ois, vellet, kun tulisin tiän luo ta pakajaisin vain tuntomattomilla kielillä? Ei mitänä, kun en šanelis, mitä Jumala on miula näyttän, kun miula ei ois tiijonšanoja tahi viestie Jumalalta tahi opaššušta. 7Tuntomattomilla kielillä pakasija on kuin elotoin šoitin, šemmoni kuin pilli tahi arfa. Mitein vois tietyä, mitä pillillä tahi arfalla šoitetah, kun šävelet ei erottais toini toisešta? 8Ta kun šotatorvešta ei lähtene šelvä iäni, kenpä šilloin tietäy varuštautuo šotah? 9Šamoin työki, konša että pakaja šelvyä kieltä, kenpä teitä vois malttua? Taivahan tuuli viey tiän šanat. 10Muailmašša on äijän kielie, kuitenki yksikänä niistä ei ole šemmoni, mitä ei vois malttua. 11A kun mie en malttane pakinan merkityštä, niin mie olen pakasijalla kuin vierašmualaini, ta pakasija niise on miula kuin vierašmualaini. 12Kun kerran tiän himottau šuaha henkellisie lahjoja, niin staraikua šuaha niitä äijän, jotta rakentua uškojakuntua.

13Šentäh šen, ken pakajau tuntomattomilla kielillä, pitäy molie ičelläh šelittämisen lahjua. 14Vet kun mie moliutunen kielillä, niin miun henki moliutuu, ka miun järki ei malta šiitä mitänä. 15Niin jotta mitä pitäis ruatua? Miun pitäy moliutuo Henken antamilla šanoilla, a niise šemmosilla šanoilla, kumpasie mie maltan. Mie laulan Henken antamalla kielellä, a niise šemmosella kielellä, kumpaista mie maltan. 16Kun kiittänet Jumalua vain Henken antamalla kielellä, niin mitein paikalla olija ulkopuolini vois šanuo «amin» šiun kiitäntäh, kun hiän ei malta šiun šanoja? 17Šie kyllä kiität hyvin, vain tuo toini ei šiitä hyövy. 18Mie pakajan kielillä enämmän kuin kenkänä teistä, ta kiitän šiitä Jumalua. 19Kumminki uškojakunnašša ennein šanon viisi maltettavua šanua kuin tuhanšie šanoja tuntomattomalla kielellä, jotta voisin opaštua toisieki.

20Vellet, elkyä olkua ajatukšilta lapšie. Pahan ruannašša olkua taitamattomie kuin lapšet, ka olkah teilä aikuhisien ajattelu. 21Sakonan kirjašša on šanottu:

– Vierahilla kielillä

ta vierašmualaisien šuičči

rupien pakajamah tällä rahvahalla,

ta šiitäki še ei kuuntele Milma,

šanou Hospoti.

22Täštä niättä, jotta pakinat ouvoilla kielillä ei ole tarkotettu merkiksi uškojilla vain niillä, ket ei ušota. No a Jumalan viessintuojien šanomat ei ole tarkotettu merkiksi uškomattomilla, vain uškojilla. 23Kun uškojakunnašša kaikin paistais ouvoilla kielillä ta šinne tulis ulkopuolisie tahi niitä, ket ei ušota, niin eikö hyö šanottais, jotta työ oletta järeltä lähten? 24A kun kaikin tuotais viestijä Jumalalta, ta sluušpah tulis epäuškoni tahi ulkopuolini, niin joka šana viärittäis ta suutis häntä. 25Šilloin kaikki hänen šytämen peittomielet tultais näkyvih. Hiän heittyis očin muah, molis Jumalua ta šanois: «Tosieh Jumala on tiän kera».

Neuvoja uškojakunnan sluušpah nähen

26Ka mitä ruatua, vellet? Konša keräyvyttä yhteh, niin jokahisella teistä on mitänih tuotavua: kellä kiitošlaulu, kellä opaššuš, ken šanelou, mitä Jumala on hänellä näyttän, ken pakajau ouvoilla kielillä, ken šelittäy šen pakinan. Kaiken tämän pitäy koituo yhtehisekši hyväkši. 27Kun sluušpašša paistaneh kielillä, niin paiskah kakši tahi enintäh kolme. Heijän pitäy paissa yksi toisen peräh, ta kennih šelittäkkäh pakinat. 28No kun šielä ei olle šelittäjyä, niin olkah kielillä pakasija uškojakunnan sluušpašša iänettäh ta paiskah vain ičelläh ta Jumalalla. 29Šamoin Jumalan viessintuojista paiskah vain kakši tahi kolme, a toiset tutkikkah, ollahko nuo viessit Jumalalta vain ei. 30A kun kellä šiinä istujista Jumala näyttänöy mitänih, niin iellini pakasija lopettakkah oman pakinan. 31Työ kaikin voitta yksi toisen peräh šanella Jumalan antamie viestijä, jotta niijen kautti jokahini vois opaštuo ta šuaha rohkevutta. 32Jumalan viessintuojat šuatetah hallita omua henkellistä lahjua, 33Jumala niätšen on rauhan Jumala eikä taho, jotta uškojakunnašša kaikki ois šekasin.

Niin kuin kaikissa pyhien uškojakunnissa, 34šamoten teiläki naisien pitäy olla iänettäh, konša työ keräyvyttä yhteh. Heijän ei šua paissa. Heijän pitäy vain kuunnella, niin kuin Sakonaki käšköy. 35Kun hyö tahottaneh mitä tietyä, niin kyšykkäh šiitä koissa omalta mieheltäh, šentäh kun huikie on naisen paissa uškojakunnašša. 36Tiänkö luota Jumalan šana läksi muailmah? Tahi tuliko še yksistäh tiän luo?

37Ken uškou, jotta hiän on Jumalan viessintuoja tahi on šuanun muita Pyhän Henken lahjoja, še tietäkkäh, jotta mitä mie täššä teilä kirjutan, ne ollah Hospotin käškyjä. 38Kun ken ei tietäne tätä, olkah tietämättä.

39Niin jotta, vellet, kuotelkua šuaha Jumalan viessintuojan nero, ta elkyä kieltäkkyä kielillä pakajamista. 40Kaikki vain pitäy ruatua kunnolla ta omalla ajallah.