Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
1

Tervehyiset ta kiittämiset

11Tämä kirjani on miulta, Puavilalta, kumpasen Jumala kučču Iisussan Hristossan apostoliksi, ta vielä lisäkši velli Sosfenilta. 2Myö tervehimmä Korinfissa olijua Jumalan uškojakuntua, teitä Jumalan kuččumie pyhie, kumpaset Hristossa Iisussa on pyhittän. Tervehimmä šamoten kaikkie, ket eri paikoissa kučutah avukšeh miän Hospotin Iisussan Hristossan nimie. Hiän on heijän ta meijän Hospoti. 3Jumalan, miän Tuaton, ta Hospotin Iisussan Hristossan armo ta rauha olkah tiän kera.

4Mie aina kiitän miän Jumalua teistä. Kiitän Häntä šiitä armošta, mi teilä on annettu Hristossašša Iisussašša. 5Häneššä pisyön työ pohattuja kaikešša: työ šaita kaikenmoista pakinaneruo ta kaikenmoista tietuo. 6Šanoma Hristossašta on lujašti juurtun teih. 7Ta nyt teilä ei ole puutetta mistänä henkelliseštä lahjašta, konša vuotatta miän Hospotin Iisussan Hristossan tuluo. 8Hospotin Iisussan Hristossan avulla työ pisyttä lujina loppuh šuate, niin jotta teissä ei löyvy mitänä moitittavua Hänen tulopäivänä. 9Jumala kučču tiät olomah yheššä oman Pojan Iisussan Hristossan, miän Hospotin kera, ta Hiän pisyy omašša šanaššah.

Riijat uškojakunnašša

10Vellet, miän Hospotin Iisussan Hristossan nimeššä molin teitä kaikkie, jotta eläsijä keškenäh šovušša. Anna tiän joukko ei repieis riitojen takie, vain teitä yhistäis šama henki ta šamat mielet. 11Mie niätšen šain Hloijan talonväjeltä kuulla, jotta tiän kešeššä, vellet, on riitoja. 12Tarkotan šitä, jotta yhet teistä šanotah: «Mie olen Puavilan puolella», a toiset šanotah: «Mie Apollossan puolella», kolmannet: «Mie Kifan1:12 Kifa kačo šelityštä Iiv. 1:42. puolella», ta eryähät vielä šanotah: «A mie olen Hristossan puolella». 13Onko Hristossa juattu paloiksi? Puavilakoš nuaklittih ristih tiän ieštä? Puavilanko nimeh tiät on kaššettu? 14Passipot Jumalalla, kun en ole kaštan teistä ketänä muita kun Krispin ta Gaijan. 15Šentäh kenkänä ei voi šanuo, jotta mie olen kaštan ihmisie omah nimeh. 16Nyt juohtu mieleh, jotta kaššoinhan mie vielä Stefanan ta hänen perehen. No en nyt muissa, jotta muita oisin kaštan. 17Eihän Hristossa työntän milma kaštamah, kun šanelomah Hyvyä Viestie, ei kuitenki viisahin šanoin, jotta Hristossan risti ei mänettäis merkityštä.

Ristihnuaklittu Hristossa on Jumalan viisahuš

18Pakina rissistä on höperryštä niijen mieleštä, ket jouvutah uatuh, vain meilä, ket pelaššumma, še on Jumalan voima. 19Pyhissä Kirjutukšissa niin ni šanotah:

– Mie hävitän viisahien viisahuon

ta vien jären järkiniekoilta.

20Missä ollah viisahat? Missä ollah opaštunuot? Missä tämän muailman kiistäjät? Eikö Jumala luatin muailman viisahutta mielettömyökši? 21Jumalan viisahutta oli, jotta muailma omalla viisahuolla ei opaštun tuntomah Häntä. Jumala kaččo hyväkši mielettömän šanoman kautti pelaštua ne, ket ušotah. 22Jevreit vuajitah merkkiruatoja, kreikkalaiset ečitäh viisahutta, 23a myö šanelemma ristihnuaklitušta Hristossašta. Täh šanomah jevreit kompaššutah, ta muut kanšat pietäh šitä mielettömänä. 24No niillä, ketä Jumala on kuččun, yhtä hyvin jevreilöillä kuin muillaki kanšoilla, ristihnuaklittu Hristossa on Jumalan voima ta Jumalan viisahuš. 25Jumalan mielettömyš on ihmisie viisahampi ta Jumalan voimattomuš on ihmisie voimakkahampi.

