26.11.2022 Lauantai

Tässä

 

Pysähdyn hetkeksi ja ajattelen kaikkea sitä rakkautta ja armoa, joka on tullut osakseni viimeisten 12 kuukauden aikana.
– – –
Luo minua kuvaksesi ja kaltaiseksesi myös huomenna ja tulevina päivinä, kun uusi kirkkovuosi alkaa.

 

Sana

 

”Varokaa, etteivät juopottelu, humala ja arjen huolet turruta teitä niin, että se päivä pääsee yllättämään teidät kuin ansa. Se päivä näet koittaa kaikille, jotka asuvat maan päällä. Pysykää siis jatkuvasti valppaina ja rukoilkaa itsellenne voimia paeta kaikkea sitä, mikä on tulossa. Rukoilkaa, että kestäisitte Ihmisen Pojan edessä.” (Luuk. 21:34–36)

 

Keskustelu

 

Mikä minua tänään turruttaa?
Mitä minun tulisi paeta?
Jeesus istuu viereeni. Kerron hänelle mitä minulle tänään ihan oikeasti kuuluu. Mitä hän minulle sanoo?

 

Näkökulma tekstiin

 

”Keskiajan kilvoittelijat puhuvat ihmisen sisimmästä, ’paikattomasta paikasta’ ja ’tilattomasta tilasta’, jota Jumala haluaa koskettaa ja jossa hän haluaa tulla eläväksi. Raamatun alkukertomusten pohjalta tätä sisimmäistä tilaa voi kutsua Jumalan kuvaksi ihmisessä.
Se on syvä pohja, sielumme kaikkein sisin tai persoonan keskus, jossa Jumala voi syntyä ja asua. Augustinus sanoo tämän näin: Sinä olet luonut meidät itsellesi, Herra, ja sydämemme on levoton kunnes se löytää levon sinussa.
Siksi yhtäältä kipeästi kaipaan jotakin ja etsin sitä, mutta samalla minua pelottaa kohdata itsessäni asuva tyhjyys.” (Kalevi Virtanen: Vapaa pudotus armoon.)

 

Tästä eteenpäin

 

Tiedän, että rukoileminen voi olla vaikeaa. Uskon, että voima siihen tulee sinulta.
”Myös Henki auttaa meitä heikkoja. Mehän emme tiedä, miten meidän pitäisi rukoilla, mutta Henki itse rukoilee puolestamme sanattomin huokauksin.” (Room. 8:26.)