13.01.2023
Kuuntele Tässä olen -harjoitus 13.01.2023
TÄSSÄ
Herra, opeta minua tunnistamaan läsnäolosi toisissa ja näkemään hetket, jolloin sinun rakkautesi minuun on tullut ilmeiseksi toisten huolenpidon kautta.
– – –
Kiitos ihmisistä, jotka ovat kantaneet ja tänäänkin kantavat minua.
SANA
Jeesus palasi taas Kapernaumiin. Jonkin ajan kuluttua ihmisille selvisi, minne hän oli majoittunut. Paikalle kerääntyi niin paljon väkeä, etteivät kaikki mahtuneet edes oven edustalle. Jeesus opetti heitä. Neljä miestä kantoi halvaantunutta hänen luokseen, mutta kun he eivät päässeet väkijoukon läpi, he kaivoivat kattoon aukon Jeesuksen yläpuolelle. Aukon tehtyään he laskivat alas paarit, joilla halvaantunut makasi. Kun Jeesus näki miesten uskon ja luottamuksen, hän sanoi halvaantuneelle: ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.”
Talossa istui myös muutamia oppineita. He ajattelivat itsekseen: ”Mitä tuo oikein puhuu? Hänhän pilkkaa Jumalaa. Kuka voi antaa syntejä anteeksi? Ei kukaan muu kuin yksi, Jumala.” Jeesus tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi: ”Miksi te tuollaista haudotte mielessänne? Onko helpompaa sanoa halvaantuneelle: ’Rikkomuksesi annetaan anteeksi’ vai sanoa: ’Nouse, ota makuualustasi ja kävele’? Teen tämän osoittaakseni, että Ihmisen Pojalla on maan päällä valta antaa syntejä anteeksi.” Sitten Jeesus puhui halvaantuneelle: ”Minä käsken sinua: nouse, ota alustasi, jolla makaat, ja mene kotiisi!” Mies nousi saman tien, otti alustansa ja lähti pois kaikkien nähden. Kaikki olivat ihmeissään, ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ”Tällaista emme ole koskaan nähneet.” (Mark. 2:1–12)
- Jeesus tunnettiin parantajana. Hänen luoksensa tultiin hakemaan apua vaivoihin. Jeesuksella itsellään oli muutakin mielessä. Mitä?
- Mihin vaivaan minä tarvitsen Jeesusta?
- Mitä minulle tapahtuu, mitä tunnen, kun kuulen: ”Sinun syntisi annetaan anteeksi.”
TÄSTÄ ETEENPÄIN
Luostarissa vieraileva pyhiinvaeltaja kysyi munkilta: ”Mitä te täällä luostarissa teette?” Munkki vastasi: ”Me lankeamme, nousemme jälleen, lankeamme ja nousemme, me lankeamme ja sitten nousemme jälleen.”