24.11.2022 Torstai
Tässä
Herra, joskus erehdyn ajattelemaan, että minä olen se, jolla on elämän ohjat käsissään. Auta minua näkemään, miten voimaton lopulta kaikessa olen.
– – –
Anna minulle armosi, että pystyisin ojentamaan elämäni ohjat sinulle ja kokisin siitä tulevan vapauden ja ilon.
Sana
”Kun näette sotajoukkojen piirittävän Jerusalemia, tiedätte sen tuhon olevan lähellä. Juudeassa olevien on silloin paettava vuorille. Kaupungista on lähdettävä, eikä lähistöllä asuvien pidä mennä sinne. Ne ovat näet koston päiviä, jolloin kirjoitukset toteutuvat. Voi niitä, jotka noina päivinä ovat raskaana tai imettävät! Silloin on maan päällä suuri ahdinko ja tätä kansaa vihataan. Moni kuolee miekan kaatamana, moni viedään vangiksi vierasuskoisten pariin. Muukalaiset tallaavat Jerusalemia, kunnes heille annettu aika täyttyy.
Ennusmerkkejä näkyy auringossa, kuussa ja tähdissä. Maan päällä kansat ovat ahdingossa ja avuttomia, pauhaavien meren aaltojen heiteltävinä. Kun taivaiden voimat vapisevat, ihmiset pelästyvät kuollakseen ja odottavat, mitä tuleman pitää. Silloin Ihmisen Pojan nähdään saapuvan pilvissä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan. Kun nämä tapahtumat alkavat, ryhdistäytykää ja nostakaa päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne lähestyy.” (Luuk. 21:20–28)
Keskustelu
Mitä minä ajattelen Jeesuksen takaisinpaluusta? Millaisia tunteita se minussa herättää?
Pelkäänkö Jeesuksen takaisinpaluuta? Miksi? Vai toivonko sitä?
Jeesuksen paluu ja lopunajalliset laskelmat ovat keskeisiä joillekin kristillisille ryhmille. Mitä ne minulle merkitsevät?
Näkökulma tekstiin
Varhainen kirkkohistorioitsija Eusebios kertoo Jerusalemin kristittyjen paenneen Jerusalemin tuhoutuessa Pellaan, yhteen Dekapoliksen alueen vuoristokaupungeista Galileassa.
Tästä eteenpäin
En tiedä päivää enkä hetkeä, silti yritän ryhdistäytyä ja nostaa pääni pystyyn uskoen, että olen matkalla vapauteen. Rohkaise minua.