22.11.2022 Tiistai

Tässä

 

Kun istun tässä, sydämeni syke, hengitykseni, mieleni liikkeet, kaikki ovat merkkejä minussa jatkuvasta luomistyöstäsi, Jumala. Jos otat itsesi pois, minua ei enää ole.
– – –
Pysähdyn hetkeksi ja tunnustelen sinun läsnäoloasi minussa.

 

Sana

 

Kun jotkut ihastelivat temppeliä, sen kauniita kiviä ja näytteille pantuja lahjoja, Jeesus sanoi: ”Kaikki tämä, minkä näette, hajotetaan maan tasalle. Tulee aika, jolloin täällä ei ole kiveä kiven päällä.”
Jotkut kysyivät: ”Opettaja, milloin tämä kaikki tapahtuu? Mikä merkki osoittaa, että se aika on lähellä?” Jeesus sanoi: ”Pitäkää varanne, ettei teitä huijata. Monet tekeytyvät minuksi ja sanovat: ’Minä tässä olen’ ja ’Aika on tullut’. Älkää lähtekö heidän mukaansa. Ja kun kuulette uutisia sodista ja levottomuuksista, älkää pelästykö. Näin täytyy tapahtua, ennen kuin loppu tulee, mutta se ei tule vielä silloin.”
Sitten Jeesus sanoi: ”Maat ja kansat käyvät toistensa kimppuun. Tulee suuria maanjäristyksiä, ja laajoilla alueilla on nälänhätää ja ruttoa. Kammottavia asioita tapahtuu, ja taivaalla näkyy suuria ennusmerkkejä.” (Luuk. 21:5–11)

 

Keskustelu

 

Temppelin tuhoutuminen roomalaisten hyökkäyksessä vuonna 70 jKr. merkitsi juutalaisuudelle yhden historian vaiheen totaalista päätöstä. Mikään ei enää ollut olemassa samalla tavalla kuin ennen. Millaisia tuskallisia loppuja minä olen kohdannut menneenä vuotena? Kuolema, sairaus, taloudellinen romahdus, työttömyys? Miten Jumala oli niissä mukana? Vai oliko ollenkaan? Avautuiko näiden tapahtumien kautta jotain uutta ja toisenlaista, mahdollisuuksia, vapauduinko jostakin johonkin?
Missä määrin minun uskoni on ulkonaista, omaksumaani kulttuuria, missä määrin sisäistä, sydämeni tilaa?

 

Näkökulma tekstiin

 

Uusi, kuningas Herodeksen rakennuttama temppeli vihittiin käyttöön vuonna 10 eKr., mutta rakennustyöt jatkuivat vielä Jeesuksen aikana (Joh. 2:20). Juutalainen historioitsija Josefus kertoo temppelin rakentamisen työllistäneen 18 000 miestä.
Josefus kuvaa haltioituneena myös temppelin ulkonäköä: ”Temppelin ulkoisesta olemuksesta ei puuttunut mitään katsojan sielun eikä silmien ihastuttamiseksi, sillä se oli päällystetty joka puolelta massiivisilla kultalevyillä. Auringon noustessa ne sädehtivät tulenhehkuista loistetta, niin että katsojien oli pakko kääntyä poispäin aivan kuin auringon säteiltä silmiään suojaten. Kaupunkiin saapuvista vieraista se näytti kaukaa katsottuna lumen peittämältä vuorenhuipulta, sillä siellä, missä sitä ei ollut kullattu, se oli hohtavan valkoinen.” (Flavius Josefus, Juutalaissodan historia.)
Josefuksen mukaan Jerusalemin tuhon ennusti tähti, joka miekan lailla lankesi yli kaupungin, ja komeetta, joka oli nähtävissä kokonaisen vuoden. Tuho toteutui vuonna 70 jKr., eikä temppelistä jäänyt kiveä kiven päälle.

 

Tästä eteenpäin

 

Jeesus istuu viereeni ja kysyy, millaisia tunteita tällaiset lopunajalliset tekstit minussa herättävät. Mitä kerron hänelle? Mitä hän vastaa? Minkä rukouksen kanssa jatkan päivääni?