08.01.2023
Kuuntele Tässä olen -harjoitus 08.01.2023
TÄSSÄ
”Herra, sinä olet minut tutkinut, sinä tunnet minut. Missä olenkin, minne menenkin, sen sinä tiedät, jo kaukaa sinä näet aikeeni.” (Ps. 139:1–2)
– – –
Sinä tunnet syntini ja olet ottanut ne kantaaksesi, tunnet itsessäsi minun varjoni. Sinä valaiset sen. Puhdistat minut, eikä mikään meitä erota.
SANA
Seuraavana päivänä Johannes näki, että Jeesus oli tulossa hänen luokseen. Hän sanoi: ”Katsokaa, Jumalan Karitsa, joka ottaa kantaakseen maailman synnin! Hän on se, josta sanoin: ’Minun jälkeeni tuleva pääsee edelleni, koska hän oli olemassa jo ennen minua.’ Minäkään en tuntenut häntä, mutta juuri siksi tulinkin kastamaan ihmisiä vedellä, että Israel oppisi tuntemaan hänet.”
Johannes todisti: ”Olen nähnyt, miten Henki laskeutui taivaasta kuin kyyhkynen ja jäi hänen päälleen. Minäkään en tuntenut häntä, mutta hän, joka lähetti minut kastamaan, sanoi minulle: ’Se, jonka päälle näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, kastaa Pyhällä Hengellä.’ Minä olen sen nähnyt ja todistan, että tässä on Jumalan Poika.” (Joh. 1:29–34)
- Ajattelen, että seison Johannes Kastajan vieressä. Näemme, miten Jeesus tulee meitä kohti. Miltä hän näyttää? Millaisella äänellä Johannes puhuu sanoessaan ”Katsokaa, Jumalan Karitsa…”? Keitä muita on paikalla? Keille kaikille Johannes sanoo ”Katsokaa”?
- Kuvittelen, että Jeesus istuu viereeni ja kertoo, millaisia ajatuksia hänessä heräsi, kun hän kuuli Johanneksen sanat Jumalan Karitsasta. Miltä hänestä tuntui?
- Onko minut kastettu? Kuka minut kastoi, milloin minut kastettiin, ketkä ovat kummejani, keitä kastejuhlassa oli mukana? Mitä kasteeni merkitsee minulle?
TÄSTÄ ETEENPÄIN
Luther opettaa: ”– – jokaisen on pidettävä kastetta joka päivä päälle puettavana vaatteena. Sitä hänen on kannettava aina, mikäli hän mielii, että hänestä jatkuvasti löytyisi uskoa ja sen hedelmiä, että hänen vanha ihmisensä tukahtuisi ja että uusi varttuisi hänessä. Jos me näet aiomme pysyä kristittyinä, meidän on harjoitettava sitä tekoa, joka on tehnyt meidät kristityiksi.” (Martti Luther, Iso katekismus.)