26Kaččokkua omua joukkuo, vellet! Mimmoset ihmiset työ olija, konša Jumala kučču tiät? Moniko teistä oli ihmisien mieleštä viisaš, monellako oli valtua, moniko oli korkierotuni? 27Mi muailman šilmissä on mieletöintä, šen Jumala valičči, jotta šuattais viisahat huikieh. Mitä muailma pitäy heikkona, šen Jumala valičči, jotta šuattua voimakkahat huikieh. 28Mitä muailma ei pie arvošša, mitä še halvekšiu, mi ei ole mikänä, šen Jumala valičči, jotta hävittyä še, millä on mitänih arvuo. 29Šen takie kenkänä ei voi šuurenteliutuo Jumalan ieššä. 30Še on Jumalan ruato, jotta työ oletta Hristossašša Iisussašša. Hänet Jumala anto meilä viisahuokši. Hänen vuokši myö kelpuamma Jumalalla, Hänen kautti miät on pyhitetty ta piäššetty riähän vallašta. 31Näin täyttyy kirjutuš: «Ken ylpeilöy, ylpeilkäh Hospotista».

2

Puavila šanelou ristihnuaklitušta Hristossašta

21Konša tulin tiän luo, vellet, en tullun šanelomah teilä Jumalašta šuurilla šanoilla enkä viisahilla pakinoilla. 2Mie kun niätšen piätin, jotta tiän luona ollešša en taho tietyä mistänä muušta kun vain Iisussašta Hristossašta, vain ristihnuaklitušta Hristossašta. 3Olin šielä arka, varasin niin, jotta ihan vapisin. 4Konša mie pakasin tiän kera ta šanelin Hyvyä Viestie, en starainun näyttyä viisahalta, vain miun šanoissa oli Jumalan Henken voima. 5Šentäh tiän ušon pohjakši ei tullun ihmisien viisahuš, a Jumalan voima.

Ihmisen viisahuš ta Jumalan viisahuš

6Viisahie šanoja myö šanelemma niillä, ket on kypšytty ottamah niitä vaštah. Še ei kuitenki ole tämän muailmanajan viisahutta eikä niijen viisahutta, ket ollah vallašša tänä muailmanaikana. Hiän ošana on häviemini. 7Myö šanelemma Jumalan peitošša piettyö viisahutta, šitä viisahutta, min Jumala jo ennein aikojen alkuo varušti meilä jumalallisekši valokši. 8Šiitä viisahuošta ei ole piäššyn perillä yksikänä tämän muailmanajan vallaššaolijista. Kun hyö ois šiitä tiijetty, niin ei ois jumalallisen valon Isäntyä ristihnuaklittu. 9On niin kuin Pyhissä Kirjutukšissa šanotah:

– Mitä šilmä ei ole nähnyn, korva ei ole kuullun,

mitä ihmisellä mieleh ei voinun juolahtua,

šen Jumala on varuštan niillä, ket Häntä tykätäh.

10Ka meilä Jumala ilmotti nämä as's'at omalla Henkelläh. Henkihän tiijuštau kaiken, Jumalan šyvyötki.

11Ken muu kuin ihmisen oma henki tietäy, mitä ihmiseššä on? Šamoin vain Jumalan Henki tietäy, mitä Jumalašša on. 12No myö emmä šuanun tämän muailman henkie, vain šaima Jumalalta Henken šitä vaššen, jotta malttasima, mitä Hiän on antan meilä lahjakši. 13Näistä as's'oista myö niise pakajamma, ka emmä ihmisviisahuon opaštamilla šanoilla vain Pyhän Henken opaštamilla. Myö šelitämmä henkelliset as's'at Henken avulla. 14Ihmisen mieli ei voi ottua vaštah šitä, mitä Jumalan Henki pakajau, šentäh kun häneštä še on höperryštä. Hiän ei malta šitä, šentäh kun šiitä voit piäššä perillä vain Henken avulla. 15Henkellini ihmini voit piäššä perillä kaikešta, vain häneštä ičeštäh kenkänä ei piäše perillä.

16– Ken tietäy Hospotin mielen,

niin jotta vois neuvuo Häntä?

Ka meilä še on Hristossan mieli.